Miten/miksi aloit kuunnella/soittaa konemusiikkia?

*Katsoo ihmetellen threadin aloitusajankohtaa*
---
Olen aina ollut suhteellisen kaikki ruokainen musiikin suhteen. Ala-asteella minullakin oli ne Techno & Dancet ja 2 Unlimitedit sekä Pandorat. Kotibileissä oli myöskin vakkarina Haddaway (What is Love *sydän*) ja muu popimpi tavara. Eikä sitä koulun diskoissakaan päässyt "konemusiikista" eroon.

Joskus 4-6-luokilla kuuntelin pääsääntöisesti tukkaheviä ja suomirokkia. Yläasteelle siirryttäessä tulikin sitten Scooter ja eurodance (Aqua, Mr. President) ja näin... Tällöin myös jäi hevin kuuntelu pois. Ne levyt ovat nykyään pölyttymässä cd-tornissa.

Seiskalla kuulin sitten kaverilla Push - The Anthem:n ja olin myyty mies. Pyysin saada lisää samanlaista trancea (anthem trancea *köh*) ja sitä kautta pääsinkin sitten trancen makuun. Tämä oli joskus '99. RMB - Widescreen taisi olla oikea ensimmäinen ostamani konemusiikki CD, joka sekin tuli hommattua samaisen kaverin vaikutuksesta. Jossain välissä mukaan tuli psyke/goa eli ts. Infected Mushroom, joka laajensi tajuntaani entisestään.

Yläastevuosien paras biisihän on edelleen Rank 1 - Airwave, joka lienee vieläkin se Teh Biisi minulle.

Ihka ekat bileet olivat (koulun limudiskoja lukuun ottamatta) Tiëston vierailu Suomessa 2003 (?) ja seuraavia saikin odottaa kaksi vuotta uutta Tiësto kohtaamista varten. Sittemmin onkin tultua käytyä bileissä enemmän.

Isosiskoni kävi aikoinaan vaasan rewell centerin junareiveissä ja muutenki club boulevardissa joka oli siihen aikaan (92-93?) aika kovaki teknoklubi Vaasas. Siltä sain kasetin jossa oli mm. mescalinum unitedia, humanoids from the deeppiä ja kaikkia muita ihania overdriveja :) eipä se isosisko sit hirveen kauaa enää pyöriny scenessä ku mä siihen innostuin. se siirtyi takas bryan adamsiin sun muihin :D

En o ikinä sen suuremmin innostunut konemusiikista, vaan oon aina ollut yksinkertaisesti heikkona hyviin biiseihin. Mikään musiikkilaji ei ole ollut niin erikoinen, että olisin tykännyt kaikesta siihen luokiteltavasta. Niin tylsältä kuin kuulostaakin, niin kaikki on aina kiinni mielialasta.

Miten ihmisen musiikkimaku voikaan pohjautua typeriin luokitteluihin?!! Mutta siis vastauksena kysymykseen.. Oon koukuttunut konemusaan muutamien hemmetin hyvien biisien ja jippojen kautta. Niin kuin rokkiin, metalliin, poppiin, jazziin.... etc.

kuuntelut nyt on aina ollut olan alla mutta.. soittaa.. nelisenvuotta sitten kaverit vei lainapahveilla sädeweekendiin (ne protskusynttärit) ja siitä lähtien himoinnut soittaa itse silläpuolenpöytää.. aluksi hardia.. ja siitä kiinnostus tranceen.. ja reilu puolisen vuotta sitten sitten ostelin halpiskamat.. jokupäivävielä...

Aina tullu kuuneltuu konemusaakkia

•Ainoaa oikeaa musiikkia•

Konemusiikkiin sain kipinän ala-asteella. Kun näin Future Crewin demon Second Reality, se musiikki vei menojaan *sydän* Eli ihan ensin kuuntelin näitä tracker-musiikkeja PC:llä. Sitten Techno&Dancet ynnä muut popit, siitä tranceen ja Astral Projectioniin. Sitten lainasin kirjastosta jonkun Thunderdome hardcore cd:n, se sytytti rankempaan tranceen. Sitten kuulin Proteuksen ekan Hardnrg-mixin... Nyt sitten freeform/hardtrance/trance.

Purple Motion - Second Reality, sitä fiilistä ei voi unohtaa

[q]Gnomex, 21.4.2006 22:56Purple Motion - Second Reality, sitä fiilistä ei voi unohtaa
[/q]

Kieltämättä tuota tuli popiteltua joskus :)

Meikä ei lähde tuohon ala-asteella reivasin jo Dunen tahtiin-linjalle vaan myönnän ihan suoraan, että oma aktiivisempi konemusiikin kuuntelu alkoi vasta yli kaksikymppisenä. Ekat bileet tuli koettua vuonna 2000, mutta sitä ennen eräs ihminen tutustutti minut orkesteriin nimeltä Kraftwerk, joka kolahti kuin metrinen halko. Toinen mistä on lämpimät muistot on Radiomafialla soinut Avaruusromua-ohjelma ja sen ambientit. Mieleen jäi eritoten Residents(?) niminen bändi ja ohjelmassa kerran soinut Roskilden keikka. Se taitaa edelleenkin olla taltioituna tuonne c-kasettivuoren kätköihin, niin kuin hyvin paljon muitakin avaruusromu-ohjelmia. Juuret, jos näin voidaan sanoa ovat pikemminkin metallissa, punkissa ja kaikenlaisessa muutosmusiikissa, suomirokissa jne...

2000 kesällä sitten sain vihiä, oikeastaan kaverini opastuksella, että Kotkassa järjestettiin bileet entisen ravintola Hamletin tiloissa. Pauke in Club Zeal taisi olla tapahtuman nimi ja piiskaamassa ainakin Gary B. ja Pietari ellen väärin muista. Tanssihuoneessa mustaa jätesäkkiä seinillä, jokunen valo ja strobo, tottakai. Hieman aristelin kun lattialle menin, että mitenköhän tässä nyt oikein tanssitaan, mutta löytyiväthän ne askeleet sitten ja sillä tiellä ollaan.

Pikku hiljaa alkoi tutustua sitten mainioon paikalliseen bileporukkaan ja huomasi sen, kuinka hienoja ihmisiä siihen kuului. Meiksin Rakkauden kesä 2000 (heh heh) oli kyllä eräänlainen vedenjakaja. Siitä alkoi aktiivisempi konemusiikin kuuntelu ja bileissä käynti ja kruununa kaikelle oli tietysti se, että kaupungissamme oli jo edesmennyt ravintola Madeira, jossa kaksi kotkalaista poppoota järjesti bileitä. Paikka oli entinen elokuvateatteri kahdessa kerroksessa, joka mahdollisti esim. aika mittavien ja näyttävien valojen virittämisen yläilmoihin. Se paikka tuntui parhaimmillaan, jos ei ihan kodilta, niin ainakin olohuoneelta. Meininki oli sangen vapautunutta ja soittamassa kävivät kaikki Suomen eturivin tiskijukat jatkuvalla syötöllä ja sokerina pohjalla Lange ja Pulser Briteistä.

Madeira meni nurin ja sen tiloissa on nykyään Kotkan kaupunginteatterin Naapuri-näyttämö. Sen myötä myös bilepaikat vähenivät, mutta kyllähän aina joku reipas jonnekin tässä kaupungissa bileet säätää ja muissa kaupungeissa sitä tarjontaa riittää senkin edestä. Kuusi vuotta on takanapäin, mutta tuntuu, että vasta alkaa pääsee pikkuhiljaa jyvälle, mitä kaikkea hienoa konemusiikissa on, eri tyylejä sen sellaista. Tuskin tulen kyllästymään koskaan.

piilevä kipinä lähti, kun kuulin ala-asteen lopussa ensimmäistä kertaa scooterin firen. oli vain pakko saada se cd, missä tuo biisi oli. toivoin sitä joululahjaksi. oikean levyn sijasta - eli "age of loven" - sijasta sainkin vahingossa vanhemman cd:n. levy oli "wicked", ja niiden suosituimpien hittien seasta löytyi yllättäen sellaisia biisejä, jotka eivät olleetkaan niin "massaa": ei ihmeellisiä schwarzeneggeriltä kuulostavia vokaaleja tai feikattuja hurrauksia. huomasin, että coldwater canyonia kuunnellessani ajatusmaailmani laukkasi jonnekin aivan muualle. kipinä jäi, musiikkimaku muuttui.

yläasteella räppi oli "se juttu". olin vielä varsin fanaattinen hoppari (ja kun katselen tämän päivän suomiräppiskeneä, niin se ei ole mielestäni lähelläkään sitä aitoa fiilistä kun vipellettiin räkiksinä fubut, hilfigerit ja seductionit päällä :) räppi vaikutti vahvasti vielä lukion ekan vuoden alussa, kunnes duunikaveri rupesi huudattamaan minulle työvuoroissa polkkaa (proteuksen vanhempia miksauksia), ja kiinnostus syttyi uudelleen. ei kuitenkaan heti niin vahvasti, kuin olisi voinut luulla, mutta jokin siinä vaan rupesi kiinnostamaan. lukion aikana tuli myös muita vaikutteita, esim. kaikenasteiset metallit (erityisesti nu metal: korn, limpparit, linkin park jne.), popit yms. mutta konemusiikki houkutti niin pirusti, waretin muutaman setin ja rallatin niitä loputtomasti

kulttuuri itsessään oli minulle täysin vieras aina vuoteen 04 asti, kunnes vuotta aikaisemmin (ja myös pari vuotta minua pidempään musiikkia varsin aktiivisesti kuunnellut) bileisiin eksynyt ystäväni sanoi minulle, että "nyt ukko p*rkele lähdet mukaan". sen jälkeen olin täysin myyty ja sitten onkin tämä homma ollut valehtelematta suurin osa tämän hetkistä elämääni syöden kaikki rahani lompakosta nöyhtää myöten

vanhat musiikkimieltymykset eivät ole jääneet kuitenkaan pois. himottaisi edelleen vähän ruveta seuraamaan aktiivisemmini räbää. ei siis sitä hutsupoppi-mtv-50nigga-paskaa. tarkoitan sitä kunnon tavaraa, jota ei huudateta missään massamediossa ja omaa kunnollista lyriikkaa (ei mitään "look at my hoes, i got money nigga). aika ja raha kuitenkin rajoittaa kaikelle omistautumista ja totta kai sitä pitää omistautua sille rakkaimmalle vaihtoehdolle :)

[q]Hippo, 29.8.2005 00:19:
Yläastevuosien paras biisihän on edelleen Rank 1 - Airwave, joka lienee vieläkin se Teh Biisi minulle.
[/q]
sen jälkeen kun itsekin tämän biisin kuulin ensimmäistä kertaa, niin mikään - ei siis mikään - trancebiisi ole vaikuttanut minuun samalla tavalla <3

Joskus aikoinaa sisko juoksi pileissä ja soitti minulle proteuksen ensinmäisiä miksauksia Mua aina kiusattii koulus ku kuuntelin koneMusaa kaikki muut kuunteli jotain räbbii ja mun mielest se oli vaa paskaa ja nyt ei kyl pahemmin kuuntele ku kiksua ja muuta meno musaa.

Konemusiikki iski joskus 90-luvun alussa. Iso kiitos tästä kuuluu radio mafialle ja mm. seuraaville henkilöille: Alex Niemiselle, T.Ripatille, Leena Lehtiselle ja DJ Jokelle. Dancemob, Avaruusromua, Up-teekki *sydän*

Demosceneä on syyttäminen aika pitkälti! Vaikutti niin kuuntelun kuin biisien tekemisenkin aloittamiseen. Joskin omistin kyllä 2 Unlimitedin ekan levyn (kasetin) aiemmin kuin demoihin sotkeuduin. Niin ja olihan noi c64-pelien musatkin ("konemusaahan" toikin) hyvin lähellä sydäntä jo nuoressa iässä. Niin ja jos nyt pilkkua ruuvataan, niin kyllähän tuo räppikin on pitkälti koneilla tehtyä, että periaatteessa voi kanssa syyttää isobroidin kaveria siitä, että tutustutti mulle jo nuoressa iässä Public Enemyn, Ice T:n ja NWA:n

edit: niin ja siis mainittakoon kanssa, että kuuntelen musiikkia hyvin laajalla skaalalla. Konemusan tulo mun elämään ei ollut mikään "mikään muu ei enää kelpaa" -tyylinen elämys, vaan laajensi vaan mun musiikkimakua.

Kuuntelin aikanaan Radio Mafian Dance Mobia <3
Ikää oli sen verran mitä nyt ala-astelaisella oli.
Ysäri kunniaan

Hmm.. Se kaikki alkoi silloin "joskus", kun tuli ostettua Scooterin Our Happy Hardcore levy. Sen jälkeen tuli kuunneltua enemmänkin Scooteria ja vastaavia, ja ajan myötä sitten kuvioihin tuli kaikkea Astral Projectionista Blümcheniin.
Ja sitten koulussa kuvioihin tuli Verottaja ja Ultramachine (orkl, piru heidät periköön). Sen jälkeen on tullut kuunneltua ehkä liikaakin Proteusta, Száhalaa, Carbon Basedia, Kevin Energyä ja vastaavia. Eikä tästä enää pääse irti, vaikka muija miten kovin kyseistä musiikkia dissaakin :/

[q]De Souza, 22.4.2006 00:03:
Konemusiikki iski joskus 90-luvun alussa. Iso kiitos tästä kuuluu radio mafialle ja mm. seuraaville henkilöille: Alex Niemiselle, T.Ripatille, Leena Lehtiselle ja DJ Jokelle. Dancemob, Avaruusromua, Up-teekki *sydän*
[/q]

Eipä sitä muuta voi enää sanoa... *sydän*

Miten voi edes kysyä, MIKSI joku alkaa kuunnella jotain musiikkia? Koska se miellyttää, tottakai.

Itse ymmärsin teknon olevan SE mun juttu, kun jossain kotibileissä ysärillä kuulin U96:n Das Bootin MTV:ltä, ja silloin se vain kolahti. Aiemmin olin kyllä fiilistellyt biisejä, kuten Black Box - Ride On Time, Inner City - Good Life jne. mutta tuo oli se hetki, kun tämä kulttuuri lopullisesti muodostui omakseni. Sittemmin aloin tekemään kyseistä musiikkia tietokoneitse ja keräämään laitteistoa sitä varten. Ajattelin, etten alkaisi dj:ksi, koska ajattelin, etten omaisi rahaa vinyylin keräämiseen, mutta kun huomasin, ettei haluamaani musiikkia julkaista muussa formaatissa, aloin hankkia vinyylilevyjä ja kun tiedostin, ettei diggaamaani musiikkia (deep/dub techno jne.) soittanut tässä maassa juuri kukaan muu, johti se dj-toimintaan. Sittemmin soittamani musiikki on muuttanut hyvin paljon muotoaan. Edelleenkin olen sitä mieltä, että minulla (sittemmin: meillä) on jotain sellaista annettavaa suomen elektronisen musiikin skenelle, mitä ei kukaan muu tarjoa. Muutoin tuskin jatkaisin levyjen soittamista.

Terveisin Dj Kaiu / Delerium, Local Underground, HYTKY ry

En kuunnellut mitään musiikkia aina vuoteen 1990 asti. Mikään ei kiinnostanut (varsinkaan se 80-luvun permistukkarokki) kunnes kohdalle osui jotenkin Amigan demojen ja Synthesizer Greatest Hits-kokoelmien kautta Jarre ja Kraftwerk. Lisäksi isäni toi espanjasta itselleen useita kasetteja acidhousemiksauksia joihin en ihan heti lämmennyt mutta myöhemmin innostuin niistä ja aloin keräilemään teknoa ja lopulta eräs silloinen kaverini taivutteli mut mukaansa Total Exhaust - nimisiin teknobileisiin Vaasan Keltsuun 1993. (Erityisesti muistan sieltä biisit Sperminator - No Women Allowed ja 3 Phase - Der Klang Der Familie) Siitä se lähti kuuntelu/tekeminen/bilettäminen ja jatkuu edelleen vaikka 30 lähestyy uhkaavasti jo takavasemmalta. Hail tekkno!

[q]eemeli, 7.1.2003 20:54:
joskus 8 vuotiaana kun pelasin amiga 500:sta, huomasin et sen pelien musiikissa oli sitä jotain erikoisen hassua ja ihanaa musiikkia. sit 11 vuotiaana kun katselin mtv:n Party Zonea keskellä yötä niin alkoi jo vähitellen pääsemään teknon sisään, vaikka kaukana siitä vielä olinkin*plur*
[/q]

unohdit muuten ajan ennen amigaa. Syntikka sälää kuunneltii korvat höröllä :)

[q]Dorka, 8.1.2003 09:43:
Reilu vuosi sitten kaveri vei ekaan "raviin" Screeniin...

[/q]

Mun ekat ravit oli vermossa.. eh eh eh eh

[size=7]Oli pakko laittaa.[/size]

[q]astaroth, 21.4.2006 23:37:
yläasteella räppi oli "se juttu". olin vielä varsin fanaattinen hoppari (ja kun katselen tämän päivän suomiräppiskeneä, niin se ei ole mielestäni lähelläkään sitä aitoa fiilistä kun vipellettiin räkiksinä fubut, hilfigerit ja seductionit päällä :)
[/q]

Ymmärsinkö mä nyt oikein vai toivottavasti aivan päin helvettiä? Olit yläasteella Fugu-, Hillnigger- ja Abduction-hoppari, joka maksatti vanhemmillaan kalliit ghettovaatteet päälleen ja nyt sua naurattaa tää nykyinen hoppiskene? Look in the mirror, homeboy.

Mä oon itsekin "alunperin" enemmän tuolta hoppiskenen puolelta monessa mielessä (nykyäänkin semiaktiivi joissain asioissa) ja meitä nauratti jo junnuina ihan hillittömästi nää jäbät, joilla hiphop on kalliita vaatteita ja blingblingiä. Tuli moneen kertaa todettua, että sitä on seitsemänkybäsenä Kontioissa ja narufarkuissa enemmän hiphop kuin steissin käsiään heiluttelevat räkikset ikinä.

Mun hiphop-pippeli on isompi kuin sun!