Penni ajatuksistasi
- « Edellinen
- 1
- ...
- 157
- 158
- 159
- 160
- 161
- ...
- 187
- Seuraava »
---
---
Kiinassa turkistarhaketut nyletään elävänä. Sitten rääkätyt eläimet jätetään aurinkoon tuntikausiksi kitumaan... En uskonut tällaista olevan olemassa. Meni yli käsityskyvyn.
---
Tässä Kiinalaisille turkistarhaajille*dissaa**dissaa**dissaa**dissaa**dissaa*
---
KYLLÄ!!
Samaa mieltä täällä, ampua tuollaiset ihmiset pitäis
Hmm, kullan hinta näyttäis olevan pitkästä aikaa taas nousussa.
Haluaisin lukea ne kohdat, jotka on poistettu raamatusta. Ne, jotka ainoastaan näytetään pappisvihkimyksen saaneille. Miksi ne muka ovat niin salattuja?
Haluan tietää!
Mitä pitäisi tehdä nähdäkseni ne...
Minne ikinä menetkin niin siellähän olet!
Haluaisin lukea ne kohdat, jotka on poistettu raamatusta. Ne, jotka ainoastaan näytetään pappisvihkimyksen saaneille. Miksi ne muka ovat niin salattuja?
Haluan tietää!
Mitä pitäisi tehdä nähdäkseni ne...
Kidnappaa joku pastori ja kiristä sitä. =D
---
Haluaisin lukea ne kohdat, jotka on poistettu raamatusta. Ne, jotka ainoastaan näytetään pappisvihkimyksen saaneille. Miksi ne muka ovat niin salattuja?
Haluan tietää!
Mitä pitäisi tehdä nähdäkseni ne...
---
Kidnappaa joku pastori ja kiristä sitä. =D
Jooooooooo..... :DD
Kun oikein katsoo keskustelijansa silmiin, niin saa kuulla totuuden.
sou true
---
Ei ollut kauaakaan kun kuuntelin syöpäsairaan naisen tuntemuksia. " Kuule minusta tuntuu, että kuolen kohta." En voinut millään vastata hänelle siltä minustakin tuntuu. Nainen ei enää palaa omaan huoneeseensa... Entäs jos ihminen vaistoaa ja tietää kuolemansa lähestyvän.
---
Mä uskon että sen tiedostaa ainakin jollain tasolla.. Ja toiset herkemmin kuin toiset. Vähän samaan tyyliin kuin "se jokin" joka varottaa astumasta tielle, josta sekunnin päästä ajaa joku hullu kamalaa vauhtia..
meillä on niitä aisteja/kykyjä jotka on pimennossa, tuntemattomia ovat aivoitusten tiet
kuka sahaa firman työsuhdeautosta rälläkällä jouset poikki madallus mielessä? meitä on moneen lähtöön mut silti, aika tahvo saa olla
Yhteiskunnan epäkohtia viime aikoina:
-Isällä ei ole avioerossa oikeuksia. Huoltajuus menee melkein heti, kun sanot äidille ei yhteenkin asiaan. Äiti menettää huoltajuuden ainoastaan alkoholi-, huume-, tai todella vakavan mielenterveysongelman johdosta. Epäkohdasta vaietaan
-Miksi vasta viime vuonna sosiaaliviranomaisia on koulutettu miten kohdata avioerossa mies?
-Miksi vanhemmat ovat oikeuden silmissä eriarvoisessa asemassa? Äiti vie, isä vikisee
-Miksi eri vähemmistöillä on eriarvoinen asema muihin nähden? Eikö kaikkien pitäisi olla tasa-arvossa keskenään? Maahanmuuttajien takia muutetaan perinteitä heidän takiaan, eikö heidän pitäisi sopeutua enemmänkin maan tapoihin? Tottakai on hyvä, että joustetaan, mutta rajansa kaikella.
-Miksi homojen oikeuksista puhutaan kovaan ääneen, muttei trans-ihmisten aseman parantamisesta tai muiden vähemmistön vähemmistöjen? Ainakin itse olen törmännyt todella paljon suvaitsemattomuuteen homojen suunnalta. Homojenkin kohdalla ollaan minusta jo turhankin varovaisia, ettei heitä loukata.
En nyt todellakaan halua kuulostaa rasistilta (vihaan rasismia yli kaiken), mutta näitä asioita oikeasti olen ihmetellyt jo pitemmän aikaa ja nyt priden alla ne nostavat päätään enemmän.
Keskellä ns.kolmatta silmääni on iso paukama. Olenko ajatellut liikaa? Liikaa vibojen rekisteröintiä? Miten käy intuitioni? Entä näenkö enää juttuja mielessäni?......................... Mokoma itikka!
Kävin tuossa hetki sitten hakemassa työpaikan ruokalasta viilin lounaan jälkkäriksi, ja kävelin pienen ruohikkoisen sisäpihan läpi. Päähäni pälkähti että olisipa kiva tuntea viileä nurmikko paljaiden jalkojen alla, ja minua huvitti ajatus että muut siellä työskentelevät pitäisivät minua vähän kahjona kun keksin ja uskalsin tehdä niin.
Sitten mietin että joku saattaisi paheksua että sillä nurmikolla kävellään, tai että minua kyylättäisiin toimistotalon ikkunasta, ja päätin että minulle riittää, että olen sellainen ihminen joka tuollaista tekisi.
Sitten tajusin että enhän minä ole, kun en kerran tehnyt.
Katsoin vanhoja bilekuvia ja mietin kuinka hauskaa lapsilla (joita mulla ei ole) olisi nähdessään "isin ja äitin" sekä "tädin ja enon" Labyrinth 2001 ym. reissukuvat hauskoine vaatetuksineen...
"No hyiii, vähäks noloo menoo" *iloinen**pahis**piis*
Niin ne ajat muuttuu mutta nuoruus *sydän*
Elämän näytelmässä seuraa jatko-osa III. Haluan ehdottomasti nähdä, mitä siinä tapahtuu. Ja miten se loppuu.
Sirkus on lähtenyt mutta pellet on jääneet.
Huh. Katsoin justiinsa Star Trek: The Next Generation-sarjan loppuun - enkä ollut nähnyt aikaisemmin tätä vikaa jaksoa. Kyseessä siis yksi meikäläisen kaikkien aikojen lempisarjoja, jonka ostin muutama kuukausi sitten ystävän kehotuksesta.
Viimeisessä jaksossa oltiin eräänlaisella aikamatkalla (jälleen kerran), jossa tulevaisuuden teot vaikuttivat menneisyyteen, eikä toisin päin. Olin itsekin tätä sarjaa katsoessani eräänlaisella aikamatkalla, koska olin viimeksi kunnolla katsonut sarjaa ala-asteella. Olen nyt huomannut että monet tiedejutut, arvot ja roolimallit ovat tästä sarjasta kotoisin, tai ainakin se on vaikuttanut niiden kehitykseen.
Kun tuo vika jakso oli loppumassa, tajusin että niihin aikoihin minulla ei ollut tapana saattaa asioita loppuun saakka. Jätin usein kivoista sarjoista viimeisen jakson katsomatta, lempparikirjoista viimeisen kappaleen (tai osan) lukematta, parhaista peleistä viimeisen taistelun tai kentän käymättä läpi. Kai jollain tasolla ajattelin että jos teen näin, kyseinen juttu ei lopu koskaan. (Ehkä tämän takia leffa Neverending Story jäi myös lähelle sydäntä!)
Tuossa viimeisessä jaksossa Jean-Luc istuu ensimmäistä kertaa pokeripöytään muiden kanssa, katsoo hymyillen ystäviään, ja sanoo että hänen olisi pitänyt tehdä niin jo kauan sitten. Se oli hyvä muistutus elämänohjeesta, jonka olen joskus itselleni keksinyt - aina kannattaa tehdä se, mitä vähiten katuu myöhemmin.
Tää aika hyvin kiteyttää tätä tän kesän menoa:
Jos kuumia kiviä käytetään, niin miksei myös kuumia pottuja. Lopuksi ne potut voi syödä.
Osittain helpottunut olo, kun myin vihkisormuksen pois. En siitä elämäni virheestä halua mitään muistoja jättää kotiin, tekee liian kipeää. Olo kuolemanväsynyt, kun sai yhden yön nukuttua kunnolla. Haluais uskoa, että asiat järjestyy, muttei vaan kykene siihen.
- « Edellinen
- 1
- ...
- 157
- 158
- 159
- 160
- 161
- ...
- 187
- Seuraava »