Mitä/mikä rakkaus on?

Heippa vaan kaikki ja terveisiä vaaleanpunaiselta planeetalta. Rakkaus... Mulle rakkaus on tällä hetkellä niin ajankohtainen asia että tunnen halua mainita omia näkemyksiäni aiheesta. Jos nyt kuitenkin keskityn lähinnä parisuhderakkauteen mutta haluan silti painottaa universaalia rakkautta ja enemmän henkistä puolta. Rakkaus on kirkkainta, puhtainta, korkeasti värähtelevää energiaa. Kun rakastan, haluan rakastaa pyyteettömästi. Rakkaus on anteeksiantoa ja toisen hyväksymistä täysin tuomitsematta. Jokaisena hetkenä täydellisen ymmärryksen antamista. Kunnioittaa toisen elämää ja tukea silloin toinen sitä tarvitsee.

Olen vuosia antanut rakkauttani kohteille jotka ovat käyttäneet tämän lähinnä tavalla tai toisella hyväkseen. Toisaalta olen kiitollinen koska tarvitsin nämä opetukset. Mulle tapahtui niin mielenkiintoisia juttuja henkisellä tasolla tossa loppuvuotena, että yksi henkilö vaikutti muhun niin, että ensimmäistä kertaa tässä elämässä tunsin miltä tuntuu rakastua (ei vain pinnallisesti ihastua). Musta puhdistui aivan hillitön määrä vihaa parin kuukauden aikana ja tilalle tuli jotain ihan muuta. Jollain tasolla tiedän, että tämän ihmisen tehtävä oli tuoda itsestäni jotain uutta esiin. Maallisella tasolla ymmärsin ja ymmärrän, että olosuhteet (varattu) pitivät minut ja tämän ihmisen sosiaalisesti ruodussa.

Joojoo... sanokaa mitä sanotte... aurani on nyt tosi pinkki!

Tiesin että tämä oli vain harjoittelua ja kun on neljäsosarakkauksia, puolikkaita rakkauksia ja KOKONAISIA RAKKAUKSIA. Kun minä haluan ottaa ihmissuhteet oppiläksyinä ja nähdä niissä myös henkisen merkityksen ja sitä kautta karmani puhdistumisen. Jotain antaa toiselle ja jotain saa... ööh... nojooh, sanonko nyt vielä että otan hirveän herkästi vaikutteita toisista ihmisistä ja ympäristöstä. Joskus se on todella häiritsevää. Mutta kun nyt sitten tapasin tämän seuraavan ihmisen... Hmmm... en vielä uskalla ääneen sanoa mitään kauhean suurieleistä...

Mutta mikä tästä ihmisestä säteili muhun... En ole KOSKAAN tässä elämässä tavannut kasvotusten yhtä puhdasta, pyhää, valoisaa... etc... henkilöä! Äh joo voih... entiä... Olen kuitenkin jo ihan aikuinen ihminen (aijaa...?) enkä ole ketään ihmistä kohtaan tuntenut tällaista. Jotain tällaisia tunteita kahden ihmisen välillä ei vaan voi ylittää. Tarkoitan että en ole ennen ollut niinkuin nyt olen. On niin uudestisyntynyt olotila. Olen pihalla.

Pelkistettynä Rakkaus on Rutiinia. Sitä että ollaan yhdessä eletään elämää eteenpäin ja tiedetään, että on joku joka odottaa kotona ja jakaa surut ja ilot ja on tukena. Sitä että on toiselle tätä kaikkea.

Sitten erikseen on imo sitä romantiikkaa, himoa yms mausteita joilla normaalia elämää ja yhdessä oloa "rakkautta" piristetään.

Niin ja adagion kyseeseen. En mä koe että rakkaus varsinaisesti kuolee pois. Ihastuminen ja Himo yms kyllä mahdollisesti, muttei niinkään rakkaus kuole. Se vaihtaa kohdetta tai muotoa.

Vihaa juu kyllä voisi sanoa, että tietyt asiat ovat vaihtuneet enemmänkin vihaan kuin mieltymykseen tai pitämiseen.. mutta on sitä opittu ja kasvettu huomaamaan, että ne asiat ei olekkaan niin pahoja. Kaipa se "rakkaus" voittaa sitten kuitenkin :)

Joku sanoi muinoin, että rakkautta on se kun opitaan, ettei se ole vain toinen toisiansa tuijottamista vaan sitä, kun katsotaan yhdessä samaan suuntaan. Tämä pistää miettimään, että ilmeisesti rakkautta on siis esimerkiksi se, kun katsotaan yhdessä Kauniita ja Rohkeita.

Se on aivokemiaa. Aluksi. Sitte se muuttuu tottumukseksi, yhteisiksi kokemuksiksi, toisen tuntemiseksi....

[q]Gleba, 6.1.2006 23:32:
se on sitä kun sattuu.[/q]

Sä oot nyt tainnut sekottaa jotkut asiat keskenään.

[q]Juhgu, 30.1.2006 18:42:
---
Gleba, 6.1.2006 23:32:
se on sitä kun sattuu.
---


Sä oot nyt tainnut sekottaa jotkut asiat keskenään.
[/q]

enkä.

Se irroittaa ympäristöstä, ja nostaa korkealle pilviin.
Se antaa rauhan tutkia ja rakastaa.
Se suojelee pahalta ja vahvistaa sisältä.
Se on lämmin tunne joka tuntuu kestävän ikuisesti.

Parhaimmillaan se myös kestää ikuisesti.

Love is such sweet sorrow.

Rakkautta ei voi tahdonvoimalla tuottaa.
Rakkaus on virta joka muuttaa kaiken itsekseen.
Rakkaus on syvin olemuksesi.
Rakkaus on luonnollinen tilasi.
Rakkaus on tietoisuus joka ei ole sidoksissa mihinkään.
Rakkaus ei vaadi objektia.

Ainoa este tunnistamasta Rakkautta on samaistuminen ajatuksiin.
*sydän*

Sitä että se toinen on kulta ja itse on hopeaa.

hormoni häiriö joka aiheuttaa nopeasti fyysisen ja henkisen riippuvuuden. eli huume joka pitäisi tehdä laittomaksi, koska ekan kokeilun jälkeen siihen jää kiinni ja sitä haluu aina lisää

se mitä tällä(kin) hetkellä tunnen avopuolisoani kohtaan, en olisi ikinä uskonut että osaisin tuntea jotain vastaavaa (en osaa sitä pukea sen selkeämmin sanoiksi, sen kyllä Tuntee). siksi ja juuri sen takia menemme naimisiin ensi vuonna. *sydän*
edit. kännitypoja

[q]Caro², 22.5.2006 14:01:
Se irroittaa ympäristöstä, ja nostaa korkealle pilviin.
Se antaa rauhan tutkia ja rakastaa.
Se suojelee pahalta ja vahvistaa sisältä.
Se on lämmin tunne joka tuntuu kestävän ikuisesti.

Parhaimmillaan se myös kestää ikuisesti.
[/q]

Näin herkkää puolta en o karosta vielä löytänytkään

ps. Terveisiä Tomilta...
ps2. Aika laimeet on jatkot tähän aikaa päivästä

ruma sana

"Rohkeutta on tuntea pelkäämättä.
Myötätuntoa on välittää toisen kärsimyksestä.
Uhrautumista on kärsiä toisen puolesta.
Kunnioitusta on hyväksyä toinen vikoineen.
Luottamista on uskoa toisen välittävän.
Ymmärtämistä on antaa anteeksi.
Ja rakastamista on tehdä kaikkea tätä."

Rakkaus on se mikä meitä yhdistää.

Edit: ja luulenpa myös että rakkaus on maailman väärinymmärretyin asia.

Kuinka pääsee eroon suunnattomasta rakkaudesta???? Tuntuu että se ois syöpynyt joka soluun ja ytimeen. Pitäis päästä sille tasolle että vois kohdata ihmisen ilman että hengitys salpaantuu ja muu ympäristö katoaa näköelimistä.Se toinen ihminen ei enään minua rakasta, joten on todella ahdistavaa kun ei pääse tästä tunteesta eroon.Vaikkakin, mikään HUUMAUSAINE ei rakastumisen tunnetta pysty korvaamaan.*sydän*sanoo kohta*poks*

tuskaa.. varsinki ku se usein on ykspuolista

Rakkaus on tunne ja tahtotila. Toinen ihminen on kuin vieras maa, joka ensin valloitetaan, sitten siihen tutustutaan ja asetutaan taloksi. Viljelysmaan raivaaminen vie aikaa, yrityksen ja erehdyksen kautta saadaan kuitenkin satoa. Aikaa myöten voi kuvitella tuntevansa maaston täydellisesti, mutta silti eteen tulee yllätyksiä; maisema muuttuu olosuhteiden pakosta tai jokin yksityiskohta on jäänyt huomaamatta.

Kuten maanviljelys, rakkauskin vaatii aikaa, kärsivällisyyttä, kykyä sietää pettymyksiä ja kipua. Mitään hyvää ei synny hetkessä. Rakkauden hedelminä kasvaa hellyys, huomiointi, yhteenkuuluvuus, kunnioitus ja arvostus. Jokainen tietää, miten arvokasta on tulla hyväksytyksi virheineen kaikkineen, olla epätäydellinen ja silti ihana rakkaansa silmissä. Yleisesti ottaen rakkaus on kykyä laittaa toisen tarpeet omiensa edelle. Joku viisas on sanonut, että ihmistä tulisi rakastaa eniten silloin, kun hän sitä vähiten ansaitsee. Siksi rakkaus on myös tahtomista; tahtoa antaa anteeksi ja uusi mahdollisuus.

ehkä vois sanoa, että rakkaus on käsite, jota kieli ei saa kiinni.
( tavallaan kieli tai idea on aina väärinkäsitys todellisuudesta)
vain kokemuksen kautta sen voi käsittää.
toisaalta kuolema on sit käsite, jota ei voi kokea.
koska kun se tapahtuu ei ole enää minuutta.

mulle ainakin rakkaus on ollut tähän asti ohimenevä illuusio.
vähän niin kuin jokin optinen oasis.
ehkä vanhempana tiedän asiasta enemmän:)