Kolahtaako kirjat?

PIERRE LEMAITRE: Verihäät

Olisikohan tässä kaikkien aikojen vittumaisin lukukokemukseni? Usein jännityskirjoja mainostetaan sitaatilla "piinaavaa jännitystä", ja jos ei tämä romaani ihan tarkalleen ottaen ollut jännityskirjallisuutta niin olihan ainakin piinaava! Siis todella piinaava ja epämiellyttävä. Kirjojen puolelta saman nihkeysgenren lähin edustaja voisi olla ruotsalainen Kolme sekuntia, josta on vastikään tehty kuulema aika köpö jenkkielokuva, ja elokuvan puolelta lähimpiä hengenheimolaisia lienevät Haudattu ja Marttyyrit, vaikka edustavatkin eri genreä.

Vaikka lukukokemus olikin siis enimmäkseen epämiellyttävä, niin olihan tarina toisaalta tasokkaasti kerrottu ja juonikuvio taiten punottu. Eikä jutussa ollut ihan niin paljon "puolitarpeetonta" brutaaliutta kuin Lemaitren muutamassa muussa kirjassa.

Siis: harvinaisen positiivinen negatiivinen lukukokemus.

Historiantutkija odottelee pöydällä

Lukekaapa joku tuo ja kertokaa, onko se käytetyn ajan arvoinen? Kirja koottu pelkistä tekstiviesteistä. O.o
link

Joo, eksyin taas kirjakauppaan ja mukaan tarttui 3 kirjaa. Vonnegutin Deadeye Dick, Arend Lijphardtin Democracy in Plural Societies ja Charles Trippin Islam and the Moral Economy. Viime viikolla ostin kentalta Rushdien Shalimar the Clown'in.

Viimeks taisin lukea loppuun Thomas Pynchonin kirjan Inherent Vice. Diggaan Pynchonista ja diggasin tastakin kirjasta, mutta onhan sen kirjat vahan trippaavia :D Taa(kin) kirja pitais lukea yhdelta istumalta, koska muuten tippuu karryilta henkiloiden osalta, tosin se taisi kylla vahan olla pointtikin.

Seuraavaks on yopoydalla The Other Hand. Kirjoittajaa en muista enka muutenkaan tieda kirjasta mitaan, osui vaan silmaan kirjakaupassa.

Tasokasta fantasiakirjallisuutta oon jäänyt kaipaamaan, tai muuten vaan ajatuksia herättäviä teoksia. Jos jollain on varsinki ensinmainitusta jotain suositeltavia kirjoja ni otan tiedon mielelläni vastaan :P

Viimeisin kirja jonka hommasin taisi olla.

Raw Family Signature Dishes - A step by Step Guide to essential Live-Food Recipes
-Victoria Boutenko

amazonista

Suomalaisen kirja-alesta löytyi viime viikolla ihan mukavia teoksia, jotka olis nyt tarkotus kahlata läpi. Mukaan tarttui Sergei Lukyanenko: Night Watch (josta leffakin ilmestynyt), Paulo Coelho: Alkemisti, Ray Loriga: Tokio ei välitä meistä enää, James Ellroy: Musta Dahlia ja Lauren Weisberger: Paholainen pukeutuu Pradaan. Aloitin tosta Night Watchista kun leffakin oli niin hyvä eikä kirjakaan oo vielä tuottanut pettymystä. :)

[q]Matti W, 8.6.2007 16:51:
---
Annakins, 8.6.2007 12:07:
---
Kirjan kirjotustyyli on vaan liian minäminäminä.

---


Eikö tämä juuri ole omaelämänkertojen tarkoitus, itsekeskeisten ihmisten itsensäylistys? ;D [/q]

Juu toki, mutta se on tehty vielä jotenkin todella ärsyttävällä tavalla tossa Billin kirjassa.

[q]Matti W, 8.6.2007 16:51:
Hillaryn kirja on siis lukemisen arvoinen?
[/q]

Joo ainakin sen perusteella mitä sitä kerran ehdin lukea pari lukua.

Sosiaalibarometri 2014

Juuri luin Kate Bushin elämänkerran

Stieg Larssonin Millenium trilogia, kaks luettu ja yks lukematta. Hyviä kirjoja ovat penteleet.

Itse löysin tuon "Näin valta ostetaan - lyhyt oppimäärä poliittisesta korruptiosta Suomessa 2006-2009 kirjan ABC:n kirjapörssistä, maksoi 5 euroa. Kyllä ihan asialliselta vaikutti, kumma vaan, kun tuota kirjaa ei ole pahemmin missään hehkutettu. Ei edes lehdissä, vaikka tuota NOVA-asiaa on jaksettu kääntää ja vääntää. Vielä kun tuo on ihan omilla nimillä kirjoitettu, eikä salanimien takaa.

Oon just lukenu Andrew Tomasin Emme ole ensimmäiset - hämmästyttäviä löytöjä menneisyyden hämärästä. Otava 1973. JOS joku tietää jonku tuoreemman samantapaisen kirjan ym niin vinkkii saa heittää.. Oli aikas mielenkiintoinen nimittäin. ^_^

Dekkarit!

Parhaita on sellaiset, joissa on yhdistettynä yhteiskunnallisiin kannanottoihin mielenkiintoinen juoni. Pidän siitä, että kirjailija pohtii sen alueen asioita, mihin hän on kirjan tapahtumat sijoittanut; tämä toteutuu ainakin seuraavien kirjailijoiden teoksissa:

-Henning Mankell (Ruotsi)
-Ian Rankin (Skotlanti)
-Rei Shimura (Japani ja USA)
-Jarkko Sipilä (Helsinki)
-Leena Lehtolainen (Espoo)
-Alexander McCall Smith(Botswana)
-Harri Nykänen (Suomi)

Edellä mainituista pidän ehkä eniten Ian Rankinin kirjoista. Lehtolaisen ja Shimuran kirjojen henkilöhahmot ovat joskus hiukan väkinäisen oloisia. Rankinin kirjat tosin ovat aika synkeitä päähenkilön kyynisyyden vuoksi, joten niitä ei voi hirveen montaa lukea putkeen.

Dekkareissa on se hyvä puoli (kuten fantasiassa), että kun kerran löytää kirjailijan mistä pitää, niin kirjoja sitten riittää. Joten hyviä vinkkejä taitavista dekkaristeista otetaan vastaan!

[q]pupuankka, 10.6.2007 16:10:

Tämä on kyllä mun mielestä älyttömän ylihypetetty kirja. Luin sen Finlandia-palkinnon jälkeen, ja oli kyllä pettymys Tylsä kuin mikä, ja ne "luontodokkarikohdat" hypin surutta yli. No, kaikkia ei voi miellyttää.
[/q]
Siis hyppäsit puolet kirjasta yli ja haukut sen jälkeen tylsäksi? Krhm. :) Mua kiehtoi erityisesti se, miten erilaisia tekstilajeja oli yhdistelty toimivasti.

Makuasioista ei sovi kiistellä, tietenkään, mutta mielestäni tuo oli enemmän easy reading -kamaa kuin tylsä. Tai mitä sillä tylsällä nyt tarkoittaa, tokihan liian helpot kirjat ovat tylsiä.

Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille

Siis mä en jaksa. Kovilla pinnistelyillä päästy sivulle 145, enkä kestä enää yhtään mukahauskaa sanailua ja väkisinväännettyä huumoria, jotka aiheuttavat lähinnä myötähäpeää. Tarina voisi ehkä olla ihan hyvä, mutta tuota tyyliä ei nyt vaan pysty. Ehkä 12-vuotiaana olisi kolahtanut.


[q]ee102, 19.7.2007 18:17:
Alivaltiosihteerihän on YLE:n radio-ohjelma, joka tulee sunnuntaisin klo 14:03 Radio Suomessa.
[/q]
Ohjelma on ainakin pienissä erissä huvittava, kai tuon voisi kirjanakin katsastaa. :)

Joku muukin on tätä jo kehuskellut, pitää liittyä kuoroon:

Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi

Joskus tulee vastaan kirjoja, joita ei malttaisi laskea kädestään. Tämä on sellainen. Mielenkiinto pysyy koko ajan yllä (hämmästyttävää miten preesensin käyttö kerronnassa imperfektin sijaan muuttaa tunnelmaa), teksti on sujuvaa, kertojan vaihteleminen toimii. Lainaukset tietosanakirjoista ja vanhoista kansantaruista sopivat hyvin tarinan joukkoon, kuljettaen sitä tavallaan eteenpäin ja valmistaen tulevaan. Kirjassa käsitellään hienosti päällekkäin eri asioita, välillä pimeään piiloutuvat pedot ihmisiltä, välillä homoseksuaalit muiden tuomitsevilta katseilta.

Pari sivua on vielä jäljellä, yritän säästellä niitä, sillä harmittaa niin paljon että kirja loppuu kohta.

---

Muuten, ärsyttääkö ketään muuta monissa englannista (tai muusta kielestä) suomeen käännetyissä kirjoissa tönkkö kieli? Kun kääntäjä yrittää noudattaa alkuperäistekstiä liian tarkasti, tuloksena on teennäisen makuisia sanavalintoja ja lauserakenteita. Ehkä pitäisi enemmän yrittää lukea kirjat alkuperäiskielellään.

Kyllä kolahtaa. Varsinkin David Eddingsin ja Dean Koonzin kirjat

[q]patient, 25.2.2006 15:57:
Tuomas Vimma - Helsinki 12
Osoittautui juuri sellaiseksi kuin olin arvostelujen perusteella kuvitellut: tarkoituksellisen provosoivasti ja teennäisen nokkelasti kirjoitetuksi listaksi, joka esitteli kirjoittajan kallista makua ja merkkien tuntemusta. Kirjana musta melko keskinkertainen, juoni suorastaan typerä. Lukeutuu sellaisten kirjojen sarjaan, jotka luettuaan tuumaa, että noh, tulipa luettua tämäkin sitten. Osittain tosin ihan viihdyttävä.
[/q]
(tuore quote)
Täysin samaa mieltä. Ärsyttää kun menen ärsyyntymään tuollaisesta provoilusta. :D Vimman toinen kirja, Toinen, on jatkoa ja jonkinlaista selittelyä tälle, ja luin senkin vain siksi että lainasin molemmat samalla kertaa. Molemmat melko mitäänsanomattomia ja kyllä, typeriä. Lisämiinuksia slangista. Mitäköhän se jätkä ajattelee näitä kirjoitellessaan?