Kaikkien aikojen parhaimmat, rakkaimmat ja innovatiivisimmat elokuvien ja tv-sarjojen soundtrackit s

tuli niin pitkä galluppi aiheesta ettei se ees mahtu tähän.
lisäillään, kun jaksetaan.

Nick Cave & Warren Ellis - The Assassination of Jesse James
Nick Cave & Warren Ellis - The Proposition
Robin Guthrie & Harold Budd - Mysterious Skin
Marc Wilkinson - Blood on Satan's Claw
Johnny Greenwood - There Will Be Blood
John Carpenter - Escape from New york
Kenji Kawai - Ghost in the Shell
Vangelis - Blade Runner
Joe Hisaishi - Spirited Away
jne.

*sydän*

Ei tule mulle äkkiseltään muuta mieleen kun John Digweedin ja Nick Muirin kokoelma/mix cd stark raiving mad jonka kansitiedoissa kerrotaan sen olevan musiikkia jostain leffasta...

http://www.cduniverse.com/search/xx/music/pid/5587914/a/Stark+Raving+Mad.htm

oliskohan tää nyt sitte se leffa? http://www.nordiskfilm.fi/video/elokuvaesittely.php?id=1103

[q]kimonoid, 30.6.2009 10:45:

Nick Cave & Warren Ellis - The Proposition

[/q]
LOISTAVA!!!!! itellä ks. dvd hyllyssä. muistan ku eilisen päivän, ku ekaa kertaa tuota tapitin, että ne olikin silmien sijaan KORVAT jotka tapitti. v!#tu että jäi mieleen. osataan sitä nykypäivänäkin.

Natural Born Killersissä on kova soundtrack, Leonard Cohen toimii aina. Samoin Tarantinon ja Guy Ritchien leffoissa on yleensä aina hyvät soundtrackit. Scoresäveltäjista John Williamsin hehkutusorkestraatiot toimii yleensä aina, Basil Poledouris tekee loistavaa synkempää matskua ja tietty Ennio Morriconen vanhat spagettibiisit (Extacy of Gold jne) on ihan kultaa.

Uudemmista leffoista Slumdog Millionnaire säväytti soundtrackillaan, A.R. Rahman on tuottanut hyvää scorea ja yhteistyö M.I.A:n kanssa toimii. Ja tietty Paper Planes <3

Paul Oakenfoldin tuottama Swordfish - Soundtrack.

John Williams - Schindler's List tulee ainakin mieleen ja Kitaro - Silk Road.
Ja Morriconen spagettisävellykset ovatkin sitten ihan omassa sarjassaan - parasta mitä on ikinä tehty.

Bergeracin tunnari on aivan huippu, ja sitä on tietynlaisena scat-versiona tullut esitettyä myös joskus pienessä sievässä ystäväpiirille.. :D Esittäjää en olisi tiennyt, mutta Wikipediahan tottakai tietää sen, ja vähän päälle:

"Bergeracin tunnusmelodia on George Fentonin säveltämä ja se sai BAFTA Awards -palkinnon vuonna 1982 kategoriassa "Best Original Television Music"."

Omen

[q]jukebox, 30.6.2009 10:54:
---
kimonoid, 30.6.2009 10:45:

Nick Cave & Warren Ellis - The Proposition


---

LOISTAVA!!!!! itellä ks. dvd hyllyssä. muistan ku eilisen päivän, ku ekaa kertaa tuota tapitin, että ne olikin silmien sijaan KORVAT jotka tapitti. v!#tu että jäi mieleen. osataan sitä nykypäivänäkin.
[/q]

ite en niin kauheesti itse leffalle lämmennyt, mutta musiikki
kyllä jäi mieleen <3 myös ton Assassination of Jesse Jamesin
musiikit on ihan loistavat!

--

aijoo, ja myös Sofia Coppolan Marie Antoinettessa on aika
loistava soundtrack.. vaikkei siinä mitään ite leffaan tehtyjä
biisejä olekaan. The Cure, Aphex Twin, New Order, jne <3

Itse olen tykästynyt kovasti tv-sarja Sopranosin musiikkiin. Erittäin laadukasta ja tyylikästä musaa tossa sarjassa. http://tinyurl.com/lfz9ye tossa on hyvä osoitus siitä. Mielettömän hieno levy.

edit: ehkä koko sarjan hienoin kohta on se kun Carmela on sairaalassa Tonyn luona ja Mobyn kappale "When it's cold, I'd like to die" soi... Maagista *sydän*

[q]leenuliinu, 30.6.2009 11:12:

"Bergeracin tunnusmelodia on George Fentonin säveltämä ja se sai BAFTA Awards -palkinnon vuonna 1982 kategoriassa "Best Original Television Music"."
[/q]
klassikko! osaan yhäkin viheltää tuon... niin ja äännellä ritari ässä sekä viheltää myös alkuperäisen taisteluplaneetta galagtican JA taisteluparin -tunnarit. ja tämä tosi!

[q]jukebox, 30.6.2009 11:21:
ritari ässä
[/q]

...tunnari jees, mutta se ja sarja olivat vasta esimakua Hasselin vielä suuremmalle yleisömenestykselle Baywatchille! Vähän ot, mutta koska leffa- ja tv-musiikin tärkein tehtävä on tukea ympäröivän kuvakerronnan tunnelmaa, niin katseltuani pari kertaa subilta Baywatchin uusintoja en voi kuin todeta, että siinä on sarja ja jonkun raspikurkun läpihuutama tunnuslaulu todellakin löytäneet vertaisensa Kumpikin niin luokatonta paskaa, että alkavat hipoa hyvää!

Vicky Christina Barcelonassa on tuuhee soundtrackki.

Lisätäänpä listaan "The Equalizer" a.k.a. "Kutsukaa McCall" -tunnari:

ja se Bergerac:

...ttuetonkovia!

Musta on kovin pelottavaa, että tästä oli mainitsematta Star Wars ja John Williams ihan kokonaan. Mut ukon taidonnäytteet ekaan kolmeen leffaan on vaan täydellisen legendaarisia.

Ja tietty Hill Street Blues -

[q]kimonoid, 30.6.2009 11:16:

aijoo, ja myös Sofia Coppolan Marie Antoinettessa on aika
loistava soundtrack.. vaikkei siinä mitään ite leffaan tehtyjä
biisejä olekaan. The Cure, Aphex Twin, New Order, jne <3
[/q]

Disagreed! Mielestäni noi musiikit on ihan kamalat ja tekee leffasta vielä hirveempää kuraa kuin mitä se olisi jollain sopivammalla matskulla. Jotenkin tuli mieleen, että on yritetty säväyttää, mutta imo meni täysin metsään, ja paljon konservatiivisempi lähestymistapa olisi ollut kivempi.

Eilen tuli telkusta tuo Oceans Eleven, niin pitää kyllä sanoa, ett David Holmes on siihen leffaan vääntänyt aika loistavan musan.

[q]Kon-tiki, 30.6.2009 11:30:
---
jukebox, 30.6.2009 11:21:
ritari ässä

---

Kumpikin niin luokatonta paskaa, että alkavat hipoa hyvää!
[/q]
no, mä nyt en osaltani allekirjoita kuin baywatchista yllä mainitsemas. enkä siitäkään tyystin kattavasti, sillä ainakaan henk.koht. en muista sen yhtäkään tuon jälkeen töllöihin työntynyttä sarjauutuutta, joka olis heteromiehessä aikaansaanut samankaltaista seisokkia lähes jakson kuin jakson jatkumossa.
sitäpaitsi ei tartte kovin kaasuissa olla todetakseen tv-sarjojen "tason" nykyisellään, etenkin ulkomaisten osalta, olevan niin kertakaikkisen karmeeta kateltavaa, ettei ole jumalauta niin mikään ihme jottei jengi maksa lupia looppina läskiposkille.
jokaisellahan tottakai on makunsa mutta sen verta paljon soraääniä on kaikunu ks. tiimoilta ja niin pitkään eri saiteilla asiasta ettei liene erhe väitettä esittää, olkoonkin se sitten miten subjektiivista hyvänsä.
omasta mielestä pahimpia mielen ja ymmärryksen mädännyttäjiä on lähes poikkeuksetta valtaosa ns. reality -sarjoista, joita katsoessa tulee OIKEASTI miettineeksi esim. niitä "valintoja" joiden johdosta jotkut pyöräyttävät jälkikasvua tähän maailmaan... näin kärjistäen ja ympäripyöreästi paikoin yleistäen.

..mutta nyt: end of ot.

tää on kieltämättä jokseenkin "loputon suo" JOS sitä liian laajalla ensituntumalla silmäilee, etenkin mikäli muistelee miten helvetisti (ainakin henk.koht.) on tullut audiovisuaalista materiaalia kuunneltua/katsottua kaikki nää vuodet.
otamme kuitenki chillisti.

..olis pirun mielenkiintoista tietää mitä popula on ajan ja kokemusten saatossa saanut ammennettua (tohdin väittää) muutoin niin rakastetun taidemuodon "vähemmälle huomiolle", toisinaan turhankin usein jäävästä mutta sitäkin tärkeämmästä tekijästä, tavalla tahi toisella?

...mikä on elokuvamusiikissa, sen tuottajissa ja kokonaisuudessa SE juttu, joka antaa ja avartaa??? entä mitkä tekeleet edustaa juurikin itseäsi? onko oma elämäsi saanut syvyyttä, kipinää tahi jopa pysyvän positiivisen muutoksen jonkun/joidenkin tuotosten tuoksinnassa?


jees, itselle vaikuttavimpia tekijöitä "trippini" varella on kertynyt vakuuttaen valehtelematta aivan julmetun moinen määrä, eikä vähiten jo seitsemän kesäisenä aloitetun harrastuksen elokuvien parissakaan tähden. hienoimpia hoksaamisia leffamusan osilta oli jo hyvin nuorella iällä kiinnostusta herättänyt jousi- ja kvartettimusiikki, jonka laajempi sekä syvempi sisäistäminen siirryttäessä eleiltään efektirikkaampiin tuotoksiin, toi muassaan maininkeja joiden jälkikaiuissa jok'ikinen jäsentäminen opetti yhä enemmän ymmärtämään sen "ylimpiä portaita". tästähän tietty osittain seurasi se että, kun syntetisaattoreiden käyttäminen jo jokseenkin kehittyneillä suorituskyvyillä yleistyi ja vakiintui elokuvamusiikkia tuotettaessa, tuntui ks. aluksi vähintäänkin hämmentävältä.
tästä kuitenkin tovin toivuttua koko homma heitti hetkessä volttia ja suoranainen jumalointi:
john carpenter, brad fidel, vangelis, alan howarth, mark snow, basil poledouris, mike oldfield, 'goblin', renato serio, brian eno.. jne. kaltaisia tuottajawelhoja kohtaan kyti kipinästä liekin, joka palaa kirkkaana vielä tänäkin päivänä.

parhaimpina ja esimerkillisimpinä etkoina, tuon ajan tyylillistä valtavirtaa vasten voimiaan venyttävistä pienen- ja jo hieman isommankin budjetin soundtrackeista pidän seuraavia, jotka osaltaan ovat olleet tekemässä taikojaan niin omassa kuin isommassakin yleisössä ja täten muovanneet avarampaa aistinalaa vaihtoehdollisesti (mielestäni) viriilimpään ja vakuuttavampaan suuntaan:

-john carpenter's: halloween
-halloween 3: the season of the witch
-the terminator
-the thing
-starman
-mutiny on the bounty
-dune
-star trek: the motion picture
-scarface
-cat people
-the fog
-prince of darkness
-the exorcist
-bloodsport (..usko tahi älä)
-escape from new york

..nuo muistin ulkoa ilmestymisvuosia myöten (vähän pätemistä), joita en nyt kuitenkaan ryhtynyt noihin enään lisäilemään. extraan myöhemmin ne jotka nyt jäi uupumaan.
jo luetelluissa on kaikissa itselleni SE jokin, joka jaksaa kummitella vuodesta toiseen. juu-juu, "aika kultaa muistot" ja plaa-plaa-plaa..
niin paljon on musiikintuottamiseen tarkoitettujen välineitten softat muuttuneet ja kehittyneet, ettei liene kellekkään ihme, jotta jokunen meistä "wanhuksista" kaipaa leuka väpättäen, tässä(kin) muodossa takaisin aikaa, "jolloin kaikki oli niin pirun paljon paremmin". *piis**nauru*