Penni ajatuksistasi

Sanon tänään ei, vaikka tiedän että minulta odotetaan kyllää.

Vaikka kyse on perheestä, niin ei kantti kestä kun on vaikea olo asiasta, kun tuntuu itseä kohtaan väärältä.
Kun tarvitsee tilaa ja aikaa, niin tarvitsee tilaa ja aikaa. Hölmö sitä olisi jos sitä ei ottaisi.

Heidän eteen valmis tekemään eniten, mutta se on tuskallisen usein heidän ehdoilla, ajoittain voimavarojeni ulkopuolella. Mukavuusalueista ei ole kyse, ehkä jonkunlaista taantumista tietyssä seurassa, rajaten nykyisyyttä ja olemassa olevaa potentiaalia.

Ilman omien voimavarojen lataamista, miten sitä voi olla kenellekään avuksi?

Onnen Kyyneleet*sydän*

Hyvä ruoka, parempi mieli ja vatsa pullottaaaaa..

Pienen paikkakunnan terveysasemalla
loistavaa palvelua :)
Suuren kaupungin terveysasemalla
kökköö palvelua :(

---
^
Etkös sie ollut helsinkiin matkstamassa lähiaikona? Siellähän tuulee miltein aina :)
---


Juu, parin viikon päästä. Pittää varmaan mennä Suomenlinnaan, jos siellä tuulis kunnolla :D
Tai jos sitä ennen ehtisin jonkin tunturin laelle...
Jos löytyisi keinu, niin sekin voisi auttaa. Myös tanssiminen

Väsynyt, mutta onnellinen*tanssittel*

*tanssittel*=*sydän*

Hmmm, yläselkään sattuu kävellessä ja selälleen nukkuessa, mutta ei tanssiessa.

Leskenlehdet ja leppäkerttu bongattu :)

Kiukku, kihinä, salamointi. Päässäni myrskyää. Tehnyt avautua yhdelle ja toiselle. Eikä vain yksi asia, mikä olisi ottanut päähän. Yhtäkkiä siinä mukana kuolleet sukulaiseni. Krsitinusko vs shamanismi. Vieläkään kristitty ei hyväksy; ole suvaitsevainen erilaisuudelle. Puhutaan ja kirjoitetaan kauniisti navetoista, joissa lehmillä hyvät oltavat. totuus kuitenkin päinvastainen. Miksei voisi olla rehellisesti eläintä kunnioittava, eikä lehmätehdas. Tehnyt mieli jauhaa pureksia kaksi yhtä mustaa ihmistä hiukkasiksi. Pois tästä maailmasta. Toinen ei ole elämässäni enää. Mutta toinen vaikuttaa vieläkin. Huuu, toivon saavani henkistä tukea ja neuvoa tiistaina. Haluaisin räjäyttää tän olotikan pois itsestäni. Kaipaan muutosta.

There goes my head.

Also: Alkaa jo mun oma pian koittava kuukauden mittanen reissu jänskättää. :)

Narsisti voi mennä pidemmälle ja pidemmälle.. jopa äärettömyyksiin mut onneks simmoisen ihmisen tunnistaa*piis*

^
Herkullista ja rentouttavaa lomaa, kuullostaa mukavalta lomalta ja ihania paratiisiisaaria! :)

Mistä tietää, että tää täti on saikulla kotona doing nothing intellectual / useful? No hitto mun edellisten postausten listassa (profiilissa) on jokaisessa uusimpana postaajana MINÄ ITSE! <3

[q]Aurinkoneiti, 23.11.2009 15:56:
Ongelmani ovat pienet ja väliaikaiset.
[/q]

Pidän tästä ajattelutavasta. :)


Oma pennini:

Jotkut ihmiset ei taida tajuta, kuinka läpinäkyvää niiden toiminta on. Iskevät kuin hyeenat tilanteen tullen, salakavalan viattoman oloisina, tunkien nokkaansa muiden soppiin. Interesting.

Nyt tulee suoraa ajatuksen virtaa sen kummemmin sensuroimatta ja miettimättä.

Tämän illan baarireissu sai mut taas kovin surulliseksi. Ei siksi, etteikö mulla olisi ollut kivaa - sitä mulla oli. Jorattiin frendin kanssa 50-luvun rokkibiisejä, Bon Jovia, Sisters of Mercyä ja vaikka mitä, ja mä vedin melkein tyhjän tanssilattian keskellä taas mun ripaskashown. :D Ja jengi kehtas vielä sanoa useeseen otteeseen, et miksi mä en juo, ja miksi mä mökötän. Jepjep. Onko ajoittainen paikallaan istuminen mököttämistä? :P Ei mun helekutti tarvi juoda ku ripaskat irtoo ihan selvinkin päin, eikä tarvi hävetä jälkeenpäin kun on tapahtumahetkellä ihan tolkuissaan (eikä vissiin omaa edes kykyä häpeäntunteeseen :D).

Eipä tuo juomattomuuskuittailu haitannut, mutta taas joutui näkemään kuinka pinnallinen useimpien arvomaailma on. Okei, ulkoinen olemus on se, mitä me ihmisistä ensimmäisenä nähdään, mutta mua vituttaa se, että mä en koe olevani yhtään sen hehkeempi ku kukaan muukaan, mut ilmeisesti joidenkin vajaiden kähmijöiden mieleen sit olen. Taas toi yksi sama frendin tuttu jätkä, jonka kans jo viime Tuskassa juttelin, kierteli koko illan ja koitti kähmäillä. Juttelin sen kans ihan asiallisestikin jossain vaiheessa. Hän selitti, kuinka miehet haluu nuoremman naisen vaan siksi, et nuoremmilla eukoilla on tiukempi perse. Jätkä selitti, että aionko pokaa jonku ukon baarista, ja sanoin et oon ollu jo melkein puoltoista vuotta mun oman ukkoni kanssa, eikä mulla ole tarvetta katella muita. Sanoin myös, et se tiukka perse ei oo se tärkein juttu siinä vaiheessa, kun haluaa oikeesti jakaa elämänsä toisen ihmisen kanssa. Siihen jäpä tokaisi, että mä vaan elän pilvilinnoissa, samoin ku mun mies, ja että joku päivä se päättyy kuiteskin. Toi jätkä vissiin itekin ''seukkaa'', mutta panee jokaista muijaa joka vastaan tulee, ja onkin tottunut saamaan jokaisen jonka haluaa kun soittaa jopa muuan bändissä bassoa (vittu LOL mä sanon :D). Sanoinpa taas jätkälle aika suorat sanat.

Enihau, se mikä tekee mut surulliseksi on tää vitun pinnallinen arvomaailma, joka ei onneksi kosketa ihan kaikkia, mutta liian useita kuitenkin. Toi saatanan limanen jätkä ei todellakaan hakeutuisi mun seuraan, jos mä vaikka joutuisin tulipaloon ja saisin pahat palovammat pärstään. Toivon ja haluan uskoa, että mulle tärkeät ja musta välittävät ihmiset ei kuitenkaan mun elämästä kaikkoaisi tuollaisen asian myötä. He kuitenkin ovat saaneet näkymän pintaa syvemmälle.

Hitto, muistuu taas mieleen, miksi baarit ei enää innosta. Siellä ihmisistä nähdään vain pinta. Mä haluan olla siellä, missä mun ajatuksilla, mun oikealla läsnäololla ja mun teoillani on merkitystä. Mä haluan olla siellä, missä mut nähdään muunakin kuin vain lihakimpaleena. Luojan kiitos mulle ei oo suotu isoja hinkkejä, leikkaisin varmaan pois ku menis hermo. Propsit teille jotka kannatte uhkeat rintanne päät pystyssä kaikkien näiden limasten sikojen keskellä. (Ja tää ei nyt tarkota, etteikö naisten rinnat olisi ihailun arvoinen asia, mutta kun joillain toi ulkokuoren ihailu menee ihan helvetin överiksi.)

Oonko pinnallinen, kun puhun tämmöistä, ja silti kuitenkin tykkään huolehtia omasta ulkonäöstäni? Ehkä. Mun pointti ei olekaan se, etteikö ulkoisella olemuksella olisi mitään väliä omassa elämässä ja parisuhteessa. Etenkin parisuhteen alkuvaiheessa se saattaa olla se asia, joka kiinnostuksen herättää - mutta ei se yksinään todellakaan riitä kiinnostuksen syvenemiseen ja rakkauteen. Pointtini onkin se, että on ihan helvetin surullista, ettei joillekin oikeasti millään muulla kuin ulkokuorella ja ihmisten hetkellisellä valloittamisella oo mitään väliä. Missä helkutissa on rakkauden arvostaminen?

Joojoo, kunnioittakaamme erilaisuutta ja erilaisia arvoja, mutta mä en jaksa esittää suvaitsevaista jokaisessa asiassa. Kukin tehköön mitä tekee, mut surua ja vihaisuuttakin tämmönen saa mut tuntemaan. Kai mä sit vaan olen ikuisesti tämmönen angstisäkki, joka kantaa koko maailman murheita harteillaan. :D Mä en vaan voi sille mitään, että mua todella ahistaa tää maailma aika ajoin.

Perkele, pitäs varmaan kirjottaa kirja, et ihmiset tulis juttelemaan edes mun ajatusten vuoksi. Edes haukkumaan niitä. Jotain!

Oli ihanan tunnelmallista kävellä baarista kotiin tuulenpuuskassa ja katsella villipupujen temmellystä puistossa - kunnes joku ohikulkeva ukko taas huuteli jotain. Se olisi varmasti huutanut kelle tahansa naiselle sillä hetkellä, mutta vitutti jälleen kerran - kaikkien huuteluiden kohteeksi joutuvien naisten ja miesten puolesta. Jotkut siitä saattavat nauttiakin, tosin. Tai jotkut saattavat toivoa, että heille edes joskus huudeltaisiin, tai että heidän ulkonäköään tultaisiin edes joskus kehumaan. Mutta ei tuollaisella ole mun mielestä mitään merkitystä sen rinnalla, kun kuulee jonkun sanovan ''Rakastan sua juuri sellaisena kuin olet''. Toivon ja haluan uskoa, että jokainen rakkautta arvostava saa kuulla ja sanoa tuon lauseen edes kerran elämässään.

Tuskin kukaan hullu tätä mun romaania luki, mut tää oli taas mun omaa kirjotusterapiaa et saan unen päästä kiinni. :D Joo, olen varmasti tiukkis ja itsekeskeinen ja vaikka mitä joidenkin mielestä, mutta nyt oli vaan pakko laittaa ajatukset kirjaimiksi. Silläkin uhalla, että saan taas kiljoona quottausta joissa mun ajatusten kerrotaan olevan ihan perseestä revittyjä. Mut tuskin kukaan ees jakso lukea tätä, joten se siitä ilosta. :D

Nyt tekis rakastava syli terää. Syli, johon voi käpertyä ilman meikkiä, ilman isoja hinkkejä, ilman täydellisyyden vääristynyttä illuusiota - ja olla silti rakastettu. Huomenna sitten. :)

Helvetti että mä olen onnekas tyttö. En ole aina ollut, mutta nyt olen. Ja olen niin kiitollinen siitä kuin ihminen olla voi. Elämästä ei koskaan tiedä, joten kannattaa nauttia hyvistä hetkistä silloin kun niitä on.

''Jos luulemme, että ihmiselämää voi ohjata järjellä, tuhoamme mahdollisuuden elämään.''

Niin paljon oon koittanut järkeillä elämässäni asioita. Olla järkevä, kunnollinen, kärsivällinen. Tehdä asioita, joita minulta odotetaan, joihin minut on kasvatettu, joita minäkin olen oppinut odottamaan itseltäni.

Järki on toki arvokas asia, mutta jos sen päästää syrjäyttämään sen, mikä on itselle oikeastaan tärkeintä, saattaa havahtua elämättömään elämään.

Oon aina aatellut, että rakkaus ja tunteet on oma valinta. Parisuhde oma valinta. Samoin parisuhteettomuus ja melkein kaikki. Taitaa kuitenkin olla niin, että rakkaus valitsee ja vie ihan täysiä ja sata lasissa juuri silloin, kun sitä ei ole itse valinnut. Se valitsee minut. Joskus ja joka päivä. Ja joskus jättää valitsematta. Olen onnellinen siitä, että kaikki ei olekaan järjellä päätettävissä. Kaikki ei olekaan minun hallinnassani. Se tuntuu hyvältä, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Elämä yllättää ja on elämisen arvoista. Elämä on seikkailu.

[q]sativa, 13.7.2009 21:19:
Kauhea, miten asioita on lapsena pitänyt itsestäänselvyyksinä. Nyt kun itse olen viimeisen reilun tunnin keitellyt ensimmäistä kertaa elämässäni kaalta eikä ole vieläkään valmista, ihan hävettää etten ole nassikkana syönyt mumman varta vasten tekemiä kaalikääryleitä.
[/q]

Tää on kyllä niin totta. Duunissa kun väännetään nassikoille ite safkat, ja välillä tullut itsekin kaaliruokia väsättyä, niin kyllä sitä saa mielummin aloitella safkan valmistamista jo useamman tunnin etukäteen, varsinkin kun ruokittavana on yleensä n.10 ihmistä. Samoin kun aamupalaksi välillä väsäilen duunissa riisipuuroa, saa sitä haudutella sellaset pari tuntia.

Noh, ei ihan pienten nassikoiden tarvikaan osata vielä arvostaa sillä tavalla ruokaa, kun sen pitäisi olla niille sellanen ns. turvallisuutta tuova itsestäänselvyys. Näin ei tietenkään ole kaikkialla, valitettavasti.

[q]Santutar, 2.9.2009 15:43:
Mitäs sitte ku mikää ei tunnu miltää?*hmph*
[/q]

Sitte tehään niin saakelin tiukka reeni, että jokainen lihas huutaa armoa, ja ainakin sitä kautta pääsee päästämään kipuiluja ulos ja tuntee olevansa elossa (tai kuoleman partaalla). *grr**hikoil**uros*

Teikäläisen kohilla tosin moinen on about jokapäiväistä toimintaa, joten ei voi muuta sanoa kuin:

Kun on tullut paljon tunnettua, tarvitaan välillä tunteeton välitila. Puuduttavaa as hell, mutta välillä välttämätöntä. Paljon halei!

Välillä on ihanaa haistattaa pitkät kiireelle, suorittamiselle, tehokkuudelle. Välillä tekee niin hyvää vain olla yksin hiljaisuudessa ja miettiä kaikkea sitä, mitä ei arkena yleensä ehdi ja kykene. Välillä on tärkeää olla hyödytön, antaa ajan virrata ohitse ja ajatusten tulla ja mennä.