SINKKULUUKKU
sinkkuna ollaa ku kukaa ei tunnu kelpaavan mulle 
*sydän*
[q]typ0:
ei mulla onglemia naisten suhteen oo..kyl niita riittaa mut.. ei oikeen sellasia kenen kans haluis seurustella ja ei johu siita etteikö ne haluis mutku ma en halua.. on kai liian nirso.. 
[/q]
Kuulostaa tutulta. Toisaalta nyt kun alkaa olla kevättä ilmassa ja kaikkea niin kyllä varmaan jostain ilmaantuu joku ihanainen jonka kanssa kaikki on vaan loistavasti. Jepjep 
Ite elelen tässä siinä toivossa et joku ihana ihminen tulis ja kaappais minut mukaansa täältä tuonne seukkausluukun puolelle.. mistäköhän sellainen yhtäkkiä sit ilmaantuis, ei voi tietää
[q]Mellu-:
toisaalta... kiva olla sinkkuna ni ei tarvii selitellä mitään kellekkään.. 
[/q]
miks musta aina tuntuu et vaikka on sinkku joutuu selittelee muille aina tekemisiäni?*ding*
[q]TiiTu:
parempi olla nirso ku tyytyä vaan johki ku ei parempaakaan oo*joo*
[/q]Imho ihmisillä taas on täysin epärealistisen korkeat tavoitteet ja toiveet, joita ei koskaan voi kukaan kunnolla täyttää. Ei se onnellisuuden salaisuus ole kaiken saaminen, vaan se että osaa tyytyä johonkin.
Joo ollaan mukana*hymy*
[q]pHaze:
---
TiiTu:
parempi olla nirso ku tyytyä vaan johki ku ei parempaakaan oo*joo*
---
Imho ihmisillä taas on täysin epärealistisen korkeat tavoitteet ja toiveet, joita ei koskaan voi kukaan kunnolla täyttää. Ei se onnellisuuden salaisuus ole kaiken saaminen, vaan se että osaa tyytyä johonkin.
[/q]
Kysehän ei välttämättä ole prinssistä tai prinsessasta jonka tulisi täyttää tietyt esim. ulkoiset vaatimukset ja jota siksi ei ole olemassa. Itse käsitin tuon TiiTun postauksen ennemmin niin, että jos ei yksinkertaisesti löydä ihmistä jonka kanssa kemiat kolahtavat, ja joka tuntuisi enemmän kun kaverilta, ei ole syytä muodostaa tilapäistä seurustelusuhdetta huvin vuoksi.
Toivottavasti mä en JOUDU tänne ikinä...*eiei**hih*
[q]Pygmi:
---
pHaze:
Toi kolahtaminenkin on jo aika pitkälle kiinni pelkästä ihastumisesta, joka sinällään on melkoisen typerä pohja vakavalle, pitkäaikaiselle ihmissuhteelle.
---
Tietysti riippuu kenellä kolahtaa ja missä, ehkä huono termi. Joka tapauksessa tarkoitin ihmistä jonka kanssa oikeasti synkkaa, jonka kanssa on helppo olla ja jota arvostaa ja kunnioittaa. Ihastuminen on tärkeää, ihastumisvaiheessa aloitetut seurustelusuhteet ainakin alkavat oikeista motiiveista. Pohjahan rakentuu suhteen edetessä. Edelleen olen sitä mieltä etteä mikäli puhdasta ihastumista ei tapahdu voi yhtä hyvin seurustella symppiksen kaverinsa kanssa! Eri asia on vaihtaa ihmissuhdetta jokaisen ihastumisen perässä, siitähän me emme nyt puhu.
[/q]
Meinasin vastata Phazelle, mutta huomasin, että sinä olitkin jo tiivistänyt kaiken oleellisen 
[q]zari:
sinkkuna ollaa ku kukaa ei tunnu kelpaavan mulle *sydän*
[/q]
parempi olla nirso ku tyytyä vaan johki ku ei parempaakaan oo*joo*
[q]pHaze:
---
Pygmi:
Edelleen olen sitä mieltä etteä mikäli puhdasta ihastumista ei tapahdu voi yhtä hyvin seurustella symppiksen kaverinsa kanssa!
---
Mun mielestä ystäväpohjalta lähteneet seurustelusuhteet onkin paljon kestävämpiä ja syvempiä kuin pelkän kemian varaan rakennetut. Mutta kai se on vähän että mitä siltä suhteelta hakee. Rakkaudella ja ihastumisella ei kuitenkaan ole hirveästi yhteistä.
[/q]
musta molemmilla on kyllä pointtia kannassaan. mutta vaikka seurustelusuhde lähtee ystäväpohjalta, eikai kukaan (?) ala seurustelemaan ihmisen kanssa joka on ystävyysmielessä kiva mutta jonka kanssa ei ole sitä kipinää ? vaikea ainakaan kuvitella että ystävän kanssa sopisi että okei, aletaan seurustelemaan jos ei molemmilta tule sitä jotain mukanaan uuteen parisuhteeseen.
[q]Pygmi:
Edelleen olen sitä mieltä etteä mikäli puhdasta ihastumista ei tapahdu voi yhtä hyvin seurustella symppiksen kaverinsa kanssa![/q]Mun mielestä ystäväpohjalta lähteneet seurustelusuhteet onkin paljon kestävämpiä ja syvempiä kuin pelkän kemian varaan rakennetut. Mutta kai se on vähän että mitä siltä suhteelta hakee. Rakkaudella ja ihastumisella ei kuitenkaan ole hirveästi yhteistä.
[q]kiiki:
musta molemmilla on kyllä pointtia kannassaan. mutta vaikka seurustelusuhde lähtee ystäväpohjalta, eikai kukaan (?) ala seurustelemaan ihmisen kanssa joka on ystävyysmielessä kiva mutta jonka kanssa ei ole sitä kipinää ? vaikea ainakaan kuvitella että ystävän kanssa sopisi että okei, aletaan seurustelemaan jos ei molemmilta tule sitä jotain mukanaan uuteen parisuhteeseen.
[/q]Njoo, tää menee taas käsitteillä leikkimiseksi jne, mutta on niitä ihmisiä jotka eivät välttämättä ensivaikutelmalta hirveästi nappaa, mutta joihin paremmin tutustuessaan alkaa kehittämään tunnesiteitä ja arvostusta aivan toisella tavalla. Toista voi imho oppia rakastamaan ilman että tähän varsinaisesti ihastuu ikinä. Tätä pointtia kai hain takaa, mutta hyvin mahdollista että olen käsittänyt ja tulkinnut toisten kirjoituksia hieman väärin.
[q]pHaze:
Njoo, tää menee taas käsitteillä leikkimiseksi jne, mutta on niitä ihmisiä jotka eivät välttämättä ensivaikutelmalta hirveästi nappaa, mutta joihin paremmin tutustuessaan alkaa kehittämään tunnesiteitä ja arvostusta aivan toisella tavalla. Toista voi imho oppia rakastamaan ilman että tähän varsinaisesti ihastuu ikinä. Tätä pointtia kai hain takaa, mutta hyvin mahdollista että olen käsittänyt ja tulkinnut toisten kirjoituksia hieman väärin.
[/q]
Rakkauttakin on niin monenlaista. Useimmat rakastavat äitiäänkin, mutta harvempi sitä silti kuitenkin ainakaan oidipuskompleksin jälkeen edes harkitsee parisuhdetta äitinsä kanssa.
Uskon kyllä itsekin, että pelkkä ihastus ei ole pitkäkestoisen suhteen paras kasvualusta, mutta en usko, että pelkkä ystävyyskään tarjoaa parisuhteelle ihan oikeaa pohjaa. Paras kombinaatio olisi mielestäni ihastua ystäväänsä ja oppia rakastamaan tätä myös elämänkumppanina ja tietenkin niin, että toiselle käy samoin.
[q]Visio:
Tulkaa hakee mut pois :) Lennetää vaikka kuuhu syömää juustoo..
[/q]
Koska lähetään??
[q]Nexus__69:
---
*Mirri*:
Minäpä se vaan olen ja pysyn täällä. 
Molen tullu siihen tulokseen, et etsin varmaan jtn sellasta jota ei oo olemassakaan tai jos on, ni ei ainaka mun tielleni o aikeissakaan eksyä. 
Pitäsköhä laskeutua maan pinnalle ja yrittää ajatella asioita realistisesti. Helpommin sanottu ku tehty.
---
Noin mäkin kuvittelin... 
Mut sieltä se sit tulikin.. Parasta ikinä.. *sydän*
[/q]
Sama täälä 
Mut sillon ku se yllättää, niin siitä osaa nauttiikkin eniten (toi oli siteeraus ihanalta ystävältä *sydän*) Mut niin se on
[q]*Mirri*:
Minäpä se vaan olen ja pysyn täällä. Molen tullu siihen tulokseen, et etsin varmaan jtn sellasta jota ei oo olemassakaan tai jos on, ni ei ainaka mun tielleni o aikeissakaan eksyä. Pitäsköhä laskeutua maan pinnalle ja yrittää ajatella asioita realistisesti. Helpommin sanottu ku tehty.
[/q]
Noin mäkin kuvittelin... Mut sieltä se sit tulikin.. Parasta ikinä.. *sydän*
[q]ALIEN:
---
Pygmi:
Voiko? Tässä me ihmiset ollaan hyvin erilaisia. Ja eri käsitteiden ja omien tunteidensa selvittäminen sanoiksi on tod hyvin vaikeaa. Ihastumisenkin määrittelee jokainen itse, joten jo tässä mennään helposti metsään; Itse ihastun ennenkuin rakastun (jos sitä edes tapahtuu), ihan joka kerta. Jopa oppiessani rakastamaan ihastuisin varmasti hetkeksi ensin -koska siksi minä sitä tunnetilaa kutsun.
---
kerta se olisi sullekin ensimmäinen ;)
[/q]
Meni mun tekstin pointti taas viheltäen ohi
[q]ALIEN:
---
Pygmi:
Meni mun tekstin pointti taas viheltäen ohi
---
jos et sit viheltäisi sitä tekstiä? :D
[/q]
voinko mä sille jotain ettet sä osaa lukea *släp*
Täällä ollaan, vaikken ois uskonut.
Yhdeksän kuukautta ja päivä takana, eikä sinällään itse sinkkuus tunnu missään sen enempää kuin vaikka vuosi sitten. Vajaa 23 vuotta sinkkuilua yhteen menoon antaa hieman perspektiiviä. Yhdeksän kuukautta ei ole mitään. Kaksi vuotta ei ole mitään. Viisi vuotta ei ole mitään... Ihan kuten seurustelussakaan muutama vuosi ei ole vielä juuri mitään, jos omaa perspektiiviä asiaan.
Ja hei, kaikki eivät löydä kumppania. Jotkut elävät aina yksin. Jos pelkäätte päätyvänne tuohon tilanteeseen, niin valitettavasti se on hyvinkin mahdollista. Life is pain, deal with it. 