Unet ja muut houreet
Näin unta, että olin supersankari eläintarhassa. Siinä sitä olikin ihmettelemistä.
Muistan unestani vain semmoisen yksityiskohdan, että työpaikallani oli tapahtunut rikos, ja poliisit olivat piirtäneet liidulla ihmishahmon ääriviivat siihen paikkaan, josta rikoksen uhri oli löydetty.
Ääriviivapiirros oli hahmoteltu parin metrin korkeudelle lattiasta aaltopeltiseinälle, pää alaspäin.
Joku voisi tehdä hätäisiä johtopäätelmiä siitä, että näin tämän unen viimeisenä kesälomani yönä, eli viimeisenä "vapaana" yönä ennen kuin kello täytyi taas ajastaa herättämään.
Olin elokuvateatterissa, joka muistutti valtavaa latoa. Yritin löytää hyvää istumapaikkaa, mutta vastaan tuli koko ajan sellaisia esteitä, joita tämän tyyppisissä ärsyttävissä unissa nyt tulee: Edessä oli tolppia tai jonkun iso kaali tai sitten penkit upottivat liian alas ja valkokangas olikin äkkiä siirretty taakse. Jossain vaiheessa huomattiin, etteivät 3D-lasit toimineet, ja "vaikee" Finnkinon finninaama kävi vastentahtoisesti narisemassa salin edessä, että "nehän toimii niin kuin red tooth."
Kun elokuva lopulta saatiin pyörimään, siitä näkyi vain oikea alanurkka, jossa piirretty lehmä leijui ilmassa ja heitteli kuperkeikkoja takaperin. Se muuten näkyi kolme-deenä - ensimmäinen 3D-uneni! Kyseessä oli ylimääräinen ranskalainen toimintaelokuva Koliseva poikaystäväni.
Jotkut ovat kauhean kiinnostuneita vatvomaan uniensa tarkoitusta. Minä jätän mieluummin väliin. Veikkaan kuitenkin, että tässä oli takana ärtymykseni elokuvateattereiden 3D-rahastusta kohtaan. Mukaillakseni sarjakuvapiirtäjä Harri Pystysen analyysiä sarjakuvasta, 3D-elokuvan kolme ulottuvuutta ovat leveys, korkeus... ja ei suinkaan syvyys, vaan latteus.
Näin unta kaikista edesmenneistä ystävistäni.
Unessa kaikki olivat elossa jossain salaisessa paikassa jonne mun piti päästä. Matkan varrella keräilin violetteja timantteja ja juttelin kuolleen ystävän kuolleelle äidille. Unen lopussa jouduin ansaan ja olin nilkkakahleista roikkumassa pää alaspäin.
Tällä viikolla näin unta, että valmistelin äidilleni hautajaisia.
Näin unta kaikista edesmenneistä ystävistäni.
Unessa kaikki olivat elossa jossain salaisessa paikassa jonne mun piti päästä. Matkan varrella keräilin violetteja timantteja ja juttelin kuolleen ystävän kuolleelle äidille. Unen lopussa jouduin ansaan ja olin nilkkakahleista roikkumassa pää alaspäin.
Tällä viikolla näin unta, että valmistelin äidilleni hautajaisia.
Tämä auttaa itseäni näissä tilanteissa. Saksaa en osaa kovin hyvin itsekään, mutta kertosäe on englanniksi. On se ihan hyvä tietää, että siellä ne edesmenneen kaverit luuraavat odottelemassa, ihan siellä nurkan takana.
Minula on olut motha kertnaa sprititussuallien kokemus valahalalalan hengimäaakilman hahamojen kansa,Eröaanä yöna mnua kutsui korppin sielu jokaei ollt saasnaut rauahaa vaann olei palanaut manpinalle kuaamittelemaaan. Olenä tutukinyt paljjon norjalaosita mythologiaaa ja saanuet veinkkejä siittä amitä tulevaisuua on minule jätjekstänyt. Parhaiaiten onn onnustutn naistentyydyytys koropin suoli.sta keiejteyn potnesilääkken avualla............................................
Katselin ohjelmaa, jossa ihmiset kiipesivät korkeille tikapuille ja huomasivat vasta ylhäällä, ettei tikkaita ollut tuettu mihinkään. Hölmö ilme, ja sitten lennettiin. Se oli vähän tämmöistä YouTuben "Fail compilation" -kamaa, mutta aika tiukkaan rajattua. Hohotin siinä unessa niin maan perussuomalaisesti.
Yksi tuttavani, joka syöksyy joka asiaan - toivottavasti myös 12-metrisille tikapuille - korkea moraalintajunsa edellä keksi sekunnissa, että "sehän kuvaa just sun huumorintajuas." Itselleni tuli mieleen, että jos tämäkään öinen aivosähkön purkaus varsinaisesti mitään kuvastaa tai mistään kertoo mitään, niin ehkä ehkä enemmän youTubesta kuin minusta.