Köyhän dj:n vaihtoehdot: CDR / Halpahylly
- « Edellinen
- 1
- ...
- 3
- 4
- 5
- 6
- 7
- Seuraava »
En oo ainakaan ite tollasesta ikinä kuullu. Periaatteessahan toi vaikuttais ihan toimivalta idealta, mut jotekin luulisin, et Teosto päivittäis ensin sen epäkohdan, ettet nykyään saa soittaa _mitään_ teostoon kuuluvan artistin biisiä CD-R:ltä, vaikka itse olisitkin ko artisti, tai vaikka olisit maksanut mp3:sta (nettikaupoissa) tai saanut promon lahjaksi artistilta itseltään.
Täältä löytyy asiaa Teoston käytännöstä. Ei toi ihan kaikkeen auta, mut hyvä alku kuitenki Dj-sopimus
sen tulisi olla huomattavati vaativampaa ja työläämpää, jos sitä touhua pitää tiskaamiseksi ylipäätänsä kutsua. eiköhän näitä dj:ksi itseäännimittäviä ole jo aikalailla tarpeeksi.
Kokeiles piruuttas discon tai funkin biittimiksaamista pitchittömillä levareilla.
Tuolla lailla nykyaikainen klubikulttuuri ja dj on syntynyt.
Minua ei henk. koht. kiinnosta paskan vertaa soittaako dj levyjänsä pitchaten vai ei. Se kuitenkin ratkaisee mitä musaa se soittaa ja missä järjestyksessä. Selektioksi myös kutsutaan.
Onko kolmella levarilla kikkaileva monodj parempi dj kuin tunnelmaa biisivalinnoilla luova dj?
Toi Teoston tallentamismaksu dj-käyttöön on kyllä aika härskin suuruinen. Kun ilmeisesti kyseessä on vain sen oikeuden ostaminen että saa julkisesti soittaa omilta ostetuilta levyiltä nauhoittamaansa tai nettikaupasta mp3-muodossa downloadattua musiikkia. (Tosta mp3-pointista en ole täysin varma, en lukenut ihan niin tarkkaan) Eli tämä vaikuttaa täysin perusteettomalta raippaverolta joka olettaa kaikkien cd-r-levyjen tai mp3-tiedostojen olevan laittomia. Tai sitten Teosto on yksinkertaisesti vaan niin ahne järjestö joka hyödyntää perinteistä vaikuttaja-asemaansa koska ihmiset eivät uskalla haastaa sitä oikeuteen.
Lähinnä moinen teknologiakammo jarruttaa kehitystä, jonka mä näkisin seuraavanlaisena:
Mp3-kaupat yleistyvät ja niistä rupeaa saamaan halvalla ja BIISI KERRALLAAN jos jonkinmoista uutta musaa ja vanhaa klassikkoa (säästyy rahaa). Tämä saattaa jättää intohimoiset levynkerääjät voivottelemaan, mutta saisivatpahan ainakin pitää ne 100 egen originaaliprässinsä ja "paremman" äänenlaatunsa. Tietyssä pisteessä levynkeräämisessä ei mielestäni ole enää niinkään kyse musiikista vaan fyysisen median palvomisesta, joka on tietenkin ihan jees, whatever tickles your pickle.
Aloittelevat dj:t valitsevat uutta tietokonetta ostaessaan läppärin eivätkä pöytäkonetta. Läppäriin sitten vaikka Traktor, versio 2.5 maksaa 199 egee. Joku midikontrollerikin olis varmaan kiva muttei välttämätön, parilla sadalla saanee? Ei tarvis ostaa erillistä mikseriä himaan kun vois näpsäkästi säädellä equja yms. potikoilla. Verrattuna teknareihin ja mikseriin tämä säästää rahaa aika lailla (läppärin hinta pois lukien). Toisaalta, mikserin ja yhden peruslevysoittimen ostaminen olisi sinänsä perusteltua että voisi nauhoitella myös vain vinyylillä julkaistavia biisejä koneelle.
Okei, halvaks tää homma ei kyllä tule missään vaiheessa :) Ja joutuu olemaan aika moraalinen ihminen ettei sorru laittomien ämpylöiden soitteluun. Ja joutuu vaihtamaan piuhat mikseriin kesken illan jos (kun) on useampia soittajia. Mutta toisaalta: Traktor nopeuttaa biittimiksausta jättäen aikaa muuhun kikkailuun ja biisien valitsemiseen. Ei tarvi raahata niitä vinyyleitä ja voi ruveta soittamaan levyjä missä vain, milloin vain. Biisit sopii melodioiltaan paremmin yhteen koska sävelkorkeutta voi muuttaa temposta erillään. Timestretchin ansionsta tempoa voi nostaa aika reippaastikin ilman että bassot katoaa. Filtteritkin löytyy. No joo, eiköhän se pointti tullut selväksi, menee jo vähän markkinointipuheeksi :)
rahaa). Tämä saattaa jättää intohimoiset levynkerääjät voivottelemaan, mutta saisivatpahan ainakin pitää ne 100 egen originaaliprässinsä ja "paremman" äänenlaatunsa. Tietyssä pisteessä levynkeräämisessä ei mielestäni ole enää niinkään kyse musiikista vaan fyysisen median palvomisesta, joka on tietenkin ihan jees, whatever tickles your pickle.
Aloittelevat dj:t valitsevat uutta tietokonetta ostaessaan läppärin eivätkä pöytäkonetta. Läppäriin sitten vaikka Traktor, versio 2.5 maksaa 199 egee. Joku midikontrollerikin olis varmaan kiva muttei välttämätön, parilla sadalla saanee? Ei tarvis ostaa erillistä mikseriä himaan kun vois näpsäkästi säädellä equja yms. potikoilla. Verrattuna teknareihin ja mikseriin tämä säästää rahaa aika lailla (läppärin hinta pois lukien). Toisaalta, mikserin ja yhden peruslevysoittimen ostaminen olisi sinänsä perusteltua että voisi nauhoitella myös vain vinyylillä julkaistavia biisejä koneelle.
Lähinnä tekstistä jää ymmärtämään nyt sen että meillä on aivan
erillainen käsitys koko toimintaan. Minä myönnän palvovani formaattia
enemmän kun pelkkää musiikkia. Eli vaikka joku matskua on aivan
käsittämättömän hyvää ja voi kuunnella sitä esim CD:ltä. Itse
soittamisen ilo tulee taasen vinyylistä ja siitä tuntumasta. Biisien
soittaminen läppärillä ja mp3:silla "konemaisesti" vaikkakin itse
valitsee biisit, ei vaan tunnu itselleni luontevalta. Soittamisen ilo
levyillä joiden hankkimiseen on nähnyt valtavasti aikaa ja
huolenpitoa on suurempi ilo kun itse musiikin soittaminen teknisenä
suorituksena.
Esimerkkinä voisi käydä myös live. Jos koko live tulee kokonaan
läppäriltä ja painat vaan play joka biisin alussa ei fiilistä juurikaan
tule, jos taas vääntelet potikoita ja vaihtelet lennossa patterneita
saa kiksejä jo huomattavasti enemmän.
Kuuntelumusiikin ostan CD:llä ja musiikin jota haluan soittaa
ostan vinyylillä.
-- xybo
Haha. Multa kysyttii jälkeepäi jokainen biisi ;) eli se levy ei kadonnu multa :excellent:
Ei kai, kun mä sen sulle palautin :)
Siin luki muistaakseni joku biisin nimi päällä, mut olisin varmaan pölliny jos siin olis lukenu "h0tHo7 pr0moZ"
Xybo: Joo ei tosiaan toi välttämättä ollut sulle, toi 100 egeä nyt vaan pisti silmään. Ja ymmärrän toki jos ihmiset haluaa soittaa niitä vaivalla keräämiään vinyylejä ja osaavat soittaa vinyylejä parhaiten koska onhan teknareissa hyvä tatsi, ei ne turhaan ole industry standardeja. Toi mun teksti oli vähän vaan tollasta fiilistelyä aiheen tiimoilta ja teostovuodatusta. Ajattelin tuoda omaa näkökantaa aiheeseen jossa monesti kannanotot on tyyliin "Mp3 tappaa musiikin, minä soitan vinyyliä" ja "softa miksaa deejiin puolesta".
??? Oon kuullu huhua, että joillekin se jopa olisi ammatti?
Samaa minäkin olen kuullut.
Ammatti-dj? Eikai nyt sentään.. Eikös dj:t soittele vaan levyjä, koska niillä ei oo muuta tekemistä..?
:hah:
Itse olen kyllä myös hankkinut jotain harvinaisempia biisejä mp3:sina..
Levyjä en ole kavereilta polttanut, kyllä kannet pitää olla aidot.
Mutta eikös se ole juuri se pointti tässä levyjen keräämisessä, että harvinaisuudet on nimenomaan alkuperäisiä..varsinkin jos soittaa niitä keikalla!
Tuli mieleen eräs kommentti tilt.tv:n foorumissa, kun kysyttiin mitä tarkoittaa sana "retro", joku postas "se on sitä kun pelataan pc:llä vanhoja c-64 pelejä emulaattorilla"... että tämmönen sukupolvi kehittymässä..
:mad:
Onko kolmella levarilla kikkaileva monodj parempi dj kuin tunnelmaa biisivalinnoilla luova dj?
sehän on varmaan jokaisella ihan mielialasta kiinni..? ei kaikkea samalle
viivalle. onko punainen parempi kuin keltainen?
kaikista ei tietenkään näe päältäpäin onko soiva musiikki rahallisesti tuettua
vai ei. pyörivissä muoviläpysköissä se todennäköisyys on vähän toisenlainen.
pyörivissä muoviläpysköissä se todennäköisyys on vähän toisenlainen.
Tosin esimerkiksi HTFR:stä löytää vähän turhan usein minttikunnossa olevia white labeleita sellasista biiseistä joita ei muuten meinaa löytyä. Pahat kielet kertoo et niistä otettais laittomia prässejä. Nykyaikanahan toi on vähän turhan kallista ainakin yksityiselle ihmiselle, mutta joskus 70-luvun alussa Northern Soul -skenen kulta-aikoina asetaatteja painatettiin aika yleisesti sellasista biiseistä joita ei vaan löytyny mistään.
mutta joskus 70-luvun alussa Northern Soul -skenen kulta-aikoina asetaatteja painatettiin aika yleisesti sellasista biiseistä joita ei vaan löytyny mistään.
Odotan malttamattomana Hexasonikin asiantuntevaa ja kattavaa infopläjäystä tästä aiheesta. Heikki, drop some science on us! ;)
mutta joskus 70-luvun alussa Northern Soul -skenen kulta-aikoina asetaatteja painatettiin aika yleisesti sellasista biiseistä joita ei vaan löytyny mistään.
Odotan malttamattomana Hexasonikin asiantuntevaa ja kattavaa infopläjäystä tästä aiheesta. Heikki, drop some science on us! ;)
Joo hetken mietin itekin, et uskallanko sanoa aiheesta mitään osoittamatta lähes olemantonta tietämystäni tosta :) Mut joo, Heikki kertoo varmaan :)
mutta joskus 70-luvun alussa Northern Soul -skenen kulta-aikoina asetaatteja painatettiin aika yleisesti sellasista biiseistä joita ei vaan löytyny mistään.
Odotan malttamattomana Hexasonikin asiantuntevaa ja kattavaa infopläjäystä tästä aiheesta. Heikki, drop some science on us! ;)
Joo hetken mietin itekin, et uskallanko sanoa aiheesta mitään osoittamatta lähes olemantonta tietämystäni tosta :) Enkä nyt jaksanu kaivaa aiheesta tietoo "Last night dj saved my lifesta" :)
mutta joskus 70-luvun alussa Northern Soul -skenen kulta-aikoina asetaatteja painatettiin aika yleisesti sellasista biiseistä joita ei vaan löytyny mistään.
Odotan malttamattomana Hexasonikin asiantuntevaa ja kattavaa infopläjäystä tästä aiheesta. Heikki, drop some science on us! ;)
Joo hetken mietin itekin, et uskallanko sanoa aiheesta mitään osoittamatta lähes olemantonta tietämystäni tosta :) Mut joo, Heikki kertoo varmaan :)
nyt ei tule tyhjentävää selvitystä, kun olen väsynyt ja vähän humalassa. :D
jotain koetan räpeltää kumminkin:
varsinaisia asetaatteja ei niinkään tehty, sen sijaan harvinaisista biiseistä prässättiin reilusti bootlegeja, sekä myös julkaisemattomista nauhoista ja/tai asetaateista. tässä kunnostautui eritoten muuan simon soussan niminen herra - kovan luokan levydiileri ja erittäin kovan luokan hämäräsäätäjä, joka mm löysi maailman harvinaisimmaksi tituleeratun seiskatuumaisen 'frankie wilson - do i love you, indeed i do' tunnetut kaksi (!) kappaletta, joista heppu ensin prässäsi dubplatet (asetaatit siis), myi orkkikset tim brown -nimiselle diilerille tähtitieteelliseen hintaan, ja prässäsi asetaateista bootlegeja, joita luukutti mm. wigan casinon (kaikkien aikojen kuuluisin ja suurin northern-klubi) dj russ winstanleylle. sittemminhän do i love you -biisistä on tehty useampia laillisiakin repressejä. bootlegejahan tehtailtiin 70 (ja vielä 80) -luvuilla harvinaisista levyistä oikein urakalla. lähes jokaisesta harvinaisesta 'klassisesta' northern-oldiesta on olemassa bootleg. nykyisinkin saa e-bayssa olla tarkkana, viimeksi keväällä meni okeh-labelille alunperin tehty tangeers - let my heart and soul be free -seiskan bootlegi 700 punnalla. siinä on jotakuta vituttanut rankasti, kun on levypaketi tullut kotiin! :D näissä ebay-tapauksissa ei aina ole kysymys edes tietoisesta kusetuksesta: joitkin bootseja on vitun hankala erottaa orkkiksista. i
lisää simon soussan-säätöä, mies oli varsinainen vekkuli:
wiganin 'taantumakaudella' 70 -luvun lopulla supersuhari soussan suoriutui uudemman kerran, tekemällä wigan casinoa varten tailor made -biisejä, mm invitationsin (jo originaaliesityksenä varsin kornista) 'skiing in the snow' -stomperista uuden top of the popsiinkin kohonneen version, esittäjänään brittiläisistä ö-sarjan studiomuusikoista varta vasten koottu 'wigan's ovation' orkesteri. sillä lailla! northern soul 'idols' :D
itse olen vahingossa tietämättömyyttäni joskus pikkutyttönä ostanut mainitsemastani 'skiing in the snow' (invitations-versio siis) seiskasta bootlegin manchesterilaiselta kirpputorilta. olin huippuinnoissani: paskahko biisi, mutta haluttu - nytpä luukutan kalliilla eteenpäin! onneksi en joutunut nolaamaan itseäni julkisesti (ennen kuin nyt), kun tajusin näyttää lättyä reilusti asiantuntevammalle kaverilleni.
nyt ei tule tyhjentävää selvitystä, kun olen väsynyt ja vähän humalassa. :D
jotain koetan räpeltää kumminkin:
varsinaisia asetaatteja ei niinkään tehty, sen sijaan harvinaisista biiseistä prässättiin reilusti bootlegeja, sekä myös julkaisemattomista nauhoista ja/tai asetaateista. tässä kunnostautui eritoten muuan simon soussan niminen herra - kovan luokan levydiileri ja erittäin kovan luokan hämäräsäätäjä, joka mm löysi maailman harvinaisimmaksi tituleeratun seiskatuumaisen 'frankie wilson - do i love you, indeed i do' tunnetut kaksi (!) kappaletta, joista heppu ensin prässäsi dubplatet (asetaatit siis), myi orkkikset tim brown -nimiselle diilerille tähtitieteelliseen hintaan, ja prässäsi asetaateista bootlegeja, joita luukutti mm. wigan casinon (kaikkien aikojen kuuluisin ja suurin northern-klubi) dj russ winstanleylle. sittemminhän do i love you -biisistä on tehty useampia laillisiakin repressejä. bootlegejahan tehtailtiin 70 (ja vielä 80) -luvuilla harvinaisista levyistä oikein urakalla. lähes jokaisesta harvinaisesta 'klassisesta' northern-oldiesta on olemassa bootleg. nykyisinkin saa e-bayssa olla tarkkana, viimeksi keväällä meni okeh-labelille alunperin tehty tangeers - let my heart and soul be free -seiskan bootlegi 700 punnalla. siinä on jotakuta vituttanut rankasti, kun on levypaketi tullut kotiin! :D näissä ebay-tapauksissa ei aina ole kysymys edes tietoisesta kusetuksesta: joitkin bootseja on vitun hankala erottaa orkkiksista. i
lisää simon soussan-säätöä, mies oli varsinainen vekkuli:
wiganin 'taantumakaudella' 70 -luvun lopulla supersuhari soussan suoriutui uudemman kerran, tekemällä wigan casinoa varten tailor made -biisejä, mm invitationsin (jo originaaliesityksenä varsin kornista) 'skiing in the snow' -stomperista uuden top of the popsiinkin kohonneen version, esittäjänään brittiläisistä ö-sarjan studiomuusikoista varta vasten koottu 'wigan's ovation' orkesteri. sillä lailla! northern soul 'idols' :D
itse olen vahingossa tietämättömyyttäni joskus pikkutyttönä ostanut mainitsemastani 'skiing in the snow' (invitations-versio siis) seiskasta bootlegin manchesterilaiselta kirpputorilta. olin huippuinnoissani: paskahko biisi, mutta haluttu - nytpä luukutan kalliilla eteenpäin! onneksi en joutunut nolaamaan itseäni julkisesti (ennen kuin nyt), kun tajusin näyttää lättyä reilusti asiantuntevammalle kaverilleni.
Joku muukin lukenu ton kirjan :D
Tai jos ulkomuistista vedit, ni ihan vitun jees kyllä :)
Joku muukin lukenu ton kirjan :D
joskus tullut luettua.. :D
Tai jos ulkomuistista vedit, ni ihan vitun jees kyllä :)
totta kai! siis mähän oon northern soulie, mikä tarkoittaa ettei mulla ole muuta elämää! :D
btw, jos ns kiinnostaa enemmänkin, suosittelen seuraavaa:
too darn soulful - the history of northern soul
tämä david nowellin historiikki on varsin kattava, ja kirjassa on runsaasti levylistauksia.
northernistahan on kirjoitettu lukuisia kirjoja, pete mc kennan nightshift-lätyn luen vähintään kerran vuodessa. tämä kirja ei ole historiikki, vaan omaelämänkerrallinen pulp-romaani elämästä ja meiningistä northern soulin kulta-aikoina pohjois-englannissa. toisin sanoen huumeiluun ja sekoiluun keskittyvä gonzohenkinen (roska)romaani, josta jostain syystä tykkään helvetisti.
En oo ainakaan ite tollasesta ikinä kuullu. Periaatteessahan toi vaikuttais ihan toimivalta idealta, mut jotekin luulisin, et Teosto päivittäis ensin sen epäkohdan, ettet nykyään saa soittaa _mitään_ teostoon kuuluvan artistin biisiä CD-R:ltä, vaikka itse olisitkin ko artisti, tai vaikka olisit maksanut mp3:sta (nettikaupoissa) tai saanut promon lahjaksi artistilta itseltään.
Täältä löytyy asiaa Teoston käytännöstä. Ei toi ihan kaikkeen auta, mut hyvä alku kuitenki Dj-sopimus
..Ja jos kopsii omia cd:tä tai vinyylejään cd/mp3-kokoelmalevylle, niin siitähän pitäisi maksaa vielä Gramexillekin.
Teoston luvathan on ilmaisia Gramexiin verrattuna (...artistien vs. levy-yhtiöiden etu..).
sittemminhän do i love you -biisistä on tehty useampia laillisiakin repressejä.
Eikös viimeisin tullut just pari-kolme kuukautta sitten Tamla Motownin reissue 7"-sarjassa, jossa tuli ainakin parin tusinan verran julkaisuja?
Eikös viimeisin tullut just pari-kolme kuukautta sitten Tamla Motownin reissue 7"-sarjassa, jossa tuli ainakin parin tusinan verran julkaisuja?
kyllä vain, kääntöpuolellaan chris clarkin versio samasta biisistä.
Nostetaan tätä ylös vähän off-topicin mielessä. Tuli seuraavanlainen juttu mieleen, joka mielestäni on jossain määrin jopa vapaan kilpailun estämistä.
Ostan biisin netistä, haluaisin soittaa sen keikalla ravintolassa. Poltan sen levylle, mutta minulla täytyy silti olla Teostolta tuo soittosopimus. Samaan aikaan ravintolalla pitää kuitenkin olla musiikin esittämisoikeus.
Meikäläisen mielestä maksan siis 1 kappaleesta 3 kertaa. Ensimmäisen ja viimeisen kohdan vielä ymmärrän, mutta tuon "mekanisointimaksun korvikkeen" maksamista en ihan ymmärrä.
Siinä määrin tämä rajoittaa kilpailua, että ulkomaiset nettikaupat eivät täysin voi kilpailla suomalaisten levykauppojen kanssa, koska lisäksi pitää maksaa tuo soittosopimusmaksu.
- « Edellinen
- 1
- ...
- 3
- 4
- 5
- 6
- 7
- Seuraava »