Voiko Exän kanssa olla kaveri?

[q]Damien, 22.10.2006 12:07:
Kyllä ja pitääkin. Niistä vahvoista tunteista ja kokemuksista pitää vaan pystyä ammentamaan ne positiiviset asiat ja sitä kautta kasvaa ihmisenä.[/q]

Pitää? Miksi pitäisi? Eivät ne positiiviset asiat ole koko totuus siitä suhteesta tai toisesta ihmisestä. Sitten kun rauhoittuneet tunteet antavat silmien aueta ja näkee toisen sellaisena kuin tämä oikeasti on, niin mikä pakko siinä on yhteisen historian takia pitää toinen vielä elämässään siinäkin tapauksessa, että toinen ei riitä (ts. ole sellainen ihminen, jonka haluaisi pitää elämässään)? Kaiken lisäksi ne positiivisetkin muistot saattavat suhteen jälkeen muuttua vain emotionaaliseksi taakaksi, joiden ansiosta välien pitäminen yllä toiseen vie suuren määrän energiaa. En henkilökohtaisesti pidä mitenkään itsestäänselvänä, että kenenkään pitäisi itseään rasittaa pitämällä kaveruuden raameja pystyssä. Siitä kaverisuhteesta pitää saada enemmän irti kuin mitä sen ylläpitäminen vaatii, että hommassa oli järkeä. Valitettavasti entisien suhteen ei läheskään aina näin ole.

Edit: Ajatus jäi kesken.

[q]Epailija, 22.10.2006 14:11:
---
Damien, 22.10.2006 12:07:
Kyllä ja pitääkin. Niistä vahvoista tunteista ja kokemuksista pitää vaan pystyä ammentamaan ne positiiviset asiat ja sitä kautta kasvaa ihmisenä.
---


Pitää? Miksi pitäisi? Eivät ne positiiviset asiat ole koko totuus siitä suhteesta tai toisesta ihmisestä. Sitten kun rauhoittuneet tunteet antavat silmien aueta ja näkee toisen sellaisena kuin tämä oikeasti on, niin mikä pakko siinä on yhteisen historian takia pitää toinen vielä elämässään siinäkin tapauksessa, että toinen ei riitä (ts. ole sellainen ihminen, jonka haluaisi pitää elämässään)? Kaiken lisäksi ne positiivisetkin muistot saattavat suhteen jälkeen muuttua vain emotionaaliseksi taakaksi, joiden ansiosta välien pitäminen yllä toiseen vie suuren määrän energiaa. En henkilökohtaisesti pidä mitenkään itsestäänselvänä, että kenenkään pitäisi itseään rasittaa pitämällä kaveruuden raameja pystyssä. Siitä kaverisuhteesta pitää saada enemmän irti kuin mitä sen ylläpitäminen vaatii, että hommassa oli järkeä. Valitettavasti entisien suhteen ei läheskään aina näin ole.

Edit: Ajatus jäi kesken.
[/q]

Kaverisuhteen ylläpitäminen ei vaadi vaivaa, riittää että on mukava toiselle*enkeli*

[q]Haiku, 22.10.2006 14:21:
Kaverisuhteen ylläpitäminen ei vaadi vaivaa, riittää että on mukava toiselle*enkeli*
[/q]

Anteeksi nyt vain, mutta paskan marjat. Yllä kerroin jo, että miksi.

[q]Epailija, 22.10.2006 14:11:
---
Damien, 22.10.2006 12:07:
Kyllä ja pitääkin. Niistä vahvoista tunteista ja kokemuksista pitää vaan pystyä ammentamaan ne positiiviset asiat ja sitä kautta kasvaa ihmisenä.
---


Pitää? Miksi pitäisi? Eivät ne positiiviset asiat ole koko totuus siitä suhteesta tai toisesta ihmisestä. Sitten kun rauhoittuneet tunteet antavat silmien aueta ja näkee toisen sellaisena kuin tämä oikeasti on, niin mikä pakko siinä on yhteisen historian takia pitää toinen vielä elämässään siinäkin tapauksessa, että toinen ei riitä (ts. ole sellainen ihminen, jonka haluaisi pitää elämässään)? Kaiken lisäksi ne positiivisetkin muistot saattavat suhteen jälkeen muuttua vain emotionaaliseksi taakaksi, joiden ansiosta välien pitäminen yllä toiseen vie suuren määrän energiaa. En henkilökohtaisesti pidä mitenkään itsestäänselvänä, että kenenkään pitäisi itseään rasittaa pitämällä kaveruuden raameja pystyssä. Siitä kaverisuhteesta pitää saada enemmän irti kuin mitä sen ylläpitäminen vaatii, että hommassa oli järkeä. Valitettavasti entisien suhteen ei läheskään aina näin ole.

Edit: Ajatus jäi kesken.
[/q]

Kuole kommari sika, sinä negaatioiden ja kukkaiskansa perivihollinen. Hajoita ja hallitse mutta hippejä et alista koskaan!!!

Positiviisillä asioilla tarkoitin myös negatiivisiä muistoja. Eli siis otetaan opiksi ja hallitaan tunteita, eikä anneta tunteiden hallita meitä. Sitä kautta ne ovat vahva voimavarasto josta voi elämän vaikeissa tilanteissa ammentaa sitä jaksamista.
Käännetään toinen poski, tehdään toisille niinkuin halutaan itselle tekevän jne. No jos ei pysty olemaan niin tärkeintä on kuitenkin se yrittäminen ja anteeksi antaminen. Kyllä aikuinen ihminen osaa päästää sitten irti jos tosiaan joku on niin kyrpä ettei sitä kukaan jaksa vaikka yrittääkin. My point being: "Why hate when you can love?".

[q]Epailija, 22.10.2006 14:11:
---
Damien, 22.10.2006 12:07:
Kyllä ja pitääkin. Niistä vahvoista tunteista ja kokemuksista pitää vaan pystyä ammentamaan ne positiiviset asiat ja sitä kautta kasvaa ihmisenä.
---


Pitää? Miksi pitäisi? Eivät ne positiiviset asiat ole koko totuus siitä suhteesta tai toisesta ihmisestä. Sitten kun rauhoittuneet tunteet antavat silmien aueta ja näkee toisen sellaisena kuin tämä oikeasti on, niin mikä pakko siinä on yhteisen historian takia pitää toinen vielä elämässään siinäkin tapauksessa, että toinen ei riitä (ts. ole sellainen ihminen, jonka haluaisi pitää elämässään)? Kaiken lisäksi ne positiivisetkin muistot saattavat suhteen jälkeen muuttua vain emotionaaliseksi taakaksi, joiden ansiosta välien pitäminen yllä toiseen vie suuren määrän energiaa. En henkilökohtaisesti pidä mitenkään itsestäänselvänä, että kenenkään pitäisi itseään rasittaa pitämällä kaveruuden raameja pystyssä. Siitä kaverisuhteesta pitää saada enemmän irti kuin mitä sen ylläpitäminen vaatii, että hommassa oli järkeä. Valitettavasti entisien suhteen ei läheskään aina näin ole.

Edit: Ajatus jäi kesken.
[/q]

Niinpä. Ja aika pitkälle vaikuttaa myös, miksi erotaan. Usein ne syyt jää vaivaamaan mieltä aika pahasti, eikä kaverisuhteen ylläpitäminen onnistu tai edes kiinnosta. Tietty jos suhde kuivuu kasaan silleen et molempien mielenkiinto lopahtaa, ni siitähän on aika luonteva siirtyä kavereiksi. Mut aika harvoin niin käy, jos on ollu vahvat tunteet pelissä.

[q]Epailija, 22.10.2006 14:11:

Pitää? Miksi pitäisi? Eivät ne positiiviset asiat ole koko totuus siitä suhteesta tai toisesta ihmisestä. Sitten kun rauhoittuneet tunteet antavat silmien aueta ja näkee toisen sellaisena kuin tämä oikeasti on, niin mikä pakko siinä on yhteisen historian takia pitää toinen vielä elämässään siinäkin tapauksessa, että toinen ei riitä (ts. ole sellainen ihminen, jonka haluaisi pitää elämässään)? Kaiken lisäksi ne positiivisetkin muistot saattavat suhteen jälkeen muuttua vain emotionaaliseksi taakaksi, joiden ansiosta välien pitäminen yllä toiseen vie suuren määrän energiaa. En henkilökohtaisesti pidä mitenkään itsestäänselvänä, että kenenkään pitäisi itseään rasittaa pitämällä kaveruuden raameja pystyssä. Siitä kaverisuhteesta pitää saada enemmän irti kuin mitä sen ylläpitäminen vaatii, että hommassa oli järkeä. Valitettavasti entisien suhteen ei läheskään aina näin ole.

Edit: Ajatus jäi kesken.
[/q]

Niinpä!

[q]Damien, 22.10.2006 16:32:
Kuole kommari sika, sinä negaatioiden ja kukkaiskansa perivihollinen. Hajoita ja hallitse mutta hippejä et alista koskaan!!!
[/q]

Tosi hippihenkeä haukkua toista kommariksi ja kehoittaa kuolemaan. :D

[q]Positiviisillä asioilla tarkoitin myös negatiivisiä muistoja. Eli siis otetaan opiksi ja hallitaan tunteita, eikä anneta tunteiden hallita meitä. Sitä kautta ne ovat vahva voimavarasto josta voi elämän vaikeissa tilanteissa ammentaa sitä jaksamista.[/q]

Voi olla, mutta tuon voi tehdä ilman sitä kaveruuden jatkamistakin.

[q]Käännetään toinen poski, tehdään toisille niinkuin halutaan itselle tekevän jne. No jos ei pysty olemaan niin tärkeintä on kuitenkin se yrittäminen ja anteeksi antaminen. Kyllä aikuinen ihminen osaa päästää sitten irti jos tosiaan joku on niin kyrpä ettei sitä kukaan jaksa vaikka yrittääkin. My point being: "Why hate when you can love?".[/q]

Ehkä kaikki eivät ole rakkauden arvoisia. Ehkä kaikki eivät ansaitse saada anteeksi. Ehkä kaikki eivät edes _halua_ saada anteeksi.

Kuten Ana jo sanoikin, niin suhteen päättymisen olosuhteet vaikuttavat paljon, kuten vaikuttaa myös sekin miten itse suhtautuu parisuhteisiin. Suuri merkitys on silläkin onko jätetty vaiko jättäjä, sillä jättäjä varmaan harvemmin kokee suhteen päättymisen loukkaavana, mikä tietysti helpottaa kaveruuteen siirtymistä. Jos kaveruus ei onnistu, niin eihän sitä pakko vihata ole, joka ilmeisesti ei edes ole rakkauden vastakohta. Viha saattaa kuitenkin olla välivaihe välinpitämättömyyteen siirryttäessä, mikä minun nähdäkseni on se vaihe, missä haavat ovat pitkälti parantuneet. Niin kauan kuin välittää, pysyy osa haavoista auki.

"Why love and suffer when you can just be indifferent?"

[q]Ana-5000, 22.10.2006 16:45:
Niinpä. Ja aika pitkälle vaikuttaa myös, miksi erotaan. Usein ne syyt jää vaivaamaan mieltä aika pahasti, eikä kaverisuhteen ylläpitäminen onnistu tai edes kiinnosta.[/q]

Tämän lisäksi eron jälkeen saattaa mieltä alkaa vaivata myös ne asiat, joilta sulki silmänsä suhteen aikana. Sitä saattaa hetken perästä tajuta, että sen lisäksi, että suhde oli oikeasti vähän huonoa harkintaa edustava valinta, ei toista oikeastaan halua edes kaverina lähelleen.

[q]Epailija, Suuri merkitys on silläkin onko jätetty vaiko jättäjä, sillä jättäjä varmaan harvemmin kokee suhteen päättymisen loukkaavana, mikä tietysti helpottaa kaveruuteen siirtymistä.
[/q]

Ja paskan vitut :) Loukkaavana, hei hei heikot sortuu elontieltä vahvat senkun porskuttaa. Pari vuotta käsittelin tunteitani suhteen päättymisen jälkeen, mutta nyt ollaan taas hyviä ystäviä exän kanssa.
Life's too short to spend it on something what you call indifferent. Sen mä ainakin tajusin taannoin.

[q]Damien, 22.10.2006 21:03:
Loukkaavana, hei hei heikot sortuu elontieltä vahvat senkun porskuttaa.[/q]

Kyllä se minusta on ihan luontevaa kokea jätetyksi tuleminen loukkaavana, vaikka sitä ei ehkä ensimmäisenä silloin ajattelekaan sillä tavalla. Kysehän on kuitenkin siitä, että toinen ei riitä, että toinen ei ole tarpeeksi hyvä. Olivat viralliset syyt sitten mitä tahansa erilleen kasvamisesta huonoon elämäntilanteeseen, niin that's what it all boils down to.

[q]Pari vuotta käsittelin tunteitani suhteen päättymisen jälkeen, mutta nyt ollaan taas hyviä ystäviä exän kanssa.[/q]

Good for you, mutta ei kai se mikään pakko ole? Ei minunkaan eksäni enää edusta minulle mitään hirveätä emotionaalista taakkaa (vaikka en toisaalta olekaan kaikkea unohtanut tai painanut villaisella) ja teoriassa voisimme ehkä olla kavereita, ellei jopa ystäviäkin. En vihaa häntä, pidä häntä mitenkään erityisen huonona ihmisenä tai toivo hänelle pahaa. Ei vain kiinnosta pitää välejä yllä. En koe, että se olisi millään tavalla mielekästä.

[q]Life's too short to spend it on something what you call indifferent. Sen mä ainakin tajusin taannoin.
[/q]

Eihän välinpitämättömyys sen kummempaa vaadi, jos ei se mitään annakaan. Maailma on täynnä mukavia ihmisiä, joten miksi väkisin pitää kaveruussuhteita yllä muutamaan yksilöön?

Yksi syy siihen, miksi en itse jaksa niin stressata siitä, ollaanko eron jälkeen kavereita vai ei, on ihan riskien minimointi. Jos toinen ei ole muuttunut mitenkään merkittävästi, niin se, mikä alun alkaenkin sai aikaan ihastuksen, voi hyvinkin todennäköisesti saada sen aikaan uudestaan. Siinä vaiheessa kun on todettu, että yhteistä tulevaisuutta ei ole, en todellakaan halua ottaa sitä riskiä, että ihastuisin uudestaan samaan henkilöön. Niistä tuskaa tuottavista välittämisen tunteista on muutenkin helvetillisen vaikeaa päästä eroon. Näin siis jätetyn näkökulmasta.

Jättäjänä en lähtisi toiselta mitään kaveruutta odottamaan tai vaatimaan. Tuntuu siltä, että sellaisella "ollaanhan vielä kavereita"-asenteella pyritään paikkaamaan omia syyllisyydentuntojaan sen suhteen, että on tullut satutettua toista. Toinen syy tuolle välien ylläpitämiselle on varmaankin se, että jättäjänkään tunteet eivät ihan noin vain kuole ja sitä haluaa pitää toisen elämässään ja ehkä jopa lähelläkin, vaikka ei suhdetta haluaisikaan jatkaa. Kaveruuden ja välittämisen ilot siis vailla suhteen taakkaa. Tämä on tietenkin varsin itsekästä, mutta ei mitenkään odottamatonta. Jätetty saattaa tähän suostua siitä yhtä lailla itsekkäästä syystä, että ei halua päästää irti, mutta sellainen todennäköisesti johtaa vain ahdistukseen.

Voi ehdottomasti

Ei. Miksi pitäisi?

Sano kyllä että voidaan olla kavereita, ku mut jätti.. mut mitä vielä yks kanttura..ei oo edes huomaavinaan..tosin eipä tuo haittaa..

kai se riippuu ihan exästä.. mutta miksi pitäisi?

[q]Poppana, 27.10.2006 17:11:
Miksi pitäisi?
[/q]
jos toinen ihminen on ollut vuosia sinulle läheisin ihminen; tuntee, tukee, rakastaa ja lohduttaa. ja tämän ihmissuhteen hyvistä puolista voisi mahdollisesti pystyä nauttimaan vielä vuosia eteenpäin, seurustelun jälkeenkin. merkitseekö sana "ystävyys" jotain? miksi mennä heittämään vuosien ihmissuhde hukkaan?

eriasia on sitten tietenkin, jos omasta mielestä näillä asioilla ei ole paskankaan merkitystä, koska me joskus kuollaan ja sit se ei enää jeesaa. tai jos on eronnut epäselvissä merkeissä tai ei vain yksinkertaisesti pysty katsomaan toista silmiin. syitä on monia ja ymmärrettäviä kaikki, mutta on sitä myös syitä pitää kiinni lähimmäisistään, jos se on mahdollista

Ei :DD

ja harvas tapauksessa voi :)

[q]astaroth, 27.10.2006 17:30:
jos toinen ihminen on ollut vuosia sinulle läheisin ihminen; tuntee, tukee, rakastaa ja lohduttaa. ja tämän ihmissuhteen hyvistä puolista voisi mahdollisesti pystyä nauttimaan vielä vuosia eteenpäin, seurustelun jälkeenkin. merkitseekö sana "ystävyys" jotain? miksi mennä heittämään vuosien ihmissuhde hukkaan?
[/q]

Pitkistä suhteista ei ole hirveästi kokemusta, mutta mun kohdallani suhteet sulkevat monta ovea. Parisuhteen jälkeen ei siis yhteisen historian takia ole paluuta mihinkään normiystävyyteen ja siinä vaiheessa kun yhteinen historia ei enää merkitse mitään, ei toinen henkilökään melkoisella varmuudella näin tee. Tämä johtuu ihan siitä, että otan parisuhteet ja siihen kuuluvat asiat varsin vakavasti ja minun silmissäni suurin menetys tapahtuu suhteen loppuessa. Ystävyyden loppuminen ei sen rinnalla ole enää hirveän järisyttävää. En tosin tiedä miltä tuntuisi pistää välit poikki vuosien pituisen ystävyys- ja rakkaussuhteen jälkeen.

Mutta vastauksena jälkimmäiseen kysymykseesi: Ihmissuhde ei ole eron jälkeen enää sama. Ei edes se ystävyyspuoli. Ei se ole hukkaan heittämistä, jos toteaa, että välejä ei ole enää mieltä pitää yllä. Ihmissuhde on vain siinä vaiheessa tarjonnut sen, mitä sillä oli tarjottavanaan.

Yks pointti tähän keskusteluun, miks exän kanssa pitäisi (?) kaveerata: ainakin omalla kohdalla moni exä on juuri sellainen ihminen, jonka kanssa olisi pitänyt olla ihan vaan ystävä alunperinkin. Sellasia mukavia "hyviä tyyppejä" :) Mutta sitä jotenkin alkaa aina havittelemaan romanssia, vaikka ei oikeita tunteita sitten olisikaan. Tai jos vähän tunteita olisikin, niin parempi on joissain tilanteissa olla vaan ystävää

kuka vittu on Exä?

[q]ALIEN, 28.10.2006 00:37:
kuka vittu on Exä?
[/q]

Odotas... Exä on nimi, jota käytin kuvaamaan "entistä tyttö- tai poikaystävää". Nyt kun tänne pitkän päivän jälkeen kirjoittelee silmät ristissä ja sopivan leppoisassa olotilassa tällasta tajunnanvirtaa, niin ei jaksais uhrata liian montaa ajatusta/sekuntia sille, että kirjoituksen ulkoasu on tismalleen suomen kieliopin mukainen :D Kuhan nyt edes pilkut ja pisteet on oikein! Ja eteenkin yhdyssanat. Ei kyl taida olla ihan sinne päin, mutta eipä se oo niin justiinsa. Öitä