Aika

Eli eli tämä nyt ei mitenkään liity konemusiikkiin tai bileisiin joten ajattelin laittaa tänne.

Onko kukaan koskaan pohtinut sitä mitä aika on? Mietittiin tossa kaverin kanssa, että yleensä ajalla käsitetään vuorakautta joka matemaattisesti on 24 tuntia. Mutta entä biologinen vuorokausi joka saadaan kun lasketaan heräämisen ja heräämisen välissä oleva tunti määrä. Eli jos herää perjantaina klo08.00 ja lauantaina klo10.00 niin siitähän tulee 26 tuntia ja tämähän on se ihmisen oma oikea vuorokausi. Matemaattista käytetään vain ajan laskentaan ja säätelyyn.

Taidetaan olla hulluja tai neroja kaverin kanssa mutta tosiaan onko kukaan muu pohtinut samoja juttuja?

Nää on näit samoja asioita ku esim. mihin avaruus loppuu, eihän se voi jatkua ja jatkua loputtomiin. Tai mistä kaikki mahdollinen materiaali mitä on olemassa on alkanut olemaan, eihän nekään ole voinut aina olla!

Mun mielestä aika on vaa ihmisen keksimä juttu elikkä kaikki bullshitti kuten ajassa kulkeminen on mahdotonta.

mielenkiintoisia ikuisuus kysymyksiä silti ja eihän avaruuden tarvitsekkaan loppua, sekoitetaan siihen teoria vielä rinnakkais ulottuvuuksista jne jne ni sitten on hauskaa

Todellakin mielenkiintoisia. Mutta pakkohan sen avaruuden on loppua joskus, jos olis avaruusraketti joka menis 100 valovuotta sekunnissa ja lähtis katsomaan että mitä tuolla jossain on niin eihän siellä voi aina vain tulla jotain uutta, mutta eihän sielä voi olla seinääkään. Mitä sen seinän takana olisi?

[q]migizz, 15.7.2005 22:20:
Todellakin mielenkiintoisia. Mutta pakkohan sen avaruuden on loppua joskus, jos olis avaruusraketti joka menis 100 valovuotta sekunnissa ja lähtis katsomaan että mitä tuolla jossain on niin eihän siellä voi aina vain tulla jotain uutta, mutta eihän sielä voi olla seinääkään. Mitä sen seinän takana olisi?
[/q]

Mä voisin veikata että siellä olisi vaan pimeää. Siis ei sellaista "komero-pimeää" vaan öh tyhjyyden pimeää. Eli siis siellä on jotain, mutta ei kuitenkaan mitään.

Mun on paha keskustella tästä kun mua alkaa aina pyörryttämään toi avaruuden miettiminen.

[q]terho, 15.7.2005 22:00:
Eli eli tämä nyt ei mitenkään liity konemusiikkiin tai bileisiin joten ajattelin laittaa tänne.

Onko kukaan koskaan pohtinut sitä mitä aika on? Mietittiin tossa kaverin kanssa, että yleensä ajalla käsitetään vuorakautta joka matemaattisesti on 24 tuntia. Mutta entä biologinen vuorokausi joka saadaan kun lasketaan heräämisen ja heräämisen välissä oleva tunti määrä. Eli jos herää perjantaina klo08.00 ja lauantaina klo10.00 niin siitähän tulee 26 tuntia ja tämähän on se ihmisen oma oikea vuorokausi. Matemaattista käytetään vain ajan laskentaan ja säätelyyn.

Taidetaan olla hulluja tai neroja kaverin kanssa mutta tosiaan onko kukaan muu pohtinut samoja juttuja?
[/q]

paukuis??*ding*

[q]migizz, 15.7.2005 22:20:
Todellakin mielenkiintoisia. Mutta pakkohan sen avaruuden on loppua joskus, jos olis avaruusraketti joka menis 100 valovuotta sekunnissa ja lähtis katsomaan että mitä tuolla jossain on niin eihän siellä voi aina vain tulla jotain uutta, mutta eihän sielä voi olla seinääkään. Mitä sen seinän takana olisi?
[/q]

Ei se käytännössä lopu koskaan, eikä välttämättä edes teoriassa, sillä maailmankaikkeus ei ole mikään kolmiulotteinen huone, jossa olisi seinät. Edes havainnollistavat mallit maailmankaikkeudesta pallon pintana eivät tee oikeutta, sillä kolmea ulottuvuutta ei oikeasti voi litistää sellaisenaan kaksiulotteiseksi pinnaksi - moniulotteisesta maailmankaikkeudesta puhumattakaan.

Maailmankaikkeus on kuitenkin "syntymästään" asti ehtinyt laajentua vain äärellisen määrän ja siinä mielessä kyseessä on "rajallinen maailmankaikkeus". Tuon laajenemisen tuolla puolella olevasta on silti varsin turha lähteä spekuloimaan, sillä 1. emme koskaan voi päästä maailmankaikkeuden "reunalle" ja 2. "tuonpuoleinen" ei todennäköisesti voi vaikuttaa meidän maailmankaikkeuteemme yhtään mitenkään.

Mitä aikaan tulee, niin se on oikeastaan vain yksi ulottuvuus lisää. Ajan mittaus ja jäsentäminen (kalenteri, biologiset rytmit, jaksottaiset luonnolliset ilmiöt jne.) ovat tavallaan sitten asia erikseen, eivätkä ne varsinaisesti vangitse itse ajan olemusta. Ei kolmea ulottuvuuttakaan voi oikein hahmottaa pelkän metrijärjestelmän avulla. Itse asiassa koko aika-avaruus on hankala käsite hahmottaa. Se ei välttämättä ole edes jatkuva, kuten helposti luulisi, vaan esimerkiksi avaruus saattaa ehkä jopa olla diskreetti. Tämä nyt kuitenkin on aika rankkaa spekulaatiota, enkä itse ainakaan tiedä mitään empiiristä tukea tuolle diskreettiydelle. Vaikeita asioita.

Edit: Kolmiulotteinen seinä? Not.

Mielenkiintosinta on ajatella sellasta tilannetta, ettei maailmankaikkeutta ois koskaan syntynyt, eikä olisi mitään - edes aikaa.

[q]migizz, 15.7.2005 22:20:
Todellakin mielenkiintoisia. Mutta pakkohan sen avaruuden on loppua joskus, jos olis avaruusraketti joka menis 100 valovuotta sekunnissa ja lähtis katsomaan että mitä tuolla jossain on niin eihän siellä voi aina vain tulla jotain uutta, mutta eihän sielä voi olla seinääkään. Mitä sen seinän takana olisi?
[/q]

Sen vois tavallaan kai ilmaista niin, että avaruus "kaareutuu" itsensä sisään; sen ääreellisyyttä ei voi ilmaista kolmiulotteisesti, vaan se muotoutuu, on ja kaareutuu sellaisissa ulottuvuuksissa, ettei sitä voida oikein perinteisin "ylös alas vasen oikea sisään ulos"-käsitteillä hahmottaa.

Tossa mielessä on vähän mielettömän vaikea määritellä avaruudelle mitään "kokoa" koska "koko"-termi menettää merkityksensä tossa mittakaavassa.

Eli joo, avaruus ei kai ole äärellinen, muttei myöskään loputon. Köh.

Asiasta kiinnostuneille suosittelen Bill Brysonin kirjaa "A Short History of Nearly Everything". Sitä lukiessani olen tajunnut, miten vähän olen ymmärtänyt meitä ympäröivästä maailmasta...kirja on helppotajuinen teos maailman historiasta, siis lähinnä fysiikan, kemian jne. näkökulmasta. Sopii hyvin niille, jotka janoavat tietoa, mutteivat ymmärrä suhteellisuusteoriaa. Eräänlainen History for Dummies siis :D

Ja kirjan huumori on tietysti oma maailmansa, kuten muissakin Bill Brysonin teoksissa.

Hmm täytynee lukea, itse suosittelen luettavaksi "Ajan lyhyt historia" siin selitetään kansantajuisesti maailmankaikkeus ja mahdolliset rinnakkais ulottuvuudet.... kaverini on alkanut perehtymään kaaosteoriaan mikä on oikeesti mielenkiintoinen mutta eipä mun aivot vaan jaksa käsittää sitä

[q]purrr-, 16.7.2005 00:42:
Asiasta kiinnostuneille suosittelen Bill Brysonin kirjaa "A Short History of Nearly Everything". Sitä lukiessani olen tajunnut, miten vähän olen ymmärtänyt meitä ympäröivästä maailmasta...kirja on helppotajuinen teos maailman historiasta, siis lähinnä fysiikan, kemian jne. näkökulmasta. Sopii hyvin niille, jotka janoavat tietoa, mutteivat ymmärrä suhteellisuusteoriaa. Eräänlainen History for Dummies siis :D

Ja kirjan huumori on tietysti oma maailmansa, kuten muissakin Bill Brysonin teoksissa.
[/q]

Joo, allekirjotan tän! Luin sen äsken just toiseen kertaan - erittäin hyvä teos. Edellyttää tosin aika vahvaa englannintaitoa.

Aah, tää aikaulottuvuus ja avaruuden loppumattomuus on ihana tapa sekoittaa oma ja muiden pää Ihan mun lempiaihe. Mun oma teoria on, että avaruuden ulottuvuuksillekin on joku periaatteessa yksinkertainen selitys, mutta ihmisiltä puuttuu aisti sen ymmärtämiseksi.

Meillähän on nää 5 aistia, jotka on syntyneet alunperin jokseenkin sattumalta, ja jotka auttaa meitä hahmottamaan tätä ympäristöä. Mutta entä jos esim. kuuloaistia ei olisikaan kehittynyt? Silloin me voitaisiin korkeintaan nähdä ja tuntea ääniaallot, mutta meillä ei olisi mitään välineitä ymmärtää esimerkiksi sellaisia käsitteitä kuin musiikki tai puhe.

Veikkaan, että joku samantapainen ilmiö voisi olla kyseessä avaruuden suhteen. Meiltä puuttuu joku sellainen aisti, jonka avulla voitaisiin ymmärtää kaikki ulottuvuudet. Sitä aistia ei ehkä ole kehittynyt siksi, että se ei ole oleellinen elossa selviytymisen kannalta. Tai sitten sitä ei vaan ole kehittynyt sattumalta. Silloin meillä on periaatteessa joitain keinoja hahmottaa aika tai avaruus näillä olemassa olevilla aisteilla, mutta ei riittävästi, jotta voitaisiin täysin ymmärtää.

Mielenkiintoinen teoria tua aisti juttu, kuinka paljon niitä ulottuvuuksia on? Niitähän voi olla miljoonia ja kaikki ne voivat olla erilaisia joten toisaalta tarvitsemme paljon aisteja kaiken ymmärtämiseen.

Täytynee miettiä lisää ja lopulta laittaa suhteellisuus teoria uuteen uskoon

[q]PieceOfMind, 16.7.2005 14:19:
Aah, tää aikaulottuvuus ja avaruuden loppumattomuus on ihana tapa sekoittaa oma ja muiden pää Ihan mun lempiaihe. Mun oma teoria on, että avaruuden ulottuvuuksillekin on joku periaatteessa yksinkertainen selitys, mutta ihmisiltä puuttuu aisti sen ymmärtämiseksi.

Meillähän on nää 5 aistia, jotka on syntyneet alunperin jokseenkin sattumalta, ja jotka auttaa meitä hahmottamaan tätä ympäristöä. Mutta entä jos esim. kuuloaistia ei olisikaan kehittynyt? Silloin me voitaisiin korkeintaan nähdä ja tuntea ääniaallot, mutta meillä ei olisi mitään välineitä ymmärtää esimerkiksi sellaisia käsitteitä kuin musiikki tai puhe.

Veikkaan, että joku samantapainen ilmiö voisi olla kyseessä avaruuden suhteen. Meiltä puuttuu joku sellainen aisti, jonka avulla voitaisiin ymmärtää kaikki ulottuvuudet. Sitä aistia ei ehkä ole kehittynyt siksi, että se ei ole oleellinen elossa selviytymisen kannalta. Tai sitten sitä ei vaan ole kehittynyt sattumalta. Silloin meillä on periaatteessa joitain keinoja hahmottaa aika tai avaruus näillä olemassa olevilla aisteilla, mutta ei riittävästi, jotta voitaisiin täysin ymmärtää.
[/q]

onhan noita aisteja enemmänkin, mut pääaisteja on viisi. Esimerkiksi proprioseptinen aisti, et cetera..

(kertoo ihmiselle nivelissä missä asennossa raajat ovat)

[q]terho, 15.7.2005 22:00:
Onko kukaan koskaan pohtinut sitä mitä aika on? Mietittiin tossa kaverin kanssa, että yleensä ajalla käsitetään vuorakautta joka matemaattisesti on 24 tuntia. Mutta entä biologinen vuorokausi joka saadaan kun lasketaan heräämisen ja heräämisen välissä oleva tunti määrä. Eli jos herää perjantaina klo08.00 ja lauantaina klo10.00 niin siitähän tulee 26 tuntia ja tämähän on se ihmisen oma oikea vuorokausi. Matemaattista käytetään vain ajan laskentaan ja säätelyyn.
[/q]

Miten niin ajalla käsitetään vuorokautta? Ja kyllä se biologinenkin vuorokausi on useimmilla olioilla 24 tuntia, joka johtuu siitä että vuorokaudessa maapallo pyörii yhden kerran itsensä ympäri. Tuskinpa kukaan herää joka päivä 2h myöhemmin kuin edellisenä päivänä?

Joo, ja ootteko koskaan miettiny, että kun ihminen kuulee vain pienen osan taajuuksista ja näemme vain pienen osan valon spektristä, niin miksi ei olisi olemassa materiaa jota emme voi tuntea? Eli siis jospa tunnemme vain osan olemassa olevasta nk. fyysisestä materiasta... sheesh.

Pelottavaa...

[q]terho, 16.7.2005 14:23:
Mielenkiintoinen teoria tua aisti juttu, kuinka paljon niitä ulottuvuuksia on? Niitähän voi olla miljoonia ja kaikki ne voivat olla erilaisia joten toisaalta tarvitsemme paljon aisteja kaiken ymmärtämiseen.
[/q]

Ulottuvuuksien määrästä ei ole tietoa. Eri teoriat ehdottavat eri määriä ja toiset määrät ratkaisevat enemmän ongelmia kuin toiset, mutta empiiristä tietoa moisesta on hankala saada. Omat aistit eivät ole varsinaisesti se rajoittava, vaan tiedon puute ja teknologia. Kun ei tiedä mitä lähtee etsimään ja kun ei ole keinoja etsiä sieltä, mistä voisi etsiä, on edistyminen ymmärrettävästi hidasta. Todennäköisin syin voidaan olettaa, että ulottuvuuksia on selvästi yli neljä, mutta kyseessä on vain matemaattinen malli niin kauan kuin asia saadaan testattua.

On hyvin vaikea kuvitella mitä aisteja toisten ulottuvuuksien havaitsemiseen tarvittaisiin. Nykyiset aistit ovat kehittyneet ympäristöä mukaillen, joten jotta olisi järkevää olettaa moisten aistien edes teoriassa syntyvän, pitäisi noilla ylimääräisillä ulottuvuuksilla olla jokin selkeä vaikutus makromaailmaan.

[q]
Täytynee miettiä lisää ja lopulta laittaa suhteellisuus teoria uuteen uskoon
[/q]

Ei sitä nyt ihan uuteen uskoon voi laittaa. Suhteellisuusteoria toimii sen verran hyvin, että vaikka keksisitkin jotain mullistavaa, niin se pysynee käyttökelpoisena ihan nykyisessä muodossaan sen jälkeenkin. Niin ja mullistavaa fysiikkaa on vaikea tehdä ilman matematiikan kielen taitamista, joten kannattaa siinä sivussa ainakin panostaa siihenkin - ihan näin vinkkinä.

[q]TaneloBarian, 17.7.2005 04:37:
Joo, ja ootteko koskaan miettiny, että kun ihminen kuulee vain pienen osan taajuuksista ja näemme vain pienen osan valon spektristä, niin miksi ei olisi olemassa materiaa jota emme voi tuntea? Eli siis jospa tunnemme vain osan olemassa olevasta nk. fyysisestä materiasta... sheesh.
[/q]

Ihminen näkee tietyn osan spektrin taajuuksista siksi että aurinko lähettää tiettyä taajuusväliä voimakkaammin kuin muita taajuksia eikä esim. mikroaaltotaajuudella näkeminen olisi mikään selviytymistä edistävä kyky. Sama ympäristön paine ja sattuma on muokannut ihmisen kuulon kuin näönkin eikä ihmisen tuntoaisti tee tähän poikkeusta. Jotta aistisimme jotain, täytyy ärsykkeen olla oikean laatuinen (esim. tietyllä aallonpituudella oleva fotoni) ja riittävän suuri (tarpeeksi samanlaisia fotoneja). Tuntoaistin kohdalla ensimmäinen vaatimus on, että aineen on oltava tarpeeksi tiheää, koska ihmisen tuntoaisti ei ole sellainen, että se reagoisi yksittäisiin hiukkasiin, vaikka nämä vuorovaikuttaisivatkin vahvasti.

Käytännössä siis tosiaan tunnemme vain osan materiasta eli massallisista hiukkasista. Lävitsesi viuhuu joka hetki lukemattomia (olisiko ollut 10 potenssiin 8 kappaletta per sekunti tms.) heikosti vuorovaikuttavia hiukkasia, neutriinoita, ja vaikka joku näistä joskus törmäisikin johonkin hiukkaseen, josta sinä koostut, et ikinä huomaisi sitä.

Neutriinot ja useat muut heikosti vuorovaikuttavat hiukkaset pystytään kuitenkin suorasti ja epäsuorasti havaitsemaan ja näin on myös tehty. Tällä hetkellä suuri haaste etenkin kokeelliselle fysiikalle on löytää nk. pimeä materia, joka on materiaa, joka vuorovaikuttaa hyvin hyvin hyvin heikosti, jos ollenkaan. Se ei siis absorboi tai emittoi juuri mitään tahi törmäile toisiin hiukkasiin näkyvin seurauksin, joten keinot sen havaitsemiseen ovat kiven alla. Voit olla varma, että ihmisaisteinkaan sitä ei tuntisi.

Pelottaako?

ollaan vain pieni hetki ajan ikuisella jatkumolla. Paljonkos laitetaan?*plur*
Joskus kun näitä asioita miettii, harmittaa etten syntyny esim. parisataa vuotta myöhemmin, olis voinu silloin olla toi avaruusmatkustelu hiukan suositumpaa kuin nykyään. Olis ollu pirun hienoa päästä käymään Marsissa. Tai vaikka asua siellä. Ja vielä siitäkin myöhemmin, ehkä joskus, kun todella asutettaisiin toisia tähtijärjestelmiä, nähdä niitä. Vaikka todennäkösesti ihmiskunta kyllä tappaa itsensä ennen sitä.
Ajasta noin yleensä olen muutaman teidän kanssa samaa mieltä. Matematiikkaanhan se perustuu. Kaikki on suhteellista. Myös aika.