Voiko Exän kanssa olla kaveri?

Kyllä siinä vähän aikaa kesti, mutta nyt olen iloinen siitä, että olemme kavereita. Hyviä ystäviä ei ole koskaan liikaa. *joo**sydän*

Se riippuu ihan millainen suhde on ollut takana ja siitä miten suhde päättyi. Yhden kanssa olen onnistunut olemaan kaveri muitten kanssa en.

Voi ja ei. Kahden exän kanssa suhde on loppunut luottamuksen pettämiseen, enkä halua sellaisia ihmisiä kavereiksikaan, koska luottamus on kuitenkin kaikkien ihmissuhteiden perusta. Yhden exän kanssa sen sijaan oon tosi hyvä ystävä, mutta se kohtelikin mua hyvin koko suhteen ajan, myös erotessa *hali*. Kesti tosin pari vuotta, ennen kuin se täysin tajusi, miten parisuhde ja ystävyyssuhde eroaa toisistaan, ts. mitä kaikkea ystävyyteen _ei_ kuulu

IMO: voi, tai ainakin minä voin, jos ei oo mitään jäänyt hampaankoloon kummallakaan. Mä oon siinä ainakin onnistunut täydellisesti, vaikkakaan viimesimmän exän kanssa on vielä jotain epäselviä tunteita mun puolella, mutta kyllä sekin tästä suttaantuu, kunhan jaksaa nähdä vaivaa sen eteen ja mitä sitä nyt ei tekisi ihmisen puolesta, jota vieläkin ystävänä rakastaa

Esim. kahden eksän kanssa (toisen suhteen kesto öbaut 3v ja toisen öbaut 1v) olen todella hyvissä väleissä, vaikka toista en näe kauheen usein. Pystymme jakamaan öbaut kaiken elämässämme ja olemaan toisillemme vilpittömästi onnellisia. Tuntuu että tälläinen läheisyys syntyy vaan siitä, että on jossain vaiheessa jakanut toisen kanssa muutakin kun sängyn ja/tai ystävyyden.. Todella ihana tunne, kun rakkaus on molemminpuoleista, mutta siinä ei ole mitään sellaista, joka estäisi kummankaan elämän ja uusien ihmissuhteiden jatkumisen.

*sydän*

Tähän tietenkin vaikuttaa miten suhteet ovat päättyneet, eli mulla suhteet on pääosin päättynyt sellaiseen tilanteeseen, jossa toinen osapuoli tai me molemmat olemme yhdessä päättäneet kulkea eri polkuja. Eli suhteesta on vaan puuttunut sitä jotain, erilaiset arvomaailmat jne, eli ns. neutraali-ero-tilanne (lue: ei pettämistä). Jos päätös on ollut vain toispuoleinen, niin toinenkin puoli on sen asian jälkeenpäin huomannut ja nähnyt sen päätöksen oikeellisuuden, eli asia on keskusteltu läpi.

Yhdessä aikaisemmassa suhteessa on kyllä ollut jonkin tyyppistä pettämistä toisen osapuolen osalta, mutta senkin asian saimme jälkeenpäin juteltua läpi ja nykyään olen myös hänen kanssaan ystävä, vaikka näen häntä hyvin harvoin.

(edit: lisäyksiä)

Mun täytyy sanoo et ei voi..
Yks suhteellisen pitkä suhde takana. Tää nainen muuttus hirveesti viimeisenä vuonna. Koitin olla puolisen vuotta ystävä, mut mä olin melkeen se joka aina piti yhteyttä, ei hyvä.. sit yks päivä en jaksanu enää pitää yhteyttä ja siihen loppus se ystävyyssuhde.

nyt totesin että hyvinkin voi!
tulin just pitkält kahvituokiolt,
exän kaa puhuttiin niitä näitä 3 tuntii,
ja kuuntelin miten se rakentaa taloo, perustaa perheen.
paras fiilis oli todeta se ettei enää oo fiilistä,
ja on vaa onnellinen siit et yks chapter mun elämästä on ohi. ;)

Näköjään...ei saa mennä edes juttelemaan kuulumisia jos sattuu vahingossa näkemään bileissä. Höh. :(

Tietysti voi!

Jep.

Mä olen periaatteessa hyvissä väleissä kaikkien muiden exien kanssa, paitsi niiden kahden, jotka pettivät. Periaatteessa, koska useimpien kanssa olen hyvin harvoin tekemisissä ja muutamasta en yhtään tiedä missä menevät nykyään tai mitä tekevät.

Yhden kanssa kävi niin, että melkein päivälleen vuoteen ei puhuttu sanaakaan tai oltu _missään_ väleissä - oli sen verran myrskyinen ero - ja sit yks ilta vaan törmättiin ja puhuttiin kaikki halki ja nyt ollaan erittäinkin hyvissä väleissä. Niin se käy. :)

.pi.

Aika yksilöllinen juttu varmaankin. Kaikkien kanssa ei edes halua olla kaveri. Riippuu niin siitä kuinka juttu on päättynyt. Pahin tilanne on yrittää olla kaveria henkilön kanssa josta edelleen tykkää, mutta toinen ei tykkää takaisin. Silloin pettää itseään ja pahasti

[q]Ontze, 28.7.2005 09:31:
Aika yksilöllinen juttu varmaankin. Kaikkien kanssa ei edes halua olla kaveri. Riippuu niin siitä kuinka juttu on päättynyt. Pahin tilanne on yrittää olla kaveria henkilön kanssa josta edelleen tykkää, mutta toinen ei tykkää takaisin. Silloin pettää itseään ja pahasti
[/q]

juuri näin

"Pahin tilanne on yrittää olla kaveria henkilön kanssa josta edelleen tykkää, mutta toinen ei tykkää takaisin. Silloin pettää itseään ja pahasti"

Pitää muuten paikkansa, kokemusta tosta asiasta ihan lähi menneisyydestä, mutta minkäs sille sitten voit

Mut joo sellaista elämä on välillä on mukavaa ja välillä löydään päätä katulamppuun.

Riippuu kidutuspisteistä... Jos oikeasti on satuttanu tai satutettu mahdollisuudet pienenevät, mut kun taas jos suhde on saanut luonollisen lopun niin on voittanut ikuisen hyvän ystävän. Siihen pitäisi aina pyrkiä.

Kaksi ehkä parasta ystävääni on ex-tyttöystäviä, toinen tosin oli vain sellainen reilun kuukauden säätö jonka jälkeen todettiin että ei tää näin taida toimia ja jatkettiin frendipohjalta, toinen sitten tosi pitkäaikainen suhde. Ainut exä jonka kanssa ei olla hyviä frendejä on sellainen tapaus että nekin syyt on oikeestaan vasta suhteen jälkeiseltä ajalta joiden takia on etäännytty.

Tämä on jo moneen kertaan täällä todettu, mutta niinhän se on, että se riippuu hirveesti ihmisistä ja siitä, millaisissa olosuhteissa/mistä syystä on erottu, että pystyykö olemaan ystäviä jatkossa. Itse olen kaikkien muiden kanssa väleissä paitsi yhden, joka teki minua kohtaan niin ilkeästi, etten vaan enää pystyisi häneen luottamaan vaikka anteeksi olenkin antanut. Eron jälkeen ei pidetty mitään yhteyttä muutamaan kuukauteen, sitten ajattelin, että josko me oltais päästy yli niistä asioista joiden takia erottiin ja otin yhteyttä, mutta ei, sieltä tuli heti sitä samaa typerää käytöstä.

Joskus oli yksi poika josta kovasti välitin ja josta ero oli tosi kova paikka. Jälkikäteen puhuttiin asioista suoraan, ja nykyään ollaan todella hyvissä väleissä. Oli ihan älyttömän hieno tunne huomata, miten vilpittömän iloinen oon nykyään sen puolesta kun sillä menee hyvin, vaikka aluksi tuntui siltä, ettei pystyisi olemaan sen kanssa kaveri.

Tuli tässä mieleen kuinka yksi "exän" silloinen deitti oli ihmetellyt meidän hyviä välejä. Se oli kuullut kun me puhuttiin puhelimessa ja oli ollut aivan äimänä siitä kuinka me voidaan olla niin rennosti.

Se oli sanonut että me ollaan kuin sisko ja veli.
Ja se oli kyllä niin osuvasti sanottu ettei paremmin voisi enää sanoa.

Voi olla ja olen. Jos eron on hoitanut "fiksusti", niin ettei kummallekaan ole jäänyt mitään hampaankoloon. Yleensä pitkässä suhteessa elävistä otuksista tulee väistämättä parhaat kaverukset ja miksei sitä sitten jatkaisi eron jälkeenkin? Puhekyky kun on sitten hieno keksintö! ;)

[q]awerbly, 29.7.2005 00:18:
Voi olla ja olen. Jos eron on hoitanut "fiksusti", niin ettei kummallekaan ole jäänyt mitään hampaankoloon. Yleensä pitkässä suhteessa elävistä otuksista tulee väistämättä parhaat kaverukset ja miksei sitä sitten jatkaisi eron jälkeenkin? Puhekyky kun on sitten hieno keksintö! ;)
[/q]

Word. Kuunteleminen, keskusteleminen, anteeksi antaminen ja asioiden läpikäyminen (vaikka se kuinka vaikeelta tuntuukin) ovat kyllä avain toimivaan ystävyyssuhteeseen. On sitten kyse exästä tai muusta läheisestä ystävästä.

Vaikkakin onhan se ymmärrettävää, että pettämistä on vaikea antaa anteeksi ja onhan se totta, että kaikkia asioita ei välttämättä ihminen voi antaa anteeksi / hyväksyä, mutta anteeksi antaminen onkin jatkuvaa oppimista. Itse en sitä osannut tehdä nuorempana (ei siitä kyllä kauheen kauaa ees oo..), mutta nykyään osaan kyllä, ainakin tiettyyn pisteeseen saakka. Opin jatkuvasti ymmärtämään erilaisia ihmisiä ja heidän motiiveitansa. Tästä kuuluu suuri kiitos entiselle tyttöystävälleni, joka antoi minulle hyvin paljon, vaikka sitä en aluksi huomannutkaan... Mutta joo, tähänkin toteamukseen kuuluu "mutta": onhan niitä oikeasti ilkeitä ja pahansuopaisia (onkohan oikea sanamuoto?) ihmisiä olemassa, vaikka heilläkin on myös taustalla monesti jonkinlaiset "syyt", jotka ovat muokanneet ihmisestä sellaisen mitä hän on nyt.

Harmittava totuus on se, että IMO ihminen on sitä, minkälaiseksi ympäristö hänet muovaa. Harmittava asia sen takia, että näiden erilaisten ja sinun normien ja halujen vastaisien ihmisten hyväksyminen saattaa olla monesti todella vaikeaa.. joskus jopa mahdotonta..

Mutta summa summarum: sokea ei saa olla, eikä liian sinisilmäinenkään, mutta ymmärtäminen ei ole mahdotonta ja anteeksi voi aina yrittää antaa.

*sydän*

(edit: lisäyksiä)

Voi olla. Plus sit jotenkin oon ystävystyny sen exiin...

Ootteko pystynny olemaan ex poika tai tyttöystävienne kanssa vielä kavereita eron jälkeen?