pääsykokeet/opiskelu

Tapi T:[q]Njoo, mutta en tiedä onko se lukioon menevä teini vielä tarpeeksi vanha ajattelemaan moisia asioita puhumattakaan vastuun ottamisesta itsestään? Luulen, että tällä hetkellä lukioon meneminen on lähinnä itsestään selvyys suurimmalle osalle koululaisista; saa muutaman vuoden miettimisaikaa.[/q]

Ottavathan sen ikäiset aika hanakasti vastuuta omasta ruumiistaankin...

[muokattu 14.2.2003 11:06]

haluun kouluun!! tai eka vois olla nyt kesän loppuun töissä ja sit katsoo ensi keväänä mitä elämä tuo..koulu kuitenkin olisi lähellä sydäntä... :o :o :o

jne jne jne

yliopistoon hakemisesta en tiedä kuin matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan osalta. yo-kirjoitukset merkitsevät paljon, samoin myös pääsykokeet. Jos jommassa kummassa ei onnistu, niin pääseminen on aika epävarmaa (suosituilla aloilla/yliopistoilla)
itse epäonnistuin kummassakin. Tämän kevään abit monet varmasti miettivät kouluihin hakemista tai välivuotta. Lukuaika kirjoituksien jälkeen jää muita hakijoita lyhyemmäksi, mutta usein kirjoituksiin joutuu lukemaan samoja kirjoja kuin pääsykokeisiinkin. motivaatio vain siinävaiheessa saattaa olla aika pohjilla.
itse en päässyt yliopistoon, hain myös amk:hon, varma paikka, ei kiinnosta, ei jaxa lukea kevään pääsykokeisiin. kriisi

Mulla loppu (heh, ainakin melkein) lukio nyt, ja en oikein osaa päättää että haenko heti opiskelemaan vai pidänkö välivuoden.. Tässä on nyt niin paljon kaikkea hässäkkää että en usko energian riittävän ennakkotehtävien tekemiseen ja pääsykokeisiin lukemiseen.. Mutta ehkä sitä pitäs vaan jaksaa...(tai sitten ei)

Hyi... koko viime kevään luin Kauppakorkean pääsykokeisiin, enkä samaa tekis enää toiste. Hirveä paine ja stressi, kun välivuosi oli jo vietetty ja oli "pakko" päästä kouluun. Niinpä otin töistä puoli kevättä vapaata, ja luin 8 h päivässä pääsykoekirjoja. Onneksi silti tein niin. Nyt oon onnekas kylteri, vaikka en tosiaan tiedä mitä loppuelämäni haluun tehdä. Mutta mahdollisuuksia on nyt onneksi monia, ja saan nauttia opieskelijaetuuksista
Tsemppiä kaikille pääsykokeisiin lukijoille, vaikka se onkin pääosin yhtä tuskaa, kannattaa se loppujen lopuksi. Ihan loistava tunne kun postilaatikosta sisään kolahtaa hyväksymiskirje, jossa kerrotaan että kaikki työ ja tuska on vihdoin palkittu! Jesh.

Jaana:[q]
Tsemppiä kaikille pääsykokeisiin lukijoille, vaikka se onkin pääosin yhtä tuskaa, kannattaa se loppujen lopuksi. Ihan loistava tunne kun postilaatikosta sisään kolahtaa hyväksymiskirje, jossa kerrotaan että kaikki työ ja tuska on vihdoin palkittu! Jesh.[/q]

The Paksu Kirje. Mun sympatiat on kaikkien puolella, jotka jaksaa duunata tuon läpi - sen jälkeen helpottaa huomattavasti...akateeminen vapaus ym.....

Pääsykokeisiin lukeminen on ärsyttävän stressaavaa ja aikaa vievää hommaa, mutta kyllä se vaiva kannattaa silti nähdä. Olen sitä mieltä, että pääsykoekirjoja on turha hommata selailtavaksi, kyllä ne osata täytyy...

Kaikki vaiva palkitaan myöhemmin, suuri osa pääsykoekirjoista on myös tenttikirjoja!

Kirsikka:[q]Mulla loppu (heh, ainakin melkein) lukio nyt, ja en oikein osaa päättää että haenko heti opiskelemaan vai pidänkö välivuoden.. Tässä on nyt niin paljon kaikkea hässäkkää että en usko energian riittävän ennakkotehtävien tekemiseen ja pääsykokeisiin lukemiseen.. Mutta ehkä sitä pitäs vaan jaksaa...(tai sitten ei)[/q]

Kannattais IMO kyllä vielä pinnistää, nyt kun vielä olet kouluputken karaisema ja osaat opiskella asioita. Välivuoden jälkeen se pääsykokeisiin lukeminen vasta vaikeaa onkin, pitää "opetella oppimaan" uudestaan.

Lisäksi, jos päätät hakea jonnekin vaikeaan paikkaan, niin on viisasta maksimoida yrittämiskerrat ja yrittää jo nyt sisään (ja vuoden päästä uudestaan jos ei onnistu). Sitte kun se paikka on plakkarissa niin ainakin täällä korkeakouluasteella voi aika hyvin järjestää itse itselleen sitä vapaampaa kun siltä tuntuu.

Itse aloitin lukemaan datanomiksi (tai mikä se nimike silloin vuosia sitten olikaan...), mutta tajusin ettei aina pidä mennä sieltä missä rima on matalimmalla. Menin lukioon, nipin napin paperit ulos ja lääkiksen pääsykoekirjat eteen...

Siis yo-todistuksen merkityksestä on ollut aika kova keskustelu. Olen myöskin sitä mieltä että niillä laudatureilla ja eximioilla on liian suuri painoarvo sinänsä. Nehän ovat vain hirveässä stressissä tehtyjen kokeiden tuloksia.

Itselläni on erittäin rakas ystävä, joka panikoi pienimpiäkin sanakokeita ja pikku-puheita. Tämä tyyppi oli erittäin fiksu, arvosanoiltaan hieman tasoaan alempana (silti noin 7-9:n oppilas). Paniikin takia ystäväni sai i:n reaalista YO-kokeiden ei todellakaan tulisi olla ainoa arvosteltava tulos lukioajalta!!!

Omien arvosanojen puolusteluiksi ei mikään stressi käy. Valitettavasti krapula koeaamuna oli ennemminkin sääntö kuin poikkeus *En suosittele kenellekään!!* Minulla oli kuitenkin selvä päämäärä: Helsingin lääketieteellinen. Kävin valmennuskurssin (valitettavasti senkin alku meni enemmän tai vähemmän viinanhuuruisesti, mutta onneksi otlin itseäni niskasta kiinni tarpeeksi ajoissa) ja sen ansiosta about parin vuoden päästä täältä tulee uusi lekuri

Ei niillä YO-arvosanoilla nytkään mitään tehnyt, vaan niillä lukion kemian, biologian ja fysiikan opinnoilla!!! Tuloksillahan ei periaatteessa mitään tee, vaan ne päähän piinttyneet opit siinä pääsykokeessa vaikuttaa

[muokattu 18.2.2003 23:21]

Itse en lukenut AMK:n pääsykokeisiin oikeastaan ollenkaan ja sisälle päästiin. Vakavampi opiskelu olisi kiinnostanut (TKK, Yliopiston matemaattis-luonnontieteellinen tjsp), mutta kun en lukiossa lukenut fysiikkaa ollenkaan jäi nuo pääsykokeet vain haaveiksi.

Toisaalta valmistumisen jälkeen totesin, että multa olisi varmaan kyllä loppunut opiskelumotivaatio ennen esim. TKK:lta valmistumista, koska jo nyt tuntu, että 4 vuotta oli vaikeaa jaksaa´loppuun asti.

No, sainpahan jonkinmoisen ammatin itselleni. Kyllä se opiskelu kannattaa loppujen lopuksi. Erilaisten työpaikkojen saanti helpottuu kummasti, jos on edes jotkin paperit takataskussa.

Janne:[q]Tapi T:
Mun mielestä taas ylioppilaspapereille ei tarvisisi juurikaan antaa painoarvoa. Lukio-iässä on useimmiten aika hukassa, eikä välttämättä edes kiinnosta panostaa opiskeluun. On väärin, että teiniajan saamattomuudesta rangaistaan tulevaisuuden kannalta hyvinkin tärkeässä asiassa.


Joskushan se vastuu omasta elämästä on otettava. Monissa maissa nuoret valmistuvat (tosin bachelor-papereilla) yliopistoista 20-vuotiaina - siellä pitää olla "valveilla" paljon nuorempana. Lukioon meneminenhän on myös jo valinta sinänsä.[/q]

Kyl mun mielestä tohon yo pareriin kans liikaa katotaan. Se on kuitenkin vaan yks koe. Jotenkin vaan tuntuis järkevämmältä katsoa lukion päättötodistus (vai milläs nimellä se nyt kulkeekaan). Siinä kuitenkin näkyy paremmin ne tapaukset kun on vaan yksinkertasesti kämmänny yhen kokeen.. Ei pitäis rangaista siitä et jonainpäivänä ei vaan mee kaikki ihan putkeen.. Silloin kun mä kirjotin ylppäreissä niin meijän salin katosta vuos kokoajan vähän vettä.. Voitte arvata kuinka ärsyttävää oli istuu siinä lähellä kun kuulu kokoajan sellanen pieni plop plop plop plop..

Jooh, lukulomalle satuin mäkin jäämään tossa viime viikolla penkkareiden jälkeen. Mitäpä tästäkin "lukulomasta" on tullut - ei yhtään mitään. Ens viikolla alkais jo kaikkien aineiden tentit, joissa voi siis korottaa koko aineen numeroa lukion päättötodistukseen (vai mikä ikinä olikaan nimeltään).

Jostain pitäis vielä löytää se kipinä reaalin ja (pitkän) matematiikan lukemiseen, koska englanti, ruåtsi ja äidinkieli menee vaikka silmät kiinni läpi - varsinkin kun kuuntelut meni aika nappiin.

Ja sit siitä mihin meinaan lukion jälkeen.. Totta puhuen, ei mitään hajua. Ku kaikki alat alkaa kiinnostaa sitä mukaa ku niistä kuulee lisää. Kiinnostavimpia ois kuitenki jokin ala lakiin liittyen, oikis ois kyl tosi jees, mutta kuten todettua sinne pääsee vaan todella marginaalinen osa, ja en sit kuitenkaan tiedä, oisko se loppujen lopuks mun juttu. Ei nääs lukiossakaan oo pahemmin tullu koulukirjoja luettua, mutta hyvin on menny. Ei taida oikiksessa ihan tuurilla ja hihasta temmatuilla ajatuksilla pärjätä

Jaa-a, on se vaan niin vaikeeta. Jos nyt kuitenkin ekaks noi YO-kirjotukset selvittäis kunnialla läpi. TSEMPPIÄ KAIKILLE ABEILLE! *ökkö*

Itselläni alkaa oleen tuo opiskelu ehtoo puolella päättötyön pakertamiseen on kulunut viimeinen vuosi aika löyhästi sitä tehden. Tuolla alku artikkeleissa jengi on pohtinut välivuotta--> itse sen joskus silloin pidin ja suosittelen sitä. meilestäni vuosi sekoilua ennen yhteiskunnan hyväksymää sekoilua...*vink* tekee kenelle tahansa Gutaa!!!

trallaa *ökkö*

Capricorn:[q]...Ei nääs lukiossakaan oo pahemmin tullu koulukirjoja luettua, mutta hyvin on menny. Ei taida oikiksessa ihan tuurilla ja hihasta temmatuilla ajatuksilla pärjätä

Jaa-a, on se vaan niin vaikeeta. Jos nyt kuitenkin ekaks noi YO-kirjotukset selvittäis kunnialla läpi. TSEMPPIÄ KAIKILLE ABEILLE! *ökkö*[/q]

heh.. samal tazil jatketaan ku tähänki asti..;) ihan hyvin se varmaan menee..

Mä elättelen toiveita HKKK:sta mutta mun se pitkä matikka jäi niihin kahteen ekaan kurssiin, että... Aina saa yrittää. Ammattikorkeeseen sitten.. Ei vaan silti tuo toditus ole ihan paras mahollinen...*nyyh* Yritetään.

She:[q]Mä elättelen toiveita HKKK:sta mutta mun se pitkä matikka jäi niihin kahteen ekaan kurssiin, että... Aina saa yrittää. Ammattikorkeeseen sitten.. Ei vaan silti tuo toditus ole ihan paras mahollinen...*nyyh* Yritetään.[/q]

Ei se pitkä oo edellytys Kauppakorkeen matikassa, aika yksinkertaista kuulemma, mut itellä kyl menee pikkasen ohi välil. Ite kans luin vaan palikka matikan ja nytten pyrkimässä samaiseen paikkaan...onks tullu luettuu viel paljon?*vink*

Pyrin muutama vuosi sitten Hgin Kauppakorkeaan. Luin paljon, enkä päässyt*nyyh* Se oli kova kolaus itsetunnolle, kun olin tottunut saamaan helposti hyviä arvosanoja. Luin tosin lukiossa lähinnä kieliä ja filosofiaa, joten Kauppiksen kirjat oli täynnä uutta informaatiota.

Onneks mut hyväksyttiin Heliaan ja pian valmistun tradenomiksi. Olen ollut tyytyväinen ammattikorkeakouluun ja ihan kelpo töitäkin on tarjolla, mutta jotenkin haaveissani on vieläkin ne maisterin paperit. Opiskeleminen antaa sellaista tyydytystä mun sielulleni, että ehkä mun on pakko vielä joskus asettua alttiiksi nöyryytykselle ja ottaa encore pääsykokeisiin lukemisessa*justjoo*

Tyeicha:[q]*uuh* eilen sit alkoi virallinen "lukuloma" ylppäreihin. tähän mennessä olen saanut luettua jopa 50 sivuu äidinkieltä *ding*. ei se mitään et täytyy lukee niihin ,mut kun periaattees täytyis viel samanaikaisesti alkaa lukee oikiksen pääsykokeisiin ym. ( sinne otetaan vain 15% hakijoista ) *nyyh*. onneks ilmoittauduin valmennuskurssille, toivottavasti siit on edes jotain apua.*hmph*[/q]

Suunnilleen saman lailla mennyt mullakin tää lukuloma. Oikeestaan pelkkää selailua tähän asti ja maanantaina alkaa. Helsingin oikiksen pääsykoekirjat ilmesty tänään, koha alkaa armoton lukeminen*nauru* Ite pyrin siis samaan paikkaan. Ja otetaanhan sinne ainakin mun mielestä lähemmäs 20% hakijoista, et aika helppo*nauru* Millä valmennuskurssilla oot? Jos vaikka oltais samalla. Mut lukuintoa vaan kaikille pyrkijöille, etenkin niille jotka ei pyri stadin oikikseen ja kilpaile mun kanssa sisäänpääsystä..*piis*

Tapi T:[q]
Mun mielestä taas ylioppilaspapereille ei tarvisisi juurikaan antaa painoarvoa. Lukio-iässä on useimmiten aika hukassa, eikä välttämättä edes kiinnosta panostaa opiskeluun. On väärin, että teiniajan saamattomuudesta rangaistaan tulevaisuuden kannalta hyvinkin tärkeässä asiassa.
[/q]

Joskushan se vastuu omasta elämästä on otettava. Monissa maissa nuoret valmistuvat (tosin bachelor-papereilla) yliopistoista 20-vuotiaina - siellä pitää olla "valveilla" paljon nuorempana. Lukioon meneminenhän on myös jo valinta sinänsä.

Mulle kostautu mun lukion huonot lähtöpisteet ja pääsykokeessa ois pitän olla ylihyvä, enkä ollu.*mur*
No nyt leikin AMKssa enkä jaksa lukee tänä keväänä mihinkää, alan varmaa opiskelee avoimessa syksyllä tän koulun ohessa. Jos rahaa riittää ni mene jonnekin valmennuskurssille, ni ainaki tiiät osaamises tason.. rahaahan siinä kyl menee. Niistäkin kursseista kannattaa ottaa hyvissä ajoin selvää..