Tärkeät tapahtumat
Mitkä tapahtumat/episodit ovat vaikuttaneet elämääsi eniten? Oletko kasvanut jonkun periodin aikana huomattavasti tai muuttunut, tai oletko huomannut yhtäkkiä ajattelevasi jostain asiasta aivan toisin?
Mulla vaikutti ainakin mun puolentoista vuoden suhde yhteen ihmiseen, ja sit tää ulkomailla olo on myös avartanut hiukan elämänkatsomusta.
Heti tulee mieleen ero viimeisimmästä poikaystävästä. Seurustelin 2,5 vuotta ja nyt kun se suhde on ohi, olen jotenkin erilainen kuin silloin. Oon enemmän oma itteni, kai.
Myös pois mutsin luota muutto vuosi sitten on muuttanu käsityksiä tai jotain.
Hmmm... Joskus vuosia sitten seurustelin yhden henkilön kanssa joka jätti auttamattomasti ison jäljen *justjoo*. Mut se siitä, eikä se enää... nojaa. Eipä siitä sen enempää *hih*.
Jälkiä jättää myös koko lapsuuden koulukiusattuna olo... Vieläkin on suuria vaikeuksia yrittää ymmärtää mitä ihmiset tarkoittaa tietynlaisilla kommenteilla, puhumattakaan siitä että olen välillä äärimmäisen vainoharhainen sen suhteen että luulen että kaikki ystävät yrittää tahallaan jättää mut tmv. Mutta taas toisaalta kun katson elämääni nyt, on mulla miljoona kertaa paremmin asiat kuin niillä jotka vuosia sitten kiukkuaan muhun purkivat. Joten luokkakokouksessa nähään.. 
Ne hetket kun oon saanu olla ihan rauhassa ja ajatella asioita on kasvattanu mua varmaan kaikista eniten. Yksin kohtaa itsensä.
Tärkeät tapahtumat:
- Syntymä
- Peruskoulun 3-9 luokat
- Vanhempien ero
- Lukio
- Eka kerta
- Opiskelijaelämä
- Muutto Helsinkiin
[q]mikkihiiri:
Tärkeät tapahtumat:
- Syntymä
[/q]
Must tää oli aika banaali mittelö. Eka oli lämmintä ja mukavaa, sit putkahdin pihalle ja todistaakseen maailman julmuutta joku valkopukunen homo läiskäs mua perseelle. Joo, vittu, "tervetuloa" vaan sullekki. Arvaa huusinko.
[q]
mikkihiiri:
Tärkeät tapahtumat:
- Syntymä
Ana-5000:
Must tää oli aika banaali mittelö. Eka oli lämmintä ja mukavaa, sit putkahdin pihalle ja todistaakseen maailman julmuutta joku valkopukunen homo läiskäs mua perseelle. Joo, vittu, "tervetuloa" vaan sullekki. Arvaa huusinko.
[/q]
Epäilemättä huusit, mutta ei kaikki tärkeet tapahtumat ole aina kivoja. Ajattele millaista elämäsi olisi ilman onnistunutta synnytysoperaatiota. Olisit edelleenkin äitisi kohdussa kuin muutoksenpelkoinen kenguru..
Syntymän tärkeyttä yksilön kehityskaaren kannalta ei voi aliarvioida.
Paljoa merkittävää ei tainnut tapahtua kun olin pieni, vaan lähinnä myöhemmin.
-isäpuolen (sittemmin virallinen isä) ilmestyminen kuvioihin (1990)
-kouluun meno (1991)
-pikkusiskon syntymä (1994)
-netinkäytön aloittaminen (1995)
-irccaamisen aloittaminen (1997)
-toiminta eräässä yhdistyksessä (lähinnä 1998-1999)
-seurustelun lopettaminen erään ihmisen kanssa (1999)
-seurustelun aloittaminen erään toisen ihmisen kanssa (1999)
-lukion lopettaminen (2000)
-vakava sairastuminen (2000)
-työpaikan saaminen (2000)
-muutto omaan kämppään (2000)
-väkivallan uhriksi joutuminen (2001)
-paniikkihäiriöstä ja masennuksesta eroon pääseminen (ei liity edelliseen kohtaan) (2003)
Ala-asteella muutto toiseen kaupunkiin, uusi koulu oli totaalisen perseestä ja erittäin ahdistava kokemus. Kasvatti kai jollain lailla, mutta en arvostanut. Yläasteesta lähtien meni taas mukavasti,
Ulkomaanmatkat (mm. pari afrikan reissua) antoivat mukavasti perspektiiviä (esim. pikkuasioista valittamiseen).
Koko ajan taustalla ollut suht tasapainoinen perhe.
Jonkinlainen lievän "valaistumisen" kaltainen tapahtuma ~pari vuotta sitten, jolloin vasta kunnolla tajusin alkaa elämään. Sen jälkeen olen ollut huomattavasti positiivisemmalla tuulella, toipunut vastoinkäymisistä nopeammin, enkä ole kokenut vapaa-aikaa tylsäksi juuri lainkaan.
(heittomerkit siksi, ettei tuolla tapahtumalla ole oikean valaistumisen kanssa tietenkään mitään tekemistä)
Kaikkea en muista ja osan merkitystä en ymmärrä, mutta käyn nyt omasta mielestäni tärkeimpiä, tai oikeammin muokkaavimpia tapahtumia ja asioita elämässäni läpi. Ne eivät ole missään tietyssä järjestyksessä, tai lähinnä siinä järjestyksessä kuin päähän tulivat...
ELI,
Miksi minusta tuli tälläinen:
- Isän kuolema
- Vanhemman isosiskon kehitysvammaisuus
- Miehisen roolimallin puute lapsena
- Koulukiusattuna oleminen lapsena
- Kaksi kertaa olen omistanut parhaan ystävän, molemmilla kerroilla vuosien jälkeen he pettivät luottamukseni ja murskasivat itsetuntoni ja maineeni.
- Äidin 10 päivää kotona/ 10 päivää töissä työ, jonka vuoksi hoitajia oli jos jonkinlaisia vuosien mittaan.
- Isoveljen ja sen kavereiden toiminnan ja typerien tempausten seuraaminen sivusta, kun olin 4 - 10 vuotias
- Nuoremman isosiskon ja sen kavereiden toiminnan ja typerien tempausten seuraaminen sivusta, kun olin 11 - 17 vuotias
- Itsemurha-yritys
- Muutaman kerran elämässä olen menettänyt ystävän kuolemalle.
- Ne useat ulkomaan matkat ja vielä lukuisammat kesäleirit ympäri maailmaa.
- Vapaaehtoistyö ja järjestötoiminta. (muun muassa SPR, Nuoret kotkat, kehitysvammaisten tuki RY etc.)
- FIlosofiaan tutustuminen
- Tietokoneisiin perehtyminen
- Konemusiikin löytäminen
- Larppaamisen aloittaminen
- Näyttelemiseen ryhtyminen
- Epilepsia diagnoosi
- Jokainen ihminen joka on tullut vastaan elämäni aikana on opettanut jotain.
- Jokainen päivä ja kokemus on opettanut jotain.
Siinä sellainen lista, siinä oli mielestäni tärkeimmät tähän mennessä.
PS. jokainen saa itse, ellei satu tietämään, päätellä mistä mikin noista johtuu tai mitä ne on mulle opettanut.