Omia tai kuultuja kokemuksia yrityksestä tehdä kaverisuhteesta vakavampaa?
[q]pupuTupuna, 7.2.2006 13:02:
---
hardikaveri, 7.2.2006 11:35:
---
pupuTupuna, 5.2.2006 16:43:
Jossain leffassa sanottiin joskus: Jos uskoo rakkauteen ensisilmäyksellä, ei koskaan lopeta etsimistä.
Se kuulosti englanniksi paljon hienommalta...
---
mul kävi sit tuuri!
koko stoori menee niin et oltiin kavereiden kanssa kävelemässä stadissa ja mentiin carrolssin ohi, jossa sattumoisin oli 1 tuttu tulevan vaimoni kanssa kahvilla.. se esitteli meidät jne..
---
No siis enhän mä sanonutkaan, ettei rakkaus ensisilmäyksellä vois olla mahdollista. 
[/q]
no en mäkään väittänyt et sä olisit sanonu niin.. :D
sanoinpahan vaan et kävi tuuri
en ole koskaan ymmärtänyt sitä, miten hyvään kaveriin voisi ihastua/rakastua..
ehkä sitten, jos alusta asti on ollut jotakin vipinää.
mun kiinnostus herää heti tai sitten ei lainkaan.. yleensä ei lainkaan...
toisaalta tunnen kuitenkin montakin paria, jotka ovat olleet ystäviä/kavereita pitkään ja sitten yhtäkkiä kiinnostuneet toisistaan ihan naimisiin asti.. huom.. myös naimiseen asti... =)
-mikskaikkihaluumustavaankaverinuhuu
[q]Howdy, 7.2.2006 13:06:
---
Nexus__69, 3.2.2006 23:26:
---
Mellu-, 3.2.2006 16:07:
kokeilin kerran ja tulos oli kk seurustelu ja eroaminen .. onneksi ollaan edelleen tosi hyvioä ystäviä :) en suosittele riskeeraamaan hyvää ystävyyttä :/ tosin ihmisistähän se on kiinne
---
mä oon samaa mieltä, vaikka en ole kokeillut..
muistan kyllä kun eräskin poika jonka kanssa hengailin, kuin oltaisi seurusteltu, rupesi "vonkaamaan", johonka minä sitten etten halua pilata sitä mitä meillä oli.. no, hää sit suuttus ja anto "kaiken" olla..
mut enpä tosiaan lähtis kokeilemaankaan kyllä.. :)
---
Sit se kyl halus sulta jotain ihan muuta kun ystävyyttä 
tais olla hyvä näyttelemään .. vai oliko sittenkään .. . . . . ..
[/q]
mää en nyt tajunnu :D siis niinhän mä sanoin? :P
mut joo pakko viel totee tähän et kylhän toi riippuu aika monestakin asiasta..
mut yleensähän siinä käy niin et kaikki menee pilalle sen jälkeen jos ja kun tulee ero..
mut enpä tiiä, vaikee aihe :D
Tuota noin. Tällain sinkkutyttönä sitä miettii usein, että olisikos siellä omassa ystävä-/kaveripiirissä ketään varteenotettavia miehiä ja täytyy kyllä sanoa, että eniten taitavat kiinnostaa juuri ne, joita ei tunne. Tai joiden kanssa ei ole niin älyttömän hyvä ystävä.
Ehkä mulla on vain hassuja kavereita, mutta mitä enemmän ihmisiä ja niiden outouksia ja tapoja tuntee, sitä vähemmän heitä seurustelukumppaneikseen haluaa. Ystäviltä kun jollakin lailla sietää enemmän, kuin sydämen valitulta.
Mielestäni on myös häiritsevää se, jos toinen tietää entisistä elämistä ja tekemisistä huomattavan paljon. Jotenkin siitä puuttuu se tiedonjano toisen tekemisiin ja toisaalta sitä on käytössä (siis molemmilla osapuolilla) liian vahvoja aseita toista vastaan. Jos toisen tunnet läpikotaisin, on loukkaavat sanat helpompi löytää.
Voisinkos tähän siis sanoa, että suhteeseen kaveripohjalta vielä uskon, mutta ystäväpohjalta en.
Riippuu tapauksesta.. niin ja siitä onko ne kaikki parhaat kaverit miehiä.. niin kuin minulla.. eli minun kohdalla vastaus on pakko olla jyrkkä EI!!! 
Otetaan vastaan kauniita naisia kavereiksi.. 
Voi toimia hyvinkin noin, siinähän kerkiää hyvin tutustumaan toiseen ilman parisuhdenäkökulman tuomia jännitteitä ja oppimaan minkälainen ihminen oikeasti on.. Tosin uskon myös että ihminen on hiukan erilainen kumppanina kuin ystävänä, mutta se että millä tavalla erilainen, sitä ei tiedä
Joskus hyvästä kaverista parisuhteeseen polku voi olla erittäin hyväkin tie kun ihmisen jo tuntee, siihen ei välttämättä heti pety niin helposti, aina se ei tietysti toimi ja siinä sitten kaverisuhde on vaarassa.
Tottakai voi tulla jotain..
Mutta kovin usein kaveruuden/ystävyyden ja romanttisten tunteiden sekoittaminen keskenään tuo vain ongelmia ja pahaa mieltä. Puolitutun tai kaverin kanssa voi olla helppokin kokeilla jotain vakavampaa, mutta en suosittele kenellekään riskeeraamaan tärkeää ystävyyttä suhteen takia. Tulee vain tuplasti pahaolo, jos sekä suhde että ystävyys kärsivät tilanteen takia.
Minusta taas hyvä ihmissuhde voi kehittyä ainoastaan hyvän ystävyyssuhteen pohjalle, eli siinä mielessä kysymyksenasettelu kuulostaa vähintäänkin omituiselta.
Mä en ymmärrä miksi ei vois. Jos ajatellaan asiaa siltä pohjalta, että seurustelusuhde on muutakin kuin seksiä, niin sehän on tavallaan ystävyyttä. Esim mun mies on samalla mun paras ystäväni, joka tuntee mut parhaiten ja joka ymmärtää mua. Tältä kannalta olis hyvin helppoa ajatella, että suhde alkaa ystävyyssuhteena.
[q]koo, 22.2.2006 16:45:
Mä en ymmärrä miksi ei vois. Jos ajatellaan asiaa siltä pohjalta, että seurustelusuhde on muutakin kuin seksiä, niin sehän on tavallaan ystävyyttä. Esim mun mies on samalla mun paras ystäväni, joka tuntee mut parhaiten ja joka ymmärtää mua. Tältä kannalta olis hyvin helppoa ajatella, että suhde alkaa ystävyyssuhteena.
[/q]
Mun mielipide vahvistuu enemmän ja enemmän. Ja kohta kysymys kuuluu, miten sais vastapuolen uskomaan samaan :D
Eihän tos mitään kirjoittamatonta sääntöä voi olla duh.. vai voiko?
[q]DiamonDie, 22.2.2006 16:31:
Minusta taas hyvä ihmissuhde voi kehittyä ainoastaan hyvän ystävyyssuhteen pohjalle, eli siinä mielessä kysymyksenasettelu kuulostaa vähintäänkin omituiselta.
[/q]
Miksei KAIKKI naiset ajattele näin?!?!
[q]tomii, 23.2.2006 22:28:
---
DiamonDie, 22.2.2006 16:31:
Minusta taas hyvä ihmissuhde voi kehittyä ainoastaan hyvän ystävyyssuhteen pohjalle, eli siinä mielessä kysymyksenasettelu kuulostaa vähintäänkin omituiselta.
---
Miksei KAIKKI naiset ajattele näin?!?!
[/q]
AIVAN?!?
mun kaikki naispuoliset kaverit on exiä.. haha toivottavasti ei enää.
Jotenkin musta aina tuntuu, että miespuolisilla ystävilläni on taka-ajatuksia.. Plaeh, ja sit kun on vähän yhdessä otettu kuppii niin alkaa "ahdistelu" Jotenkin se pilaa kaiken! Missä on ne rehdit miehet vain ystävyys mielessään?!?!!
No me ainakin Janin kanssa oltiin aluksi vaan hyviä ystäviä suhteellisen kauan.. Et kyllä kai siitä voi..*hihu**sydän*
[q]Norb, 22.5.2006 13:00:
Missä on ne rehdit miehet vain ystävyys mielessään?!?!!
[/q]
Niitä kutsutaan homoiksi :D
[q]Nexus__69, 3.2.2006 23:26:
-klip-
mä oon samaa mieltä, vaikka en ole kokeillut..
muistan kyllä kun eräskin poika jonka kanssa hengailin, kuin oltaisi seurusteltu, rupesi "vonkaamaan", johonka minä sitten etten halua pilata sitä mitä meillä oli.. no, hää sit suuttus ja anto "kaiken" olla..
mut enpä tosiaan lähtis kokeilemaankaan kyllä.. :)
[/q]
Juu, täysin samanlaisia kokemuksia täällä. Aiemmin oltiin kuin paita ja peppu, tosin vaan lämpimältä ystäväpohjalta. Sitten kun pojan tunteet lämpenivät suuremmiksi, kuin ystävyys ja omani eivät, hän loukkaantui verisesti ja emmepä paljoa tekemisissä enää ole. Jonkunlaisissa väleissä kyllä. En olisi halunnut pilata ystävyyttämme, mutta syteen tai saveen, pilasinpa kuitenkin seurusteluhaluttomuudellani. Harmi sinänsä, mutta ei sitä väkisin seurustellakaan voi jos ei tunteita ole kuin ystävyysmielessä. Kuvittelin muuten tämän henkilön yhdeksi pyyteettömimmistä ystävistä, mitä voi olla, mutta todellisuudessa kaikki vaivannäkö ystävyyssuhteemme eteen olikin lopulta seurustelun edistämiseksi/aloittamiseksi tehtyä 
Niin, olen tässä miettinyt viime aikoina...Voiko kaveruudesta kehittyä suhde, ja kuinka vakaalla pohjalla se on? Miten vaikuttaa, jos päätyy harrastamaan kaverin kanssa seksiä?
Itse olen sitä mieltä, että kaveruudesta voi kehittyä suhde. Toisen tuntee jo alunalkaen silloin hyvin, kuvioihin tulee vain syvempiä tunteita. Pelkona tietysti on, että se suhde ei kehitykään, koska jollain tasolla arvostaa toista "vain" kaverina.
Se, että päätyy seksiä harrastamaan, on ehkä vaan kiinni kummankin haluista. Sen jälkeen voi käydä niin, että ei haluta edes nähdä koskaan. Mutta jos kummallakin on pää ja tunteet kohdallaan, voi se olla vakavamman suhteen hyvä alku.
Mielipiteitä, vastaväitteitä, kritiikkiä, kannustusta :)