mitä lemmikkieläimiä omistat?
Mä mitää lemmikei tarvii! Mullon Nuti! *Nauru*
tää Ronaldo eli roni tuli tänään meidän elämää ihastuttamaan!
[q]zenny, 4.4.2009 21:32:
tää Ronaldo eli roni tuli tänään meidän elämää ihastuttamaan!
[/q]
[q]Twist, 11.12.2008 20:10:
Tollanen kisu löytyy :)
[/q]
Nokitan
Meiltä löytyy kolme kissaa. Tuo nuorin täyttää kohta vuoden, ne kaksi muut ovat kohta 10 vuotta jo. Ja tämä nuorin kissa on kyllä ihmeellinen otus, aina kun menee suihkuun niin sen on pakko tulla mukaan, makaa siellä ulkopuolella. Ja se puhuu myös todella paljon! Vaikka meillä on ollut melkein 20 kissaa kaiken kaikkiaan, niin ei kukaan niistä on puhunut näin paljon. :D Ja tämä nuorin on myös puoliks Norjalainen metsäkissa Sitten kun minä muutan pois vanhemmilta niin on kyllä pakko hankkia kissanpentu, en voisi edes elää ilman kissaa kun meillä on aina ollut ainakin yhden kissan. Ja ne kaksi muut ovat jo niin laiskoja että eihän ne kovin paljon tee enää, tappelee vaan tämän nuoren kissan kanssa. :D
Otto on (nelivarvaskilpi)konna. Tänä keväänä tuli täyteen 20 vuotta yhteistä taivalta.
[q]First_State, 18.4.2009 03:55:
Meiltä löytyy kolme kissaa. Tuo nuorin täyttää kohta vuoden, ne kaksi muut ovat kohta 10 vuotta jo.
[/q]
Täytyy nyt kysäistä, että ottiko teidän vanhemmat katit nokkiinsa kun pentu tuli? Tai kiusasiko ne sitä pahasti?
Mulla on itselläni kaksi vähän alle seitsemänvuotiasta (tyttö)kissaa, jotka on molemmat olleet hylättyjä, ja ehkä siksi aika kiintyneitä toisiinsa. Toinen kun karkasi kerran, meni toiselta pasmat niin sekaisin, että se vaan nyhjötti sohvan alla peloissaan ja teki hätäset sinne.. Tuli pois vasta kun kaveri tuli kotiin.
Ajattelinkin, että nyt kun ne ei vielä ihan senioreita ole, niin voisi hankkia niille vielä kaveriksi pennun, jotta kumpikaan näistä kovia kokeneista ei jää yksin, sitten kun toinen joskus kuolee.
Sama kysymys tietysti kenelle vaan, kenellä on kokemusta pennun ja aikuisen kissan tottumisesta toisiinsa 
Informaatiota kokemuksista arvostetaan 
[q]zenny, 4.4.2009 21:32:
tää Ronaldo eli roni tuli tänään meidän elämää ihastuttamaan!
[/q]
ihana! <3
minkä merkkinen mahtaa olla?
[q]mariq, 20.7.2009 12:16:
Sama kysymys tietysti kenelle vaan, kenellä on kokemusta pennun ja aikuisen kissan tottumisesta toisiinsa Informaatiota kokemuksista arvostetaan
[/q]
Voihan sitä tutustumista hieman helpottaa esim hajumaailman kautta ja kissojen feromonivalmisteilla (googlaapas 'Feliway'). Eli jos vähänkään epäilet että pasmat menee tosi sekaisin uudesta tulokkaasta niin ei kannata tuoda pentua suoraan vain laatikossa kämppään että "siinäs olet". Jos mahdollista käydä pentua katsomassa ennen luovutusikää (12vko) ja tuoda jotain kisun hajuja (vaikka jokin viltti/lelu/kangas) tms omaan kotiin kissojesi haisteltavaksi. ja pari kolme päivää ennen uuden tulokkaan kotiutumista feliway pistorasiaan (jos iso kämppä niin kaksi).
Ja on erityisen tärkeää mitä teette kun uusi tulee taloon. Jos uusi tai vanhemmat ovat arkoja pitää varata omat ruoka-astiat ja hiekkalaatikko jos tarve molemmille osapuolille rauhassa oloon. Ja paijailua samalla kädellä kaikkia kissoja, jotta hajut leviää nopeammin (hajumaailman yhtenäistyminen on avain yhteiseloon sopeutumiseen kissamaailmassa koska kun toinen ei enää haise vieraalle, on helpompi olla yhtä suurta perhettä). Ja ruokailua mielellään yhdessä, koska ruoka on melkein kaikillle kissoille positiivinen asia ja jos toista pystyy sietämään lähettyvillä ruokaillessa, välittyy positiivisia mielikuvia toisesta ruoan avulla.
Mikä on myös tärkeintä on vanhojen kissojen ylenpalttinen huomioiminen. Mielellään vaikka jopa liikaakin, että he ymmärtävät ettei uusi tuloks syrjäytä heitä mitenkään. Pikku kissa kyllä pärjää vaikka ei sitä koko ajan olisi sörkkimässä ja rapsuttelemassa. Tärkeämpää on paijailla ja huomioida vanhoja aina ensin ja alussa enemmän, antaa ruoat ja makupalat aina ensin heille. Pikkuinen aina jälkimmäisenä.
Sanoisin, että kannattaa ottaa pentu kunnollisesta paikasta eli missä pentuja on sosiaalistettu syntymästä lähtien ( = ihminen käsitellyt käsissään positiivisessa mielessä eikä vain ruokkinut) eli ei mitään maatilan portaiden alle syntynyttä pentuetta kannata edes harkita, koska nämä emot saavat hoitaa pentunsa yleensä ihan ilman ihmisen puuttumista ("näin se on aina tehty" bläh bläh). Eli siis mitä paremmista oloista pentu tulee ja ehdottomasti oikeassa luovutusiässä, sitä paremmin yhteiselo varmasti tulee sujumaan. Rotukissaa voisin suositella pentua halajavalle, ellei ole täysin varma kissan kasvatuspaikasta. Onhan huonoja kasvattajiakin mutta kissaa ainakin pitää päästä katsomaan kasvuvaiheessa kasvattajan luo ja kasvattajan tiedot voi tarkistaa jne. eli vaikka on kalliimpaa niin suhteellisen varmaa ja turvallista.
Sellaiset ihmiset ketkä antavat kissojensa juosta vapaana leikkaamattomina yleensä valehtelevat minkä kerkeävät kun pennuista pitää päästä eroon "joo kyllä nämä on 12 viikkoisia" (vaikka maalaisjärki sanoo ettei niin pieni voi olla 12 viikkoinen) toinen kova on myös "joo madotettuja on ja kovasti tykkäävät sylissä olla" yleensä eivät pidä paikkaansa.
Suunnitelmallisuutta kehiin niin aivan varmasti saat uuden tulokkaan totutettua vanhoihin kaveruksiin :) Tässä muutama ajatus omien kokemusten pohjalta toivottavasti oli edes jotain apua.
[q]Sallakat, 20.7.2009 13:32:
---
*clips*
Tässä muutama ajatus omien kokemusten pohjalta toivottavasti oli edes jotain apua.
[/q]
Kiitos hyvistä vinkeistä 
Toi hajujuttu olikin hyvä. Olin miettiny et miten ois mahdollista järjestää alkuun semmoisia lyhyempiä tapaamisia, mutta varsinkin kun ei itellä ole autoa, vois olla aika hankalaa saada ainakaan montaa tapaamista järjestettyä. Hajuthan on kissalle jo puoli tapaamista
[size=9]Feliwaytä mulla onkin jo olemassa, oon käyttäny sitä ennen muuttoa ja matkustusta. [/size]
[q]kimonoid, 20.7.2009 12:24:
---
zenny, 4.4.2009 21:32:
tää Ronaldo eli roni tuli tänään meidän elämää ihastuttamaan!
---
ihana! <3
minkä merkkinen mahtaa olla?
[/q]
Italianvinttikoirahan tuo... http://s639.photobucket.com/albums/uu111/zenny1986/ tuolla lisää kuvia! 
En omista, mutta yhteishuoltajuus-haukkuina ovat monseur Kelmi ja Filou *sydän*
Molemmat Cairneja
http://lh3.ggpht.com/_wCspeYhGCLk/SmTrBGcGG3I/AAAAAAAABqY/wzLEdPEnOWY/s512/P7120124.JPG
Kaksi sydämmen valloittajaa vili ja lassi kisulittt! Lisää haluaisin ottaa mutta ei taas tiedä tulisiko katit keskenään toimeen :< Kaipais hieman totuttelu aikaa..ja paljon herkkuja :D
Fani (oikea nimi Fanny), sekarotuinen narttu koira.
http://irc-galleria.net/view.php?nick=djmeke&image_id=69528130
Palle sai "pikkusiskon"...
28.5.2009 syntyi islanninhevoslapsi Ellý
[q]Kosaz, 21.7.2009 01:13:
En omista, mutta yhteishuoltajuus-haukkuina ovat monseur Kelmi ja Filou *sydän*
Molemmat Cairneja
[/q]
ja molemmat urpoja =P
En omitsa, mutta ihastuin eilen sellaseen karvattomaan kissaan. Olis aika kätevä, ei lähtis karvaa. Rotua en muista. Aluks kyllä vähän hätkähdin kun näin sen vaikka mulle oli kerrottu etukäteen minkä näkönen se on, mutta hyvin äkkiä se kyllä hurmas mut*sydän*
Vaalea labradorinnoutaja nimeltä Sumu :)
[q]mariq, 20.7.2009 12:16:
---
First_State, 18.4.2009 03:55:
Meiltä löytyy kolme kissaa. Tuo nuorin täyttää kohta vuoden, ne kaksi muut ovat kohta 10 vuotta jo.
---
Täytyy nyt kysäistä, että ottiko teidän vanhemmat katit nokkiinsa kun pentu tuli? Tai kiusasiko ne sitä pahasti?
Mulla on itselläni kaksi vähän alle seitsemänvuotiasta (tyttö)kissaa, jotka on molemmat olleet hylättyjä, ja ehkä siksi aika kiintyneitä toisiinsa. Toinen kun karkasi kerran, meni toiselta pasmat niin sekaisin, että se vaan nyhjötti sohvan alla peloissaan ja teki hätäset sinne.. Tuli pois vasta kun kaveri tuli kotiin.
Ajattelinkin, että nyt kun ne ei vielä ihan senioreita ole, niin voisi hankkia niille vielä kaveriksi pennun, jotta kumpikaan näistä kovia kokeneista ei jää yksin, sitten kun toinen joskus kuolee.
Sama kysymys tietysti kenelle vaan, kenellä on kokemusta pennun ja aikuisen kissan tottumisesta toisiinsa Informaatiota kokemuksista arvostetaan
[/q]
Tuossa tuli jo hyvät vinkit Sallakatilta. Mutta ei tuo yks kissa tuu toimeen tuon pienen kanssa vieläkään. Tuo toinen tulee sitten aika hyvin toimeen hänen kanssa. Ja tämä pikkuinen oli poissa 3½ viikkoa tässä jonkun aikaa sitten myös, mutta me löydettiin hänet! Hyvä oli sekin... 
Tästä sen enempiä etsimättä haluisin tiedustella josko jollain olisi kokemusta ns. "allergiakoirasta". Olen kiinnostunut esim Portugalin vesikoirasta ja erityisesti Amerikankarvattomastaterrieristä. Perheessä koira-allergikkoja 2. Allergiat todettu vain lievinä, eikä mitään erityisiä oireita koskaan ole tullut mistään koirasta. Jos koiran päädymme taloon ottamaan, koitan miettiä rotua, jonka kanssa allergisoivat asiat olisi helppo minimoida. Ihan vain varmuuden vuoksi. Mutta onko täällä ketään allergista jolla kertoa kokemuksia?