Ujous

Minä olen mahdottoman ujo ja se häiritsee paljon jokapäiväistä elämääni.Yritän kaikin tavoin olla oma itseni, mutta varsinkin vähän tuntemattomienkin seurassa muutun täysin.Minä en saa mitään sanaa suustani ja olen erittäin hermostunut.Olen yrittänyt saada itseni avoimeksi ja normaaliksi kaikin tavoin, mutta en saa ujoutta pois, en sitten millään.

Haluaisin niin olla itsevarma, puhelias, hauska ja kaikin tavoin epäujo.Täytyy vielä harjoitella.Mutta onneksi se tieto vähän lohduttaa, että en ole tässäkään asiassa todellakaan yksin.

Kun pojat ovat ujoja, niin se on vain mielestäni erittäin viehättävää.

[q]kuu:
Kun pojat ovat ujoja, niin se on vain mielestäni erittäin viehättävää.
[/q]

Tuo oli kyllä päivän piristys Voi kun teidän kaltaisia olis enemmän

[q]kuu:
Haluaisin niin olla itsevarma, puhelias, hauska ja kaikin tavoin epäujo. Täytyy vielä harjoitella.Mutta onneksi se tieto vähän lohduttaa, että en ole tässäkään asiassa todellakaan yksin
[/q]

Täsmälleen näin, kunhan siihen harjotteluun ei menis koko elämä

Hmm... Harvempi uskoo ees että mäkin osaan olla ujo... joo totta se on ..
Mä oon kyl tosi avoin ihminen ja uskallan aloittaa juttelun ja kommunikoin jne... mutta mites sit kun pitääkin siirtyy vähän vakavammax ..kääääääääk.... sit mule menee kyl pupu pöksyyn... Ihastuminen on ihanaa mut myös piinavaa..jotenkin mietin vaan kokoajan että mä mokaan ja en haluu mokata koska oon niin hiton ihastunu että en haluis pettyy... hmm... sekavaa.. toivottavasti tajusitte yhtään mitä selitin...*iloinen*


sille pojalle..*blush*

[q]fadeout:
Täsmälleen näin, kunhan siihen harjotteluun ei menis koko elämä
[/q]

No toivotaan nyt vain parasta meille kaikille hassuille hiljaisille!

[q]Unity(f):
Hmm... Ihastuminen on ihanaa mut myös piinavaa..
[/q]
niinpä. varsinki ku toisen osapuolen ajatuksista ei ota pirukaan selvää...

[q]Wert:
---
Unity(f):
Hmm... Ihastuminen on ihanaa mut myös piinavaa..

---

niinpä. varsinki ku toisen osapuolen ajatuksista ei ota pirukaan selvää...
[/q]

Totta puhutte.

[q]kuu:
Kun pojat ovat ujoja, niin se on vain mielestäni erittäin viehättävää.
[/q]

*iloinen**hali*

Hihhiii *sydän*

Mäkin olen joskus pienempänä ollut aika ujo, nyt en oikeastaan pahemmin enää. Tai se riippuu tilanteesta. Jotkut viralliset tahot tai korkean auktoriteetin tai aseman omaavat henkilöt aiheuttavat toisinaan ujostelua (tai paniikkia..) mutta arkielämän tilanteet ja uusiin ihmisiin tutustuminen ei ole enää mikään ongelma, vaikka muutamia vuosia sitten se saattoi ollakin (etenkin just tällaset treffijutut ja vastaavat).

Luulisin että minulla tuo ujous liittyi aika paljon jokseenkin huonoon itsetuntoon, tai pelkoihin siitä mitä minusta ajatellaan, joka taas johtui pitkälti koulukiusaamisesta. Kun kiusaaminen loppui aloin ehkä arvostamaan itseäni enemmän, ja aloin uskoa etten ehkä sittenkään ole täysin epäonnistunut yksilö, ja myös ujous on ajan mittaa hävinnyt. Apuna on ollut myös esim. ilmaisutaidon kurssit koulussa.

Ainakin minulle myös tuottaa suurta iloa jos pystyn ”ylittämään itseni” liittyen johonkin tilanteeseen joka tuntuu vaikealta (siis jos se menee hyvin..). Esim. vaikka kuinka olisi ujostuttanut pyytää jotain treffeille ja jos kuitenkin uskaltaa, niin ainakin omalla kohdallani se on ollut varsin palkitsevaa

Tsemppiä vaan!!

[q]fadeout:
Vihdoinkin on mukava tyttö kiikarissa. Ollaan oltu pari kertaa yhdessä bilettämässä ja nyt on sovittu treffit. Tyttö kiinnostaa kovasti, mutta kun olen niin helvetin ujo. Eikä asiaa paranna se, että en oo kovin hyvä jauhamaan juttua.

Eli nyt jännittää, ahdistaa ja vituttaa vaikka päällimmäisenä tunteina pitäis kai olla onnellisuus ja tyytyväisyys. Ja on sitä treffeillä ennenkin oltu, mutta aina se on yhtä hankalaa.

”Ole vain oma ittes” on ihan hyvä neuvo juu, mutta oisko kellään tarjota konkreettisempaa apua. Tää on niin kiusallista Eikä tää nyt ole mitään teini pelleilyä, ihan tosissani tätä kysyn. Ei se oo kaikille niin helppoa...

Joten olisin kiitollinen, jos muutkin avautuis tästä asiasta.
[/q]

konkreettisempaa apua.. no joo..
Ensimmäiset viralliset treffit, eikä puhuminen suju..
Hymyilet, katsot silmiin, vaikutat kiinnostuneelta kaikesta mitä hän kertoo, ja aina varmasti keksit jonkin välikysymyksen.. mistä pikkuhiljaa saa lisää keskustelua. vastavuoroisesti välillä kerrot itse jotain omaa juttua siten että uskot itse siihen, näin siitä tulee paljo mielenkiintosempi.
Jos hän kysyy jotain yritä välttää yhden/kahden sanan vastauksia. Ja toisen puheen täydellinen keskeyttäminen o epämiellyttävää puhujasta..
keskustelusta saa paljon ”syvemmän” jos pystyt pitämään katsekontaktia yllä häneen,(yritä myös katsoa häntä silloin q itse puhut etkä vain kuunnellesasi) etkä seuraa ympärillä tapahtuvaa, näin hänelle tulee kuva että olet paikalla hänen takiaan etkä minkään muun takia.
En tiedä onko noista mitn hyötyä, mut jotain alkuun..*piis*

Mäki oon jonniverra ujo ja välil tekee tiukkaa saada se iha ensimmäine kosketus muijii.. Mut jopa ekat deitit menee mul (ainaki omast mielest) hyvi eikä oo mtn vaikeuksii keksii sanottavaa ja sillee..

Ainoostaa välil se ensimmäine kosketus tökkii ja pahast

[q]mikkihiiri:
Ainoostaa välil se ensimmäine kosketus tökkii ja pahast
[/q]

Itse kärsin tuosta. Kuinka avata keskustelu taikka ilmaista tunteensa. Osaisinpa lukea toisten ajatuksia

oon ujo vaan sellasessa seurassa missä muut tuntee toisensa jo ennestään ja oon ainoa ulkopuolinen.. muuten oon tällänen puhelias hömppä

[muokattu 6.10.2003 15:03]

mulla ujous on tavallan on/off-maista. Tilanteissa joissa mulla on hvyä
olla ja luotan ympärillä oleviin ihmisiin, kukaan ei todennäköisesti voi
kuvitellakaan että olisin jossain tilanteessa ujo.

Toisaalta, vieraiden tai puolituttujen ihmisten edessä saattaa kummasti
ruveta ujostuttamaan. Toisin sanoen ujous on mun kohdalla suoraan
yhteydessä itsevarmuuteen. Itsevarmuus taas ei välttämättä ole jotain
mitä on tai ei ole, vaan se on mielentila johon voi itse vaikuttaa.

Vastakkaisen sukupuolen lähestyminen? Jos tilanne lähtee spontaanisti
ja meillä on edes jotain puhuttavaa, hoidan kyllä oman osuuteni kunnialla.
Sen sijaan jos multa odotetaan jotain (”venaa mä esittelen sut yhdelle,
tää tyttö sun on ehdottomasti tavattava - mun mielestä te voisitte
sopia yhteen” *tökerö silmänisku*), ni homma on yleensä tyssänny, ja
mun kiinnostus lopahtanu,l ennenku on alkanutkaan*nauru*

[muokattu 6.10.2003 15:29]

[q]LostM:
En tiedä onko noista mitn hyötyä, mut jotain alkuun..*piis*
[/q]

Onhan noista jo paljonkin, enhän mä voi odottaa että kukaan pystyy mitään täydellistä ja erehtymätöntä vinkkiä antaa. Toinen juttu on sitten se kuinka tää kaikki onnistuu käytännössä ku kädet hikoo ja päätä kuumottaa

Oon sitä mieltä, että parempi yrittää ja epäonnistua kuin olla tekemättä mitään. Ikävintähän olis huomata eläneensä elämän tutustumatta kehenkään. Joten keep on living, boys and girls!

[q]Blues:
Itse kärsin tuosta. Kuinka avata keskustelu taikka ilmaista tunteensa. Osaisinpa lukea toisten ajatuksia
[/q]
Ajatusten lukeminen olis tosi hyvä juttu mullekkin. Tosin mulle riittäs jos osaisin lukea paremmin \”rivien välistä\” sosiaalisissa tilanteissa naisten kanssa. Mä en osaa tulkita monille ihan ilmeisiä signaaleita ja saan kuulla joltain kaverilta sitten myöhemmin jos joku tyttö on ollut ihastunut muhun. Tästä johtuen alotteen tekeminen tuntuu helvetin vaikeelta, pitäs vaan ymmärtää, että aika vähän siinä häviää, vaikka rukkaset tuliskin.

mulla ainakin se on vähän ristiriitasta, kun juuri silloin kun pitäisi tehdä uuteen tuttavuuteen vaikutus, niin ujostuttaa. mutta sit jos ei ole 'taka-ajatuksia' jonkun uuden tuttavuuden suhteen, niin silloin taas juttuu luistaa niiiin hyvin.
ihan hölmöä. mutta toisaalta sitten kun onnistuu voittamaan ujoutensa, niin sitä paremmaltahan se tuntuu.
eikä ujoudesta koskaan voi varmaan lopullisesti päästä eroon, eihän?

Oon oikeestaan aika ujo. Kavereitten kans (ja humalassa *heiii*) kylläkin melkoinen hölösuu, mut noi koulujutskapuheet jne. tuottaa sellasta hengenahdistusta ettei meinaa sanaa saada suusta..

Miesten kaa oon paljo rennompi, johtuu varmaan siitä, etten koskaan koita varsinaisesti tehhä mitään erikoisempaa vaikutusta vaikka siinä ois mikä prinssi mun kaa juttelees, koska haluun tutustuu ihmisiin eikä mulla oo mikään kiire/pakko saada sitä tykkäämään miusta. Siis ajattelen hänest ku hää ois joku miun kaveri, et ei se ny nii tarkkaa oo jos vähän jotaa sekoileeki siin jutellessaan

Ehkä ton takii en sit seurustelekkaa

Nii ja mie en kanskaa tykkää jos mies esittää jotain muuta kuin todellisuudessa on

Mä oon kyllä aika ujo... hyvä kun uskallan sanoa ”moi”

Vihdoinkin on mukava tyttö kiikarissa. Ollaan oltu pari kertaa yhdessä bilettämässä ja nyt on sovittu treffit. Tyttö kiinnostaa kovasti, mutta kun olen niin helvetin ujo. Eikä asiaa paranna se, että en oo kovin hyvä jauhamaan juttua.

Eli nyt jännittää, ahdistaa ja vituttaa vaikka päällimmäisenä tunteina pitäis kai olla onnellisuus ja tyytyväisyys. Ja on sitä treffeillä ennenkin oltu, mutta aina se on yhtä hankalaa.

”Ole vain oma ittes” on ihan hyvä neuvo juu, mutta oisko kellään tarjota konkreettisempaa apua. Tää on niin kiusallista Eikä tää nyt ole mitään teini pelleilyä, ihan tosissani tätä kysyn. Ei se oo kaikille niin helppoa...

Joten olisin kiitollinen, jos muutkin avautuis tästä asiasta.