+ The Passion of the Christ +
Kävi eilen ekan kerran kahteen vuoteen leffassa.
(kolmas kerta neljään vuoteen.. :panic: )
Ei o paljo tullu käytyä...
Mut joo, leffa oli vaikuttava, hieno, ja hyvä. Ja ahdistava.
Kaikista näistä "elementeistä" elokuvassa pidän,
mutta silti en erityisemmin pitänyt leffasta.
Pidän ennenkaikkee ahdistavista elokuvista,
mut joku tökki tosi pahasti.
Eka leffa joka on mielestäni hyvä, mutta en pitänyt siitä.
Se oli oudolla tavalla ahdistava. Tuli ehkä oudoin leffanjälkeisfiilis
ikinä... Ei o kiva kattoo ku jotain heeboo ruoskitaan kaks tuntia.
Silti annan 8½ / 10
Mielipiteitä?
Lisättäköön vielä että en ole missään tekemisissä Jessen kanssa
elämässäni. Eli en usko.
Eipä oikein toiminu meikäläiselle. Aika tyhjänpäiväistä jauhantaa omaan makuun, vaikka aihe sinänsä kiinnostaakin. Oli silti hauska käydä tsekkaamassa maisemia ja hakemassa perspektiiviä. Onneks sentään omat lievän masokistiset taipumukset saivat hetkittäin tyydytystä.
Ps. erityinen "no terve" maininta salin uskollisille faneille, jotka lopussa kirkuivat ja taputtivat Jeesuksen ylösnousemukselle. Jees, toimii siis ainakin joillekin ihan hyvin.
[SPOILAA!]
Eikö ketään muka häirinneet ne rummut siinä lopussa (vrt. T2:n tunnari) ja haudassa silmänsä avaava Terminator-Jeesus?
Tai sitten alussa olleet alleviivaavat hidastukset jokaisen Raamatussa selkeästi mainitun kohdan yhteydessä (Juudaksen 30 hopeakolikkoa, Juudaksen suudelma, leikatun korvan takaisin paikoilleen laittaminen)?
Mutta minua fiksummat kertokaapa, mikä oli sen dialogin idea, kun naiset saivat tietää Jeesuksen vangitsemisesta ja juuri ennen tätä he puhuvat jotain about:
"Mikä tekee tästä yöstä erikoisen?"
"Tänä yönä olemme vapaita"
Tjsp.. Häiritsemään jäi, että dialogi oli suomennoksessakin lainausmerkeissä. Mihin tässä viitattiin?
Ei tartte menna kattoo leffaa julkisiin tiloihin, jos ei osaa antaa muille elokuvarauhaa.jotka lopussa kirkuivat ja taputtivat
Ihan sama minka vuoksi kirkuu, se ei ole silti yhtaan sen oikeutetumpaa vaikka kuinka Herran nimeen huutaiskin. Itse asiassa se on pahempaa imo. Herran rauhaan uskovan pitaisi elaa hyvin, molyava kannilainen ei taas tieda paremmasta.
Eli ne kirkuvat ja mekastavat siis tietoisesti pilasivat muiden elokuvanautintoa ja nain ollen ovat omien arvojensa mukaan minun tulkitsemana "pahoja".
Pidin leffasta.
Minusta se oli kerrottu juuri oikein, kaunistelematta.
Tietty Braveheart-ote nakyi, mutta mistaan Terminator-meiningista
en nahnyt vilaustakaan. Jim Caviezel oli erinomainen Jeesus, Monica Belluccikin paasi patemaan ja kuvaus, leikkaus ym. tekninen puoli oli hallussa.
Easter movie numero uno.
Aika antisemitistisiä vaikutteita kuulemma tossa pätkässä. Mä en kyl itte
oo mikään snuffin ystävä ni jää varmaan kattomatta koko filkka. Aihetta
parodioitiin aika hyvin uusimmassa South Parkissa :) (804: Passion Of The
Jew)
Minulla on todiste, etta tuon Passionin on pakko olla huono elokuva, joten en mene katsomaan.
Lähde
Minulla on todiste..
Vatikaani veti takaisin tuon sun todistelausunnon vähän julkistamisen jälkeen.
Eilen mentiin katsomaan.
Oli ahdistavin elokuva pitkään aikaan. Ruoskimiskohtaus aiheutti pientä pään pitelemistä jo ja kauniimman sukupuolen edustajat alkoivat hieman toivomaan kotiin pääsyä.
Mutta mielestäni mainiosti toteutettu filmisointi. Leikkaus oli erinomaista ja äänimaailma ja efektit toimivat passelisti. Juuri nämä hidastetut kohdat (askel maahan, sadepisara taivaasta) olivat hätkähdyttäviä.
Leffassa oli ainekset tylsään 2 tuntiseen, mutta jostain syystä mielenkiinto pysyi yllä ja leffan lopuksi oli hyvä kysellä kavereilta tiettyjen kohtien merkitystä, kun raamatun tarinat minua paremmin tuntevat.
Suosittelen omalta osaltani leffaa jos pitää tuskaisesta menosta ja haluaa nähdä äärimmäistä tuskaa, mitä ruumis voi kärsiä (esim. kohta jossa ruoskitaan ja metallin pala jäi Jessen kroppaan kiinni ja ruoskija riuhtas sen irti pala lihaa mukanaan :panic: )
[SPOILAA!]
Jaa päätit sit spoilaa et jeesus nuosee raamatun mukaan kuolleista? No
damn. Nyt meni koko leffanautinto ihan pilalle :angry: :excellent:
Oli ihan kiva. Mua tosin lähinnä haukotutti nuo ruoskimiset sun muut.
Hauskointa oli kattoa vieressä olevan tädin kauhistuneita reaktioita.
Goatse ja tubgirl on tehnyt tehtävänsä ja turruttaneet mut kaikelta kauhealta.
Goatse ja tubgirl on tehnyt tehtävänsä ja turruttaneet mut kaikelta kauhealta.
yksi sana... pain4.jpg
anyhoo, kiesuksen intohimot on ikäänkuin ollut tarkoitus käydä katsomassa. aikaiseksi en ole tosin saanut. en kyllä varsinaisesti odota elokuvalta juuri mitään, mutta kun nyt kerran niin kohistaan..
Yksi kaveri sanoi hyvin nähtyään elokuvan: "olen nyt ymmärtänyt kristinuskon syvemmän merkityksen - hakkaamisen".
Passion of Christ oli kyllä visuaalisesti melkoinen kokemus. Maisemat olivat aivan upeita ja soundtrack melkein hiuksianostattava. Kun leffan arvostelu alkaa noin, voi jo aavistaa, että seuraa iso Mutta...
Monia kohtauksia oli pitkitetty tahallaan uskonnollisen hurmoksen ja henkisen masturbaation edistämiseksi. Leffa varmasti kolahtaa uskovaisiin kuin nyrkki silmään (tai raippa lihaan), mutta niille, jotka pitävät koko perisynnin käsitettä absurdina, vaikutus jää ohuemmaksi ja exploitaatiomomentti nostaa päätään. Lause "hän kuoli syntiemme tähden" kätkee näet sisällään melko röyhkeän premissin, jonka kyseenalaistamista passiivinen seurakunnan jäsen (siis 90% katsojista) ei tule ajatelleeksikaan.
Tämä elokuva todellakin paljastaa, mistä kristinuskossa on pohjimmiltaan kysymys. Jeesuksen "ahhhh"-huokailut ruoskintasessioiden aikana kielivät masokistisesta nautinnosta, ja ilme kertoi suurinpiirtein "antakaa vielä lisää, niin saan paremman paikan taivaassa". Samanlaista itsensäkiduttamista harrastivat myöhemmin monet (ellei peräti kaikki) pyhimykset. Moni varmasti vaihtaisi mielellään paikkaa Jim Caviezelin hahmon kanssa.
Toinen mielenkiintoinen saavutus on "hyväksytyn" väkivallan rajojen laajentaminen. Elokuvien väkivaltahan on hyväksyttyä, jos verukkeena käytetään patriotismia (Saving Private Ryan), uskontoa (Passion of Christ) tai teot esitetään riittävän humoristisesti (Tom & Jerry). Muussa kontekstissa (Irréversible, Ichi the Killer) väkivalta on paheksuttavaa ja kertoo ihmismielen perverssistä sadismista. Jos Passion of Christin protagonisti olisi ollut joku muu ja leffan nimenä vaikkapa Joonaksen Rääkkääminen, kukkahattutädit puhkuisivat kovaa intoa Ykkösen keskusteluohjelmissa. Nyt samat tädit nyyhkyttävät ääneen leffateatterissa ja tyydyttävät piilotajuista masokismiaan.
Täysiverisestä exploitaatiosta (= leffa toimii kulissina väkivallan tai seksin esittelylle) ei kuitenkaan ollut kysymys, sen verran täytyy Gibsonin ohjaajanlahjoja tunnustaa. Ajoittain jopa LOTRimainen visuaalisuus ja äänen käyttö jätti leffasta käteen muutakin kuin teologista tunteilua. Ja se sadepisara-renderöinti! :excellent:
Pääsis nyt itekkin kattoon ton mut toihan on k-18.. :crybaby:
Katsoin tämän elokuvan nyt dvd:ltä ja vaikka kyseessä on raamatullinen aihe ja vieläpä tarina Jeesuksen viimeisestä 12 tunnista, ei sillä ollut minulle mitään merkitystä, vaan asennoiduin elokuvaan elokuvana. En toivottavasti siis ennakkoasenteellisesti.
Ja mielestäni näin tänään todella mahtavan elokuvan. Taidokkaan, niin huikean kuvauksen, leikkauksen, kuin tottakai myös pääosan esittäjän roolityönkin ansiosta, James Caviezel onnistui ilmeillään ja eleillään ilmentämään niin suurta tuskaa ja kärsimystä, että harvoin olen sellaista missään elokuvassa nähnyt. Tottakai maskeerauksella on osansa tässäkin asiassa, mutta mielestäni se on vain tausta jota vasten näyttelijä näyttelee. Ei välttämättä monestakaan näyttelijästä tule "Kuin Raivo Härkää" vaikka vetäisikin nyrkkeilyshortsit jalkaansa ja maskeerattaisiin naama turvoksiin.
Muut roolihahmot saikin jättää elokuvassa hieman pimentoon. Se korosti jos mahdollista vielä enemmän kansanjoukon vihan ja yhden ihmisen kärsimyksen välistä suhdetta. Poislukien tietysti Maia Morgenstern Mariana.
Olin kuullut, että ruoskintakohta kestäisi kauan, mutta olin itsekin yllättynyt, että se kesti elokuvassa niinkin kauaa ja alkoi ikäänkuin alusta.
Mutta sen ajan täyttäminen vaikkapa Herodeksen tai jopa Pietarin henkilöhahmojen syventämisellä, olisi syntynyt elokuva, joka on nähty ja nähty.
Mutta jos jotain miinusta täytyy antaa, niin varmaankaan kaikki sotilaat tuona aikana eivät olleet viinipäissään heiluvia öykkäreitä. En tiedä yrittikö ohjaaja Gibson karrikoimalla sotilaiden hahmot pikemminkin lieventää jo ennestään äärimmäisen sadistista elokuvaa, sen sijaan että olisi esittänyt sotilaat yksinkertasesti käskyjä tottelevina.
Mutta toivon mukaan ihmiset eivät elokuvan nähtyään ja siitä keskustelles-
saan sorru toisten ihmisten luokitteluun vain sen perusteella pitikö elokuvasta vai ei. Tyyliin: " Sadisti, antisemitisti, ääriuskovainen" jne.
Katoin eilen leffan ja pidin siitä. Vähän se oli raaka, etenkin ruoskismiskohta, teki pahaa loppuvaiheessa. Ristinkanto-kohtaus kesti myös hiukan liian pitkään. Mut tää oli sellanen leffa, joka oli nähtävä, oli se huono tai sit hyvä.
en kyllä ymmärrä tota kauhistelemista ko. rainan väkivaltaisuudesta, en pitänyt sitä juuri perus tarantinoleffaa raaempana...
teologista ähkyäkään en voi sanoa tulleen, suhtauduin leffaan ihan fantasiaelokuvana ja sellaisena se toimikin tehosteidensa ja LOTR-tunnelmansa takia.
ainoo mikä hämäs oli hidastettujen kohtausten yliannostus, ja lopun ylösnousemus mitä ilman leffa ois ollu hyvinkin lähellä täydellisyyttä.
ps. hollywoodmaisuutta poisti oivasti mm. puhuttu kieli ja suht tuntemattomat näyttelijät <3