Konemusiikki Suomen mediassa
http://www.iltalehti.fi/viihde/200806047746487_vi.shtml
Tämä ainakin kuulostaa hilpeältä ja huvittavalta, joten positiivista kuvaa sinänsä niin konemusasta, Sedusta kuin tietysti naispuolisista dj:stä...
nostalgian nälkään noviiseille, allekirjoittaneen 1stä useista aihetta koskevista artikkeleista.
MITEN SUOMI SAI TISKIJUKAT?
Dj:t tulivat Suomeen kahdessa aallossa. 1960-luvun lopulla dj soitti toivelevyjä ja hölötti. Moderni, biittiin miksaava dj ehti maahamme vasta kymmenen vuotta myöhemmin.
suomen ensinmäiset "non-stop levytanssit" järjestettiin 1. helmikuuta vuonna 1966. kulosaaren kasinolla sijainneen discotecan perustivat viihdeveljekset antti ja paavo einiö. "ei mitään muistikuvaa. kai mä jotain levyjä soitin, so what?" ihmettelee suomen ensinmäinen dj antti einiö.
hänen veljensä paavo muistaa hieman enemmän. "kulosaaren kasinon sivusalissa oli disco, jossa soitti minä ja joku nainen. se oli heti hurjan suosittu. päätimme kokeilla onneamme, kun olimme kuulleet maailmaa valtaavasta muoti-ilmiöstä ja nähneet tanssia elokuvissa."
suomen ensinmäisten levytanssien voittokulku loppui kuitenkin lyhyeen. "erään vaikutusvaltaisen helsinkiläisen poika joi itsensä humalaan ja ajoi päin puuta." kulosaaren kasinon omistajat pelästyivät, ja seuraavalla viikolla discotecaa ei enään järjestetty. paavo einiö sen sijaan siirtyi pyörittämään levyjään hämeentie 10:ssä sijainneeseen juhlasaliin, tällä kertaa limupohjalta. selvin päin tanssiminen ei kuitenkaan kiinnostanut ketään, ja toiminta hämeentiellä lakkasi jo muutaman kuukauden päästä.
1967 alkoi natsan, nykyisen kaarle 12:n, ja siellä levyjä soittaneen espanjalaisen angel liopiksen kultakausi. aikalainen christian moustgaard hehkuttaa: "natsalla hengasi ennen kaikkea muusikoita. siellä oli jamisessioita, joissa soittivat kaikki suomen ja ruotsin huippubändit. siellä ne kuulivat myös ekaa kertaa mustaa musiikkia."
yksi helsingin ensinmäisistä tiskijukista, joke linnamaa, muistelee haltioituneena angelin karismaa. "angelin esiintymistapa oli äärettömän energinen. se todellakin esiintyi ja rääkyi levyjen päälle kuin james brown." malagalaisen flamboijantti tyyli ei miellyttänyt kaikkia suomalaisia. "muusikot alkoivat tarjota sille piippuja, joissa oli väärää tupakkaa. ulkolaista, joka vietti niin näyttävää elämää ei suomessa katseltu suopeasti, ja angel päätyi vankilaan", linnamaa kertoo.
kunnon jalansijan tiskijukat saivat osakunnissa ja ylioppilaskunnissa. stadin säkkinä myöhemmin tunnettu linnamaa muistelee ensinmäistä kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnassa järjestämäänsä klubia. "meillä oli yksi kelanauha ja levysoitin. soitimme progea ja blood, sweat and tearsiä. illan teema oli rappioalkoholismi ja nimi puliteekki." ky:n alakerran kalusto korvattiin kaupungin puisto-osastolta lainatuilla penkeillä. ilta oli niin suuri menestys, että muut ylioppilaskunnat halusivat heti vastaavanlaisen.
näinä aikoina dj oli lähinnä toivelevyjä vaihtava juontaja. "miksaaminen oli aika randomia. laitteet menivät niin usein rikki, että piti voida hauskuuttaa, kun niitä korjattiin", linnamaa kertoo. samoihin aikoihin opiskelijoita tanssitti dj poppamies eli pentti kemppainen. "useissa paikoissa oli vain yksi levysoitin ja mikrofoni. oli vähän pakko puhua levyjen välissä" kemppainen kertoo.
ensinmäisen aallon tiskijukka soitti aikansa popmusiikkia kuten rolling stonesia, beatlesiä ja pop-soulia ja heitti herjaa levyjen välissä.
vuonna 1969 tiskijukat ry:llä oli jo yksitoista jäsentä.
pian tiskijukkia alkoi näkyä tanssilavoja kiertävien rockbändien mukana. "tanssibändit soittivat monta settiä, mutta rokkityypit vain yhden. niinpä oli tarpeellista saada levymusiikkia väleihin," muusikko jussi raittinen kertoo. "tiskijukkien yleistymisestä jopa hieman huolestuttiin muusikkopiireissä. 1970-luvun edetessä tanssipaikat alkoivat ottaa niitä enemmän, ja syntyi selkeä ammattikunta.
legendan mukaan varsinainen diskomusiikki saapui suomeen vuonna 1976, jostain oudosta syystä heinolan maalaiskuntaan. sen vanha paloasema oli muunnettu funky marushaksi, jota isännöi meksikolais-suomalainen pariskunta. kuuteen asti aamulla jatkuneisiin bileisiin saatettiin matkustaa useita tunteja. "se oli ihan mieletön paikka. ennen kaikkea syntinen. siellä oli ihmisiä alasti, myytiin pillereitä ja poltettiin pössyä. kaikki parhaat tanssijat kävivät siellä", muistelee jussi kantonen, joka on arkkitehti, diskohistorioitsija, dj ja latin hustle-tanssin sm-voittaja vuodelta 1979. "helsinki oli pitkään diskon suhteen junttila. kukaan ei miksannut, hitaita piti soittaa aluksi ja lopuksi, ja vielä löpöttää mukahauskoja juttuja levyjen päälle. kukaan ei soittanut diskobreikkejä. ajateltiin, etteivät ihmiset pelkkää rummutusta tanssi", kantonen kertoo. tiskijukkien lehdessä diskosudessa käytiin jatkuvaa keskustelua siitä kumpi on tärkeämpää: hölötys vai miksaaminen.
ensinmäinen biittiin miksaava moderni tiskijukka oli lasse laaksonen eli dj lasse. "kävin vuonna 1978 new yorkissa billboardin tilaisuudessa, jossa koulutettiin dj:tä. siellä ajan suurimmat tähdet opettivat meille eri kikkoja. ne oli näitä samoja miehiä, jotka tekivät biiseistä pidennettyjä diskomiksejä." lasse oli ainoana suomalaisena yhdysvaltalaisten ja ruotsalaisten levypoolien jäsen. diskolevyt levisivät poolien kautta klubikäyttöön kauan ennen kuin ne tulivat julkisille markkinoille. dj lassen erikoisuus olivat lista-illat. hän jakoi yleisölle listat uusista biiseistä ja se äänesti illan setistä. lasse lopetti dj-hommat vuonna 1985. "asiakkaat alkoivat olla sen ikäisiä, että ne olis voinu olla mun lapsia. eihän isä voi tietää musasta enempää kuin lapsi."
radio-dj tapani ripatin mukaan disko joutui kriisiin 80-luvun alussa.
"punk ja rockabilly tulivat kuvioihin. autojen takalasitarroissa sanottiin, että oikeissa tansseissa soittaa elävä orkesteri."
ei siis ihme, että house-musiikin rantautuessa suomeen club berlinin kautta 80-luvun lopulla se koettiin täysin uutenä ilmiönä.
Muistan joskus repeilleeni liikennevaloissa noille "oikeissa tansseissa soittaa oikea orkesteri" tarroille*nauru*
[q]VaLa, 12.3.2009 23:08:
Muistan joskus repeilleeni liikennevaloissa noille "oikeissa tansseissa soittaa oikea orkesteri" tarroille*nauru*
[/q]
et liene ainoa. 
..hitto, kun en nyt vaan jumaliste löydä 1tä ehkä parhaista aihetta sivuuttavista kirjoituksista mitä eteen on osunut. sekin on vain papru muodossa kuten tuo 23:00 kirjoittamanikin. no, jos/KUN löytyy niin tänne ilmaantuu.
[q]jukebox, 12.3.2009 23:44:
..hitto, kun en nyt vaan jumaliste löydä 1tä ehkä parhaista aihetta sivuuttavista kirjoituksista mitä eteen on osunut. sekin on vain papru muodossa kuten tuo 23:00 kirjoittamanikin. no, jos/KUN löytyy niin tänne ilmaantuu.
[/q]
Onnea etsintöihin. Toivottavasti löytyy...
avartavaa ajatusta alitajuntaanKIN meiltä jotka tämänKIN ovat sisäistäneet jo hyvän tovin sitten, teille joille tieto aiheesta avaa yhden lukon lisää paikkaan, jonne mielenne mahdollisesti halajaa.
tämä kuuluu kaikille..
MIKSEI KONEMUSA NÄY JA KUULU?
yksi syy siihen, että konemusiikki ja dj-kulttuuri ovat pysyneet median huomaamattomissa, on että konemusaan kuuluu anonymiteetti. tekijöillä on usein taiteilijanimi tai pseudonyymi, joka vaihtuu heti uuteen, kun suosio on uhannut verhottua yksityisyyttä.
tähteys ei useinkaan ole tavoite. tekeminen on jatkuvaa tasapainoilua underground-asenteen ja toimeentulon välillä.
toinen konemusiikin tuntemattomuuden takaava seikka on se, että median musiikkitarjontaa: VARTIOIVAT ROCKIN SISÄLLÄ SYNTYNEET JA KASVANEET IKÄLUOKAT, JOILLE ROCK ON YHÄ MAAILMAN TODENTAJA. konemusiikki on vihollinen, jota ei ymmärretä ja siksi sitä on joko aktiivisesti vastustettava tai mitätöitävä. MYÖS VAIKENEMINEN ON KANNANOTTO.
tässä suhteessa suuret levy-yhtiöt ovat samalla viivalla pienten yhtiöiden kanssa. suuryhtiöt eivät kykene julkaisemaan suomessa levyjä, jotka on julkaistu keski-euroopassa, koska median tuki puuttuu.
suomi saa olla nokialand, suomi saa olla maailman verkottunein nettimaa ja läpeensä digitalisoitunut - KUNHAN ROKKI SOI.
kuvaavaa tilanteelle on se, että kun olli saarelan ohjaama bad luck love -elokuva on kerännyt kaikki jussi-ehdokkuudet, musiikkia ei ks. vuonna noteerata. siksikö, että bad luck loven musiikki ei ole anssi tikanmäen säveltämää tai ROKKIA, vaan suomalaisvoimin tehtyä konekamaa ja sämpleriorientoitunutta hip hopia? lisäksi konemusiikin lähihistorian haltuunotto ja opiskelu ei ole aivan yksinkertainen juttu olemassaolevien musiikkijournalistien näkökulmasta. kuinka moni muukin haluaisi tietää, missä mennään, mutta ei vain yksinkertaisesti kehtaa mennä outoon levykauppaan ja nolata itseään asiantuntijamyyjän edessä kysymällä, mitäs mun pitäis ostaa...
kolmanneksi, suuret ylikansalliset levy-yhtiöt tarvitsevat kasvoja ja nimiä. tehokas, kaiken kattava promootio ja julkisuuskoneisto on voimaton, jos ei ole kasvoja ja nimeä, mitä myydä. ja entä jos kasvo on täynnä finnejä, ulkonäkö oskari olematon ja nimikin tylsyyden ylistys?
lisäksi konemusiikkiin vihkiytyneet ylenkatsovat usein suuria yhtiöitä, jotka koetaan pahan ruumiillistumiksi: teollisuudeksi, joka on muuttanut musiikin kulutustavaraksi. tämän vuoksi suuret yhtiöt ovat perustaneet uskottavuuden saavuttamiseksi alamerkkejä, joille haetaan katu-uskottavuutta palkkaamalla vetäjiksi tunnustettuja dj-nimiä.
kysymys kuuluu: KUKA TARVITSEE SUURIA YHTIÖITÄ ENÄÄN MIHINKÄÄN? rock tarvitsee kallista studioaikaa, johon on mahdollisuus vain suuren levy-yhtiön kautta. tekno ja sen elektroniset alalajit syntyvät tekijöidensä omissa studioissa ja makuuhuoneissa, omavaraisesti. KONEMUSIIKIN TEKEMINEN ON SUURISTA YHTIÖISTÄ RIIPPUMATONTA. myös jakelu - joka on yleensä suurten yhtiöiden omistama - on sivuutettavissa esimerkiksi verkossa tapahtuvalla jakelulla, bittimuodossa.
neljäs pointti: konemusiikki on usein vailla tähteyden valokeilaan nostettavissa olevaa solistia. ihmisääni puuttuu. sanoitukset puuttuvat, joita voisi yhdessä laulaa ja hoilata baaritiskin reunalla oluttuoppi kädessä. sen sijaan ihmisääni voi olla mikä tahansa otos: äänne, lause tai kertosäkeen osa. myös repliikki elokuvasta tai tunnetusta tv-sarjasta käy.
vanhat vinyylit levyhyllyssä ovat muuttuneet ääniarkistoiksi, josta voi napata minkä tahansa äänipätkän, tallentaa samplerin muistiin ja liittää osaksi omaa musiikkia tekijänoikeuksien rajoja hipoen.
viidenneksi: usein perinteinen melodia puuttuu konemusiikista. nuotintaminen on yleensä jopa mahdotonta, sillä musiikki voi perustua soundeihin. kyse on pikemminkin repetitiivisesta rakenteesta, joka toistaa itseään entisaikojen shamaanirummun monotonisuuden tapaan.
HUIPPUTEKNOLOGIAA KÄYTETÄÄN SIIHEN, ETTÄ MEIDÄT PALAUTETAAN TAKAISIN LUONNONKANSOILLE OMINAISEEN TRANSSITILAAN!
konemusiikki on pysynyt suomessa undergroundina pidempään kuin muissa euroopan maissa juuri julkisuuden puuttumisen vuoksi. musiikki ja sen tekijät ovat saaneet kypsyä pitkään. musiikki on voinut kehittyä omaleimaiseksi ja persoonalliseksi.
merkittävä osa konemusiikkikentässä vaikuttavista henkilöistä on edelleen sitä mieltä, että alan pitäisi pysyä undergroundina. monesti kyse on ulkopuolisten torjunnasta. asiat halutaan pitää muuttumattomina, sementoituneina. jos joku haluaa pitää tekemisensä undergroundina, silloin on syytä juosta lujempaa kuin muut, uudistaa ennenkuulumattomalla tavalla musiikin ja sen tekemisen perusteita - kokeilla, missä teknologian ja ymmärryksen raja kulkee.
musiikki digitalisoituu uudelleen. koneita ohjelmoidaan. uusia "darudeja" on jo olemassa lukuisia.
isot yhtiöt aikovat myydä miljoona singleä ja pitkäsoittoa jatkossakin.
PAREMPI VAIN TOTTUA AJATUKSEEN, ETTÄ: KONE VOITTI TÄMÄN ERÄN.
[q]sapeli, 9.5.2008 18:45:
Aamubileistä oli juttu tämän päivän Metrossa:
http://www.metrolive.fi/ilmiot/artikkeli/Aamun%20encore/485/
Miten minusta vaikuttaa siltä että viime aikoina on ollut enemmän positiivista julkisuutta konemusiikkitapahtumien ympäriltä kuin aiemmin? Onko media pehmentymässä vai onko konemusiikki kenties menossa popimpaan suuntaan ja sitä kautta saamassa enemmän huomiota?
Tähän topikkiin voi postata mediasta tekstiä ja linkkejä jotka käsittelevät Suomen konemusiikkiskeneä - seurataan yhdessä mihin suuntaan konemusiikkitapahtumien maine on menossa!
(Jos vastaava aihe löytyy niin linkkiä peliin ja lukkoa perään - itse en pikahaulla löytänyt...)
[/q]
Saman tyylinen juttu oli 9.3.2009 maanantain Hesarissa, tai en mä tiedä onko se samanlainen, kun ei tota alkuperäistä päässy enää lueskelee... Mut kuitenkin, asioista kerrotaan mun mielestä sopivan neutraaliin sävyyn, ei tuomiten...
Aamubileissä strobovalot soivat -
http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Aamubileiss%C3%A4+strobovalot+soivat/HS20090309SI1KA01n0i?ref=rss
[size=6]Toi jutun otsikko on mun mielestä jotenkin tosi hauska *tirsk*[/size]
"Teknomusiikki soi"... Musta on välillä huvittavaa kun mediasta ja valtaväestöstäkin paistaa läpi se, ettei ne tiedä vittuakaan tästä alasta, mutta kovasti yritetään päteä... Yleensä kun rupean avautumaan musiikkimaustani, ensimmäisessä lauseessa saan kuulla jotkut seuraavista sanoista "huumeet", "tekno", "trance". Sitähän tämä on, huumeita, teknoa ja trancea*nauru*
kun tuota ylläolevaas luin niin ajattelin, että seuraava suoltaa sen mitä aina ei jaksa kuvioista tietämättömille edes aloittaa, joten olkaapa jälleen hyvät..
VÄÄRINKÄSITYSTEN SUMA!
olemme siirtyneet digitaaliseen maailmaan. myös musiikki on digitalisoitunut, biteiksi, ykkösiksi ja nolliksi. konemusiikkia pidetään usein kylmänä ja persoonattomana. mutta miksi se sitten kiihdyttää tunteita niin rankasti?
tokiolainen dj toby kiteytti syyn erään rankan illanistujaisen tuoksinnassa näin: "meillä on käytössämme ihmiskunnan historian parhaimmat instrumentit ja musiikintekemisen välineet. MUTTA ME TEEMME IHMISKUNNAN HISTORIAN TYPERINTÄ MUSIIKKIA!"
mutta entä silloin, kun musiikki onkin laatukamaa sen uudistavassa ja kokeellisessa merkityksessä? tai populaarimerkityksessä, jossa se luo musiikin uusia standardeja - eli on jo syntyessään lajityyppinsä klassikko?
suurin osa konemusiikkiin liittyvistä ennakkoluuloista perustuu väärinkäsityksiin, jossa keskeisin oletus on se, että koneet itsessään tekevät musiikin. kone vaatii kuitenkin käyttäjältään osaamista - niin ohjelmointia kuin ymmärrystä siitä, mitä musiikki on.
rinneradio-yhtyeen tapani rinne on usein painottanut, että esimerkiksi piano ja saksofoni ovat koneita.
pianon keksimisen jälkeen tapahtuikin kenties väkivaltaisinta, mitä musiikille ja sen kuuntelulle on tapahtunut euroopassa. musiikkiasteikkomme muuttui ns. luonnollisesta asteikosta (esim. kreikkalainen musiikki) pianon määrittelemäksi ja pakottamaksi asteikoksi.
UHKAAVAA JA PELOTTAVAA!
on hämmentävää, että "teknon" tai konemusiikin yli kymmenen vuoden huima kehitys on pysynyt suomalaisen median katveessa koko kiihkeän prosessin ajan. vain lieveilmiöt kuten joihinkin rave-tapahtumiin liittyneet huumeet ovat nousseet otsikoihin ja leimanneet koko "scenen", koko tekemisen alueen.
samaan aikaan kyseisten medioiden toimittajat, myynti- ja markkinointijohto kutsuvieraineen viihtyvät haikailemassa kadotettua nuoruuttaa rolling stones -konsertissa helsinki-areenalla, jossa keith richards on ollut jo aamusta lähtien kuivilla heroiinista.
näin ollen huumeetkaan eivät voi olla syy konemusiikin sivuuttamiseen. syy on pikemminkin pelko jostain uudesta, jota ei kyetä ymmärtämään.
konemusiikkia, teknoa ja sen alalajeja ympäröi vaaran ilmapiiri. se koetaan uhkaksi samoin kuin jazz 1950-luvulla tai rock 1960-luvulla. huumeita, hämäriä klubeja, öistä toimintaa, outoja pukeutumiskoodeja, suljettuja sisäpiirejä, voimakkaita ja ehdottomia persoonallisuuksia, joiden ajatukset ja elämäntapa ovat ns. normaaliuden ulkopuolella, musiikin standardeja rikkovia ideoita. ilmankos pelottaa.
KYKENEN ESITTÄMÄÄN VÄITTEEN, että konemusiikki on nyt samassa tilanteessa, jossa rockmusiikki oli 1960-70-lukujen vaihteessa, jolloin lajin standardit luotiin ja se alkoi generoida suurta taloutta ympärilleen.
Itseäni harmittaa, että kansan syvien rivien ja median keskuudessa koko elektroninen musiikki sivutetaan leimaamalla se kamapäiden amiscorolla-jumputukseksi, vaikka kulttuurissa toimii lukematon määrä lahjakkaita. luovia ja hienoja ihmisiä, joilla on näkemystä esim. omaperäisten tapahtumien luomisessa niiden kaikilla osa-alueilla. Olisi hienoa jos tätä ryhmää alettaisiin pikku hiljaa tuomaan enemmän esille.
KIRJALLISUUTTA!
Matthew Collin: ALTERED STATE.
- the story of ecstasy culture and acid house.
David Toop: OCEAN OF SOUND.
- aethel talk, ambient sound and imaginary world.
Sam Inkinen: TEKNO.
- digitaalisen tanssimusiikin historia, filosofia ja tulevaisuus.
Simon Reynolds: ENERGY FLASH.
Mark Heley: HOUSE MUSIC.
- the best techno-shamanic cultural virus so far. teoksessa mondo 2000. user's guide to the new edge.
Steve Redhead: RAVE OFF.
- politics and deviance in comtemporary youth culture.
Douglas Rushkoff: CYBERIA.
- life in the trenches of cyberspace.
Nicholas Saunders: ECSTASY AND THE DANCE CULTURE.
[q]jukebox, 15.3.2009 01:56:
KIRJALLISUUTTA!
Matthew Collin: ALTERED STATE.
- the story of ecstasy culture and acid house.
David Toop: OCEAN OF SOUND.
- aethel talk, ambient sound and imaginary world.
Sam Inkinen: TEKNO.
- digitaalisen tanssimusiikin historia, filosofia ja tulevaisuus.
Simon Reynolds: ENERGY FLASH.
Mark Heley: HOUSE MUSIC.
- the best techno-shamanic cultural virus so far. teoksessa mondo 2000. user's guide to the new edge.
Steve Redhead: RAVE OFF.
- politics and deviance in comtemporary youth culture.
Douglas Rushkoff: CYBERIA.
- life in the trenches of cyberspace.
Nicholas Saunders: ECSTASY AND THE DANCE CULTURE.
[/q]
Mitään tietoa mistä tuota Inkisen kirjaa vois ostaa, olen parin vuoden ajan yrittänyt löytää sitä kuumeisesti, mutta ei ole tullut vastaan..? Kaverikin taisi alentua pöllimään omansa kirjastosta kun sitä ei tunnu löytyvän mistään?
[q]DJ Rx, 15.3.2009 03:05:
---
jukebox, 15.3.2009 01:56:
KIRJALLISUUTTA!
Matthew Collin: ALTERED STATE.
- the story of ecstasy culture and acid house.
David Toop: OCEAN OF SOUND.
- aethel talk, ambient sound and imaginary world.
Sam Inkinen: TEKNO.
- digitaalisen tanssimusiikin historia, filosofia ja tulevaisuus.
Simon Reynolds: ENERGY FLASH.
Mark Heley: HOUSE MUSIC.
- the best techno-shamanic cultural virus so far. teoksessa mondo 2000. user's guide to the new edge.
Steve Redhead: RAVE OFF.
- politics and deviance in comtemporary youth culture.
Douglas Rushkoff: CYBERIA.
- life in the trenches of cyberspace.
Nicholas Saunders: ECSTASY AND THE DANCE CULTURE.
---
Mitään tietoa mistä tuota Inkisen kirjaa vois ostaa, olen parin vuoden ajan yrittänyt löytää sitä kuumeisesti, mutta ei ole tullut vastaan..? Kaverikin taisi alentua pöllimään omansa kirjastosta kun sitä ei tunnu löytyvän mistään?
[/q]
ainakaan itsellä ei valittaen ole tietoa mistä muualta, kuin esim. divareista/antikvariaateista sitkeästi "dyykkailemalla" voisi ks. teoksen tänä päivänä vielä bongata? ellei sitten sellaista hyvinkin epätodennäköistä maailman ihmettä tapahtuisi, että kustantamo painaisi kirjan re-pressinä. etsivä "löytää" ja jos niin allekirjoittaneelle saa ilmiantaa sen puljun josta voisi mahd. ikioman saada.
..tämä löytyi jostain muutaman vuoden takaisesta leikkeestä...
pappa nostalgisena.
"vau, uusi trance-biisi", toteaa parikymppinen klubbari baaritiskillä kuullessaan energy 52:n vuoden '93 suurenmoisen klassikon café del mar. keski-ikäistyvää veteraania se huvittaa.
olen jo oikomassa klubbarin virhettä, kun tajuan - olevani ällöttävän nostalginen! mutta nostalgiaa syntyy aina sitä mukaa, kun uusi avantgrade pakenee. korkeammalle, kauemmaksi, ulottumattomiin.
MEILLÄ ON JO AAVISTUS TÄMÄN VUOSIKYMMENEN MUSIIKISTA.
se on: suhinaa, kuminaa ja pulputusta.
mutta kenellä meistä pieruista olisi rohkeutta kantaesittää: TRAINSPOTTING suomalaisella teatterilavalla.
Laitetaan tännekin vielä:
Käykääs painamassa päivän kysymykseen vastaus: Pitäisikö Turun tukea konemusiikkikulttuuria?
http://www.turunsanomat.fi
[q]jukebox, 15.3.2009 03:19:
---
DJ Rx, 15.3.2009 03:05:
---
jukebox, 15.3.2009 01:56:
KIRJALLISUUTTA!
Matthew Collin: ALTERED STATE.
- the story of ecstasy culture and acid house.
David Toop: OCEAN OF SOUND.
- aethel talk, ambient sound and imaginary world.
Sam Inkinen: TEKNO.
- digitaalisen tanssimusiikin historia, filosofia ja tulevaisuus.
Simon Reynolds: ENERGY FLASH.
Mark Heley: HOUSE MUSIC.
- the best techno-shamanic cultural virus so far. teoksessa mondo 2000. user's guide to the new edge.
Steve Redhead: RAVE OFF.
- politics and deviance in comtemporary youth culture.
Douglas Rushkoff: CYBERIA.
- life in the trenches of cyberspace.
Nicholas Saunders: ECSTASY AND THE DANCE CULTURE.
---
Mitään tietoa mistä tuota Inkisen kirjaa vois ostaa, olen parin vuoden ajan yrittänyt löytää sitä kuumeisesti, mutta ei ole tullut vastaan..? Kaverikin taisi alentua pöllimään omansa kirjastosta kun sitä ei tunnu löytyvän mistään?
---
ainakaan itsellä ei valittaen ole tietoa mistä muualta, kuin esim. divareista/antikvariaateista sitkeästi "dyykkailemalla" voisi ks. teoksen tänä päivänä vielä bongata? ellei sitten sellaista hyvinkin epätodennäköistä maailman ihmettä tapahtuisi, että kustantamo painaisi kirjan re-pressinä. etsivä "löytää" ja jos niin allekirjoittaneelle saa ilmiantaa sen puljun josta voisi mahd. ikioman saada.
[/q]
Jees, näin vähän olen kelaillutkin, PRKL ei kyllä täältä virroilta ko. opuksen spottaaminen tule olemaan helppoa :D
[q]jukebox, 15.3.2009 03:19:
---
ainakaan itsellä ei valittaen ole tietoa mistä muualta, kuin esim. divareista/antikvariaateista sitkeästi "dyykkailemalla" voisi ks. teoksen tänä päivänä vielä bongata? ellei sitten sellaista hyvinkin epätodennäköistä maailman ihmettä tapahtuisi, että kustantamo painaisi kirjan re-pressinä. etsivä "löytää" ja jos niin allekirjoittaneelle saa ilmiantaa sen puljun josta voisi mahd. ikioman saada.
[/q]
Vaikeaa tuon löytäminen on noista kirja-antikvariaateista. Kyselin joskus Sam Inkisen teoksia ihan yleisesti, mutta eivät kuulemma tule kovin usein vastaan. Olisiko niin, että tuon kirjan painosmäärä on ollut pieni ja lähes kaikki kappaleet ovat menneet harrastajien hyllyihin jo silloin.
Aamubileistä oli juttu tämän päivän Metrossa:
http://www.metrolive.fi/ilmiot/artikkeli/Aamun%20encore/485/
Miten minusta vaikuttaa siltä että viime aikoina on ollut enemmän positiivista julkisuutta konemusiikkitapahtumien ympäriltä kuin aiemmin? Onko media pehmentymässä vai onko konemusiikki kenties menossa popimpaan suuntaan ja sitä kautta saamassa enemmän huomiota?
Tähän topikkiin voi postata mediasta tekstiä ja linkkejä jotka käsittelevät Suomen konemusiikkiskeneä - seurataan yhdessä mihin suuntaan konemusiikkitapahtumien maine on menossa!
(Jos vastaava aihe löytyy niin linkkiä peliin ja lukkoa perään - itse en pikahaulla löytänyt...)