Ujous

[q]neiti etsivä:
paikat, jossa on myös toisen lisäksi jotain tekemistä

on voinut olla rennosti hiljaa ja seurata ympärillä tapahtuvaa..
[/q]


Tässä juuri oikea resepti

Ja eikun treffaamaan niitä toivottuja rakkaita!

[q]kuu:
Minä olen mahdottoman ujo ja se häiritsee paljon jokapäiväistä elämääni.Yritän kaikin tavoin olla oma itseni, mutta varsinkin vähän tuntemattomienkin seurassa muutun täysin.Minä en saa mitään sanaa suustani ja olen erittäin hermostunut.Olen yrittänyt saada itseni avoimeksi ja normaaliksi kaikin tavoin, mutta en saa ujoutta pois, en sitten millään.

Haluaisin niin olla itsevarma, puhelias, hauska ja kaikin tavoin epäujo.Täytyy vielä harjoitella.Mutta onneksi se tieto vähän lohduttaa, että en ole tässäkään asiassa todellakaan yksin.
[/q]

Pitää melko hyvin paikkansa myös mun kohalla..

Minä ainakin tunnustan olevani sitä ryhmää, joka ei ujostele, eikä aristele.
Joskus tuntuu siltä, että saattaa vaikuttaa ulospäin jo itseriittoiselta ja liian itsevarmalta, mutta kukaan tuskin voi väittää, että alkaisin missään tilanteessa ujostelemaan

[q]neiti etsivä:
Mutta kaikista parasta on ollut yhdessä kokkaaminen!!! Vaikka en ole mikään mestari köökin puolella, niin kyllä ohjetta seuraamalla joten kuten onnistuu. Ja hauskempaa on, jos yhdessä menee pieleen! Ainakin on hyvä syy tavata uudestaan, jos se munakas seuraavalla kerralla onnistuisi.. *vink*[/q]
Kokkaaminen yhessä on kivaa, varsinkin sellasen safkan tekeminen mistä kummallakaan ei oo harmainta hajuakaan, ei muuta ku kipot ja kauhat käteen ja tekemään. Maku on tossa sitten se toissijainen asia, yhdessätekemisen ja läheisyyden hauskuus ja ”kosketus” (ei siis fyysisesti) on sitä parasta antia mitä tosta saa...

[q][Nuclear]:
Kokkaaminen yhessä on kivaa, varsinkin sellasen safkan tekeminen mistä kummallakaan ei oo harmainta hajuakaan, ei muuta ku kipot ja kauhat käteen ja tekemään. Maku on tossa sitten se toissijainen asia, yhdessätekemisen ja läheisyyden hauskuus ja ”kosketus” (ei siis fyysisesti) on sitä parasta antia mitä tosta saa...
[/q]

oon taysin samaa mielta \o/

Ujous on söpöä

[q]keijukainen:
Ujous on söpöä
[/q]

Niiii.Sittenhän minäkin taidan olla ylisöpö, jeee!

Tiedän erään joka on ujo...ja sen kyllä ihan megasöpö

Kokkaaminen on jees, varsinkin kun saa kokata kaikille ystäville!
Se on palkitsevaa kun he vielä pitävät siitä mitä olet väsännyt Kokkaaminen on verissä ja hauskaa.

mulla vaikka olinkin aikas ujo (selvinpäin) pieni humalatila nyt on asia erikseen,kuten kaikki varmasti ymmärtävät*nauru*
Mulla esim:aloituksen tekeminen on ihan pirun vaikeeta,vaikka olisinkin todella ihastunut *sydän**sydän**sydän* niin silti helposti jään vaan odottamaan toisen aloitetta*uuh* mikä on tyhmää,pitäisi vaan uskaltaa.....

team*hellokitty*

[q]La Tigre:
mulla vaikka olinkin aikas ujo (selvinpäin) pieni humalatila nyt on asia erikseen,kuten kaikki varmasti ymmärtävät*nauru*
Mulla esim:aloituksen tekeminen on ihan pirun vaikeeta,vaikka olisinkin todella ihastunut *sydän**sydän**sydän* niin silti helposti jään vaan odottamaan toisen aloitetta*uuh* mikä on tyhmää,pitäisi vaan uskaltaa.....
[/q]

Sama täällä.
Tyhmää todellakin jos on rohkea vain humalatilassa.

[q]kuu:
---
La Tigre:
mulla vaikka olinkin aikas ujo (selvinpäin) pieni humalatila nyt on asia erikseen,kuten kaikki varmasti ymmärtävät*nauru*
Mulla esim:aloituksen tekeminen on ihan pirun vaikeeta,vaikka olisinkin todella ihastunut *sydän**sydän**sydän* niin silti helposti jään vaan odottamaan toisen aloitetta*uuh* mikä on tyhmää,pitäisi vaan uskaltaa.....

---


Sama täällä.
Tyhmää todellakin jos on rohkea vain humalatilassa.
[/q]

tähän vielä sen verran,että kyllä sitä sitten uskaltaa paremmin jos saa edes pikkusen vihiä toisen kiinnostuksesta,mutta jos kumpikaan ei edes uskalla vihjasta niin sitten ollaan pulassa*nauru*

Joissain tilanteissa oon liiankin ujo

ujous on sairaus, mulle ainakin, enkä näytä pääsevän siitä eroon*uuh*

[q]keijukainen:
Ujous on söpöä
[/q]

Sitten mä olen varmaan jatkumasti muuttumassa vähemmän söpöksi. Ja joskus yläasteella olisi varmaan pitänyt takoa kun rauta on kuumaa - silloin olin ylläolevan perusteella ihan megasöpö. Onneksi se söpöys ei kuitenkaan ole ihan kokonaan kaikonnut - vielä ainakaan.

Ujous, mikä se on?! en oo ikuna kuulluukkaan...*justjoo*

Mä en oikeestaan ole ujo. Aina välillä kyllä. Riippuu kauheesti eri jutuista. Normaalisti en.

hmmh. Eipä taida olla montaa jota ei koskaan ujostuttais. Iän myötä se tosiaan rauhottuu, mullekin on ilmestynyt omituisia tapoja höpötellä tuntemattomille ;) mut auta armias jos pääsee ihastumaan :D hermostuneena vaan poukkailee ja saattaa käyttäytyä vieläpä tosi tylysti kun koettaa olla niinkun ei käyttäytyis ku moponsa menettäny X)

Mut ylipäätään mitä riskien ottamiseen tulee, ainakin oman (empiirisen) kokemukseni pohjalta harvempi ihminen tekee mitään isoa numeroa (jos tekee niin ei ole sen arvoinen!) vaikka toinen kertois tavalla tai toisella ihastumisestaan, enemmän siinä laskee se käytös; jos käyttäytyy kun mikäkin taulapää, tuijottaa, seurailee, suorastaan häiriköi, niin ihan varmana ihastus kaikkoaa kauas ja lujaa (jollei jaa samoja fiiliksiä). Mutta jos pakottaa ittensä ottamaan asian lunkisti eikä ”piinaile” toista niin mikäs sen pois häätäisi, imartelee vaan ja saattaa jopa alkaa katsoa uudella silmällä vaikkei aikaisemmin olisikaan ollut yhtään kiinnostunut. ..Viisaampaa varmaan kuitenkin on päästä ensin vähäsen juttuun ja muuten vaan kaveerata ennenkuin pommin heittää (ja senkin mieluumin pehmentävästi ohimennen tai vähän kauttarantain: selkeästi mutta ei liian suoraan) niin että toinen osaa kuitenkin luottaa siihen asialliseen käytökseen ;)

Mitä taas treffitilanteisiin tulee.. Okei, jos toinen on niin ujona että selkeästi kärsii tilanteesta niin tottakai se rupee jo tekemään pahaa kun katsoo sitä vääntelemistä ja tuskailua, sillon varmasti kannattaisikin ottaa relaava drinksu tai kaksi alle (ei enempää!) mutta ei ujostelu muuten ole pahasta, päinvastoin ainakin minä koen liian itsevarmat päällepäsmärit vastenmielisiksi. Toinen kamala ääripää on liika mielistely o_O ..älkää siis vaan ihastumisesta ja ujostelusta huolimatta pyrkikö myötäilemään ja olemaan samaa mieltä ihan kaikesta. Huomionosoituksia saa (ja pitääkin;) tehdä mutta ei kuitenkaan ”kantaa toista jokapaikkaan ja siivota käytävät edeltä” jne.. Kai se toimiva tapa olisi jotain kultaisen keskitien mailla, terveellä itsetunnolla varustettuna. ..mutta nämäkään eivät ole mitään absoluuttisia totuuksia, joku toinen typy on varmaan aivan päinvastaista mieltä ;D

*hetkellisen autuaan vapaa kaikista ihastumisista*

Minä olen sosiaalinen, porukan puhelias pelle joka koheltaa ihan jatkuvasti mtuta sitten on se toinen puoli.... ujouteni... Uskomatonta! Miten tällänen rääväsuu voi olla ujo?

Mutta totta se on, kun tulee tosi paikka kyseeseen olen aivan jumissa, olen vaan. Miten vaikeaa se olisi sanoa? Liian vaikeaa! Ei voi tajuta! *täh*

Vihdoinkin on mukava tyttö kiikarissa. Ollaan oltu pari kertaa yhdessä bilettämässä ja nyt on sovittu treffit. Tyttö kiinnostaa kovasti, mutta kun olen niin helvetin ujo. Eikä asiaa paranna se, että en oo kovin hyvä jauhamaan juttua.

Eli nyt jännittää, ahdistaa ja vituttaa vaikka päällimmäisenä tunteina pitäis kai olla onnellisuus ja tyytyväisyys. Ja on sitä treffeillä ennenkin oltu, mutta aina se on yhtä hankalaa.

”Ole vain oma ittes” on ihan hyvä neuvo juu, mutta oisko kellään tarjota konkreettisempaa apua. Tää on niin kiusallista Eikä tää nyt ole mitään teini pelleilyä, ihan tosissani tätä kysyn. Ei se oo kaikille niin helppoa...

Joten olisin kiitollinen, jos muutkin avautuis tästä asiasta.