Aika

Ei se oo pelottavaa, vaan täysin loogista ja ymmärrettävää

[q]terho, 15.7.2005 22:00:
- - niin siitähän tulee 26 tuntia ja tämähän on se ihmisen oma oikea vuorokausi. [/q]

Oikea vuorokausi, kuinka niin?

Yleensä ihmisen sisäisen vuorokausirytmin pituus on n 25 tuntia, mutta tämä sisäinen kello synkronoidaan päivittäin normaalin 24h rytmin mukaiseksi. En nyt tähän hätään löytänyt mitään linkkejä, mutta muistan lukeneeni joskus kokeista, joissa vapaaehtoisia henkilöitä laitettiin yksi kerrallaan huoneeseen (viikoiksi?), johon ei auringonvaloa päässyt, ja tarkkailtiin, millaiseksi näiden henkilöiden vuorokausirytmi muodostuisi. Näistä kokeista pääteltiin kyseinen 25h:n rytmi.

lukekaa Tieteen kuvalehden nro 12/2004 niin saatte kaikenmaailman eri näkökulmia tähän teiän Aikaan.. =) mutta hauskana kohtana vaan fysiikan puolelta ajan alkua mietittäessä niin alkuräjähdystä ei voida päästä Planckin aikaa lähemmäs koska nykyiset perusteoriat ei ole edes voimassa, eikä sen liiemmin tiedetä miks alkuräjähdys on tapahtunu, miten aine on voinu kasautua niin tiiviiks ja MIKS JA MIKS JA MIKS.. tiedä sitte onko jo uutta tietoa, jaksa niin paneutua.. supersäieteorias voi olla jotain (mutta se on siis alkuräjähdysteorian kanssa kilpaileva, eli olis braaneja, lakanoita tavallaan, jotka törmäilis toisiaan vasten ja lopulta vetovoima vetäis ne taas päin toisia alottaen uuden "ajan" "alkuräjähdyksen" jälkeen).. mutta kiva artikkeli, pitäs suunnilleen olla ymmärrettävääkin =)

ainiin ja samassa lehdessä löytyy myös tämä ihmisen sisäinen kello.. joka totta tosiaan rukataan oikeeseen aikaan joka aamu! 25h pitäs olla keskimäärin se vuorokausirytmi... aamuvirkuilla ihmisillä on Period3 geenistä lyhyt versio, ja niillä alle 24h rytmi.. JÄNNÄÄ

[q]Jude^, 25.7.2005 18:17:
lukekaa Tieteen kuvalehden nro 12/2004 niin saatte kaikenmaailman eri näkökulmia tähän teiän Aikaan.. =)[/q]

Pitäs ehkä kaivaa käsiin, Tieteen kuvalehteä on hauska lukea silloin tällöin. Liian säännöllisesti luettuna siitä huomaa liian helposti kuinka kökkö lehti se on - tieteen seitsemän päivää*nauru*

[q]PieceOfMind, 16.7.2005 14:19:
Meillähän on nää 5 aistia, jotka on syntyneet alunperin jokseenkin sattumalta, ja jotka auttaa meitä hahmottamaan tätä ympäristöä.[/q]

Ai miten niin sattumalta?

Esimerkiksi ihmisen näkö on kehittynyt ihan puhtaasti auringon säteilyn vaikutuksesta sellaiseksi kuin se on; näemme kaikkein parhaiten juuri ne aallonpituudet, joilla aurinkomme voimakkaimmin säteilee. Sattumaa? Tuskin.

[q]mana, 18.7.2005 21:36:
Yleensä ihmisen sisäisen vuorokausirytmin pituus on n 25 tuntia, mutta tämä sisäinen kello synkronoidaan päivittäin normaalin 24h rytmin mukaiseksi.[/q]

Olen lukenut samasta ja käsittääkseni tuossa kokeessa koehenkilöt asuivat pari kuukautta isossa luolassa, johon oli rakennettu pieni talo yms. kokeen pitkän keston takia ja saatavilla oli vain keinovaloa. Pienen heittelyn jälkeen koehenkilöiden vrk-rytmi tasaantui noin 25 tuntiin.

Mitä itse aikaan tulee... Noh, aihetta on tullut pohdittua useammin kuin kerran ja osan pohdinnoistani voi tiivistää vaikkapa kirjoittamani scifi-novellin prologiin ja epilogiin:

"--- Prologue

Time, a concept so well known but, still, so deviously inconceivable, is all around us: behind us in the past, around us at present and ahead of us in the mists of the future. Man has developed means to measure time a way that suits him best and this method has stabilized its status in the minutes and hours man so intensely follows. But because man knows time the way he does, doesn't mean its the only - or even correct - way of dealing with it. Maybe somewhere or, sometime, there is a being who has a whole different point of view to the phenomenon man has baptized 'time'. Why call time linear, exact or even measurable when all man knows of it is the small part of its flow he's in. Does a germ conceive the concept of 'Man', while flowing in his veins or can a fish in a river understand the wholeness of an ocean? Hardly. So how could man have complete knowledge of time, while he's but one of the germs in its veins himself..."

[snip]

"--- Epilogue

Never did any investigator find anything contradictive in the reports or the ship's log and, how could've they for everything was so delicately manipulated by an alien intelligence so superior to that of ours we may never reach their level and so, eventually, the whole incident was buried unsolved.

Somewhere in the time ribbon these aliens go on about their businesses gathering data of situations and places unimaginative to us and who knows, maybe one day they will come back and share those events with us.

To them, time is a friend and an ally while, to us, it's a simple fact of life which, inevitably and irreversibly, leads us into death and oblivion. Like a germ in one's veins we can not battle its force; we may only adjust ourselves to accept whatever it may choose to bring before us..."

.pi.

[q]kilobitti, 27.7.2005 09:32:
---
Pitäs ehkä kaivaa käsiin, Tieteen kuvalehteä on hauska lukea silloin tällöin. Liian säännöllisesti luettuna siitä huomaa liian helposti kuinka kökkö lehti se on - tieteen seitsemän päivää*nauru*
[/q]

Ja miten paljon se toistaa itseään. Samoja artikkeleita vähän väliä.

[q]ezzy, 27.7.2005 10:25:
Ja miten paljon se toistaa itseään. Samoja artikkeleita vähän väliä.
[/q]

Word! Tieteen Hupalehti on populaaritieteilijöiden Cosmopolitan

.pi.

[q]typo, 27.7.2005 10:01:
---
PieceOfMind, 16.7.2005 14:19:
Meillähän on nää 5 aistia, jotka on syntyneet alunperin jokseenkin sattumalta, ja jotka auttaa meitä hahmottamaan tätä ympäristöä.
---


Ai miten niin sattumalta?

Esimerkiksi ihmisen näkö on kehittynyt ihan puhtaasti auringon säteilyn vaikutuksesta sellaiseksi kuin se on; näemme kaikkein parhaiten juuri ne aallonpituudet, joilla aurinkomme voimakkaimmin säteilee. Sattumaa? Tuskin.
[/q]

Sillä tavalla sattumalta, että yhtä hyvin joku/jotkut aistit olisivat voineet jäädä syntymättäkin. Vaikka aurinko kuinka säteilisi, niin ei se millekään eliölle näkökykyä kasvata Se, että joskus aikojen alussa sattui jollain ötökällä oikeat molekyylit loksahtamaan yhteen, jotta näiden meidän tuntemien aistien kehittyminen ylipäänsä mahdollistui, oli kai sattumaa. Ja toisaalta se, että ainoastaan näiden viiden (unohtamatta tasapaino- ja proprioseptista ym. aistia, ettei kukaan ny siitä hermostu *vink*) aistin kehittyminen mahdollistui, eikä useampien, on toinen sattuma. Yhtä hyvin meillä voisi olla useampiakin aisteja, jotka myös voisivat olla hyödyllisiä hengissä selviämisen kannalta.

Mut se, millaisiksi nää meidän aistit on kehittyny aikojen kuluessa (herkkyys tietyille aallonpituuksille/äänentaajuuksille/mauille ym.), on tietysti evoluutiota, ei sattumaa.

Aika ei kulu vaan kaikki sen ympäriltä..

[q]SamHard, 27.7.2005 22:06:
Aika ei kulu vaan kaikki sen ympäriltä..
[/q]


aikaan sidottu realiteetti on olemas ihmisestä riippumatta.
universaaliset ilmiöt tapahtuvat omalla painollaan ja niin luonnossa
kuin avaruudessa tapahtuvat muutokset ihminen haluaa tutkia
kronologian tukemana. ihmisen luoma käsite ajasta antaa realiteetille
pohjan, jolle rakentaa elämän ja olemassaolon merkitys.

Hyvätuulinen aurinko
katseli heitä.
Se ei missään tapauksessa ollut heille vihainen.
Kenties tunsi jonkinlaista
myötätuntoakin
heitä kohtaan.
Aika velikultia.

[q]PieceOfMind, 27.7.2005 22:01:
Sillä tavalla sattumalta, että yhtä hyvin joku/jotkut aistit olisivat voineet jäädä syntymättäkin. Vaikka aurinko kuinka säteilisi, niin ei se millekään eliölle näkökykyä kasvata Se, että joskus aikojen alussa sattui jollain ötökällä oikeat molekyylit loksahtamaan yhteen, jotta näiden meidän tuntemien aistien kehittyminen ylipäänsä mahdollistui, oli kai sattumaa.[/q]

Olette aivan oikeassa! Vaikka tietenkin riittävän pitkällä aikavälillä universumin kaltaisessa tilassa lienee jokseenkin minkä tahansa asian tapahtumisen todennäköisyys lähentelee pikkuhiljaa ykköstä (jos ajatellaan tilastomatemaattisesti) ja aika on yksi asia, mitä meidän maailmankaikkeudeltamme ei hirveästi ole puuttunut. ;)

.pi.

[q]Dèja vu, 17.7.2005 20:09:
*
Joskus kun näitä asioita miettii, harmittaa etten syntyny esim. parisataa vuotta myöhemmin, [/q]

niin, tai voi olla onnellinen ettei syntynyt 60 vuotta aikaisemmin

[q]blender, 28.7.2005 00:34:
---
Dèja vu, 17.7.2005 20:09:
*
Joskus kun näitä asioita miettii, harmittaa etten syntyny esim. parisataa vuotta myöhemmin,
---


niin, tai voi olla onnellinen ettei syntynyt 60 vuotta aikaisemmin
[/q]
joo.. sittehä oltaiski jo ehtoopuolella, jos sielläkään*hih*

Käsittääkseni fysiikan tuntema aika on jossain määrin eri asia kuin arkikielen aika. Esimerkiksi realtivistisiin ilmiöihin liittyvä aikadilaatio voitaisiin mielestäni paljon selkeämmin havainnollistaa fysiikkaa huonosti tuntevalle kehittämällä joku "standardiaika" johon paikallista aikaa verrattaisiin. Siis esimerkiksi jos avaruusmatkailija A lähtisi huippunopealla avaruusaluksellaan matkalle vuonna 2005 ja kulkisi niin lujaa että kun hän palaisi maapallolle olisi A:n kannalta vuosi 2015 mutta maapallolle jääneiden kannalta vuosi 2025, suurin osa meistä on taipuvaisia ajattelemaan että jälkimmäinen ajanmäärite on oikeampi vaikka fysiikan kannalta näin ei tietysti ole.

Fysiikassa aika oikeastaan määrittyy siten, että tietyn asian tapahtumiseen kuluu tietyn mittainen jakso. Jos tämä jakso pitenee, ajan kuluminen "hidastuu" (mutta verrattuna mihin?) tai päinvastaisessa tapauksessa nopeutuu. Toisaalta voisi ajatella, että aika sinänsä ei muutu miksikään (vrt. äsken esittämäni "standardiaika"), ainoastaan kaikki fysikaaliset ilmiöt nopeutuvat tai hidastuvat. Tietysti laskennallisesti on monin verroin yksinkertaisempaa ajatella että sekuntin pituus muuttuu eikä että kaikkia yhtälöitä pitäisi korjata jollain kertoimella relativististen ilmiöiden vuoksi.

Lyhyesti voisi sanoa, että oikeastaan ristiriita suhteellisuusteorian ennustaman relativistisen ajan ja paikan sekä arkielämän absoluuttisen ajan ja paikan välillä on oikeastaan semanttinen. Arkikielessä tarkoitamme näillä termeillä ankarasti ottaen eri asioita kuin luonnontieteellisessä kielessä. Mikä on näiden kahden kielellisen koodin samoilla termeillä kuvaamien asioiden yhteys on sitten toinen, varsin mielenkiintoinen kysymys.