Hyvä onni? Huono onni?

Oletko omasta mielestäsi Hannu Hanhi vai Aku Ankka? Luistaako loistavasti vai uitko tervassa? Mistä itse uskot hyvän/huonon onnesi aiheutuvan? Kerro lyhyesti viimeisin kommervenkkisi, olipa se hyvä tai huono.

HIENO THREAD.

Tunkio?

Iha vitu huano onni.. Elämä potkii mutta potkin takas.

Vähän molempia.. se vaihtelee.
Ainakin oon voittanu paljon eri arvontoja/kilpailuja, ei kuitenkaan mitään isoa. Lotossa ja arvoissa ei oo tullut voittoa. Elämässä ehkä omasta mielestä kallistuu enemmän huonoon tuuriin, mut uskon et sekin on vaan sattumien yhteensummaa, jos jonain päivänä mikään ei onnistu. Mut siis enemmän on ollut tollaisia "huonon tuurin" päiviä kuin "hyvän tuurin".

Jos on hyvä/huono tuuri niin uskon vaan et ne on sattumia. En usko kohtaloon ja et kaikilla tapahtumilla on merkityksensä. En myös usko mihinkään ylempään voimaan joka päättäis ihmisen tuurin. Joku joskus sanoi hyvin "Shit Happens"

Richard Wiseman kertoo kirjassaan ´Onnen tekijät´ neljä periaatetta tuurin parantamiseksi. Ensimmäinen periaate:

"Maksimoi mahdollisuutesi onnenpotkuihin. Hyväonniset ihmiset luovat itselleen onnekkaita mahdollisuuksia. He myös huomaavat mahdollisuutensa ja tarttuvat niihin."

Allekirjoitan täysin. Jos et veikkaa, et voi voittaa. Sitä saa mitä tilaa, ja niin edespäin...

meitsi o touho ankka ..mä aiheutan muille ns. huonoo tuuria

edit: kiitsa FN .. meitsi typoo taas huolella

[q]Mellu-, 22.11.2006 23:06:
meitsi o touho ankka ..mä aiheutan mulle ns. huonoo tuuria
[/q]

"Mulle" vai "muille"?

edit: KATO ARVASIN!!!!!

Jatkokysymys:

Luotatteko tunteeseen, intuitioon? Vai pusketteko väkisin läpi sen, mitä olette etukäteen päättäneet? Muutatteko koskaan mieltänne viimetingassa? Onko tunteen seuraamminen ikinä pelastanut ketään vaikkapa onnettomuudelta?

Omasta puolestani voin vaan sanoa, että aina kun en ole kuunnellut tunnetta tai intuitiota, huono onni on seurannut välittömästi. Kun herkistyy kuuntelemaan omia fiiliksiään, niin hyvä onni astuu kehiin. Eikä se tapahdu millän viiveellä.

Erityisesti huonossa parisuhteessa olevien kannattaa miettiä tarkkaan, millaisia fiiliksiä nykyinen kumppani herätti aluksi. Olivatko ne negatiivisia vai positiivisia? Kuuntelitko niitä ja oletko nyt onnellinen?

Ei sellasta olekaan kuin onni. On vain tilaisuuksia ja valmiudet tarttua niihin.

[q]Avernian, 23.11.2006 15:28:
Ei sellasta olekaan kuin onni. On vain tilaisuuksia ja valmiudet tarttua niihin.
[/q]

Täysin totta.
Monesti itseään huono-onnisena pitävät, vaikuttavat noin muutenkin hieman negatiivisilta asenteeltaan.
Jos on kovin negatiivinen ajatuksiltaan, menee helposti tilaisuudet tehdä itsestään "onnekkaampi" kokonaan ohi.

Toinen asia on taas se, kuka pitää mitäkin onnekkuutena.

[q]Monesti itseään huono-onnisena pitävät, vaikuttavat noin muutenkin hieman negatiivisilta asenteeltaan.
[/q]

Tutkimusten mukaan asenteeltaan negatiiviset ihmiset kuolevat nuorempina vakaviin sairauksiin, kuten syöpään, ja ovat onnettomuusherkempiä kuin asenteeltaan positiiviset.

Kun ihminen on negatiivinen, hän ei jaksa edes toivoa tulevaisuudelta mitään positiivista. Ajattelu vääristyy. Itse lopetin aikoinani röökaamisen, kun sisimmässäni tajusin sen olevan itsetuhoista käyttäytymistä.

Olisin voinut ajatella, ja aikoinaan ajattelinkin, että mitä väliä miten sitä kuolee, kun kuitenkin täytyy kuolla. Nyt ajattelen, että koska täytyy joskus kuolla, niin pelataan siten, että vuosia olisi mahdollisimman paljon, jotta voisi nauttia mahdollisimman pitkään. Ajattelutavassa on valtava ero.

voi niitä huono-onnisia jotka eivät usko onneen.

Onnettomuutta seuraa aina toinen. Onni saapuu yksin.

Minä koen olevani hyvä onninen. Toisaalta ehken olen vaan positiivisesti ajatteleva, enkä oikein meinaa kestää ketään negatiivisesti ajattelevia lähelläni. Jostain kai se on äidin maidosta saatua, luulisin.

Pitää antaa hyvän kiertää, mä olen siitä osuuteni saanut ja yritän sitä myös parhaani mukaan passaa.

Onni taitaa kiertää mut kaukaa, viimeisin näköhavainto on kuulemma tehty antarktiksella

Missä on se keskitie?

Paras mulla oli perjantai 13 päivä joskus aikoinaan. Tapahtu seuraavaa:

Olin töissä ja asentelin tehtaan yläkerroksissa loisteputkia. Kerrosten väliset lattiat oli pelkkiä ritilöitä. Sit pistin tuolille lamppuja jonkun muutaman ja kun olin ottamassa yhtä, niin tönäsin ne liikkeelle. Sit koitin vasurilla pysäyttää niin annoin vaan lisää vauhtia. No siinä sitten 5 kerroksen matkalle lasia paskaks ja kauhee siivoominen. Alimman kerroksen lattia oli kans ritilä ja siellä alla joku huopa. Nostin kaverin kans ritilää ja joutu laittaa jalkaa sinne huovan päälle ja kun laitoin painoo jalalle niin jotain rusahti paskaks siellä jalan alla. En todellakaan jääny ottaa selvää, että mitä.

Sit seuras kotiinlähtö ja kävin fillarilla kyseissä mestaa töissä. Ilosesti polkasin liikkeelle niin toinen poljin katkes siihen paikkaan. No sit kävelin ja laskettelin mäet sit himaan. Olo oli jo et "ei oo tänään menny ihan putkeen".

Moni varmaan luuli, et tähän ois loppunu vaan ei loppunu. Lähin hakee hämeenlinnasta oikeeta ajokorttia kun olin ajanu vaan lapulla ja passilla aikasemmin. Ajoin siis tervakoskelta hämeenlinnaan ja sit takastulomatkalla päätin poiketa pikku hiekkapolulle "vähän koittaa". Se pikku koitos päätty sitten miehekkäästi kiveen mutsin autolla. No auto jäi siihen kuntoon et sen ois voinu ajaa pois vielä jos vaihtais renkaan. Mut kappas vaan eipä ollu takarontissa avainta, vaikka tunkki olikin ja yllättäen olin unohtanu puhelimen himaan.

Sitten 130 tien varteen venaa ja sieltähän tulikin heti auto jolle aloin huiskuttaa. Yllättäen siellä oli porukka tummissa puvuissa, 2 mun kaveria ja 2 vanhempaa. Alotin kauheen kiroomisen ja möyhöömisen, kunnes yks niistä kavereista sano, et ne oli tulossa yhen koulututun hautajaisista ja ne takapenkin vanhemmat oli sen porukat. Totesin siinä, ettei menny taaskaan ihan nappiin. Tuli sieltä kuitenkin toinen niistä puolentunnin päästä jeesiin ja sain hommat skulaan.

Eipä oo menny yhtenä päivän asiat näin päin vittua aikasemmin ja en tiedä voiko noin tapahtuu enää myöhemminkään. Tarina on 100% tosi ja mitään en oo liiotellu.

Ehkä en tarviikkaan sitä keskitietä :)

[q]Tuikkari, 23.11.2006 17:48:
.........
Eipä oo menny yhtenä päivän asiat näin päin vittua aikasemmin ja en tiedä voiko noin tapahtuu enää myöhemminkään. Tarina on 100% tosi ja mitään en oo liiotellu.
[/q]

Mulla on mennyt elämässä monia päiviä täysin vituiksi. On tapahtunut melko pahoja asioita. Niihin verrattuna toi sun päiväsi ei kuulosta kovin pahalta. En pahalla *piis*.
Mutta koskaan ei voi tietää mitä tulee tapahtumaan. Ehkä saat joskus vielä paskemman päivän tai sitten toi jää sun paskimmaksi. Toivotaan tietenkin ettei paskempaa päivää tule.

[q]satumetsä, 23.11.2006 18:05:
---
Tuikkari, 23.11.2006 17:48:
.........
Eipä oo menny yhtenä päivän asiat näin päin vittua aikasemmin ja en tiedä voiko noin tapahtuu enää myöhemminkään. Tarina on 100% tosi ja mitään en oo liiotellu.

---


Mulla on mennyt elämässä monia päiviä täysin vituiksi. On tapahtunut melko pahoja asioita. Niihin verrattuna toi sun päiväsi ei kuulosta kovin pahalta. En pahalla *piis*.
Mutta koskaan ei voi tietää mitä tulee tapahtumaan. Ehkä saat joskus vielä paskemman päivän tai sitten toi jää sun paskimmaksi. Toivotaan tietenkin ettei paskempaa päivää tule.
[/q]

Joo eihän tota voikkaan laskee "paskimmaks päiväks". Enkä ees laske sitä paskimmaks päiväks. Se on vaan päivä jollon on menny eniten asioita niin sanotusti reisille. Mulla on ollu paljon ja useita paljon paskempia päiviä. Mut kun topikki on onnesta, niin selitin mun huono-onnisimman päivän. Nykyään toi vaan naurattaa ja naureskeltiin sen työkaverin kans kuka oli näkemässä noi 2 ekaa sattumusta. Sittenhän se riemu vasta alko kun soitin sille viimesen sattumuksen jälkeen ja oma olo oli positiivinen kun hommat meni niin täysin yli sen mitä voi normaalisti päivän aikana sattua. Kyse oli kuitenkin aika harmittomista sattumuksista, ainakin mun mielestä ja sehän siinä naurattaa.

[q]Tuikkari, 23.11.2006 17:48:
Missä on se keskitie?

Paras mulla oli perjantai 13 päivä joskus aikoinaan. Tapahtu seuraavaa:

Ehkä en tarviikkaan sitä keskitietä :)
[/q]

Mua kiinnostaisi tietää, mitä Tuikkari vastasi tohon gallupiin. Eiku ihan totta.

Joidenkin ihmisten jokapäiväinen elämä on just tollasta. Mutta mä en usko, että kyse on sattumasta, vaan valinnoista. Tossa Tuikkarin tarinassa on monta huonosti tehtyä valintaa, alkaen loisteputkien sijoittelusta epävakaalle alustalle...

[q]kottarainen, 23.11.2006 15:59:
Mä koitan luottaa siihen ensimmäiseen tunteeseen mikä mistäkin asiasta syntyy.
[/q]

Richard Wiseman esittää kirjassaan ´Onnen tekijät´ neljä periaatetta, joilla tuuria voi parantaa. Toinen periaate koskee just tuota fiilikseen luottamista.

Toinen periaate:

"Onnistu vaistosi avulla. Hyväonniset ihmiset tekevät onnistuneita päätösiä intuitionsa ja aavistuksen avulla."

Ei ole tarkoituksena puffata kyseistä kirjaa, mutta asiasta kiinnostuneita suosittelen lukemaan sen. Ja mitä tulee intuitioon luottamiseen, olen taas täysin samaa mieltä.

Mutta mistä intuitio tai "fiilis" sitten syntyy? Miten ihminen voi vaistonsa perusteella tehdä oikeita ratkaisuja? Yhtenä klassisena esimerkkinä toimii kumppanin valintaprosessi. Jokainen on varmasti kuullut, kuinka tytöt valitsevat isänsä ominaisuuksilla varustettuja poikia ja toisinpäin. Onko intuition taustalla aikaisempi positiivinen kokemus?

Minä uskon, että ihminen kokee intuition silloin, kun jokin asia muistuttaa häntä jostakin aiemmasta positiivisesta kokemuksesta tai tapahtumasta.