Itsensä(ja muiden) telominen..?

[q]Väne:
Joskus pentuna saatiin veljeni kanssa universumin fiksuin idea ja ruvettiin leikkimään kivisotaa (tosi fiksuu juu). Noh, juuri kun homma alkoi muodostua mielenkiintoiseksi sain puolennyrkin kokoisesta teräväkulmaisesta kivestä päähäni. -> tikattavaksi.
[/q]

No kun mä löysin aivan valiokiven... Sellaisen litteän ja teräväreunaisen, joka lensi helvetin hyvin. Osui muuten muistaakseni todella lähelle toista silmääsi, koska muistan pelästyneeni aivan perkeleesti kun sun käännyttyä ympäri päästä pulppusi verta kuin härän kurkusta ja näytti siltä että sulla ei olisi enää toistaa silmää ollenkaan.

Vaarin (joka siis vei Vänen terveyskeskukseen) olen nähnyt tasan kerran elämässäni edes suurinpiirtein yhtä vihaisena mulle kuin tämän tapauksen yhteydessä. Muistan senkin että kun lähditte sinne tervariin niin menin yksin itkuisena sisälle kirjoittamaan vihkoon sanan ”anteeksi” niin monta kertaa kuin jaksoin. Epäilisin että mummolla ja vaarilla on vieläkin jossain vihko, jossa on sivu sivun perään ko. sanaa.

[q]Väne:
Olinpa kerran talvella lautailemassa hieman kuumeisena ja ajattelin että vois vetää jonkun kivan tempun isosta boxista. Hyppyriin tultaessa menetän tasapainoni ja sen tuloksena landaan suoraan selkä edellä jäiseen alastulon reunaan. Siinä ei sitten hetkeen saanutkaan happea.
Tapahtuman jälkeen en pystynyt periaatteessa pariinpäivään kävelemään. Linkutti niin pirusti ja otti jokapaikasta käsillä tukea jos vain mahdollista. Se sattu oikeesti.*uuh*
[/q]

Toi oli muuten oikeasti pelottavaa, koska sä et todellakaan kävellyt moneen päivään sen jälkeen kun sut saatiin sohvalle kotona. Makasit siinä vaan kuin halvaantunut ja katsoit telkkaria. Yksi niistä harvoista kerroista kun olen tosissani ollut huolissani veljestäni.

Saako tänne kanssa kertoa jos on itse telonnut jotakuta...? *täh*

Kerronpa kuitenkin, saan ehkä kuulla tästä kuittailua seuraavat sata vuotta mutta nyt vuosia jälkeen päin tää on niin hyvä juttu että on pakko kertoa

Mopoiässä olen ajanut mummon ylitse
...no okei, se mummo ajoi pyörällä mua päin, mutta kukas se siitä syytteet sai...?

Olin koulussa ja siirtämässä mopoani alaparkkipaikalta yläparkkikselle koska sieltä sitä oli helpompi vahtia (tapanahan oli tehdä toisille kaikkea jäynää ja olin juuri edellisenä päivänä irroittanut tulpan ja sulakkeen toisen moposta) ja eikös silloin juuri välitunti alkanut ja hirvee vilske, mummo tuli pyörätietä pitkin ja mä koitin ehtii alta pois mutta eikös mummo innostu polkee lisää vauhtii ja tusauttaa suoraan mua päin.
No siinä oli siinä sitten kaikkee. Mä sain kiellon rehtorilta etten saa käydä mopolla enää koulussa ja mummo sairaalaan mennessä uhkasi nostaa syytteen tapon yrityskesta (voi jeesus) mutta kun vein sille kukkia niin kaikki oli jees kun ei se kuitenkaan ollut kuitenkaan kuin aivotärähdys...

JA KETÄÄN EI KIINNOSTANUT ETTÄ MUN VASTAMAALATTUUN TANKKIIN OLI TULLU VITUIMMOINEN LOMMO!!!!!!!!!!!!

No joo, nyt jälkeen päin jutulle on vaan naurtettu, ja Rauman kokoisessa kaupunngissa saan vielä viisi vuotta jälkeenpäinkin (jha varmaan seuraavat 50 vuotta) kuulla siitä.

[muokattu 7.8.2003 16:53]

Nuorempana on tullut telottua itseään vaikka millä tavalla.
Aikanaan kaaduin pyörällä ja pari hammasta upposi huuleen, tipuin kiipeilytelineestä maahan, täräytin leukani polveen ja kielestä palanen irti, lensin hevosen selästä ja mursin solisluuni, kaaduin täydessä juoksussa lattialle ja yksi hampaistani meni mustaksi (onneksi se oli maitohammas), tungin kieleni pylvääseen kun oli 20 pakkasta ja se liimautui kiinni jne jne

Kaikkea on tullut tehtyä ja noistakin kaikki on tapahtunut ennnen 7-vuotissynttäreitäni*nauru*

[q]Armin:

JA KETÄÄN EI KIINNOSTANUT ETTÄ MUN VASTAMAALATTUUN TANKKIIN OLI TULLU VITUIMMOINEN LOMMO!!!!!!!!!!!!

No joo, nyt jälkeen päin jutulle on vaan naurtettu, ja Rauman kokoisessa kaupunngissa saan vielä viisi vuotta jälkeenpäinkin (jha varmaan seuraavat 50 vuotta) kuulla siitä.
[/q]

tämä sai mut kyllä tippumaan tuolilta mopotyttö-armi

Itse asiaan:

Ajoin joskus sellasen ison ruohonleikkurin jättämää ruohokasaa päin fillarilla ihan täysiä sivusta. -> sarvien yli pari metriä ja v-tyyli ländäys+ilmat pihalla ja niskat kipeenä :D

putoillut luisteluradan ympärillä olevilta lumivuorilta selälleni -> ilmat pihalla.

kavereiden kanssa kärytettiin suurennuslasilla sanomalehden mustaa kohtaa -> se syttyi tulee ja sytytti melkein metsäpalon -> kengistä paloi nauhat ruohikkopaloa sammutellessa.

hypännyt intissa polvi edellä poteroon -> poterossa vitun iso kivi ja polvi siihen -> vemppaa pari päivää.

oon kyllä ollut aina aika rauhallinen *ding*. call me boring. call me careful. woteva.

[muokattu 10.8.2003 01:20]

Kipu on kivaa ja kaikki mikä sattuu on seksiä. Joskus tuntuu että kipu tekee hyvää. Yleensä kumminkin se on pahasta. Tälläinen välikommentti.

Jäin auton ”alle” ja jalka murtui -->kaksi yötä sairaalassa ja pari operaatiota. Muistona mehukas arpi!

Lähinnä vain pintanaarmuja (paperiviiltohaavat käsissä on mun ammattitauti tälläkin hetkellä *igor*)

Kerran aivotärähdys kun lensin pyörän selästä pentuna.

Mulle ei kyllä ole käynyt ikinä mitään ton pahempaa.. noita pikkuhaavoja tosin saan aina ja kaikkialle, kun olen niin huolimaton...

edit: Hei, olen mä kerran liukastunut legopalikkaan ja kaaduin toisen legon päälle ja nahka lähti säärestä muutaman neliösentin alueelta.. sekin tosin oli siis pintanaarmu ja parani jättäen pienen arven...

[muokattu 10.8.2003 03:31]

huih, nyt tuli topic mua ja ruhjottua kehoani varten

joskus muksuina haettiin papan ilmakko kellarista, turvallisuuden takas varma usko siitä että eihän sellanen ase voi tehdä mitään jälkeä josta ei ees kunnon pamausta kuulu.
pelin hengeks tulikin sit juokse tai kuole, toinen meni marjapuskiin kykkimään ja toinen sihtas ylämäestä, laukauksesta vaihto...
serkkua osuin perseeseen farkkujen läpi, ai miten kivaa olikaan, mutta sit kun joutu itte puskaan olikin pupu pöksyssä kykin vaan piilossa minkä pystyin, lopulta serkku kyllästy ja huikkas jotain tyyliin ”pistä nyt jotain esiin, eihän sua voi ampua”, ja minäpä huonokuulosena tungen pärstävärkkini esiin ja huudan ”HÄ?” - lopputuloksena osuma vasempaan sieraimeen sentti silmästä, ja hirrrrrmunen huuto

hauskinta koko jutussa olikin jälkiseuraukset.
kukaan ei muistanu ottaa sitä luotia pois, vaan vasta vuoden kuluttua faija suostu uskomaan että se sieraimessa vaivannu kökkö ei ollutkaan verenpurkauma, vaan sellanen kiva lyijykönttä
taitaapa mokoma olla vielä tallessa, kehystettynä muttei enää ripustettuna seinälle

puista ollaan hypitty ja kertaalleen ruosteisen naulan päälle, hervottoman mukavaa kattoa kun naulan pää tulee jalkapöydästä läpi

hmhm... kivitykset, check... pulkka & laskettelurinne-yhdistelmän aiheuttamat 10 metrin ilmalennot niskoilleen, check... nilkkojen taittuminen noin 180 astetta pyöränpinnojen välissä, check... molemmat kierukat jo vuosia _melkein_ leikkauskunnossa, check... kolme aivotärähdystä, murtunut kylkiluu, kiekkoja suuhun, päätä pihasählyssä tiiliseinään, lukemattomat kaatumiset pyörällä & pyörillä liikkuvilla esineillä, kaks kertaa pyörällä autoa päin...

no huhuh, ihan pakko koittaa pulssi *sydän*

niin, ja onhan se nenäkin kertaalleen murtunu fudismatsissa sellanen ihana kevään tunnusmerkki = jäinen ja kivikova pallo suoraan nenänvarteen. älkää ihmetelkö miks mulla on niin ruma nenä
aamupäivällä nautitut aspiriinit autto osaltaan asiaa, ja hyvä etten ehtiny kuiviin vuotaa sinne kentälle kun tollanen kiusallinen iso suoni repes sisältä, eikä suostunu hyytymään vaikka kuinka kylmäs ja puristi. hrr.

[muokattu 10.8.2003 04:19]

Jaaha. Selvästi mun topikki...tässä vain tilanteita joissa tullut eniten hittiä, pienempiä ei voi muistaa.
[q]pr0ton:

------
Pyörällä kerran hiekkatietä jumalatonta alamäkeä alas. edessä T-risteys ja pyörässä juuri itse ”korjatut” jarrut. Yllättäen ne ei sitten toimineet, kun oli unohtunut kiinnittää yks pultti. Siitä sitten etupyörä ojaan, ja minä stongan yli pellolle pää edellä
------
[muokattu 7.8.2003 15:31]
[/q]
Been there, done that! ainut vaan että etupyörä osui tien kaiteeseen ja siitä stongan yli jorpakkoon jossa sattui olemaan iso kivi johon taas löin polvemi ja pääni. Polveen 7 tikkiä ja kuulaan n.15 ikää oli joku 12.

Vuos tän jälkeen faija ajo autolla mun jalan yli mut onneks oli talvikengät, ei murtunu kun isovarvas.

Kerran olin talvella landella ajaa kelkalla jäärataa. mutkaan tulin hiukka liian lujaa, sladiin ja metrin korkeeta, jäätynyttä reunavallia päin kylki edellä...siinä meni olkapää sijoiltaan

Kuten ezzy sanoi, intissä juurikin polvi edellä poteroon ja kiveen -> päivä veksissä ja viikko vemppaa, sattui oikeesti aika pahasti.

Kerran baari-illan jälkeen pientä riitaa silloisen tyttöystävän kanssa ja kännipäissäni kaaduin asvalttiin pää edellä -> etuhammas alahuulesta läpi ja poikki. Järjetön turvotus huulessa ja eikun hammaslääkäriin.

Next. Inexillä:) duunissa, trukki ajoi oikean jalan yli ja jäi jalan päälle. Ei ollu edes kumirenkaat vaan jotain kovamuovia tms, tuloksena kolme murtunutta ja kaksi murskaksi mennyttä luuta jalkapöydässä, 4kk saikkua ja jalkaa särkee loppuelämän. eikä edes vittu vakuutus korvannut koska lekuri kirjotti väärän diagnoosin...no se on sit jo toinen juttu.

Tuorein tapaus viime säteen jälkeen. Tää on hyvä.
Kauhee kiire vikaan junaan, n. 30 sek aikaa junan lähtöön ja ollaan junan veturin kohdalla mut väärässä päässä steissiä ja tietysti aidan toisella puolen
Ei muutakun aidan yli mutta olipa tavallista korkeampi aita ja mikäli oikein muistan niin puoliks sain itteni yli mut oikee kämmen osui niihin piikkeihin ja osui ja uppos. Siitä vielä pannutin kiskoille (onneksi sille puolelle mistä pääs junaan *nauru*) ja hieman hittiä juurikin samaan jalkaan kts. yllä. Saldo on yks kunnon hole kädessä, pari pienempää, jalkaa särkee ja nyt viikko saikkua, lisää on tiedossa.
Kaverit tietysti pääsi naarmuitta, muhun aina osuu. Alkoholilla oli ratkaiseva osuus asiassa

Ilmoittaudun taas tänne kun tapahtuu jotain *vink**iloinen*

[muokattu 10.8.2003 22:07]

[q]is2:

On vanhempanakin sattunut jos jonkinnäköistä, mut ei muistu just nyt mieleen..
[/q]

Mites se ku kännissä yritit sytyttää röökiä punaisena hehkuvasta hellanlevystä, pitäen röökiä suussa?
*nauru**nauru**nauru**nauru**nauru**nauru*

Olen aivan pienestä pitäen onnistunut telomaan itseäni monin keinoin. Ihme kyllä ikinä ei ole luita murtunut, vaikka lähellä on ollut. Lähes aina kropastani löytyy muutama mustelma kun olen jonnekin kaatunut tai muuten vain lyönyt itseäni vahingossa jonnekin.

Muutama tapaus jotka lähinnä nyt tulee mieleen:
-Neljän vanhana kaaduin kaapinkulmaan niin että se osui sentin päähän silmästä ja arpihan siinä vieläkin on. Tikkejä ei kuitenkaan tarvinnut, onneksi.
-Useaan otteeseen vedin kuperkeikalla kodin portaat alas kun leikin vähän balleriinaa portaiden yläpäässä. Jos tänä päivänä niissä kaatuisin niin halvaantuminen tulisi vähintään.
-Kerran olen pyörää ajaessani ajanut jyrkkää hiekkatietä alaspäin ja lujaa.. edessä t-risteys ja jarruttaa olisi pitänyt, mutta eihän se hiekkamäessä oikein onnistu ja näin törmäsin täysiä puuta päin. Onneksi oli päässä pyöräilykypärä. Oli siinä kuitenkin vähän aikaa taju vähän kankaalla.
-Tuorein itsenitelomistapaus on tältä keväältä. Olin Highlightissa ja olo oli koko päivän ollut vähän heikohko ja niin tulikin huono olo siinä ja äkkiä vessaan. Jono oli ja odottamaan jouduin. Pidin kiinni käsienpesualtaista ja seuraavaksi heräsin lattialta siihen kun ihmisiä ympärillä ja kaksi pokea juoksee vessaan. Olin siis pyörtynyt ja seuraavana aamuna leuka mustana ja mustelmia joka puolella.

kiva tietää että en ooo ainoo joka teloo itsensä,, vammoja löytyy laidasta laitaa... heh

Ittelleni ei koskaan mitään vakavaa sattunut.

Ihan pikkuskidinä lomamatkalla Pariisissa onnistuin juoksemaan lasiovee päin ja seurauksena yks haljennut hammas.

Ekalla luokalla ku painittii kaverien kanssa, joku näistä vahingossa potkas mua polvella leukaan. Neljästä hampaasta lohkes pienet palat irti ja tais jotain murtuukin tai vastaavaa, koska juoduin vetää velliruokii vähän aikaa.
Saman vuoden aikana suututin yhen jätkän samalta luokalta, ja tää päätti herneen nenään ottaneena iskee mua lyijykynäl ohimoon. Kynä pysähty luuhun ja tästä jäi vaan pieni jälki josta selvis pelkällä laastarilla.

Sillon ku vielä jahtasin kiekkoo lätkäkaukaloissa, tuli telottuu itteensä turhankin moneen kertaan. Oon saanu viiltoja luistimista, kiekkoja melkeen jokaseen kohtaan ruumiista ja lentäny laitoja päin varmaan jokasessa mahdollisessa kulmassa. Ihme kyllä jokasesta kerrasta selvinny pelkillä mustelmilla, pintahaavoilla ja venähdyksillä*hymy*

huh, ihan käsittämätöntä sähellystä täs topikis :DD vuoroin repeilly, vuoroin voinu pahoin näit lukies, enpä ois ikin uskonu et jengi o telonu itteää noin menestyksekkäästi

henkkoht pahimmat ehkä pienenä nilkan nyrjäytys ja perus asfalttiliukastelut, sittemmin tän vuoden puolella kesäl frendin häissä lipat astues sileepohjasis juhlakengis lavan kiillotetulle puuportaalle, jollon yllättäen pitoa ei oikee löytyny, eikä tieten kaiteita yms mitää mist ois saanu kii -> mukkelis makkelis lattiatasoon ja polvee nyrkin kokone mustelma.
..Ja toine; kevääl baaris olles iski paha hypoglykemia kohtaus (verensokeri tippuu tuntemattomasta syystä kriittiselle tasolle eikä elimistö jostain !”#&¤:n syystä korjaa sitä *igor*), muistikuvat loppuu vessajonoon ja jatkuu herätes pitkin pituuttaa vessan lattialt, ilmeisesti vessakopin oven läpi tulleena; kuhmu ottas ja ruhjeita ylt ympäriinsä. ..Oli muuten pirun siistii todeta siin maailmaa uudelleehahmottaessaan ympärillään kasan ämmiä seisomas ja tuijottamas ku mitäkin kännistä lehmää

eli ei toisinsanoen mitään mustelmia ja pieniä ruhjeita pahempaa siitä huolimatta et tuppasin (varsinkin) pienenä kiipeemään ihan kaikkialle puista takanhormeihin ja ovien päällisiin ?:D

unity 9.8 : piilotettiin kaverin kanssa sinne sillan toisella puolella olevan talon alle viinaa ja kun tultiin yöllä sateessa ja pimeässä ettimään niitä kauheessa kännissä niin lentelin siellä kivikossa 2 kertaa selälleni enkä meinannu päästä ylös sieltä .. veri lensi käsistä , eikä enää muistettu mihin viinat tuli piilotetua .. siellä uunisaaressa ne lepää vieläkin

Joskus kyllä käy itsensä kolhimisessa ihan hyvä flaksi. Nelisen vuotta sitten liukastuin kotipihassa, joka oli aivan jäässä ja hiekoittamatta. Noh, kyllähän se harmitti kun meni nilkasta kolme luuta murskaksi, ja joutui seuraavat 6 viikkoa hiippailemaan jalka paketissa. Kuitenkin sitten heti sairaalasta päästyäni soittelin isännöitsijälle ja kerroin miten kävi. Isännöitsijä väsäsi vahinkoilmoituksen, ja parin kuukauden päästä tuli päätös, jossa vakuutusyhtiö korvasi minulle kaikki kulut joista vain löytyi kuitti, sekä erittäin tervetulleena bonuksena 10000 markkaa kivusta ja särystä. Vähempikin olisi ehkä riittänyt, mutta kun nuo kipurahat katsottiin suoraviivaisesti taulukosta vamman laadun mukaan, niin ei kai siinä sitten mitään...

kylhän näit jotain on.

ihan pikkuisena harjoittelin pianonsoittoa jaloilla. pää edellä maahan ja sairaalaan aivotärähdyksen johdosta. taisi tulla ainoa yli yön-sairaalareissuni.

ala-asteella kutitin pää alaspäin rekkitangolla roikkunutta frendiäni, kunnes tipahti siitä naama edellä. järki mukana jne.

kotipihassa pelasimme pesäpalloa. naapurin tyttö ei oikein osannut syöttää. tai syöttö meni ihan hyvin mut tyttöpä kun ei väistänyt taakse -> mailalla päähän.

yläasteella tuuppasin sormeni tasohöylään. ei mitään isoa palaa lähtenyt, mutta hurme lensi ko vesi painepesurista.

kyllä niitä kaatumisia sun muita basictemppuja on, en juurikaan muista. paitsi tämän vuoden Koneistossa olin humalassa kadottanut narikkalappuni. riehaannuin lopulta täysin saatuani laukkuni tunnin odotuksen jälkeen rasvaisiin näppeihini ja lähdin ryntäilemään eestaas. autolle suunnatessani ajattelin käyttää betonipossua pongahduslautana - sen sijaan käytin sitä apuvälineenä lennokkaaseen kaatumiseen. kantapäähän tuli pipi, veikkaisin hiusmurtumaa tjsp. ja nyt tällä hetkellä molemmat kantapäät ovat kipeät, kun toinen ei ole vielä parantunut ja toinen on vammautumisesta asti sitten puolestaan rasittunut hieman toispuoleisesta kävelyrasituksesta.

Itse olen onneksi säästynyt pahemmilta vammoilta.

Lapsena oli ihan omin käsin (vieläpä molempia käyttäen) kokeiltava, onko se hellan levy tosiaan niin kuuma kuin mitä hoitajatäti väitti - olihan se. Ala-asteen ekalla tuli keikuttua tuolilla vähän liikaa ja tuloksena kaaduin taaksepäin lyöden pääni patteriin. Haavasta selvittiin muistaakseni liimalla, mutta tikkejä tarvittiin kun hieman nuorempana kaaduin tuolilla keikuttuani pää edellä pöydänkulmaan (luulisi kerrasta oppineen *hih*). Vanhempien kahvikestit keskeytyivät hetkeksi sairaalareissun takia ja muistoksi jäi arpi toisen kulmakarvan yläpuolelle. Että semmoista.

Kaverit sen sijaan ovat teloneet itseään vähän onnistuneemmin. Yksi lukiotuttu tippui intissä jostain neljästätoista metristä selälleen (siitä oli jopa lehdissä tuolloin) ja mursi selkänikaman / -nikamia. Mitään pysyviä vammoja ei kuitenkaan jäänyt ja aika nopeasti oli mies taas tolpillaan. Toinen kaveri tippui intissä puusta selälleen ja sai kompressiomurtuman selkänikamaan - ei mitään vakavaa siis. Kolmas mursi intissä nilkkansa varsin pahasti poistutuksen yhteydessä ja parantumisessa kesti päälle vuosi. Shemmoista.

[q]MissPanda:
-Tuorein itsenitelomistapaus on tältä keväältä. Olin Highlightissa ja olo oli koko päivän ollut vähän heikohko ja niin tulikin huono olo siinä ja äkkiä vessaan. Jono oli ja odottamaan jouduin. Pidin kiinni käsienpesualtaista ja seuraavaksi heräsin lattialta siihen kun ihmisiä ympärillä ja kaksi pokea juoksee vessaan. Olin siis pyörtynyt ja seuraavana aamuna leuka mustana ja mustelmia joka puolella.
[/q]

Kuulostaapa tutulta. Sama teinihelvetti viime talvena. Iski yhtäkkiä tosi huono olo ja yritin syöksyä vessaan. Seuraavaksi löysin itseni makaamasta vessan lattialta pitkin pituuttani. Nousin ylös ja taas lähti taju. Kolmannen kerran jälkeen aloin pysyä tolkuissani. Jollain lennolla olin osunut vessan seinään ja kyntänyt sitä etuhampaillani - seinässä jäljet, toisessa yläetuhampaassa lovi ja leuassa pieni arpi.

Viime lauantaina lähti taju Ihanassa, kun sisätiloista loppu happi. Oikee kyynärpää kipee, takaraivossa pienet reiät ja kuhmu. Luulisin, että lievä aivotärähdys...

Elikkäs kuinka olet onnistunut itseäsi telomaan?

Itselläni mieleen juolahti tapaus jostain leikkikoulu-iästä. Äiskä oli piilottanut suklaalevyn keittiöön ylimmälle hyllylle, josta sen sunnuntain varhaisena aamuna bongasin. Eihän tietenkään pituutta riittänyt sitä sieltä ottamaan, joten torni pystyyn tuoleista ym. krääsästä. Kun torni oli kasassa eikun ylös veitsi kädessä, jolla yletyin juuri ja juuri suklaan kulmaan hivuttamaan sitä alas. Tässä vaiheessa eräs tornin tukirakenteista (pahvilaatikko) petti ja kohta oltiinkin lattialla. Veitsi tippui onneksi hieman kauemmas, mutta alas tullessani olin lyönyt alaleukani johonkin ja tietysti kieli välissä ja hampaat siitä läpi. Suklaakin tuli alas, mutta eipä siitä enää sillä kielellä hyötyä ollut..

On vanhempanakin sattunut jos jonkinnäköistä, mut ei muistu just nyt mieleen..