Ujous
Kaipa sitä vähäsen esiintyy... 
joo kyllä itsekkin olen aika ujo.... ja sen takia "kuulemma" elämä on tässä tilanteessa tällä hetkellä...*uuh**poks*
Ite oon ainaki ujo sillon ku on vieraita ihmisiä (paitsi humalassa *pepsodent*) ja ihmisiin kestää tutustua hetki eli en todellakaan heti oo mikään "juttu veikko" joka heittää läppää kenen kanssa tahansa. Mutta jos tarttee jotain esitelmii pitää ni se kyllä onnistuu, en mene paniikkiin tai kadota sanoja jonnekkin kolmanteen ulottuvuuteen koska se ei ole henkilö kohtaista kenenkään kanssa. Esim naisihmisten kanssa se tuottaa pikkaisen ongelmia *ding*.
Juu, ilmottaudun ujoiden kerhoon. Nyt kun en ole missään koulussa en tiedä miten esiintyminen menisi.. joskus se on ainakin ollut ihan tuskaa. Tosin nyt olen teatterissa ja se varmasti opettaa varmemmaksi ja oppii hyviä esiintymiskikkoja ja hengittämistä. Hyvää karaistumista. Paljon parempaa kuin lääkkeet 
Itsellä helpottaa tuota ujoutta se että en tee siitä niin suurta numeroa enää kuin joskus. Jos olen punainen tai muuta niin siinäpähän olen.
Mä oon kyllä huomannut että ujous ja "esiintymiskammo" on aivan eriasioita. Itse en ole ujo, mutta esiintymiskammoa on ja paljon..
[q]Norb, 13.6.2008 23:14:
Mä oon kyllä huomannut että ujous ja "esiintymiskammo" on aivan eriasioita. Itse en ole ujo, mutta esiintymiskammoa on ja paljon..
[/q]
Mulla on taas toisinpäin. Todella ujo, mutta esiintyminen on kivaa, eikä tuota ongelmia asiana. ^^
[q]Norb, 13.6.2008 23:14:
Mä oon kyllä huomannut että ujous ja "esiintymiskammo" on aivan eriasioita. Itse en ole ujo, mutta esiintymiskammoa on ja paljon..
[/q]
joo siis en tajua miten kukaan voi edes samassa hengenvedossa puhua näistä asioista. Itse en ole yhtään, piirun vertaakaan, ujo mutta yksin esiintymiseen liittyen esiintymiskammo on myös jonkin tasoinen enkä esiintymisestä yleensäkään pidä.
[q]Norb, 13.6.2008 23:14:
Mä oon kyllä huomannut että ujous ja "esiintymiskammo" on aivan eriasioita. Itse en ole ujo, mutta esiintymiskammoa on ja paljon..
[/q]
ne ovatkin kaksi täysin eri asiaa mutta molempiin pystytään puuttumaan ja vaikuttamaan.
Minulla on ujous, sosiaalisten tilanteiden pelko ja psykiatrin toimesta diagnosoitu estynyt persoonallisuushäiriö. Masennustakin on ollut. Ujous häiritsee tällä hetkellä elämää paljon, ihan yksinkertaisetkin asiat tuntuu todella vaikeilta suorittaa. Ujouden ja muiden ongelmien takia tutustuminen uusiin ihmisiin on minun tapauksessani erittäin hankalaa, ellei jopa mahdotonta. Vaikka joku tulisikin vaikka bileissä juttelemaan, en vain yksinkertaisesti tiedä yhtään mitä sanoa, pää on ihan tyhjä. Jännityksen alkaessa alkaa hikoiluttaa, kädet täristä ja puhe muuttuu änkyttäväksi. Jopa ihan yksinkertaiset sanat yhtäkkiä unohtuu ja joutuu vähän aikaa miettimään että mikäs se sana nyt olikaan mikä mun piti sanoa. Koko koulu-ajan jatkuneesta koulukiusaamisesta johtuen alkoi syrjäytyminen ja omia kavereita ei ole ollut yli 10 vuoteen. En ole seurustellut enkä edes suudellut tytön kanssa vaikka olen jo 24v.
Noin, sainpas sanottua sen viimeinkin. Ei ole minunkaan elämä mennyt ihan niin onnellisten tähtien alla. Mutta tällainen minä olen, en missään nimessä yritä esittää jotain muuta kuin olen.
katoha enkös mä oo tännekkää ees sanonu että ujous on yksi syy sille miksi olen aina vitun naamat =P oikeammin olen kyllä ihan vaan juntti en nimittäin hirveämmin juhlissakaan mene tervehtimään ihmisiä ja esittelemään itseäni
Meitsi kuuluu kanssa ujojen kerhoon. Tosi kiusallinen vaiva, kun pitäisi tutustua uusiin ihmisiin. Joiltakin nykyisiltä kavereilta kuullut, että luulivat mua ekan kerran tavattaessa tosi töykeeksi tyypiksi, kun annoin ymmärtää, että en olisi kiinnostunut yhtään heidän jutuistaan. Joutunut sit selittämään monelle, että "oon vaan niin ujo, että näin se menee aina kaikkien kanssa". Sit jos/kun tapaa pari kertaa, niin sit onneksi alkaa läppä lentämään normaaliin tyyliin.
Skidinä en puolestani ollut juurikaan yhtään ujo, tuli varmaan joskus ylä-asteella päälle toi ja joskus lukiossa oli varmaan pahimmillaan. Nyt onneksi pikkaisen rauhoittunut tää ujous, mut tosiaan kyl ton huomaa vieläkin, jos on joitaan uusia tyyppejä kehissä. :P
[q]Andy_, 14.6.2008 22:43:
Minulla on ujous, sosiaalisten tilanteiden pelko ja psykiatrin toimesta diagnosoitu estynyt persoonallisuushäiriö. Masennustakin on ollut. Ujous häiritsee tällä hetkellä elämää paljon, ihan yksinkertaisetkin asiat tuntuu todella vaikeilta suorittaa.
[/q]
Kaverilla (ainakin oli) toi sosiaalisten tilanteiden pelko kanssa aika pahana, tai jotakin tuon suuntaista. Mut hänellä se tuntui tulevan vasta aikuisiällä, tai sit hän jotenkin osasi ennen selättää sen pelon paremmin. Pahimmillaan kaveri oli vain varjo entisestä itsestään. Nyt kaveri on paljon paremmassa vireessä taas, ainakin siltä itsestäni tuntuisi. Tsemppiä sulle! 
[q]`´, 15.6.2008 15:34:
---
Kolmannella kerralla puhutaan jo goatsesta ja kaikista sen nyansseista!
[/q]
Neljännellä tehdään jo omaa tribuuttia goatselle ;)
En ihan tiedä onko kyseessä ujous, mutta yläasteella ja lukiossa esitelmien ynnä muiden pitäminen luokan edessä oli melko kauheaa. Jo edellisenä iltana hirvitti eikä uni meinannut tulla. Sitten kun oli meikäläisen mennä luokan eteen niin tassut ja ääni tärisi hallitsemattomasti ja sydän hakkasi kahtasataa. Sehän sitten alkoi nolottamaan vielä enemmän kun tajusi että kaikki huomasivat jännityksen. :D
Tää on sinäänsä kummallista, koska olin ja olen muuten tosi sosiaalinen tyyppi, tulin toimeen kaikkien kanssa ja olin vapaaehtoisesti mukana koulun näytelmissä ja musiikkiesityksissä laulamassa ja rumpuja soittamassa, ts. pidän oikeasti esilläolemisesta. Voi kyllä olla että tuo esiintymiskammo liittyy mun pakkomielteeseen siitä mitä muut musta ajattelevat ja että kaiken pitää mennä täydellisesti..! :D
[q]kokosbollar, 17.6.2008 23:42:
En ihan tiedä onko kyseessä ujous, mutta yläasteella ja lukiossa esitelmien ynnä muiden pitäminen luokan edessä oli melko kauheaa. Jo edellisenä iltana hirvitti eikä uni meinannut tulla. Sitten kun oli meikäläisen mennä luokan eteen niin tassut ja ääni tärisi hallitsemattomasti ja sydän hakkasi kahtasataa. Sehän sitten alkoi nolottamaan vielä enemmän kun tajusi että kaikki huomasivat jännityksen. :D
Tää on sinäänsä kummallista, koska olin ja olen muuten tosi sosiaalinen tyyppi, tulin toimeen kaikkien kanssa ja olin vapaaehtoisesti mukana koulun näytelmissä ja musiikkiesityksissä laulamassa ja rumpuja soittamassa, ts. pidän oikeasti esilläolemisesta. Voi kyllä olla että tuo esiintymiskammo liittyy mun pakkomielteeseen siitä mitä muut musta ajattelevat ja että kaiken pitää mennä täydellisesti..! :D
[/q]
Jos olet muuten hyvin sosiaalinen ja näytelmät yms menee niin kyse ei ole mielestäni ujoudesta vaan enemmänkin epävarmuudesta. Itselläni jos pidin esitelmän koulussa jostain aiheesta se jännitti tosi paljon mutta jos olen ihmisten edessä aiheesta josta oikeasti tiedän paljon ei ole mitään ongelmaa. Eli koulussa on sitä aihetta tutkinut vähän kirjoittanut jotain ylös ja koittaa sitä esitellä eikä ole ihan varma siitä mitä meinaa suustaan pistää ulos niin jännittää. Jos asia on täysin tuttua kauraa niin yleensä ei mitään ongelmaa ole myöskään esitellä sitä.
