Opiskelijan elämä ja toimeentulo

<offtopic>

[q]Lene:
Aiheuttaako asuintoverisi ongelmia, eikö yhteiselo suju? Call Lene, she'll fix it. Only 20 per hour (20 % tulevasta taksasta). Näin se ura alkaa.
[/q]

Ja jos ei lakikirjat auta niin sitten otetaan rautaputki avuksi??

</offtopic>

[q]siveys:
Tämä logiikka päti vielä ehkä 20 vuotta vanhalla maailmankatsomuksella siinä määrin, että sillä kyettiin perustelemaan ilmainen koulutus:

• Nykyään maailma globalisoituu, eikä voida enää olettaa, että monikieliseksi tietotyöläiseksi koulutettu henkilö pysyy koko elämänsä Suomessa.
• Olemme jo nyt siinä pisteessä, että korkeasti koulutettuja ihmisiä valmistuu aivan liikaa suhteessa kotimaisten työmarkkinoiden tarpeisiin
• Varsinkaan nykyisessä pätkätyökulttuurissa ei ole takuita siitä, että koulutettu ihminen löytäisi jatkuvaa koulutustaan vastaavaa työtä.
• Työmarkkinat ovat jatkuvassa muutoksessa ja peruskoulutus ei anna niitä taitoja, joita ihminen tarvitsee työssään kymmenen vuoden kuluttua - se ei anna välttämättä edes niitä taitoja, joita ihminen tarvitsee tänä päivänä työssään.

En sano, etteikö tässä logiikassa olisi mitään pohjaa - luonnollisesti 40 vutota tunnollisesti työssä käyvä korkeakoulutettu henkilö tuottaa enemmän verotuloja kuin pitkäaikaistyötön, mutta maailma ei ole näin mustavalkoinen. Ensinnäkään koulutus ei ole suoraan sidonnainen ihmisen elinkaaren palkkakehitykseen, ja toiseksi ihmsiet eivät jakaannu joko "korkeakoulutetuiksi hyvin ansaitseviksi" ja "pitkäaikaistyöttömiksi". Tähän välille mahtuu runsaasti ammatteja, joiden palkkataso vaihtelee rajusti.
[/q]

Mielestäni en painottanut kirjoitustani millään tapaa korkeakouluihin.
En silti usko, että valtaosa koulutetuista lähtee ulkomaille töiden perässä.

Nykypäivän koulutus ei ole mikään tae sille, että on edellytykset työntekoon. Siksi mielestäni onkin väärin, että pätevyys saavutetaan paperitodistuksella xyz koulusta. Toki on poikkeuksia, esim. lääkärit, joiden kohdalla on vähintäänkin suotavaa, että on riittävä koulutus.

Elämänkoulu opettaa parhaiten.

[q]ville:
Tottakai noissa tukijutuissa on täysiä naurettavuuksia kuten liian pienet tulorajat,
[/q]

Touko-, kesä-, heinä- ja elokuuta koskevat tulorajat ovat uskomattoman naurettavia, eli mielestäni näiden kuukausien osalta ei mitään rajoja pitäisi edes olla.

Asun TYSsin hulppeassa kolmiossa poikaystäväni kanssa, vuokra vajaa 300e kuussa/hlö. Rahaa käteen jää siis noin satanen kuussa. Kela meinasi vielä viedä tästäkin vähästä 20e/kk, koska poikaystäväni teki viime vuonna paljon ylitöitä, jotta saisi maksettua opintotukea Kelalle takaisin... Onneksi asia saatiin hoidettua niin, että saan pitää kaksikymppiseni.

Lainaa en ole ottanut eikä vanhemmillanikaan kauhesti ole mitään millä avustaa, eikä työntekokaan houkuttele opintojen viivästymisen vuoksi. Myöskään poikaystävältäni en rahaa kehtaa kerjätä. Onneksi ripeä opiskelutahtini pitää huolen siitä, ettei rahaa ehdi kuluttamaankaan. :) Joka tapauksessa olen loppujen lopuksi kohtuullisen tyytyväinen nykyiseen taloudelliseen tilanteeseeni. Tyytyväisyyttä lisää se, että puolentoista vuoden kuluttua, kun toivon mukaan valmistun, kaikki rahat mitä silloin tienaan ovat (veroja lukuun ottamatta) minun, eikä opintolainan takaisinmaksusta ole huolta.

[q]Lene:
---
JustinSan:
Ei tässä missään pumpulissa eletä. Kompromisseja katsos. Olen valmis kärsimään alentuneesta elintasosta vaihdossa siitä, että elintilani on yksin minun käytettävissäni ja määrättävissäni, any given day
---


Nih, mukavuudenhalulta se minusta kuulostaa.*hihu* Ootkos ajatellut, että luonteesi mahdollisesti kasvaisi positiivisesti soluasumiskokemuksen myötä. *vink**lmao*
[/q]

Ei kyllä kasvata luonnetta millään tavalla. 3-metrisen elimen otsaan kylläkin. Tai no, ehkä en vaan itse ymmärrä että luonteeni kasvoi esim. siitä kun ekan opiskeluvuoteni kämppis oli kiinnittänyt vessapönttöön muovipussin ja tehnyt tarpeensa siihen.*ding*

Helvetillistä köyhäilyähän tämä on... Vaikka tuet ja työt tuottaa yhteensä n. 600-800 e kuussa, niin ei sillä leveästi elä. Onneksi kuitenkin vuokra ja osa laskuista puolitetaan avopuolison kanssa, yksin jos joutuisi asumaan niin olisi vielä pahempi...

[q]Kukkaania:
Duunii opiskelun ohessa, opintolainaa EI IKINÄ!
[/q]

Ei kumpaakaan jos tarpeeks aletaan niskuroimaan*nauru*!

[q]Fucking Nobody: No, ei kai voi yleistää mutta kannattaa kokeillä kommuuni-/soluasumista jos vähääkään tykkää olla ihmisten kanssa tekemisissä.[/q]

Mua ei parhaalla tahdollakaan voi väittää epäsosiaaliseksi, mutta mulla on kyllä älytön kynnys muuttaa solu-asuntoon. Arvostan vaan sitä omaa rauhaa kotona niin paljon, ja lisäksi mulla tuppaa menemään hermot ihmisiin pitemmän päälle.*hih* Taidan asua yhdessä jonkun kanssa seuraavan kerran vasta sitten jos löytyy sopiva puolisko.

[q]Hyttynen:
---
Kukkaania:
Duunii opiskelun ohessa, opintolainaa EI IKINÄ!

---


Ei kumpaakaan jos tarpeeks aletaan niskuroimaan*nauru*!
[/q]

Mutta silloin saa kyllä soveltaa lauseen "kämppä, koulukirjat, ruoka: valitse (korkeintaan) kaksi" käytännössä. *igor**vink*

[q]John:
---
Hyttynen:
---
Kukkaania:
Duunii opiskelun ohessa, opintolainaa EI IKINÄ!
---
Ei kumpaakaan jos tarpeeks aletaan niskuroimaan*nauru*!
---
Mutta silloin saa kyllä soveltaa lauseen "kämppä, koulukirjat, ruoka: valitse (korkeintaan) kaksi" käytännössä. *igor**vink*
[/q]

Näinhän se menee

[x] Kämppä
[ ] Koulukirjat
[x] Ruoka

Katellaan sitä valmistumista joskus 8 vuoden kuluttua.....

[q]Exlex:
Näinhän se menee

[x] Kämppä
[ ] Koulukirjat
[x] Ruoka

Katellaan sitä valmistumista joskus 8 vuoden kuluttua.....
[/q]

Itselläni kans 7. vuosi jo menossa. Onneksi eivät keksineet uutta "kannustavaa" järjestelmää silloin kun itse aloitin opiskelut, koska silloin olisi varmaankin jäänyt opinnot kesken juuri sen takia että olen joutunut käymään opiskelujen ohella töissä, mikä on vuorossaan venyttänyt niitä. Nyt sentään jo häämöttää valmistuminen.

Omat (menneet) opiskeluaikani rahoitin opintotuella, asumislisällä, vanhempien tuella ja tekemällä töitä. Lukukausien aikana rahaa oli nettona noin 600e/kk, kesäisin bruttotuloja oli 1500-2200e/kk.

Omaa opiskeluaikaani auttoivat suuresti vanhempien apu, opiskelija-asunnossa asuminen ja riittävän vähäinen työnteko. Töitä tein lukukausien aikana useimmiten vain muutaman tunnin viikossa, joka toi kivasti taskurahaa, mutta ei häirinnyt työntekoa. Opiskelija-asunnossa asumisen vuoksi asumiskuluni ovat olleet alle 200e - omasta mielestäni olen saanut tuolla rahalla erittäin hyvän hinta-laatu -suhteen (ensin ihan mukavassa tyttösolussa, myöhemmin villen kanssa kaksiossa).

Iso kiitos omalla kohdallani kuuluu kyllä vanhemmilleni - he ihan oma-aloitteisesti antoivat lukukausien aikana noin 200e/kk avustusta. Ilmankin tuota olisin kai tullut toimeen, mutta tuo raha mahdollisti sen, että esimerkiksi ruoasta ei koskaan ole tarvinnut tinkiä. En tiedä, pitäisikö tässä tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että olen saanut noin paljon apua vanhemmilta? Mun vanhemmilla on ollut välillä tapana oikein tyrkyttää rahaa (kai ne epäilee että mä syön liian vähän), mutta olen ottanut tavaksi sen, että kieltäydyn ottamasta rahaa vastaa silloin, kun en sitä oikeasti tarvitse.

Mutta äiti ja isä onkin tosi kivoja *sydän*

[q]vaavu:
<clip> En tiedä, pitäisikö tässä tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että olen saanut noin paljon apua vanhemmilta? </clip>
[/q]

Suomessa on jotenkin outo käsitys siitä, että jos vanhemmat haluavat tukea lastensa tekemisiä esim. rahallisesti, niin se on jotenkin hävettävää tai nolo asia? Oli se sitten opiskelua varten, tai muuten, niin jos vanhemmilla on mahdollisuus auttaa vähän huonohkossa rahatilanteessa, niin turha kai siihen on oikeasti vedota, että jokaisen tulee oppia tulemaan toimeen omillaan.

Kyllä itsekin jos joskus lapsia omaan, niin tuen kaikin keinoin opiskelujen aikana ja muutenkin jos vain mahdollista.
Turha sitä kurjuutta on maksimoida, jos siihen voi jotenkin vaikuttaa.

[q]vaavu:
En tiedä, pitäisikö tässä tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että olen saanut noin paljon apua vanhemmilta?
[/q]
Miksi pitäisi? Varsinkaan kun et sillä mitenkään kehuskele vaan asiallisesti totesit. Mukava kuulla, että vanhemmat ovat valmiita avustamaan lapsiaan vielä silloinkin, kun nämä eivät enää asu kotona.

Itsekin sain opiskeluajan säännöllistä avustusta, mummolta tosin, joka antoi aina vuokraan muutama kymmenen euroa. Eihän se paljon auta, mutta vähän kuitenkin. Vanhemmat eivät valitettavasti kyenneet juurikaan avustamaan rahallisesti, mutta kotona käydessä sain (ja saan edelleen) aina ison kassin ruokaa mukaan, mm. omassa pihassa kasvatettuja marjoja yms.

[q]Lene:
Eihän siitä mitään tulisi, jos pitäisi ostaa, kun esim. yhteen tenttiin yksi kirja maksaa 169 euroa.
[/q]
*täh*
Olikos tää nyt vaan hatusta vedetty luku?
Kalliitahan nuo tenttikirjat kyllä ovat, varsinkin jos sattuvat olemaan amerikkalaisia jotka on lähes poikkeuksetta höystetty lukuisilla värikuvilla ja muilla hienouksilla. Joitakin kirjoja olen kyllä ostanut, jos ovat olleet erityisen mielenkiintoisen tai hyödyllisen oloisia. Suurin osa on kuitenkin lainattu kirjastosta, joista olen ehkä n. 30 % kopioinut. Eipä niillä suurimmalla osalla kopioista enää mitään tee, mutta tenttiin lukiessa oli mukava kun saattoi tehdä alleviivauksia ja omia merkintöjä tekstin lomaan.

Opiskelijan elämä on köyhää, mut ei mua ainakaa kaduta tippaakaa sit ku valmistun

opiskelin ensin vain kelan ja mutsin kuukausittaisella avustuksella, päätin kuitenkin velkojen ja maksamattomien laskujen takia mennä duuniin opiskelun lisäksi.. pidinkin kuukauden tauon koulusta ja tein siinä sivussa 128h/kk duunia ja tienasin hyvät massit, mikä saikin minut taas taloudellisesti omilleni. mikä parasta, kelan tukia ei peruttu! sitten teinkin kolme kuukautta täyttä viikkoa duunissa ja nostin samalla tuet kelalta (kävin tietysti tarkistamassa, ettei niitä myöhemmin perutakkaan takaisin).

olen edelleen, 5 kuukautta myöhemmin, samassa duunissa ja koulu on siinä pisteessä mihin sen jätinkin. n. 30 ov:ta puuttuu..

no nyt alkais toukokuussa vuoden mittainen sivari, jonka jälkeen kelasin tehdä nuo kouluhommat vihdoin päätökseen.. harmi vaan kun intressit omaa uraa kohtaan ovat muuttuneet reippaasti; enää ei kiinnostakkaan istua tietsikan edessä 8h päivää vaan mieluummin viettäisin sen raflan keittiössä kokkaillen... että katsoo mihin tämä poju sitten "isona" päätyy.. ;)

yhteenvetona voisin sanoa sen että pelkillä kelan tuilla, opintolainoilla ja porukoiden avustuksella en enää koskaan aio elää ja asua! eriasia on sitten, että miten pystyy järjestelemään opinnot ja duunit niin, että kumpikaan ei vie aikaa ja halua tehdä toista... :#

[q]Lene:
Yleensä menee n. 30 euroa/tentti, jos joutuu jokaisen kirjan kopioimaan.
[/q]
Joo, ei se kopiointikaan ihan ilmaista ole, etenkin kun yleensä tulee ostettua isoja kopiokortteja, jotka ovat suhteessa edullisempia ja kestävät vähän kauemmin kuin muutaman kymmenen kopion kortit. Kyllä noi kopiokortit (ainakin Helsingin yliopistossa) on kuitenkin kohtalaisen edullisia verrattuna esim. järkyttäviin hintoihin, joita postit ja kirjastot tarjoavat. Esim. yliopiston 500 kopion kortilla, joka maksaa n. 33 , yhden kopion hinnaksi tulee n. 6,5 snt. Tietysti jos joutuu kopioimaan paljon, joutuu ostamaan usein uuden kortin, ja hintaa kertyy... Kopioiminen on muuten ensimmäisiä asioita joita en varmasti tule opiskelijaelämästä kaipaamaan Se on niin puisevaa hommaa seisoskelle pieni ikuisuus kopioimassa kokonaista kirjaa ja säännöllisin väliajoin selvittää joitakin tukkeutumia siellä täällä koneessa yms. pikkukivaa ylläriä...

[q]vaavu:
Iso kiitos omalla kohdallani kuuluu kyllä vanhemmilleni - he ihan oma-aloitteisesti antoivat lukukausien aikana noin 200e/kk avustusta. Ilmankin tuota olisin kai tullut toimeen, mutta tuo raha mahdollisti sen, että esimerkiksi ruoasta ei koskaan ole tarvinnut tinkiä. En tiedä, pitäisikö tässä tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että olen saanut noin paljon apua vanhemmilta? Mun vanhemmilla on ollut välillä tapana oikein tyrkyttää rahaa (kai ne epäilee että mä syön liian vähän), mutta olen ottanut tavaksi sen, että kieltäydyn ottamasta rahaa vastaa silloin, kun en sitä oikeasti tarvitse.

Mutta äiti ja isä onkin tosi kivoja *sydän*
[/q]


Mun vanhemmat on taas sitä mieltä et mun pitää pärjätä jo ittekseni. Kyllä ne anto vähän rahaa joskus kun olin 18 tai alle sen, mutta enää ei tipu (no ehkä joskus joku 20-30 ) En tiiä johtuuko iästä vai mistä....
Oishan se tietysti ihan kiva jos ne tukis rahallisesti tätä opiskeluu...*joo*

Itsellänikin on tämä opiskelija elämän alku ollut aikamoinen muutos taloudellisesti. Ennen oli 1000e/kk tuhlattavana suurinpiirtein mihin halusi ja nyt jää vuokran jälkeen opintotuesta huimat 11e/kk :p
Eli opintolainalla mennään. Laskeskelin joskus, että valmistuttuani sitä olisi kertynyt 11000e . Kallis tutkinto eip siinä mitään. Toivottavasti maksaa itsensä myöskin takaisin.
Porukat harvoin rahaa antavat, lähinnä kutsuvat syömään viikonloppuisin. Isovanhemmat taas sponssaavat paremmin, vaikka ei mielellään sitä rahaa ottaisi, mutta ilman sitä ei kyllä pärjäisikään. :(

Ja tuo kirjojen prujaaminen on kyllä helvetillistä touhua. Killan 200 kappaleen kopiokortti on 15e jolla prujaa sen yhden kirjan. Tuota tulee harrastettua usein. Tälläkin kevätlukukaudella kaikki paitsi yksi kirja tullut kopsattua. Huomattavaa säästöä, kun vertaa että yksi kirja ~55e vrt. ~10e sama prujattuna. Tosin ikä ja terveys menee kun sitä kopio. 45 minuuttia meni nätisti Kansantaloustieteen 400s kirjan kopsaamisessa <3

Kun valmistun, ei enään ikinä vastaavaa.