Miten/miksi aloit kuunnella/soittaa konemusiikkia?
- « Edellinen
- 1
- ...
- 20
- 21
- 22
- 23
- 24
- Seuraava »
Kuuntelin ala-asteella dazee ja aleksiaa.
Tiestoa tuli kuunneltua ja sit ei vaan voinu lopettaa konemusiikin kuuntelemista. Basson jytinä on myös kiehtovaa tässä musiikkilajissa siinä missä kauniit melodiatkin mitä kitaralla jne. ei voi tehdä :)
Faija soitteli kraftwerkkiä sunmuita makosuuksia aina himassa, teki dj-keikkoja hiihtokeskuksiin, soitteli kaikennäköstä makosaa ysäripoppistrancea sunmuuta ja välillä ihan oikeestikki hyvää musaa!. pakostakin tarttu tosta. Muut kuunteli kovaa suomiräppii ja oli vitun IN ja mä olin aina se koulun syrjitty konemusiikkivammanen!11
[size=1]Oon vieläkin konemusiikkimonivammanen![/size]
Joskus aikojen alussa, kun kaikki oli niin paljon paremmin, minäkin nuori ja komea (nyt enään ja).
Niin siis jotain aikaa se oli sen jälkeen kun olin ymmärtänyt, mitä musiikki on ja että on muitakin oikeita artisteja kuin Juice, löytyi kavereita jotka olivat haksahtaneet konemusiikkiin. Sitten vaihtui kaverit ja löytyi uusi kova juttu. Nimittäin metallimusiikki. Noh tuohon aikaan ei todellakaan ollut in olla moniruokainen musiikin suhteen, joten konemailma jäi ja metalli valtasi mielen. Sittemmin kun itselle tietokoneista tuli työ, harrastus ja elämäntapa ja näppiksen ääressä tuli vietettyä päivästä enemmän tunteja kuin poissa siitä, niin huomasin että pirulaut vanhaa kunnon jytkettä taustalle ja homma luistaa paljon reippaammin. Nykyään kun en ole enään in vaikka tekisin mitä, niin ei tarvitse murehtia musiikistakaan joten voin kuunnella mitä mieliala ja tuottavuus kaipaa. Näin ollen minutkin on taas saanut liikkeelle bileisiin, keikoille jne.
Ja suuri kiitos mielenkiinnon säilymiselle kuuluu kyllä Åke Karalle joka tutustutti minut takaisin PA-tekniikan inhaan mailmaan ja muistutti kuinka kivaa niitä tapahtumia on olla tekemässä eikä vain aina nauttia siitä muiden kattamasta pöydästä.
Mikään muu musiikki ei tuntunu Muikulta. Olin pienestä pitäen saanut hyvät kiksit elokuvista ja peleistä jotka liittyi jollain tavalla sci-fiin, tulevaisuuteen jne.
Kun ystäväni Kirtar pisti vähän Cosmoa, Proteusta ja kaikkea siltä väliltä soimaan, huomasin löytäneeni luonnollisen "avaruusmusiikin" kaiken sci-fin rinnalle.
ja mitä nämä elokuvat ja pelit sitten olivat:
Half-Life, Tiberian Sun, StarCraft, Alien, Terminator, Star Wars
Aamen.
Tottakai sci-fiin liittyy aina myös klassinen musiikki. Pidän siitäkin jonkin verran.
Faijan Enigma levyjen kautta oppinut ihan pienestä pitäen tykkäämään/kuuntelemaan. Amis aikoina tosin oli pientä taukoo, kaikki luokallani oli jtn black sabbath/iron maiden tyyppejä..
Tätä on monesti tullut mietittyä ja yksinkertaisuudessaan alkupisteenä lienevät demoscene, Prodigy ja Nine Inch Nails :)
Demosceneen tuli tutustuttua 90-luvun alkupuolella flipperipelien musien ja yhden samalla pihalla asuneen vanhemman teinin demokoodaus + -musaharrastuksista. Ekat kerrat ku katoin ko. kaverin luona tuolloin vielä hyvin tuoreet Future Crew:n Panicin ja Second Realityn, ni olin aika nopeesti koukussa. Träkkereiden kanssa tuli jonkin verran säädettyä, mutta lähinnä latailtua muiden biisejä sinne ja kattoo miten niin yksinkertaisella alustalla oltiin saatu niin hienoja soundeja simppeleillä koodeilla rivin lopussa. Lienee johtunut ennemminkin kaveripiireistä ja irccikuvioista, että päädyin itse bilettämään oikeastaan vasta 17-18v. Kuitenkin oli tullut pitkään jo kuunneltua FSOLia, Chemical Brothersia, Flukea jne.
Henkilöiden suhteen kiitokset itse kuuntelun ja bileisiin lähdön suhteen kuuluvat seuraaville:
Tim - demoscenen alkeet <3
Tom - faijan duunari jenkeissä, FSOL, Fluke, jne.
Sabba - Labyrinth 2001 ja jotkut pienemmät ennen sitä :)
Mun innostukseni konemusaan lähti varmaankin kanssa jo useaan kertaan mainituista 90-luvun Radiomafian ohjemista kuten Dancemob Litestä, Dancemobista, Klubista ja Tiistain tanssi-illasta sekä tietty MTV:n Party Zonesta. Tuli kyllä useampi ilta ja yö valvottua luurit päässä kuunnellen joko radioa tai tv:tä. Omia levyjä ei sillon vielä oikein ollut, mitä nyt muutama c-kasetti, mihin oli tullut nauhoitettua jotain settejä radiosta ja VHS:iä, missä oli Party Zoneja. Siinä ohessa tuli nörtteiltyä ja kokeiltua träkkerimusisointia ja tutustuttua jonkin verran demoihin. Ne hommat kuitenkin jäi kun ei toi musiikin tekeminen ottanut onnistuakseen ja tilalle tuli teknarien ja levyjen osto. Totesin kuitenkin vinyylien olevan pirun kalliita ja vaikeita hankkia ja se soittaminenkin vähän lopahti. Silloin olinkin jo sen verran vanha, että tuli käytyä ekoja kertoja klubbaamassa. Alkuun kaverien kanssa jotain piripolkkabileitä, mutta sehän lähti ihan käsistä ja tuli käytyä melkein joka viikonloppu jossain bileissä musagenrestä riippumatta. Siinä sitten kävi niin, että kavereilla loppui into ja bileporukka pieneni pienenemistään. Itse kuitenkin jatkoin klubbaamista ja sitähän tulee harrastettua edelleenkin. Levyjen soittaminen on tullut jossain määrin takaisin kuvioihin, tosin nykyisin enenevässä määrin cd:illä, kun niitä voi niin helposti käryyttää kotonakin eikä tarvitse metsästää vinyylejä kissojen ja koirien kera.
Musamakukin on ehtinyt vaihdella matkan varrella vaikka kuinka. Aluksi fiilisteli ihan kaikkea jytkettä, mitä radiosta tuli, mutta eniten innosti ihan se kunnon juustoinen kiksu. Siihen vaan kyllästyi todella äkkiä ja tilalle tuli tekno, hc/polkka ja ei-niin-kiksu trancesoundi. Niitä aikansa fiilisteltyä muuttui musamaku enemmän elektro-/tekhousen ja liquid drum'n'bassin suuntaan. DnB vei sit vielä edemmäs breiksin ja sielukkaamman musan perään. Nykyisin arvostaakin jo soul/funk/jazz/ym. musaa ihan erilailla kuin ennen.
Ennen "se" oli Radiomafia ja MTV, mutta nykyisin "se" on Bassoradio ja Internet
*nuotti**tanssittel*Tapani Ripatin ocsidista se mulla lähti liikkeelle...*tanssittel**nuotti*
Eurodancen kautta, jota kuuntelen vieläkin.
Ensimmäisiä biisejä joka iski oikein kunnolla:
Tää on ensimmäinen alan biisi joka säväytti...
Kaveri teki konemusaa joskus ja sitten myös ystäväporukassa sitä kuunneltiin. Sitten kun kävinkin reivaamassa ekaa kertaa niin olin ihan myyty <3
Ysäridanceen kaveri tutustutti joskus kun olin 5-6-vuotias pikku nassikka. :D
Dance alko maistuu... No, paskalta. En enää pitäny laulusta. Siispä hyppäsin technoon. Peruskoulun yläluokilla sitten vaihtu kiksuun. Techno silti pysy. Kiksu alko maistuu paskalta sen hitauden vuoksi ja suuntasin hardimpaan suuntaan. Hardhouse, Hard NRG jne. Nää alko sitten tylsistyttää, koska se oli vieläkin liian hidasta. Sitten iski HC. HC:ta tykitin sitten vuoden päivät ja sitten kaveri esitteli mulle gabberin. Nappas heti. Gabberin kautta sitten löysin Terrorcoren. Rakastuin. Heivasin kaiken muun helvettiin, koska olin osunut kultasuoneen. Terroria kuunnellessa väistymättä tuli kehiin myös Speedcore ja sitä myötä myös Noise jne.
Madventuresia kun aloin tsiigaa kiinnostuin heti rumpubassost.
no ei siinä syytä ikinä ole :) siihen jää vaan koukkuun :)
Joskus nuorempana ajattelin et ku soittaa konemusaa niin sais helposti naisii.
Oikeastaan mun syy on aika yksinkertainen: Age of Love.
Voi olla et Jam & Spoonilla on ollut kans osansa asiaan...
Hauskaa ajankulua, soittaminen siis. Eikä oo tuo metalli/rokki örinä oikeen kiinnostanut eli oikeestaan se on aina ollu konemusiikki mulla. Taisin alkaa kuunnella 1993
Veikkasin että dj/tuottaja saa helposti pinpiä. Tiestoo ja muit koviksii ku seuraili yläasteella.
Prodigy - The Fat Of The Land joskus ala-asteella. Ja kun Dj Orkidea julkaisi A Place called happiness:n niin paluuta ei enää ollut. Hyvä niin
Joskus skidinä kaveri lainas jtn hardcore-kasettei :E
Siitä se sitten lähti.
[q]`´, 22.9.2008 12:57:
Eliot Ness. Lahden Radio. Tri Patti.
[/q]
*sydän**sydän**sydän**sydän**sydän*
- « Edellinen
- 1
- ...
- 20
- 21
- 22
- 23
- 24
- Seuraava »