Ujous
[q]climate:
Oon myöskin ujo, tosin se ilmenee yleensä silleen että oon kovin hiljaa.
Toisaalta oon myös ihan oikeesti ujouden lisäksi hiljainen eli en joskus ihan oikeasti jaksa puhua kaikenlaista diibadaabaa.
Eli noi kaks seikkaa tekee mun hiljaisesta olemuksesta entistä hiljaisemman
[/q]
sama täällä, minulla on vain niin että vaikka en pahemmin puhu niin jaksan taas kirjoitella senkin edestä helpostikin päivässä tulee kirjoitettua joku kolmen sivuinen maili kai mul on vaa sit niin tylsää :P
ei ujoutta kannata hävetä se on hyvä ja suloinen asia kyllä tyttö ymmärtää hellittää jos näkee että ujostuttaa liikaa..ajanmyötä se vähenee. oma poikäystäväkin oli todella ujo ei uskaltanu pitää kädestä kiinni jos oli muita ihmisiä vuosien myötä sekin on oppinut rentoutumaan ja nyt jopa voi suudellakkin kaupungilla.huih*hymy*...tänään taas sain muistaa kuinka ujo hän on: oltiin serenassa ja loukkaannuin kun ei se voinut antaa ku jotain nopeita suukkoja mut sit se sano et sitä ujostuttaa ku muut ihmiset näkee ja pienet lapsetki vielä..huh huh..no ei oli se hieman söpöäkin et monen vuoden jälkeen tulee ujous vastaan mut se on ihan hyvä ujous on jees!*vink*
fanatic:tsori nyt et kerroin..siitäs sait*nauru**hymy*..no ei*lohduttel**sydän*
olkaa ylpeitä siitä mitä olette!
Mä oon tullu viime aikoina siihen tulokseen että ujoudesta voi päästä eroon ihan vaan ajattelemalla asioita eri näkökulmasta - erityisesti se että kumpi on pitkällä tähtäimellä kauheampaa, epätietoisuus ja jahkailu ja katumus ja kuvittelu ja toiveajattelu (ja sitten ehkä se pettymys), vai se että siististi yhdellä kerralla sanotaan nou tänks.
Toinen asia taas on se jos on luonteeltaan hiljainen. Silloin tällöin (esim. viime lauantaina alternativessa) mä olen ihan tosi hiljainen, ja sit siitä seuraa vähän vaikeita (awkward) tilanteita. Tähän mulla taas auttaa pari siideriä mainiosti.
En muista olenko jo replynnyt tähän topiciin,mut anyway...tää kaveri ei tunne sanaa ujous eli en ujostele koskaan missään tilanteessa paitsi ehkä nyt vähän kun uskallan kirjoittaa tähän *hih**plur*
Tän tekstin kirjottaja on ollu niin ujo,et hyvä kun on saanu itestään ulos vaivasen moin!
Nykyään ujous esiintyy vaan vieraiden ihmisten seuras,mut kiusallista se on silti.Saa multa sentää vastauksen jos kysyy jtn..Ennen tuskin sitäkään.Huomannu sellasen asian,et jos heittää jtn ihan pikkukommenttii,ni juttu alkaa sit jossai vaihees luistamaa.Siks mä oonki nykyää sellanen,et höpötän kaikkee iha schaissee.Lopputulos taitaa kuitenki olla se,et kansa vaan vahtaa mua suu auki ja miettii jtn tyyliin:\Tolla ei oo kaikki ihan kotona.\ *dissaa**ding*
ujo olen minäkin, tai siis sanotaan että aina väärään aikaan / väärässä paikassa ujo.
välillä ei tunnu oma pää edes käsittävän sanaa ujous, mutta sitten joskus kun se iskee (ja tietenkin yleensä esim. treffeillä / vastaavaa) niin tuntuu että ei saa sanaakaan suusta ulos... vaikea tätä on selittää, mutta ujo kuin ujo
Kuten yleensä, jakomielinen persoonani pätee hyvin myös tähän alueeseen:
Minua ei yksinkertaisesti vaan saa tekemään aloitetta, että menisin ja alkaisin juttelemaan jonkun vieraan kanssa
Mutta sitten jos joku muu tekee aloitteen ja tulee juttelemaan mulle, niin sitten no problemo, papatan tavalliseen tapaani kuin konekivääri ryssiä niittäessä
Eli siis sitten kun alkumuodollisuuksista päästy niin olen kuin kala vedessä seurassa kuin seurassa
Eli sit kaikki jos spottaatte mut jossain niin älkää odottako, että mä tulisin juttelemaan teille vaan tulkaa mun luo niin lupaan, että sen jälkeen juttu luistaa
[muokattu 19.8.2004 13:11]
[q]JustinSane:
Kuten yleensä, jakomielinen persoonani pätee hyvin myös tähän alueeseen:
Minua ei yksinkertaisesti vaan saa tekemään aloitetta, että menisin ja alkaisin juttelemaan jonkun vieraan kanssa
Mutta sitten jos joku muu tekee aloitteen ja tulee juttelemaan mulle, niin sitten no problemo, papatan tavalliseen tapaani kuin konekivääri ryssiä niittäessä
Eli siis sitten kun alkumuodollisuuksista päästy niin olen kuin kala vedessä seurassa kuin seurassa
Eli sit kaikki jos spottaatte mut jossain niin älkää odottako, että mä tulisin juttelemaan teille vaan tulkaa mun luo niin lupaan, että sen jälkeen juttu luistaa
[muokattu 19.8.2004 13:11]
[/q]
olis pitäny dv reissun aikana tulla heittää läppää
Olenpas muuten huomannut että mun ujous vaihtelee päivän ja fiiliksen mukaan. Harvoin enää tulee sellaista meenkö juttelemaan vai enkö mee-paniikkia, mutta selkeästi joinain päivinä oon sulkeutuneempi kuin toisina - alkoholista riippumatta. (Tai no, alkoholi saa mut aina seuralliselle tuulelle... *iloinen*)
Mua kuvaillaan kamalan puheliaaksi, mutta tietynlaisessa uudessa seurassa en saa sanaa suustani tai sit mua ei vaan huvita puhua. Esim mun kämppisten yltiösosiaalisille snobiystäville... Välillä iskee sellanen varautuneisuus ujous, josta oon aika hyvin pääsemässä eroonkin. Mutta tuntuu, et alotetta en osaa selvinpäin tehdä, tai sit heitän jotain klassisen typerää *dissaa*. No eipä mun humalatila alotteetkaan oo juhlimisen arvosia... Usein nykyään törmään tilanteeseen, että pää sanoo, että nyt hiljaa mutta ei, juttu vaan jatkuu ja jatkuu eikä kukaan tajua enää, mistä puhutaan *nauru*.
[q]Fresia:
Usein nykyään törmään tilanteeseen, että pää sanoo, että nyt hiljaa mutta ei, juttu vaan jatkuu ja jatkuu eikä kukaan tajua enää, mistä puhutaan *nauru*.
[/q]
Mulla on ihan sama tauti! Sitte se vasta onki hauskaa kun
juttu pomppii silleen sujuvasti, kun ei muista millään viimeksi
sanomaansa lausetta...On vaan pakko jauhaa paskaa välttääkseen
sen kiusallisen hetken hiljaisuuden
mun mielestä hiljaisuus ei oo välttämättä epämielyttävää joidenkin tuntemattomakien ihmisten kanssa vaan tuntuu että olis tuntenut aina....
Jos minä en käyttäydy ujosti, niin olen joko kännissä tai hengittänyt häkää. :)
Minä en yksinkertaisesti osaa enää olla ujo.....en ymmärrä miten se yleensä onnistuisi. Joskus teininä olin kamalan ujo tyttöjen suhteen....nykyään tuntuu olevan aivan toisin päin. Nyt en ujoile enää missään enkä milloinkaan..
[q]W:
Minä en yksinkertaisesti osaa enää olla ujo.....en ymmärrä miten se yleensä onnistuisi. Joskus teininä olin kamalan ujo tyttöjen suhteen....nykyään tuntuu olevan aivan toisin päin. Nyt en ujoile enää missään enkä milloinkaan..
[/q]Tollanen ois hyvä ku ei osais enää ujoilla..Mut toisaalta,jos kehtaa tehä mitä vaa missä vaa,ni ei sekää hyvä..
[q]Pinxu:
---
W:
Minä en yksinkertaisesti osaa enää olla ujo.....en ymmärrä miten se yleensä onnistuisi. Joskus teininä olin kamalan ujo tyttöjen suhteen....nykyään tuntuu olevan aivan toisin päin. Nyt en ujoile enää missään enkä milloinkaan..
---
Tollanen ois hyvä ku ei osais enää ujoilla..Mut toisaalta,jos kehtaa tehä mitä vaa missä vaa,ni ei sekää hyvä..
[/q]
Mä kehtaan juosta vaikka alasti senaatintorilla...*igor*
[q]W:
---
Pinxu:
---
W:
Minä en yksinkertaisesti osaa enää olla ujo.....en ymmärrä miten se yleensä onnistuisi. Joskus teininä olin kamalan ujo tyttöjen suhteen....nykyään tuntuu olevan aivan toisin päin. Nyt en ujoile enää missään enkä milloinkaan..
---
Tollanen ois hyvä ku ei osais enää ujoilla..Mut toisaalta,jos kehtaa tehä mitä vaa missä vaa,ni ei sekää hyvä..
---
Mä kehtaan juosta vaikka alasti senaatintorilla...*igor*
[/q]Mä en kehtaa ees laittaa pärstääni tänne teijän pällisteltäväks..*mutinaa*
Olen ujo. Aina jos jotain noloa sattuu/ joudun hämilleen punastun. Tyttöihin minun on vaikea tutustua ja aloittaa höpöttely omasta aloitteesta, siksi monet ovat sanoneet että aluksi näytin ylpeältä. Poikiin tutustun helpommin, en ymmärrä miksi mutta heidän kanssaan voi olla oma itseni jo alussa. Joskus on päiviä että uskaltaudun tehdä aloitteen jopa tyttöjen kanssa juttelemaan. Koska olen aika hassutyttö ja höpötystä tulee välillä enemmänkin ja silloin kaveruus suhteitakin solmin enemmän..
Mä olen tavallaan ujo. Jos joku tulee jubaan mul ei oo mitään ongelmaa heittää läppää etc. mutta jos pitää itte mennä selvinpäi baaris tjms jutteleen (toim. huom. pokaa) nii siit ei tuu mitää.. Mä vain on niin huono tekeen aloitteita.. =(
Ujous on rasittavaa