fobiat, pelot & vidun pahat mielenterveysongelmat =D

Onhan mulla noita fobioita ja häiriöitä persoonallisuudessa, vaikka muille jakaa, mutta nykyään ne lähinnä rajoittavat ja eri asteisesti hankaloittavat elämää, vähentävät elämänlaatua, mutta eivät kokonaan estä elämästä.. Aika paljon perspektiiviä asioihin sain ku olin sairaala-apulaisena mielenterveyden avo-osastolla, ja kun kävin moikkaan yhtä tuttua suljetulla. En voi oikeen muuta sanoa ku että puhukaa ihmiset murheistanne, ja yrittäkää hakea tukea/apua ennen kuin on liian myöhäistä. Voimia ja kaikille!

mulla on yksi fobia yli muiden. pelkään aivan tajuttomasti tulvia. tätä ei oikein osaa selittää mitenkään. toiseksi eniten pelkään sellaisia ääniä, joita en voi hallita. tästä hyvänä esimerkkinä ovat esim. auton hälytin, palohälytin (jossei sitä vaimenneta tarpeeksi nopeasti) ym. itse lamaannun täysin tällaisia tilanteissa ja yritän tukkia korvat mahdollisimman nopeasti, jotten joutuisi totaaliseen paniikkiin.

[q]hallaaa:
poliisit tietty kaikkia hippejä kuumoittelee
[/q]



H ja suuri seikkailu. Nih

Kaikki mullasta ja komposteista löytyvät ötökät. Sellaset harmaat ja puoliksi läpinäkyvät oudot kuoriaiset, oranssit valtavat tuhatjalkaiset ja kaikki muu epämääräinen juttu. Ei sillä että harrastan kaivamista vakituisesti.

Syvänmeren kalat. Sellaset millä on suuret silmät ja suu. Valtavan isot hampaat ja antennit päässä. Ja sellaseen kuolleeseen (tai elävään) jos törmäis uidessa..

Rukoilijasirkat. Näihin on vähän kaksipiippuinen suhtautuminen. Toisaalta haluaisin oman pikku terraritorioon, toisaalta ne saa mut todella voimaan pahoin.

Ampiaiset. Yleensä niiden tappamiseen menee kamalasti aikaa. Pitää miettiä miten niitä lyö että ne varmasti kuolee eikä suutu kamalasti. Kaupungilla joskus heiluu tosi epämääräsen näkösenä, jos sellanen sattuu pörrään liian lähellä. Tai KORVASSA.

Poliisi, vaikka olenkin ihan kiltti poika. Niillä on valtaa, mutta se ei ole seksikästä kuten yleesä.

Muinaisen Egyptin jumalat, joilla eläimen pää ja ihmisen ruumis. Niissä on jotain ylitsepääsemättömän pelottavaa. *kauhistushymiö*

Noidan käsikirja. Tuli lapsena luettua kai pikkusen liian intenssiivisesti.

Pöpö / sairauskammosta olen päässyt eroon. Pienempänä lääkärinkirja oli tosi kova juttu.

Jakaisin mielelläni lisää omituisuuksia kanssanne, mutta nyt pitää unia välillä.

[q]LaaLaa entertainment:
Rukoilijasirkat. Näihin on vähän kaksipiippuinen suhtautuminen. Toisaalta haluaisin oman pikku terraritorioon, toisaalta ne saa mut todella voimaan pahoin. [/q]

Eikös se ole usein niin että ihminen haluaa jossain määrin kohdata pelkojansa? Olen kuullut väitettävän että esim. että kiipeilyn harrastajista suurella osalla on ollut korkean paikan kammo...tiedä sitten onko se totta. Se kuulostaa loogiselta siinä mielessä että ”itsensä voittamisen tunne” ja ”elämys” ylipäätään on suurempi.

mä pelkään olla yksin pimeässä... (jos en oo yksin, niin sitten pimeys ei oo mikään ongelma.) kuvittelen aina, että sieltä pimeästä hyökkää pian kauheita mörköjä mun kimppuun...
joudun kauheesti ponnistelemaan esim. yöllä, jos pitäisi mennä vaikka vessaan. ei millään uskaltaisi.
pienestä asti ollut tää kumma fobia. ja näen tosi usein tosi ”realistisia” unia, joissa ne möröt tulee kaappaamaan mut sängystä yms.*nyyh*

piribodarit....

Joskus olen huomannut pelkääväni pimeää, jos rupean oikeen ajattelemaan Varsinkin kaikki rasahdukset ja oudot ”liikkuvat” muodot häiritsee mun unensaantia silloin tällöin Vähän oon sekasin.. tööt

Mun pahin fobia on varmaan pimeät metsät, ja muutenkin pimeys on pelottavaa.

[q]Jammailija:
piribodarit....
[/q]

Jep. Lahdessa joskus parivuotta sitten bileissä sellainen bodariporukka tuli haastamaan riitaa ja kun en lämmennyt niin ne olikin jo tappamassa mua. No sit lähdettiin exän kanssa aika haipakkaan siitä narikoille.

mul on varmaan kaikki mahdilliset fobiat korkeanpaikankammo, ahtaanpaikankammo (hissit on pahimmat) kaikki kauheet ötökät, pimeä, hmm. mitäs niit viel on.. kaikki sairaudet.. ja paljon muuta..

pelkään hirmuisesti näitä kaikkia
-hämähäkit
-ampiaiset, muut pörriäiset ja perhoset
-linnut
-yksin oloa metässä pimeällä

älkää peljätkö iloisia ja

Oksentaminen/tukehtumisen tunne.

Teen kaikkeni et en oksenna.Yleensä keskittyminen ja käveleminen yksin raittiissa ilmassa auttaa+jotain kylmää vatsaa vasten.
Nieluvijelyä en anna ottaa vaikka mikä olisi(viimeks ja ainoan kerran otettu n.20v sitten)
en myöskään anna lääkärin laittaa sitä vitun lastaa suuhuni.
Tästä johtuen en kyl käykkään lääkäris kauheen usein.
Pahimmillaan on tullu pahoinvoinnista paniikihäiriöitä,mut niistä on onneks jo kauan.

Sundissential-illuis joulukuu 2000 tuli hiukka paha-olo...Kävelin sit hikisis vaatteis oulunkylään asti ennenku pysty ottaa taksin himaan.

Johtuu osittain varmaan siitä hallitsemattomuudesta.
Pitää aina olla kontrolli itseensä(ainakin jossain määrin)*hih*

[q]Mr.Pink:
Oksentaminen/tukehtumisen tunne.

Teen kaikkeni et en oksenna.Yleensä keskittyminen ja käveleminen yksin raittiissa ilmassa auttaa+jotain kylmää vatsaa vasten.
Nieluvijelyä en anna ottaa vaikka mikä olisi(viimeks ja ainoan kerran otettu n.20v sitten)

Pahimmillaan on tullu pahoinvoinnista paniikihäiriöitä,mut niistä on onneks jo kauan.
[/q]

sinäkin, brutukseni.

mulla on ihan hassu ja ”outo” fobia... Tai ainakin kaverit ihmettelee mistä moinen johtuu, mutta, mulle tulee kamala pakokauhu jos lentokone tai helikopteri lentää matalalla ja siitä kuuluu todella kova ääni tai jos nään sen ison koon... Mua rupeaa oikeasti ahdistamaan ja pelottamaan. Niissä tilanteissa tekisi vaan mieli juosta sitä ääntä pakoon...

[muokattu 15.6.2004 00:23]

verikoe piikit.. mm voin pahoin jo sairaalan hajusta, se että minut saadaan laboratorioon on aika hyvä, siellä alkaa sumenee silmissä, jossen oo ottanu rauhoittavaa nii en selviä varmastikkaa verikokeista etteikö silmissä sumenis. Sen mitä pelkään ihan kamalasti vois jättää kertomasta...*grr*

hmm ooon hullu
mul oli hirvee korkeen paikan kammo menin ja hyppäsin benji hypyn.. noh en pelkää korkeita paikkoja enää...
inhosin ja kammoksuin ja vihasin kaikkia matoja toukkia... rupesin sukeltaan ja eka juttu mitä pitää tehä on mennä pohjaan ja ettii kaikkii önniäisii... noh ei nekää tunnu enää miltään... ainoo mitä en oo viel voittanu on hukkumisen tunne... jotenki vieroksun ajatusta tukehtumis kuolemaan... vaikka oon sitä refleksiäkin vastaan kovasti tapellu... aina se tulee ja paniikilla pintaan =P

[q]pipa:
Mulla on kyllä mielenterveysongelmia paljon ja pahoja, mut mä pelkään ainoastaan yksin jäämistä....*poks*

[muokattu 3.12.2003 23:11]
[/q]

Samoilla linjoilla...

Voi huoh.. Aihe joka on niin läheinen että..
Enpä nyt jaksa sen kummempii selitellä, mut muun muaassa tällasista pelkotiloista oon kärsiny, ja kärsin osittain vieläkin..

-ahtaat paikat
-pimeä
-korkeet paikat
-suljetut paikat
-hissit
-julkiset kulkuneuvot ja yleensäkin matkustaminen
-syöminen, etenkin tuntemattomien ihmisten seurassa
-hulluksitulemisen pelko
-yksin olemisen pelko
-suuret ihmismassat
-hiljaisuus

Jossain määrin nää kaikki estää mua toimimasta normaalissa yhteiskunnassa, ainakaan ihan tasapainosena ja tuottavana yksilönä..
Onneks kuitenkaan tilanne ei oo tällä hetkellä niin paha kun mitä se joskus on ollut... Vielä pystyy edes jotain asioita ajattelee realistisesti..

hyvä topic... pelkään tauteja yli kaiken. Mut hyvä siinä mielessä, et sittenpähän peseydyn usein ja käytän kumia