Pesäero

[q]POSER:
Ei mies tarvi ku telkkarin, tietsikan ja kasan cd-levyjä. Kaikki muu sais mennä, sillä poikamies boxissa riittä nuo.
[/q]

Oikeestaan noilla levyilläkään ei tee mitään ku ilmaista musiikkia on netti pullollaan.... Ja mitä sillä telkkarillakaan oikeestaan tekee ku kaikki hyvät sarjat ja elokuvat saa netistä. Sit pitää vaan olla hyvä monitori et niitä jaksaa kattella.

Välttävät musavehkeet pitää kyllä olla vielä lisäksi, kuulokkeet on vähän ikävät.

[q]paanos:
No offence kellekään, mutta minusta tuntuu aika oudolta, jos toimivan suhteen aikana pohditaan, ”mitä sä saat pitää ja mitä mä”, jos ero tulee. Ehkä siihenkin suunnatun energian vois käyttää suhteen lujittamiseen tai rakentavampaan keskusteluun.[/q]

Itse asiassa asia on melkein toisinpäin. Monet avioliitto- ja parisuhdeasiantuntijat sanovat, että parien pitäisi puhua ja suunnitella tällaiset asiat valmiiksi. Kun asiat on mietitty hyvän sään aikana valmiiksi, on kummallakin turvallinen olo siitä, että asiassa menetellään oikeudenmukaisesti. Silloin riitaisina aikoina ei tarvitse enää käyttää energiaa näiden asioiden puimiseen.

Tuon sinun logiikkasi mukaanhan parien ei pitäisi sitten tehdä avioehtojakaan, koska siinähän käytetäään energiaa sen pohtimiseen, miten omaisuus jaetaan eron sattuessa. Kuitenkin usein suositellaan, että avioehtoasiat olisi hyvä miettiä valmiiksi jo ennen avioliittoa, eikä vasta sitten kun ruvetaan ensimmäistä kertaa riitelemään rahasta. Ja riitaa rahasta joka tapauksessa tulee, haluaisinpa nähdä sen pariskunnan joka ei koskaan ole asiasta kinastellut. ;)


Tähän muuten pätee lähes sama logiikka kuin perintöihin. Niin kauhealta kuin se kuulostaakin, perinnöistä pitäisi puhua jo melkein silloin kun perinnön jättäjä on vielä elossa, yhdessä kaikkien osapuolten kanssa. Siinä vaiheessa kun mummista tai ukista aika jättää, ja omaisuutta ruvetaan jakamaan, tulee helposti todella katkeria riitoja - erityisesti jos mukana huseeraavat vielä sisarusten aviopuolisot. Perinnön jako saattaa olla se paikka, jolloin aikuisilla sisaruksilla menee lopullisesti välit huonoon kuntoon. Jotenkin tuntuu irvokkaalta, mutta niin vaan omaisuus ja sen jakaminen kaivaa joistakin ihmisistä pahimmat puolet esille.

[q]Avernian:
Pitää kuitenkin ottaa huomioon, että jos suhde on loppu, se on loppu. Sen suhteen merkkihetket ovat vain vienoa historian lehtien havinaa, eikä paljoa enää vaikuta.
[/q]
Ei ne muistot mihinkään katoa, vaikka itse parisuhde päättyy.

[q]Lauruska:
Minä päädyin siihen lopputulokseen, että vuokra, sähkö etc YHTEISET MENOT maksetaan aina puoliksi. Sitten taas laitteet hankitaan vuorotellenn niin että pesukone on ukon, tiskikone akan, keittiönpöytä ja telkkari akan, tietokone ukon jne. Minusta jo eri laitteita hankittaessa on syytä tehdä selväksi kumpi sen ostaa ja millä rahalla jne.
[/q]

Kuulostaa tutulta. Itse en missään nimessä suostuisi asumaan saman katon alla rakastettuni kanssa jos ei oltaisi sovittu jo etukäteen että yhteiset menot todellakin jaetaan puoliksi ja kummallakin on omat kamat, ja kumpikin ostaa kalusteia yms sen mukaan että menee rahallisesti suurinpiirteen yhtä paljon. Mutta koska me kumpikin niitä käytetään niin tavallaan meneehän sekin puoliksi kun kerta yhdessä asutaan. Ja JOS erotilanteeseen joudutaan, tiedetään jo etukäteen mikä tavara on kenenkin, ettei tarvitse siinä raivossa ja ärsytyksessä enää ruveta kinastelemaan mitä kukin saa. Siis yhteiset päivitäiset menot (esim. ruoka, vuokra, sähkö) jaetaan puoliksi ja loput on kunkin omaa.

IMO Mahdollisen erotilanteen takia avioehtokin on hyvä tehdä jos naimisiin aikoo. Ihmisen suhteellisuudentaju ja objektiivisuushan taatusti katoaa sellaisessa tilanteessa, mikä jollain tavoin uhkaa tämän omaa minäänsä. Siinä rupeat sitten riitelemään minkä sä saat ja minkä mä saan. Nou tänks Olen kyllä nähnyt liian monta kiistaa ja sen takia noudatan tällasissa asioissa erityistä varovaisuutta.

Niin ja jos mahdollista, omaisuudet laitetaan mustana valkoiselle (jos siis ollaan avoliitossa), ettei varmasti jäisi epäselväksi. Mulla on ainakin omista kamoistani kuitit jäljellä.

[q]paanos:
No offence kellekään, mutta minusta tuntuu aika oudolta, jos toimivan suhteen aikana pohditaan, ”mitä sä saat pitää ja mitä mä”, jos ero tulee. Ehkä siihenkin suunnatun energian vois käyttää suhteen lujittamiseen tai rakentavampaan keskusteluun.

[muokattu 7.5.2004 14:14]
[/q]

Niin minustakin tuntuu oudolta. Itse olen sitten ehkä sen verran naiivi tms. etten halua edes ajatella sellaista mahdollisuutta että ero tulisi. Luulisi että tavaroiden jaosta saa useimmiten sovittua jotenkin, ellei nyt toinen osapuoli ole ihan hulluksi heittäytynyt. Ja tavaroitahan ne vain on, niitä saa aina kaupasta uusia (millä rahalla...).

Nyt kun ollaan reilu ½ vuotta yhdessä asusteltu, niin enpä ole kyllä edes pistänyt merkille että kumpi meistä on jonkun tietyn tavaran ostanut. Toki vuokra ym. menot laitetaan puoliksi, ja koska opinto- ja asumistuet ei kovin kummoiset ole, tulee rahat aina käytettyä viimeistä senttiä myöten - yleensä johonkin ihan välttämättömään. Jos jompikumpi haluaa jotain ekstraa saa sen sitten omasta pussistaan pulittaa.

Puoliks vaan kaikki, sit ku mä joskus meen naimisiin niin kaikki on yhteistä ja sillä hyvä.. Paitsi: *TIETOKONETTANI ETTE SAA!!!* *kivatsulle**piis**iihhih*

munat eri pesiin niin hyvä siitä seuraa jos eivät ole yhdessä viihtyneet*piis* Ero on aina kamala juttu, jos on tottunut että toinen harjaa tukan aina aamuisin. ei ole kiva herätä tukka takussa yksinäisenä*nyyh*
*nuotti*britney spears-stronger*nuotti**jiihaa*

ou jeah..

kyllä siitä selviää, seuraavalla kerralla on jo paljon fiksumpi. ei mene ostaa shampoita puoliksi vaan aina omat*super*

Mun mielestä se on vaa tulevaisuuteen katsomista kun hoitaa omaisuushommat kunnolla.
Tietty voihan sen ajatella niinkin että ei luota toiseen ja on varma että ero joskus tulee, kun haluaa avioehdon ja molempien omaisuudet on erikseen, mutta mun mielestä on kyllä hyvä ja erityisen tärkeetä varautua kaikkeen.

Jos hommat hoitaa noin kun aiemmin sanoin niin se ei vie yhtään ylimäärästä aikaa nyt EIKä myöskään mahdollisen eron tullessa.

Mun mielestä olisi ahdistavaa yhteenmuuttaessa ajatella jotain mahdollista eroa ja tehdä kaiken maailman sopimuksia*uuh*.
Ehkä paras ratkaisu on, että kummatkin ostavat erikseen ja jos ero tulee, niin siitä on sitten kummankin helppo ottaa omansa, muuta helppoa erossa ei sitten varmaan olisikaan..*nyyh*
Näin meillä*hymy**sydän*

Entäs sitten tilanne, jossa tietokone on ollut naisen ja mies on ostanut uuden näytön tjms.. sitten toisella on kone, toisella näyttö.. Mielestäni siinä vaiheessa kun lapsia on jo suunnitteilla vakavasti ,niin uskaltaa tehdä suuria yhteisiä ratkaisuja. (nyt ei puhuta ruokaostoksista tai uudesta mikrosta)
Kuten aiempi esimerkki oli, että ukko maksanut sohvan ja akka maksanut vuokran, niin mitäs sitten kun mietitään kumpi asuntoon jää (yhdessä hankittu) ? Tässä voidaan taas vedota erilaisiin asioihin ja saadaan kiista aikaan. Jos on yhteisiä suurempia mööpeleitä,niin mielestäni toinen ”lunastaa” k.o. huonekalun itselleen. Jos ei sopua synny,niin huonekalut myyntiin ja molemmille uudet omat. (kalliiksi tulee, mutta hyvä viimeisenä vaihtoehtona). Kuitenkin terveellä järjellä on monia ongelmia ratkottu, sopu sijaa antaa, viisaampi luovuttaa ajoissa jne...... ´
Viimeksi seurustellessani en onneksi muuttanut silloisen kanssa samaan kämppään, oli muutamia irtainesineitä jotka olivat minun ja ne menivät parissa muovipussissa.

[q]vaavu:
Tuon sinun logiikkasi mukaanhan parien ei pitäisi sitten tehdä avioehtojakaan, koska siinähän käytetäään energiaa sen pohtimiseen, miten omaisuus jaetaan eron sattuessa. Kuitenkin usein suositellaan, että avioehtoasiat olisi hyvä miettiä valmiiksi jo ennen avioliittoa, eikä vasta sitten kun ruvetaan ensimmäistä kertaa riitelemään rahasta. Ja riitaa rahasta joka tapauksessa tulee, haluaisinpa nähdä sen pariskunnan joka ei koskaan ole asiasta kinastellut. ;)


Tähän muuten pätee lähes sama logiikka kuin perintöihin. Niin kauhealta kuin se kuulostaakin, perinnöistä pitäisi puhua jo melkein silloin kun perinnön jättäjä on vielä elossa, yhdessä kaikkien osapuolten kanssa. Siinä vaiheessa kun mummista tai ukista aika jättää, ja omaisuutta ruvetaan jakamaan, tulee helposti todella katkeria riitoja - erityisesti jos mukana huseeraavat vielä sisarusten aviopuolisot. Perinnön jako saattaa olla se paikka, jolloin aikuisilla sisaruksilla menee lopullisesti välit huonoon kuntoon. Jotenkin tuntuu irvokkaalta, mutta niin vaan omaisuus ja sen jakaminen kaivaa joistakin ihmisistä pahimmat puolet esille.
[/q]

Soooo agreed. Ainahan jokainen pariskunta kelaa et ”ei me nyt ainakaan erota” ja kuinkas sitten käykään. Eron sattuessa tuntuu tosi pahalle anyway, ja on helpompaa, kun siinä vaiheessa ei sitten tarvitse enää miettiä ainakaan sitä, mitä kumpikin ottaa.

Esimerkiksi juuri itselleni ero tuli aivan täysin yllättäen. Siinä vaiheessa en pystynyt edes ajattelemaa sitä, että joudun muuttamaan pois, saatikka sitten rationaalisesti pohtimaan, mikä on kummankin. Lopputulos: otin omat kamani ja yhteisenä aikana ostetut jäi sille toiselle.

Kuolema, niin. Kukaan meistä ei ole tällä ikuisesti, ja mä olen esim. sanonut äitille, miten haluaisin tulla haudatuksi, mitä mun kamoille pitäisi tehdä jne. Sitten siinä vaiheessa jos mä makaan kylmänä tuolla jossain niin ne voi keskittyä rauhassa suremiseen. Varsinaista testamenttia en ole vielä tehnyt, mutta siinä vaiheessa kun maallista omaisuutta alkaa karttua, teen sellaisen asap.

[muokattu 12.5.2004 23:15]

[q]äm:
Ei ne muistot mihinkään katoa, vaikka itse parisuhde päättyy.
[/q]

Katoopas

[q]vaavu
Tähän muuten pätee lähes sama logiikka kuin perintöihin.
[/q]
Nojaa, kuolema on väistämätön tapahuma - parisuhteen purkautuminen ei. Eli ymmärtänet, jos kaikki eivät näe olennaiseksi tehtäväkseen sopia etukäteen avioerosysteemeistä. Jokainen tehkööt miten parhaiten näkee.

[q]a:
No onhan siihen melkein prosentin miljardisosan mahis ettei parisuhde purkaudu ennen toisen kuolemaa, eli kannattaahan siihen luottaa niinku toiset lottovoittoon .)
[/q]
Miksi sitten edes ryhtyä parisuhteeseen? Eiköhän sen onnistuminen kuitenkin ole hieman todennäköisempää kuin luulet? Suurin osa suhteistahan menee mönkään, muttei kaikki.

Hmm.. Mulla on tähän asiaan menneisyydestä kaksi eri \”tarinaa\” kerrottavana..
Ensin pitää ottaa esimerkkinä mun äitini, joka on ollut kaksi kertaa naimisissa, ja kumpanakin kertana sillä oli avioehto.. Ensimmäisessä avioehdossa sanottiin että tontti, jonka äitini oli saanut häälahjaksi isältään, tulee aina olemaan äidin omaisuutta.. Eli toisin sanoin sen hetkinen aviomies tiesi, että talo joka tontille rakennetaan tulee jäämään äitille jos jotain joskus sattuu.. Koska olisi ollut hyvin vaikeaa erotella tonttia ja asuntoa toisistaan.. Toisen kerran kun äiti meni naimisiin avioehtona oli, että tontti ja talo tulevat jäämään äitille kävi miten kävi.. Eli se mikä sillä oli ennen avioliittoa sille myös jäi sen päätyttyä.. Ei ehkä kaikkein reiluinta sitä toista osapuolta kohtaan, mut on kyllä äiti pelannu korttinsa viisaasti, sen verran täytyy myöntää..

Omat kokemukset avoliitosta sit taas olivat sellaset, että jopa reilun 2 vuoden seurustelun jälkeen, ja samaan kämppään muuttamisen jälkeen, niin edelleenkin rahat oli jaettu niin, että sun rahat ja mun rahat.. Kertaakaan ei ostettu mitään isompaa yhdessä, ja jopa ruokaostokset maksettiin aina puokkiin (mikä näin jälkeenpäin ajateltuna oli aika epäreilua ottaen huomioon että toinen söi aina paljon enemmän kun mä).. Mutta sillä ihmisellä oli enemmän rahaa ja omaisuutta/varallisuutta kun mulla, ja piti kai tätä tapana varmistaa ettei ite jää maksajaksi.. Silloin se toimi ihan ok. Mutta täytyy sanoo, että toista kertaa mä en kyllä sellaseen suhteeseen suostu, missä joka helvetin kauppareissun jälkeen laskettais kaikki sentit puoliks

[q]pulu-chan:
juuri tällasten ongelmien takii mä en halua muuttaa yhteen ennen ku ollaan naimisissa .. ... ...
[/q]

eihän ne ongelmat siinä naimiisin menon kanssa katoa,mut ymmärrän mitä haet tässä,mutta jokainen omalla tavallaan.*sydän*

[q]paanos:
---
a:
No onhan siihen melkein prosentin miljardisosan mahis ettei parisuhde purkaudu ennen toisen kuolemaa, eli kannattaahan siihen luottaa niinku toiset lottovoittoon .)

---

Miksi sitten edes ryhtyä parisuhteeseen? Eiköhän sen onnistuminen kuitenkin ole hieman todennäköisempää kuin luulet? Suurin osa suhteistahan menee mönkään, muttei kaikki.
[/q]

jaa, eikös n. puolet avioliitoista kestä kuitenkin loppuun saakka, puolet sitten loppuu, tai menee uusiksi x kertaa...

Olen samalla kannalla et tollasten asioiden sopiminen etukäteen vois tuntua jotenkin oudolta... Mun vanhemmilla on aina ollu yhteiset rahat, vaikka faija sitä rahaa on talouteen tuonutkin ja mutsi taas on tehnyt muuten sellasia arvostettavia juttuju perheen ja muiden eteen mitä ei voi rahassa mitata. Suosittelen tollasta, lisää kyllä yhteisyyttä varmasti kun ne onkin ”meidän” rahoja eikä ”sun” ja ”mun”. Joka tapauksessa hyvät yhdessa suunnitellut rahankäytön suunnitelmat ja budjetointi lienee pakollista jokaiselle aikuiselle olipa sitten parisuhteessa tai ei ja yhteiset tai erilliset rahat.