Kaukosuhteet

henk.koht. sanon että toimii.

Meset ja kännykät kun löytyy niin odotus viikonloppuun kyllä helpottuu kovasti

Ja nyt kullalla alkaa onneksi ensi viikolla 6 viikon harjoittelu täällä seinäjoella

Nykyistä 2 tunnin bussimatkaa en tavallaan ees käsitä kaukosuhteeks kun joskus ollut se 12 tunnin lentomatka. Se ei tosin mennyt poikki etäisyyden takia vaan siksi että arvot oli liian erilaiset. Viikonloppua kannattaa odottaa

[q]Tontsis, 5.10.2007 00:03:
Mun mielestä sitä toista puolta pitäisi ennemmin kannustaa tekemään omat ratkaisunsa kuin ohjata päätöstä oman edun puolelle. Olkoonkin sitten riskinä, että suhde päättyisi eroon, silti läheisten onnellisuuden tulisi olla ainakin yhtä tärkeää kuin oma. Pitäisi kannustaa toista toteuttamaan haaveitaan ja käyttämään tilaisuudet hyväksi. Ei ole kiva olla myöhemmin se ihminen, joka asetti ne kaksi vaihtoehtoa, joiden takia toinen jätti tekemättä yhden elämänsä suurimmista päätöksistä :)
[/q]

Musta ihanne olisi se, että molemmat on tyytyväisiä. Enhän mä kumppaniani todellakaan estäisi lähtemästä esim. ulkomaille mutta jos se haluaisi lähteä sinne yksin hengailemaan vaikka vuodeksi, niin meidän suhde loppuisi luultavasti siihen. En mä halua ketään estää tekemästä omia juttuja mutta sen verran itsekäs olen, että en myöskään jää sitten odottelemaan vuodeksi, jos se vuosi olisi mulle yhtä tuskaa. Mä suuttuisin ihan vitusti pelkästään siitä, jos mun rakas nyt ilmoittaisi, että haluaa lähteä vuodeksi pois. Siis pelkkä ehdotus saisi mut raivon valtaan.

Etenkin, jos tilanne olisi se, että meillä olisi yhteisiä lapsia, niin mies voi mun puolesta lähteä sitten kokonaan talosta, jos päättää vuodeksi matkoille lähteä. Mullahan ei siinä vaiheessa olisi edes mahdollisuutta yksin reissuun lähteä, jos olisi esim. pieni vauva kotona. Olisi se aika itsekästä ja törkeää jättää mut sekä vauva kotiin ja mennä bilettämään ympäri maailmaa, koska on kyllästynyt elämäänsä.

Eli samalla tavallahan tässä voisi sanoa, että sen reissuun lähtevän osapuolen tulisi myös ottaa läheisten onnellisuus huomioon. Ei varmaankaan myöskään ole kiva olla myöhemmin se ihminen, joka menetti perheensä työn tai biletyksen takia..ihan omilla valinnoilla.

Ihan yhtä itsekästä on haluta lähteä pois, kuin se etten halua toisen lähtevän.


[q]Tontsis, 5.10.2007 00:03:
Eikä elämänhalu koostu pelkästä rakkaudesta yhteen ihmiseen. Sitä voi olla kyllästynyt elämäänsä vaikkei se liittyisi puolisoon mitenkään, mutta sit jos pääsee reissuun, tai onnistuu tekemään jotain hyvää vaikka eläinten hyväks, tai käy vaikka välillä eri kaupassa kuin normaalisti, niin näkee ja muistaa, että onhan täällä jotain muutakin, minkä vuoksi jaksaa taas. Ei tää elämä ole yhden ihmisen varassa ja on ihmisellä niitä muitakin tunteita kuin rakkaus, mitä olisi hyvä saada tuntea :)
[/q]

No ei tietenkään elämä koostu vain yhdestä ihmisestä tai siis olisi toivottavaa, ettei koostu. Mutta en mä nyt lähtis vertaamaan vuoden matkaa siihen, että käy vaihteeksi s-marketissa k-kaupan sijaan =)

Ja kompromissit on keksitty. Mun mielestä tulee aina yrittää löytää vaihtoehto, joka miellyttää molempia. Esim. että kävisikö miehelle sitten vähän lyhyempi matka tms.

Aiemmin mainitsit: "Mun mielestä sitä toista puolta pitäisi ennemmin kannustaa tekemään omat ratkaisunsa kuin ohjata päätöstä oman edun puolelle."

Eikö se sitten ole oman edun tavoittelua, jos lähtee pois, koska haluaa? Minusta on, jos toinen lähtee pois, koska on kyllästynyt elämäänsä.