SINKKULUUKKU

[q]
Umbala, 24.1.2009 11:54:
100% täyttä paskaa.

[/q]
[q]Vampyrella, 24.1.2009 21:08:

Ymmärrän pointtisi. *Saivartelua*
[/q]
Mutta mä en luovuta, koska mä olen aivan varma, että joskus on vaan parempi valehdella.

1. Kolari
Kuvitellaan että eläisin parisuhteessa, ja saisin lainaksi paremman puoliskoni rakkaan auton. Pelleiltyäni sillä parkkipaikalla onnistuisin kolaroimaan sen niin, että huoltoon menisi vähintään 3vk. Onko totuuden kertominen tarpeellista tai missään tapauksessa hyödyllistä jos rahallisesti tietysti korvaisin menetyksen, ottaisin opikseni ja ehkä kyseinen tapaus tekisi minusta jopa paremman ihmisen. Totuus kun nimittäin saattaisi tuhota koko parisuhteen. Neuvoisitko sinä minua kertomaan totuuden, ja toivomaan parasta, vai antaisitko valehdella, jos nimenomaan uskosit vahvasti minuun.

2. Rumalapsi
Minä ja Päär seurustelisimme siskosten kanssa joilta löytyy 3 sisar joka saa uuden lapsen. Päär tapaa lapsen ensin, ja nähdessään sen, ensin hieman pelästyy ja lopulta menee kysymään omalta morsiammeltaan, mikä lasta vaivaa. Tyttö suivaantuu ja menettää malttinsa koska ei voi hyväksyä sitä, että vauva on pelottavan näköinen. Samoin reagoi kaikki sisaret. Päär varoittaa minua tapahtuneesta, ja osaan hillitä reaktioni. Minulle esitetään kysymys, eikös olekkin soma vauva. Positiivinen hymähdyskin olisi petosta ja totuus ei missään tapauksessa tulisi olemaan kaunista katseltavaa. Etkö sinä valehtelisi?

3. Pippeli
Olet treffailut poikaa joka on vienyt jalkasi alta pelkällä olemuksellaan, koet teidän olevan "sielunkumppaneita*", ja molemmat tuntuvat olevan valmiita intiimimpään suhteeseen.
Makuuhuoneeseen päästyänne sinulle selviää, että kyseisen valio miesyksilön pippeli on valitettavan pieni, olematon, eikä siis läheskään mitä olit toivonut. Kuvitellaan että haluat silti yrittää kyseisen henkilön kanssa, voihan sitä yrittää muutakin tehdä, kun vain yhtyä. Kun sinulta kysytään mitä mieltä olet pippelin koosta, onko se riittävä ja asia tuntuu selkeästi olevan äärimmäisen arka paikka kyseiselle miehelle, valehteletko ja päätät ottaa asian puheeksi myöhemmin jos suhde siitä kehittyy, vai annatko totuuden laulaa ja toivot että mies kestää palautteen?

*Tai mitä nyt ikänä koetkin olevasi ollessasi syvästi kiintynyt johonkin henkilöön.

[q]Cjet,
Nii, rehellisesti sanoen en voi sietää naisia jotka lupaa sen kuun taivaalta juomien vuoksi.. Eiks se mee vähän itsensä fake-kauppaamiseksi kun ei sit myytykään? Nyt varmaa tulee taas osumaa aika miljoonalta naiselta. Toisaalta tyhmiä on ne miehetkin jotka tohon halpaan menee joten antaa mennä.. Mut mä en kyl osta juomia muuta kuin ystäville.. johtuukohan siitä tää huono herutustahti..
[/q]

En tiedä, mahtaisiko johtua siitä, että en yleensä niitä juomatarjouksia juuri saa, mutta mä ainakin varaan ihan omat rahat mukaan kun lähden baariin. Sitten jos omat rahat loppuu, niin sitten lainaan kavereilta tai vingutan Masteria, mutta en ala kissailemaan ilmaisten juomien toivossa.

Mua inhottaa se joidenkin (lue: kauniimpien, itsevarmempien) kavereideni leikki, jossa baarin esims. rumimmalta, vanhimmalta yms. oudoimmalta mieheltä ruetaan kärttämään juomaa. Sitten jos juoma saadaan, niin liuetaan kikattaen paikalta ja pakoillaan kyseistä ihmistä loppuillan. Mun mielestä se ei ole kivaa.

Itselläni on sellanen juttu, että saatan ihan hyvin tarjota juoman jollekulle, mutta ei mulla ole siinä sen suurempia taka-ajatuksia. En mä usko, että mä pääsisin johonkin kainaloon yöksi, enkä sitä edes tarjoamisellani toivo. Lähinnä se on omanlaista uhmaa "Hei, kattokaa...mä oon muuten hyvä tyyppi." Eipä se kai sekään kovin fiksua ole.

Vedetääns tähän vähän tasa-arvo keskustelua mukaan.

Jos mä olen opiskelija-neiti, jonka tulot ei ole päätähuimaavat, ja mä deittailen insinöörismiestä, joka on vakavaraisessa työpaikassa about 3000 e kuukausipalkalla, niin en mä kyllä tunne huonoa omaatuntoa siitä, että se maksaa. Ja jos ei se sitä omasta haluasta tee, niin ei siinä mitään, kyllä mä sitten maksan omani, mutta mä toivon, että jos se tarjoutuu, niin se on ajatellut asian loppuunasti ja todella haluaa meikäläisenkin osuuden maksaa.

Enkä mä tunne huonoa omaatuntoa siitä, että mun kaverit maksaa mulle joskus, kun mä tiedän itsestäni, että joskus ne saa sen takasin. Mä annan hyvän kiertää.

Siinä kyllä jossain vaiheessa alkaa kolkuttelemaan takaraivossa, jos joku tekee niitä "Tarjoo sä nää, niin mä tarjoon seuraavat. Kiitti. Hei, mun pitää muuten mennä. Moi."

[q]Jutu, 5.10.2006 03:39:
Eräs miespuolinen kaveri kertoi tänään aika mielenkiintosen teorian. Se oli jostain lukenut, että hauskat naiset pelottaisi miehiä, koska miehet tuntisi olonsa uhatuiksi. Miehet kuulema nauttii siitä kun saa naiset nauramaan, mutta jos asia onkin päinvastoin, niin se koetaan jollakin tavalla uhaksi miehisyyttä vastaan. Hauskuus tuo valtaa, tai jotain sellasta *ding**whaat*.

Tuossa täytyy olla se syy siihen miksi mä oon sinkku. Oon vaan niin älyttömän hauska, että kaikkia pelottaa *lmao**igor*
[/q]

No kyllä itsellä ainakin on ympärillä semmosia mimmejä, joista ajattelee: "Että onpa tuo palikka." Kummasti niitten palikoitten ympärillä sitten kuitenkin pörrää niitä miehiä. Älykkäät, nenäkkäät ja hauskat naiset sivuutetaan, kun on semmoinen pelko persiissä, että entäs jos tuo on älykkäämpi, nenäkkäämpi ja hauskempi, kuin minä.

Sitten kuitenkin itketään näitten ominaisuuksien perään, kun naisessa niitä ei ole. Ehkä tähän auttaa semmoinen itsesäätely, naiskojen puolelta, että ei lataa sitä koko varastoaan siinä ensimmäisessä tapaamisessa. En sitten tiedä. Pikku hiljaahan sitä toisen huumoriin oppii, ei sen välttämättä tarvitse kolahtaa heti ja kovaa.

Nykyiseen elämäntilanteeseen ei ehkä mikään 24/7 -suhde sopisi, mutta kuitenkin haluaisin lämpöä ja läheisyyttä. Fuckbuddy hommeli ei kuitenkaan toimisi, en omalta puoleltani ainakaan usko itseeni siinä asiassa. Harvemmin käy nimittäin niin, että fyysinen- ja henkinen yhteys eivät kulkisi käsikädessä.

Mikä siis neuvoksi...

Olen vähän miettinyt tuota kaukosuhteen mahdollisuutta. Se saattaisi olla juurikin semmoinen, joka sopisi. Ja nyt lähimpään suhdekauppaan, että "Yksi kaukosuhde - kiitos."

[q]Syder, 6.10.2006 10:37:
No ei iha liian montaa vuosikymmentä edes tarvi taakkepäi mennä ni kyllä on kuviot ollu iha toista maata, sodan jälkee vähä perheitä kyhätty ja sitte kasvatettu tenavia jotka on pullauttanu ekat omansa parikymppisenä tossa '60-70 välimaastos ja sitte vielä sisarukseks iltatähden '80+
[/q]

Iltatähti -82 ilmoittautuu o/

Veli -67, sisko -73...hah...etpä paremmin olisi voinut ilmaista

Näyttää kovasti siltä, että sinkkuluukkuun on tunkua syksyisin. Tai en minä vielä tästä sykystä tiedä, mutta tuossa on jo useampi viesti, että vuosi sinkkuilua tullut juuri täyteen. Itse täytyy kyllä todeta, että juuri jossakin näillä main tuli 2 vuotta sinkkuna täyteen. Eikä loppua näy, ainakaan lähitulevaisuudessa. Kaikkeahan toki voi tapahtua

Tai ehkä jengi on vaan innostunut ilmoittelemaan siitä, että vuosi on täynnä. Heh. En tiedä.

Minä en ole pitkään aikaan tuntenut itseäni sinkuksi, vaikka siis miesrintamalla ei ole tapahtunut yhtään sen enempää, kuin aikaisemminkaan. On vaan ollut niin paljon kaikkea muuta (duunissa, muutto jne.), että en ole ehtinyt omaa sinkkuutta miettimään (/surkuttelemaan).

Joskin tämä olotila kelpaa minulle paremmin kuin hyvin. Mikäpä tässä on ollessa. Vähän vain ihmettelin, että miksi en ole kirjoittanut Sinkkuluukkuun, mutta tuostahan se varmasti on vain johtunut. Ehkä mä vielä palaan joskus tammikuussa aktiivisesti tännekkin voivottelemaan, kun tilanne taas avautuu itselle

[q]Sand3, 4.12.2006 12:41:
---
Annakins, 4.12.2006 12:39:
*klipklop*

Mul on sellanen iso tyyny :D

---


sellai on kyl tosi pop...joskus ikeassa myytiin sellaisia torso tyynyjä...mietin pitkään et olisko pitänyt ostaa sellai niin sitä sit olis yöllä voinut halata...
[/q]

Mä olen nyt pari vuotta nukkunut ihan kiltisti omassa sängyssä niin, että toinen tyyny on pään alla ja toinen tyyny on siinä sen toisen tyynyn vieressä. Se on siinä odottamassa, että jos joku sille joskus pään laittaisi. Nyt olen aamuna muutamana (myös tänään) herännyt se "ylimääräinen" tyyny rutistettuna itseäni vasten, kunnon karhunhaliotteella.

Olen hieman ymmälläni, mutta toisaalta mielelläni ottaisin ihan eläväisenkin rutisteltavan siihen.

[q]hallucinogen, 6.10.2006 10:01:
Ja paskat sanon minä. Toi on jostain turhasta naistenlehdestä repästy "viisaus" joka pitää yhtä kutinsa kun sammakkomiehen ennustukset =D
[/q]

Kuuleppa, se on kyllä laajan empiirisen tutkimuksen tulosta

Ei vaan, ihan totta. Kyllä mäkin säikähdän, jos mulle aletaan kertoilemaan jotain älykköjuttuja tai liian pervouksia. Ihmettelen, että mikäs kummajainen tuo on. Eiköhän se päde myös toisinpäin. Liika mitä tahansa on liikaa, mutta kummasti sitä alkaa kummallisuudet kiinnostamaan, kun vähän edes tutustuu.

Mä vaan en osaa hillitä kieltäni, paitsi sitten, kun olen niin humalassa, että vain hymyilen. Eikä sekään sitten ole taas hyvä...ei ei.

[q]loremipsum, 19.12.2006 12:57:
mut joulu tulee :D

[klipetiklop]
[/q]

*sydän* Niinpä se joulu tulee. *sydän*

Itsellä ei stressiä yksijäämisestä tai -olosta. Tiedän, että tiedän, kun kolahtaa tai osuu.

Toisinaan vain iho kaipaa ihoa

[q]niomic, 19.12.2006 22:39:

Rehellisyyskin voidaan käsittää niin monella tavalla. Itse en ainakaan usko pahemmin semmoiseen rehistelyyn, missä pitäisi muka kaikki mielestään purkaa. Vai meinattiinko tässä nyt semmoista rehellisyyttä, ettei petetä suhteen luottamusta :)? Eli ei tarvii olla rehellinen siitä mitä sairauksia ja ajatuksia päässä liikkuu per sé?
[/q]

No mulle rehellisyys on sitä, että mun ei tarvitse kysellä. Se on sellaista hiljaista luottamusta toiseen.

Se rehellisyyden periaate on sama ystäville, vanhemmille ja puoliskolle, eli kaikille niille joita minä rakastan. En mä odota, että mulle kerrotaan kaikki jutut. Eikä niin kuulu ollakkaan, mutta sellainen perusta on oltava olemassa. Sellainen perusta mun ajatusmaailmassa on koko ihmisyydelle.

Ja mä näen niin, että se rehellisyyden rikkoja kyllä kärsii itsessään ne seuraukset. Tottakai mä olen esimerkiksi valehdellut mun vanhemmille ja joutunut sitä peittelemään ja tuntemaan tunnontuskia, mutta aika paljon asioista mä olen kuitenkin sitten jossakin vaiheessa tunnustanut. Muun muassa ison osan mun kännisekoiluista mun vanhemmille, noin esimerkkinä.

[q]KooKie, 15.12.2006 12:03:
Tuli vaan tässä mieleen, että pitäisköhän tota bakteerikantaa nyt alkaa pitää yllä ihan vaan sellaisena rokotus -tyyppisenä suojauskeinona. o:)
[/q]

Hah...tässäpä oiva iskurepliikki. "Moi, haluisitsä ylläpitää mun bakteerikantaa? Mun poikabakteerit on tällä hetkellä vähän vähissä."

[q]Sand3, 22.1.2007 14:35:
Ihan tylsiä ootte!!!
[/q]

Hih...luin tuosta sinun nimen alta, että "Vaikea tyttölapsi" ajattelin, että onpas siinä mainospuhe Onneksipa se sitten olikin veikeä...

Niin ja asiaan. Tänä vuonna olen ollut niin kiireinen, että olen unohtanut koko sinkkuuden ja kurjuuden. Toisaalta on kyllä ollut niin paljon kaikkea, että olen muuttunut ihme androgyyniksi. Yleensä kun se naisvitutus tai -ihasnutus iskee muutaman kerran viikossa.

Aivan kamalaa. Ihan mahtava viinkonloppu takana, mutta kai se niin menee, että hyvän olon tunne on vakio. Jos on ollut mahtava ilta, niin seuraavana päivänä on mahtava morkkis. Eikä mulla edes ole. Tai siis on, mutta ei ole ja sitten kuitenkin on. Kohta saa pitsaa uunista.

En vaan tiedä, että mistä olen keksinyt olevani kaunotar. Koska miksi mä muuten eksyisin aina niitten nörttien matkaan. Voi nörttejä.

Haluaisin jonkun perusjampan, enkä mitään nörttiä. Vierelleni kupsottelemaan.

[q]remotion, 6.2.2007 22:48:
No, miltäs vaikuttaa? http://www.btcf.fi/forum/images/smilies/thinking.gif
[/q]

No ei siinä...eikö koira olisi halvempi? Kyllähän sielläkin on erikoisia rotuja, jos tolla erikoisuutta tavoitellaan.

Okei, jos joku haluaa Senja nimisen tytön ja Lauri nimisen pojan, niin ainakin kuivaharjoittelu voidaan aloittaa heti. Toisista nimistä voidaan keskustella ja Laurin paikka voi olla muu, kuin ensimmäinen. Jos haluaa vielä muita nimiä, niin sitten pitää vain kasvattaa katrasta.

Tähän pariutumiseen ja siitä seuraavaan lapsien tekemiseen, on kyllä ajatukset välillä alkaneet harhailla. Ei ainoastaan sen takia, että itselle tulee neljännesvuosisata vastaan ihan kohta, vaan lähinnä siksi, että omat vanhempani vanhenevat myös uhkaavasti. Äiti täytti juuri 61 ja isä täyttää kohta 66. Haluaisin kuitenkin, että minun lapseni saisivat vielä viriilin mummin ja papan, jotka jaksaisivat vähän touhutakin lasten kanssa.

Haluaisin, että omat lapseni muistaisivat isovanhempansa viisaina ja lämpiminä ihmisinä. Ei niin, että heillä olisi vain muitten muistoja. Itse nimittäin olen tuntenut vain äitini isän - ukin ja isäni äidin - mummon ja saanut heiltä elämääni erittäin paljon. Ukki on jo rajan takana, mutta mummo on vielä jokseenkin hengissä. Koko ajan hänelläkin elämän lanka kuitenkin ohenee, enkä usko, että mummollakaan on enää montakaan vuotta jäljellä. Kuitenkin nämä kaksi ihmistä ovat sellaisia, jotka tulevat pysymään mielessäni lopun elämääni.

Alan tulla sinkkuilussa siihen vaiheeseen, että yritän keksiä järkeviä syitä, miksi olisi mukavampi seurustella. Esimerkiksi ruuan laittaminen jollekkin muullekkin, kuin vain itselleen on kivaa. Kyllähän sitä voi kutsua kavereita syömään, mutta ei se nyt vaan ole ihan sama asia. Toisaalta, mitäpä ne järkevät syyt auttaa, kun on hieman hiljaista taas tuolla miesrintamalla. Joskin olen tiedostanut, että ihan itsestä se johtuu, en vaan osaa.

Ja toisaalta siitä, että semmoisia järkeviä miesten kohtaamis tilanteita tulee niin kovin vähän eteen. En kyllä kehtaa alkaa missään kauppajonossa silmää vilkuttamaan. Nyt on onneksi uusi työ ja siellä uusia ihmisiä, että jos ei töistä, niin ehkä niitten työkavereitten kavereista lötytyy. Toivossa on hyvä elää.

[q]Snaggo, 14.2.2007 14:08:
Itse jotenkin kammoan kahvilameininkiä. Leffasta nyt puhumattakaan.
[/q]

Rautatientorille luistelemaan ja jos tuntuu, ettei siinä kaikkien silmien edessä kehtaa, niin sitten Brahen kentälle (Helsingissä siis). Molemmista saa vuokrata luistimia. Melko isolla todennäköisyydellä kumpikaan teistä ei ole muutamaan vuoteen luistellu, joten saatte hyvä syyn pidellä toisianne kädestä/kaulasta.

Sunnuntai tai lauantai (päivä) deitit pulkkamäkeen. Termariin kaakaota, kahvia tai teetä. (Kannattaa varmistaa kumpaa, jos on allergigolo.) Ja HUOM! Ei termariin sekaan "lämmikettä", vaan pikkupullo (0,2 dl) taskuun, josta voi toiselle osapuolelle tarjota. Ottaa jos ottaa, mutta huomaa, ettet ole humaltumistarkoituksessa liikkeellä, kun on vain pikkupullo. Kaakaon kanssa minttuviinaa, kahvin kanssa NussNougatia ja teen kanssa Vana Tallinnaa. Jos meinaa Alkossakin jäätyä.

Niin ja...pahin treffimoka on ottaa rohkaisua. Todennäköisesti sitä toistakin osapuolta jännittää, joten ei kai siinä mitään menetettävääkään ole.

(Huom. Vinkkejä ei ole testattu käytännössä. Harvemmin tulee tilaisuutta ehdottaa, sen kerran kun olen deiteille tyyppiä pyytänyt, niin eipähän enää sen jälkeen kaverista kuulunut. Keles...)

[q]kilobitti, 15.2.2007 12:01:
Asiaan tietenkin kuuluu että seurustelin silloin joten homma jäi siihen*nauru*
[/q]

Eikö sulla sitten enää ole se lappu tallella?

Vaatisi ainakin meikäläiseltä aika ison kynnyksen ylittämistä, että tuohon pystyisin. Joskus käynyt mielessä, että: "Onpa mukavan näköinen mies. Pitäisikö sille antaa puh.nro.?" mutta eihän sitä ikinä ole tullut tehtyä. Outch...siinähän voi menettää kasvonsa...