Piratismikeskustelu (ex Don't download)
- « Edellinen
- 1
- ...
- 10
- 11
- 12
- 13
- 14
- ...
- 20
- Seuraava »
Älä kuitenkaan käsitä mua väärin, koska en ole syyllistämässä taviksia jotka käyttävät helppoa tilaisuutta hyväkseen.
Tavikset ja ei-tavikset toimivat musiikin suhteen aivan samalla tavalla kuin muidenkin asioiden suhteen, paskasta ei makseta ylihintaa.
Esimerkki. Pidän helvetisti tästä Sean Paulin Get Busy biisistä. Siinä on munaa. Minulla ei kuitenkaan ole minkäänlaista halua maksaa 19-22 euroa siitä koko levystä koska se arvatenkin on sontaa. Minulla ei myöskään ole mitään halua maksaa 6,50 siitä sinkusta (Stokkan hinta) koska en oikeastaan halua kuin sen yhden biisin.
Toinen esimerkki. Levyjen hinnat. En minä halua maksaa levystä 20-22 euroa jollen ole varma että se on hyvä. Viimeisen kymmenen viime ostamani CD:tä ovat olleet vanhoja klassikkoja joita on myyty n. 10 eurolla. Uuden Radioheadin tosin ostin vinyylinä, hintaa oli 19 euroa.
En oikein ymmärrä miksei normaalit kysynnän ja tarjonnan lait päde musiikkibisnekseen. Kun on ylitarjontaa on hintojen tapana laskea (öljy, vilja, kahvi jne). Kun taas tuotetta on niukasti, hinta nousee. Musiikin hinta ei ole koskaan laskenut. Ainoa piristävä poikkeus minkä muistan on Levy-yhtiön 10,- sinkut. Mikseivät suuret levy-yhtiöt kokeile esim. elokuun ajan myydä kaikkia levyjä vaikka 15 eurolla tai sillä 10 eurolla.
Sen sijaan että se nuori ostaa nyt 50 Centin levyn, samalla rahalla hän voisi aivan hyvin ostaa myös toisen räpäytyslevyn.
Tosin on myös muistettava että levyn hinta määräytyy aika pitkälle myös kaupan mukaan. Turussa on levykauppa mistä saa uusimmat julkaisut normaalihintaan 16 euroa kun sama levy joen toisella puolella maksaa pahimmassa tapauksessa 22-24 euroa. Ja pakko sen kaupan on tuosta 16 eurosta kate on saada, ei se muuten siinä pysy vuodesta toiseen.
Esimerkki. Pidän helvetisti tästä Sean Paulin Get Busy biisistä. Siinä on munaa. Minulla ei kuitenkaan ole minkäänlaista halua maksaa 19-22 euroa siitä koko levystä koska se arvatenkin on sontaa.
Ei muuten ole sontaa... ;)
Paras levy mutamaan vuoteen mitä ulos on tullut.
Tavikset ja ei-tavikset toimivat musiikin suhteen aivan samalla tavalla kuin muidenkin asioiden suhteen, paskasta ei makseta ylihintaa.
Mulle huonojen levyjen hinnalla ei ole merkitystä. En ostaisi sellaista vaikka se olisi miten halpa hyvänsä.
Esimerkki. Pidän helvetisti tästä Sean Paulin Get Busy biisistä. Siinä on munaa. Minulla ei kuitenkaan ole minkäänlaista halua maksaa 19-22 euroa siitä koko levystä koska se arvatenkin on sontaa. Minulla ei myöskään ole mitään halua maksaa 6,50 siitä sinkusta (Stokkan hinta) koska en oikeastaan halua kuin sen yhden biisin.
Koneisto-lipunkin hinnasta voisi vaatia hyvitystä, koska menet kuuntelemaan vain yhtä liveä ja muut jutut siellä ei kiinnosta sua pätkääkään?
Toinen esimerkki. Levyjen hinnat. En minä halua maksaa levystä 20-22 euroa jollen ole varma että se on hyvä.
Levyjen ennakkokuuntelu on helppoa, tuskin kenenkään tarvitsee ostaa sikaa säkissä nykypäivänä.
En oikein ymmärrä miksei normaalit kysynnän ja tarjonnan lait päde musiikkibisnekseen. Kun on ylitarjontaa on hintojen tapana laskea (öljy, vilja, kahvi jne). Kun taas tuotetta on niukasti, hinta nousee. Musiikin hinta ei ole koskaan laskenut. Ainoa piristävä poikkeus minkä muistan on Levy-yhtiön 10,- sinkut. Mikseivät suuret levy-yhtiöt kokeile esim. elokuun ajan myydä kaikkia levyjä vaikka 15 eurolla tai sillä 10 eurolla.
Alempana postauksessasi kirjoitit, että joen toiselta puolelta saat ostettua levyn monta euroa halvemmalla. Eikö se riitä todistukseksi kysynnän ja tarjonnan toimivuudesta?
Vertauksesi öljyn, viljan jne hintoihin ontuu, koska musiikki ei ole mitatattavissa olevaa, kraanasta valuvaa ainetta, vaan viime kädessä luovan työn tulosta, mille on liki mahdotonta määritellä markkinahintaa. Rahallisesti mitattuna normaalissa markkinataloudessa tuotteiden / palvelujen hinnat tuppaavat nousemaan, yleensä suunnilleen samaa vauhtia kuin ihmisten käytettävissä olevat tulotkin.
Levy-yhtiön kympin sinkut olivat markkinajippo mikä toimi jonkin aikaa. Joku iso merkki (en nyt muista mikä) on juuri lanseerannut markkinoille "sinkkusinkun", mikä pitää sisällään tasan yhden version kappaleesta ja niitten hinta oli naurettavan halpa. Eli kyllä sielläkin puolella näitä asioita mietitään.
Ne olisivat ne tehneet tarvittavat muutokset jo aikapäiviä sitten jos ne pystyisvät ratkaisemaan ongelmansa niillä. Älä kuitenkaan käsitä mua väärin, koska en ole syyllistämässä taviksia jotka käyttävät helppoa tilaisuutta hyväkseen.
Miksi sitten levy-yhtiöt jarruttavat esim Mp3 myymälöiden kehitystä eivätkä tee niitä niin kuin asiakkaat haluaisisivat jotta biiseistä oltaisiin valmiita maksamaan? Omaa tyhmyyttään.
Musiikkiteollisuus ui omissa virheissään ja syyttää siitä asiakkaita. Asiakkaat äänestävät laajakaistoillaan ja kierre jatkuu.
Miksi sitten levy-yhtiöt jarruttavat esim Mp3 myymälöiden kehitystä eivätkä tee niitä niin kuin asiakkaat haluaisisivat jotta biiseistä oltaisiin valmiita maksamaan? Omaa tyhmyyttään.
Mä tuun sun mukaan katsomaan kun myyt Uutislehti 100:sta asemalla, samalla kun joku tyyppi siinä sun vieressä antaa niitä pois ilmaiseksi. ;)
Mä tuun sun mukaan katsomaan kun myyt Uutislehti 100:sta asemalla, samalla kun joku tyyppi siinä sun vieressä antaa niitä pois ilmaiseksi. ;)
Miten Itunes on myynyt 5 miljoonaa kappaletta jos joku antaa niitä vieressä ilmaiseksi? Ja tämä vain jenkkilässä.
Originally posted by Jokke
Koneisto-lipunkin hinnasta voisi vaatia hyvitystä, koska menet kuuntelemaan vain yhtä liveä ja muut jutut siellä ei kiinnosta sua pätkääkään?
Jos minun vertaukseni öljy/musiikki oli huono, tämä on vähintään yhtä huono. Vähän sama kun joku suomalainen elokuvapomo perusteli elokuvalippujen hinnannostoa vertaamalla elokuvaa jääkiekko-otteluun.
Levyjen ennakkokuuntelu on helppoa, tuskin kenenkään tarvitsee ostaa sikaa säkissä nykypäivänä.
Ei tarvitse, mutta mieluummin kuuntelen kotona kuin seisoskelen kaupan tiskillä tunnin. Tälläkin viikolla olen laittanut n. 10 levyä tilaukseen kuunneltuani niitä ensin mp3:sina.
Alempana postauksessasi kirjoitit, että joen toiselta puolelta saat ostettua levyn monta euroa halvemmalla. Eikö se riitä todistukseksi kysynnän ja tarjonnan toimivuudesta?
Kunhan vain ihmiset tietäisivät siitä paikasta.
Rahallisesti mitattuna normaalissa markkinataloudessa tuotteiden / palvelujen hinnat tuppaavat nousemaan, yleensä suunnilleen samaa vauhtia kuin ihmisten käytettävissä olevat tulotkin.
Osittain totta, osittain roskaa. Esim. tietokoneiden tehokkuus on koko ajan noussut ja hinnat laskenut.
markkinoille "sinkkusinkun", mikä pitää sisällään tasan yhden version kappaleesta ja niitten hinta oli naurettavan halpa. Eli kyllä sielläkin puolella näitä asioita mietitään.
Pelkästään hyvä asia
Btw. koska viimeksi on ollut jotain levymyyntikamppiksia, muita kuin mid pricet yms. ?
Mä tuun sun mukaan katsomaan kun myyt Uutislehti 100:sta asemalla, samalla kun joku tyyppi siinä sun vieressä antaa niitä pois ilmaiseksi. ;)
Vaikket tuota vertausta näämmä tosissaan heittänyt, pistän hieman kritiikkia.
Tuo toimisi jos
-lehti annettaisiin kirjekuoressa
-et voisi olla varma onko se juuri uusin lehti
-lehden kirjoituksis puuttuu a-, k- ja t-kirjaimet
the newspaper in the envelope could also turn out to just be one page of bold text, signed by a popular reporter:
"Hey, what the f*ck do you think you are doing?"
...or the user manual for the 1982 opel kadett
furthermore actually getting the free newspaper into your hands can take from 10 minutes to 2 days depending on how new your shoes are
:D
...
Kuulin tuossa hauskan jutun eräältä Suomessa käyvältä brasilialaiselta mötköltä.
Siellä on tapana, että levykaupasta saa ostaa kolmasosalla tavallisen albumin hinnasta kaupan tekemän cd-r kopion. :D
Hän oli herättänyt suurta mielenkiintoa Helsinkiläisissä levykaupoissa kyselemällä josko saisi ostaa kopioita levyistä.
Mieluummi aito ku kopio, mut tulee harrastettuu sitäki et kopio biisin esim. kaverilt koneel ja josse on pas** niin vaa delettii kehii ja sonta pois (mut tosi harvoon). Mut jos musa potkii nii sit meen ostamaan aidon ja on taas "hyvä mieli". Piratismi on sama ainaki melkeestään, kuin joku vetäis palkast välist tai tekis mun hommat halvemmal.
Mut onhan aina asias kaks puolta ne kenel ei ole varaa ostaa esim. n.20 Eruon plattaa ni minkäs teet, pitäiskö esim. työttömyyskorvaust nostaa sen vert et saa ostettuu plattoi (öö huono idea kostautuu muil) vai ovatko levyt liian kalliita.
Mut kyl tommone kostautuu pienmmil levy yhtiöil ja pienes levy yhtiös olevalle artistille.
Mutta miten ihmiset saadaan ostamaan aitoja, siinä taitaa olla suurin kysymys. Tunnen muutaman kell on rahaa kylliks ostaa aito ja oonki kysyny et miks kopioda esim. netist ni vastaus on ollu yleensä emmä tiä, ehkä siks ku ei tartte mennä kauppaan "kauas" , ettii se levy ja maksaa se. Mut tää on vaan mun aatelma asiast.
...
ihan mielenkiintoista pohdintaa konemusiikkinäkökulmasta. toi arvonlisäketju (oho hieno sana) on aika vaikea muodostaa tarkaksi, vaikeampi kuin "isossa musiikkiteollisuudessa". esim dj:n sijoittuminen ketjuun riippuu dj:stä - jotkut ovat sen verran kovia että sijoittuvat ketjuun ennen jakelua ja levylafkojakaan ja tekevät artistista tunnettuja soittamalla musiikkia ennen levytyssopimuksia, tietty suurin osa dj:stä saavat levyt samoihin aikoihin kuin normaali kuluttajakin. samoin piirit ovat pienet ja samat ihmiset työskentelevät artisteina, dj:nä ja levylafkojen a&r-henkilöinä, jolloin ketju pakostikin sotkeentuu.
radio, lehdet ja internet markkinointikanavina ovat myös tärkeä osa tuota ketjua ja en nyt tarkoita mp3:sia internettinä, vaan esim platinumin kaltaisia verkkoyhteisöjä joista voi lukea artisteista ja julkaisuista harrastajien mielipiteitä. ja kuten sanoit, mp3 tai yleensäkin digitaalinen musiikin levittäminen nopeasti yli maiden rajojen halvalla kustannuksella on suht uusi tulokas jonka valjastaminen musiikkiteollisuuden käyttöön on tärkeä haaste.
sitä kuitenkin vähän kritisoisin, että nostit fanaattisen musiikkiharrastajan noin tärkeäksi osaksi ketjun alkupäätä - ikäänkuin poimimaan kaikki artistit joiden kuuluisi päästä levyttämään. toki näinkin tapahtuu, esim. kulttisuosiota saavuttaneet artistit usein päätyvät levyttämään harrastajien johdosta (joka on hyvä juttu!). mutta enemmän ja kasvavassa määrin kyllä tuottajat ja levymerkit (sekä promoottorit ja dj:t) päättävät mikä päätyy levylle.
Anyway, näistä ryhmistä useimmat ovat konemusapiireissä arvostettuja, kun taas yhtä ryhmää pidetään lähes varkaisiin verrattavana, jos he käyttävät kaikki keinot musatietämyksensä laajentamiseen (downloadaus mukaanluettuna).
konemusiikkiskene worldwide on ollut ensimmäisiä skenejä jotka ovat valjastaneet internetin kunnolliseksi markkinointikanavaksi. miltään muulta musiikin alueelta ei löydy yhtä paljon (lähes reaaliaikaista) tietoa netistä, ja popmusiikkiteollisuus laahaa edelleen jälkijunassa. että sikäli näen lähtökohdat ihan hyviksi myös digitaalisen levityksen tuomien ongelmien ja hyötyjen mittailussa.
osaltaan tämä on varmaan itsessään aiheuttanut sen, että konemusiikkipiireissä myös käytetään paljon p2p-palveluita, koska kamaa on saatavilla. luonnollisesti erittäin paljon poppia löytyy p2p-verkoista, mutta se lienee luonnollista kuluttajamassan vuoksi.
jos verrataan tilannetta vaikka 90-luvun alkupuoleen, niin internet on aiheuttanut mielettömän kiihdytyksen kaiken musiikkiin liittyvän tiedon ja kappaleiden leviämisessä - suurimmalle osalle alan toimijoista ja luonnollisesti kuluttajille tämä on hieno juttu. vuosia taaksepäin itse kukin harrasti samalla tapaa musiikin kopioimista c-kaseteilla (suomessa kopiointi on ollut pitkään tutkitusti keskimääräistä aktiivisempaa verrattuna muihin euroopan maihin). c-kasetit olivat keino kuulla uutta musiikkia ilman että joutui panemaan kaikkia pieniä massejaan ostettuihin levyihin, mutta silloinkin ostin ne joista diggasin, sama pätee suureen osaan näitä "fanaattisia musiikkiharrastajia" joista puhuit vielä mp3-aikanakin. ja samalla tapaa tietoa levitettiin kaveripiirissä, kasetteja vaihdeltiin ja biisien nimiä kopioitiin kynällä paperille. nyt vaan tuo "kaveripiiri" on laajentunut about maailman kokoiseksi ja 100gigaselle kovalevylle mahtuu enemmän musiikkia kuin minulla on koskaan ollut c-kasetteja.
tästä kiihtymisestä ja laajentumisesta on myös seurannut aika luonnollinen juttu: kaikki kuluttajat eivät edes pysty saamaan käsiinsä haluamaansa tuotetta, vaikka olisivat sen valmiita ostamaan kopiota kuulleena. jos puolassa duunataan 300 kappaletta hyvää levyä, voin sen internetin ansiosta kuulla, mutta todennäköisyys että sitä tulee suomen levykauppoihin myyntiin ainakaan yli kahta kappaletta on aika pieni.
Homman toiminta edellyttää, ettei mikään ryhmä yritä hyötyä muiden kustannuksella. Voisi vaikkapa miettiä, kuinka ketjua voisi muuttaa niin, että kaikki ryhmät toimisivat paremmalla hyötysuhteella.
[snip]
Konemusa on siinä kadehdittavassa asemassa, että homma on vielä melko aitoa. Toisin sanoen uskoisin kaikilla ryhmillä olevan aito halu saada muiden ryhmien juttu toimimaan, jos se vain onnistuu kohtuullisella panostuksella. Tämä eroaa poppi-mega-lafkoista, joiden ainoa motiivi on kääriä mahdollisimman paljon massia, vaikkapa sitten muiden ryhmien kustannuksella.
mutta nyt sanoisin, että ei pidä ihan paikkansa ainakaan minun mielestäni. ihan aluksi, noi "poppi-mega-lafkat" ovat kadehdittavassa asemassa :) senkin takia, että kun viisi maailman suurinta hoitavat yli 80% maailman kokonaismusiikkimyynnistä, heillä on etuoikeus tehdä kipeitä juttuja. kaikki viisi lafkaa omistavat kokonaan tai osittain koko ketjun aina musiikin tuotannosta jakeluun ja jopa vähittäiskauppaan(!) asti, eli puhutaan kokonaisuudesta jonka kokoluokkaa on vaikea hahmottaa. hyötynä tästä on se, että ei juuri ole "muita ryhmiä" joiden varpailleastumista pitäisi varoa tai joiden kustannuksella toimitaan. on vain kilpailijoita.
konemusiikin parissa toimivat yritykset ovat liikeyrityksiä siinä missä muutkin. indie-levylafkat joilla on muutama julkaisu tai jotka ovat äärimmäisen aattellisia saattavat pudota kategoriaan jossa ei ole halua tai syytä astua kenenkään varpaille. mutta siitä ylöspäin, varsinkin jos katsotaan konemusiikki-jakelijoita, pyöritetään jo sellaista bisnestä että normaalit talouden säännöt sanelevat päivittäisen toiminnan. on selvää, että kun ihmisille pitää maksaa säännöllisesti palkkaa ja omistajatkin haluaisivat muuta kuin hyvää mieltä skenen eteenpäin viennistä, aletaan etsimään omalle yritykselle etulyöntiasemaa.
esim. jakelijan kannattaa tehdä hyväntuntuisen levymerkin kanssa exclusive jakelusopimus omalle jakelualueelleen tai vaikka koko maailmaan siltä varalta että levymerkki lyö itsensä läpi. jos ei sitten lyökään, niin promotointiin käytettävät resurssit varmasti vähenevät ja levymerkki jää maksajan rooliin (ja luultavasti kuopataan).
sama pätee henkilöihin ja artisteihin. dj-piireissä tämä näkyy varmaan voimakkaimmin, lähes kaikkihan haluaisivat siirtyä makuuhuoneestaan klubille ja kykyjä löytyy jotka voisivat sitä klubia tosissaan rokata, mutta eihän promoottorien tai klubien kannata näihin no-nameihin satsata koska varmoja vetonaulojakin on nykyään saatavilla lähes joka viikonloppuun. kilpailu on vaan kiristynyt.
jos katsotaan esim juno.co.uk:ta (uk:n isoimpia nettilevykauppoja ellei isoin?), siellä on noin 1500 uutta julkaisua kuukaudessa! pelkästään jotain trancea saattaa tulla sata levyä viikossa. kuka ostaa edes kymmenen levyä viikossa joka viikko? eikö ole aika selvää, että yksi syy mp3:sten menestymiseen ja toisaalta levymerkkien kaatumiseen on yksinkertaisesti vitullinen kilpailu. markkinoilta löytyy oikeasti paljon julkaisuja per viikko, jotka olisi suoraan voineet jättää julkaisematta - mutta toisaalta, levymerkki kuolee myös nykyään äkkiä pois, ellei saa jatkuvasti näkyvyyttä ja matskua kauppoihin.
tämä kaikki on ajanut jakelijat ja levykaupat paskamaiseen tilanteeseen. paras tilanne olisi tietenkin, jos jakelijoilta ostettaisiin kaikki levyt kauppoihin ja kaupat myisivät kaiken ostamansa. mutta kun tähän yleistilanteeseen liitetään maailman taloudfellinen tilanne plus näkymät, pelkään että yhä enemmän liikutaan suuntaan jossa varmat artistit ja levymerkit valtaavat enemmän tilaa markkinoilta ja pienet uudet tekijät ovat vaikeammassa tilanteessa.
huaah, mutta toki kaikelle businekselle paras tilanne on, jos yhteistyökumppaneiden kanssa voidaan keskustella avoimesti ja koko ketjussa vallitsee yhteisymmärrys. isojen megalafkojen tapa luoda yhteisymmärrys on omistaa koko ketju, siksi heille toisaalta on tullut p2p-verkot kaksi kertaa ikävämpänä yllärinä kun homma onkin koko lafkan ongelma eikä vaan esim jakelijoiden ja kauppojen. mutta olisivatko levylafkat ja artistit valmiina lopettamaan ylimääräisen paskan tuottamisen markkinoille tilanteen tervehdyttämiseksi?
Mitenköhän laki suhtautuu tapaukseen, jossa henkilö on ostanut musiikki-cd:n ja tehnyt siitä mp3-tiedostot kannettavaan mp3-soittimeen, jos henkilö menee ja myy cd:n vaikka divariin. Pitääkö nyt myös tuo mp3-kopio tuhota, vaikka artisti on omansa saanut? Saako kyseisistä mp3-tiedostoista tehdä audio-cd:n?
Mitenköhän laki suhtautuu tapaukseen, jossa henkilö on ostanut musiikki-cd:n ja tehnyt siitä mp3-tiedostot kannettavaan mp3-soittimeen, jos henkilö menee ja myy cd:n vaikka divariin. Pitääkö nyt myös tuo mp3-kopio tuhota, vaikka artisti on omansa saanut? Saako kyseisistä mp3-tiedostoista tehdä audio-cd:n?
Esim kirjastosta lainaamien CD-levyjen rippaaminen on täysin laillista, miksei tuo kuvailemasikin?
Esim kirjastosta lainaamien CD-levyjen rippaaminen on täysin laillista, miksei tuo kuvailemasikin?
Näin minäkin ajattelen, kysyin kun en tiennyt miten lakia tulkitaan tässä tapauksessa.
Näin minäkin ajattelen, kysyin kun en tiennyt miten lakia tulkitaan tässä tapauksessa.
Kirjastosta lainaamien levyjen rippaaminen taitaa olla artistiystävällistä, käsittääkseni artisti saa korvauksen jokaisesta lainauskerrasta.
Ainakin kirjojen puolella tuollaisia korvauksia maksetaan.
Edelleen: levittää ei saa, mutta piereskellä , naureskella ja kopioida omaan käyttöön saa. Netistä tai kirjastosta....
"Useat huippuyhtyeet haluavat estää yksittäiskappaleiden myynnin Applen iTunes-verkkomyymälässä. Riita on pikemminkin periaatteellinen kuin taloudellinen, sillä artistit eivät halua kuluttajien valitsevan vain yksittäisiä hittikappaleita ja jättävän muut syrjään.
"Meidän artistimme eivät halua osallistua albumiformaatin kuolemaan", totesi Q Prime Managementin Mark Reiter, joka edustaa mm. Metallicaa, Red Hot Chili Peppersiä, Green Dayta ja Linkin Parkia. Apple ei vielä toistaiseksi ole kommentoinut artistien tavoitteita"
http://sektori.com/uutiset/4726/artistit
ja originaali - http://www.macworld.co.uk/news/main_news.cfm?NewsID=6546
- « Edellinen
- 1
- ...
- 10
- 11
- 12
- 13
- 14
- ...
- 20
- Seuraava »