Miten/miksi aloit kuunnella/soittaa konemusiikkia?

Eräs ystävä vaan päivänä jos toisena totesi, että ”Sä varmaan tykkäisit 'reiveistä!'”, joten seurasin häntä johonkin Rushiin ja addiktoiduin. Ihan hyvä vain. Taisin aivan erityisesti innostua Proteukseen ja addiktio hempun musiikkiin on edelleen päällä.

Ensin joidenkin kavereiden kautta ja sitten siskon jätkäkaverin kautta lopullisesti hurahdin

Ja koukussa ollaan

reiveissä tuli käytyä ekaa kertaa reclaim the streets - tapahtumien kautta, ja voi sanoa että musiikki iski jo silloin ”rock-aikana” ekana tietysti prodigy ja chemical brothers jne.

lopullisesti myrkytyin tultuani täysi-ikäiseksi vuonna 2000 ja tutustuttuani nykyiseen poikaystävään, joka myrkytti mut psykellä *vink*... sen jälkeen on cmx, doors ja hippirokki saanut jäädä konemusiikki avasi mulle ihan uuden maailman, ja kun bileissäkäyntitahti vaan koko ajan kiihtyy niin eipä loppua näy *sydän*

jännää muuten miten musiikkimaku konemusiikin sisällä laajenee koko ajan, nyt on alkanut kiehtoa d'n'b ja jopa breaks, mitä en vähää aikaa sitten olisi voinut kuvitellakaan

Joskus ysikytluvun alussa kuuntelin vielä hIpeti-hoppia, siitä tuli luonollinen siirtymä trip-hoppiin ja varsinkin kaikki Massive Attackin ja Trickyn jutut oli tosi mielenkiintosen kuuloisia. Kun tulin opiskelee tänne Tsadiin kaveri hurautti mut haussiin Lopullinen niitti oman musamaun syntymiselle oli muistaakseni joku Screen jossa Stewe Lawler oli soitaa niin hyvää settiä. Ja avot, siitä lähtien on kuunneltu ja silloin tällöin soiteltu ensisijaisesti progea laidasta laitaan

Suht tuore tapaus siis...

Kaveri tais joskus lainata jonkun PsyTrance-levyn ja sitä kautta aloin kiinnostua konemusasta..*iloinen*

kaveri sano joskus että turpaan tulee jos toi rokkilevy (tais olla joku loistava megadeth) soi vielä kerran niin turpaan tulee ja rajusti. uus levy sisään (joku RAVE!! se oli nimeltään) ja siitä lähti ja tää oli jotain 94.

mihin sitä elämässä joutuisikaan ilman kavereita

[q]pupuankka:
jännää muuten miten musiikkimaku konemusiikin sisällä laajenee koko ajan, nyt on alkanut kiehtoa d'n'b ja jopa breaks, mitä en vähää aikaa sitten olisi voinut kuvitellakaan
[/q]

toi on ihan totta.. riittävän kauan kun kuuntelee kiertää kaikki konemusa genret ympäri.. tähän vaikuttaa totuttautuminen johonkin tiettyyn kun sitä kuuntelee riittävän monta kertaa ainaki omalla kohdalla, sekä myös se miten musa muuttuu koko ajan.. on varmaa tainnu kaikki konemusa tyylit ehtiny jo muuttua ainaki kerran tai pari tässä vuosien aikana, joku pitää muutoksista ja toinen ehkä ei..

Mun historiani konemusiikkiin lähti varmaan 80-luvun alun discomusasta, jota kuuntelin about 7-vuotiaana joltain c-kasetilta.. Sitten tuli kehiin kompuutterit, joissa tiettyjen pelien äänimaailma herätti kiehtovia fiiliksiä..
Tästä luonnollinen jatko olikin sitten tracker-musan väsääminen koneella (Amiga) ja kohta käsiini sainkin jonkun hyvin alkukantaisen ”this is rave” tai vastaavan levyn, josta löytyi klasari Stacker Humanoid..
vuosi oli jotain -89.. ja meitsi 13v..
Sitten tulikin MTV, party zone ja prodigy-kausi, joka johti ensimmäisen cd:ni ostamiseen v.92.. ”Prodigy: Experience”.. tämä samainen 90-luku oli jo viedä kaikkine dancebuumeineen mua jo sivuraiteillekin, mutta ekat rave-kemut kuopiossa samaisena prodigy-vuonna ja tietenkin tri patti *respect* avas mun silmät ja fiilikset tälle tielle, missä vieläkin olen...

ja muistaako kukaan radio cityn beat box ohjelmaa 90-luvun alussa..?

key words: mayday, planet of love, the club, club medic, unic, flop, nylon, doom...

Mulla se alko 6lk ku isoveli paukutti terrordromea ja siitä asti kuunnellu hardcorea ja nykyään hardcoren lisäks Terroria, Deathcorea ja vähän Darkcorea. Nyt kuunnellu jonkuu 9 vuotta kuunnellu hc:ä. eeettä näin.

[muokattu 25.6.2004 11:51]

Hmm. En mä ole kuunnellut kovinkaan kauaa. (ja siksi olen aiheessa kovin sivistymätön *uuh*) Mutta Chicanen*plur* kauttahan se silloin vissiin sitten enimmäkseen lähti.

Jotenkin se vain maagisesti alkoi kiehtomaan kokoajan enemmän ja enemmän. Alkuun soitin pianolla klassista musiikkia (opiskelinkin sitä jopa 9 vuotta). Sitten ei enää motivaatio riittänyt ja tietokoneiden tullessa kehiin alkoi musiikin oma tuottaminen. Ensimmäisetkin omatehdyt biisitkin olivat jo HC:ta *pahis*. Rankan musiikin linja onkin jatkunut jo vuodesta 1990.

Oon kyllä muuten aika kaikkiruokainen konemusiikin kuuntelemisen suhteen ihan progressiivisesta housesta freeformiin.

Itse ryhdyin konemusiikkia kuuntelemaan n.4v silloisen poikaystäväni ansiosta. Heti kyllä tykkäsin, silloin oli musamaku aika eri kuin nyt..kiksua löyty :D
Levyjä aloin soittamaan yli 2 vuotta sitten asuessani Australiassa. Tutuistuin paikallisiin dj'hin ja innostuin itsekkin kyseisestä hommasta. Myös omat musiikkityylit eli drum&bass, old school ja happy hardcore löyty tuolta Australiasta.

Nykyään musiikkimaku on aika laaja, kaikkea tykkään kuunnella paitsi gabberia..en vaan pääse siihen mukaan..:/ Ymmärrän kyllä miksi jengi tykkää siitä :)

Taisi olla vuosi 1979, kun veljellä oli kasetilla OMD - Organisation albumi ja itsekin innostuin sitä ahkerasti kuuntelemaan. Vein sen jopa kouluun musiikkitunnille levyraatiin ja voitto heltisi Enola Gay biisillä, vaikka luokkakaverit eivät edes koskaan ennen olleet elektronista musiikkia kuulleet

Silloin tuli kuunneltua myös esim. Kraftwerkiä ja Ultravoxia, mutta lopullisesti konemusan pariin vei vuonna 1983 New Orderin Blue Monday *sydän*

Eli jo 25 vuotta on tullut kuunneltua konemusaa ja toivottavasti myös vähintäänkin seuraavat 25 vuotta

en osaa sanoa. siinä vaan kävi niin....

Konemusa alkoi mulle \”kolisee\” vasta joskus 1997-98. Siihen aikaan tuli juostua vielä sekameteli norm. \”disco\” paikoissa. Silloin soi mm. iki ihanat Prodigy hitit ja mm. Bb Cue yms, siellä seassa ja nehän kuulosti hyvältä.
Matka niistä ajoista, tämän päivän trance- faniksi on tietty pitkä, mutta päivääkään en vaihtais..*vink**nuotti*

Hm... *täh* En kyllä muista.

Kuuntelin ClubZonen nettiradioo 2001 jouluna kun ei ollu muutakaan tekemistä. Aluks olin että kuka helvetti voi kuunnella tämmöstä paskaa missä basso jytisee ja banjo soi. Noh siinä sitten kuuntelin parisen päivää ja jotkin kappaleet innosti mua kuuntelee lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää...

Eksyin joskus teininä palatsiin johonkin reivien kaltaisiin bileisiin kaverin kanssa ja sen jälkeen toi konemusa on kolahtanut. Tosin kotona tulee tosi vähän kuunneltua kuitenkin. Bileissä sitä saa kuulla ihan tarpeeksi. Päässä soi muutenkin.

[q]Hyzenthlay:
heh... pienen itsetarkkailun jälkeen tulin siihen tulokseen, että konemusiikista on muodostumassa mulle melkeinpä uskonto. Itse olen löytänyt jotain todella hienoa, ja ne jotka konemusiikkia eivät kuuntele, eivät yksinkertaisesti tiedä siitä lisäksi olen jatkuvasti käännyttämässä ihmisiä konemusiikin puoleen. Radioo en voi kuunnella, kun sieltä ei tule pelkästään elektronista

vois teettää sellasen paidan jos lukee ”techno is my religion” ja alkaa jakaan sellasia valaistavia tekstejä jossain kadulla
[/q]

Apua! Löysin itsestäni teknohihhulin

On se kumma miten ei Zen Café:a kuunteleviin kavereihin ei uppoa darkcore. Eihän siitä voi olla pitämättä. Prodigystä se mullakin alkoi, kun kaverin luona kuulin No Goodin. Nykyään minimi-bpm on siinä 160:n paikkeilla ja sopiva löytyy väliltä 180-220. Mitä vihaisempi, sen parempi Darkcore 3 on kova levy.

Eli missä sait konemusiikkiin ensimmäisen kosketuksen.....mulla se tapahtu joskus ala-asteella kun kaverin isoveli kuunteli technoo ja siitä sitten innostuin ja aloin kanssa kuunnella stygee!!