SINKKULUUKKU
[q]Lene:
Nöf nöf... 
Pikkuporsaat taitavat harrastaa vanhempia naisia. 
[/q]
Ei ku mä harrastan kaikkia naisia 
Viisaita sanoja Chatte. Allekirjoitan tuon monelta osin täysin, mutta käsitykseni ihmisten vinkumisesta tässä topikissa on hieman erilainen.
Kyllä täältäkin varmasti niitä löytyy, jotka eivät älyä itkeä muun kuin seurustelun perään, mutta uskoisin, että useimmat harmittelevat juuri sen oman rakkaan puutetta, vaikka eivät sitä suoraan sanoisikaan. Seurustelu itsessäänhän ei ole mitenkään erikoista, vaan vasta seurustelu sen Maailman Tärkeimmän Ihmisen kanssa on. Jos minulta kysytään, niin tuon Maailman Tärkeimmän Ihmisen kanssa seurusteleminen on juuri se ihannetila ja sen puutetta voi ihan hyvin vähän vinkuakin. Valitettavasti tuollaisia suhteita ei oikein väen vängällä aloiteta ja siten seurusteluun pyrkiminen on toki vähän vääristynyt tapa lähteä käsittelemään tilannettaan.
On myös otettava huomioon se, että kaikille sinkkuus ei tarjoa sitä riemua mitä toisille. Jos ei esim. pidä irtosuhteista, on luonnostaan kompromissihenkinen tyyppi tai jopa haluaisi nähdä vaivaa toisen tekemiseksi onnelliseksi, niin mitä suuria etuja sinkkuudella on sitten tarjota? Mikä siitä sinkkuudesta tällaisessa tilanteessa tekee sellaisen, että siitä tulisi nauttia? Sinkkuus on tällöin lähinnä tasapaksua arkea satunnaisilla kaipuun tunteilla höystettynä - ei mitenkään erityisen ahdistavaa, mutta ei myöskään kovin palkitsevaa - joten ihmekös tuo, jos ihminen tällöin äityy haikailemaan sen oman kullan löytämisen perään.
...
Nojoh. Hukkasin punaisen langan noin puoli minuuttia sitten. Ehkä lopetan tähän. Sen verran vielä, että jos se elämä tulee hymyilemään, niin turha stressata - jos taas ei tule hymyilemään, niin stressaamalla vain pahennat tilannetta. 
[q]Chatte:
Toki sinkullakin tulee välillä esim. lempuun kaipuu, mutta silloin voi halia ystäviä ja vaikka vanhempia. Jos seksiä kaipaa, ei sekään yleensä ole kauhea ongelma ilman seurusteluakaan.
[/q]
niin. tällä hetkellä kyl kalvaa eniten toi toisen ihmisen fyysinen läheisyys. ja sit ku oon niin mielettömän sosiaalinen otus (<sarkasmia) en ehi aina nähä kavereita niin paljon et ehtis saada ne hengissä pitävät neljä halia/päivä... ja vanhempia tulee moikattua noin 1-2 kertaa/kk.seksiä en sit rupee tosta noin vaan ihan kenen tahansa kanssa harrastelemaan, mut oon muutenki päättäny odotella sitä kunnes on vakkari kumppani.
[q]*hali* kaikille sitä tarvitseville.[/q]
thx!
Näin on Epa! Katsot asiaa aivan eri näkökulmasta, mutta huomaan ymmärtäväni täysin. 
[q]Epailija:
On myös otettava huomioon se, että kaikille sinkkuus ei tarjoa sitä riemua mitä toisille. Jos ei esim. pidä irtosuhteista, on luonnostaan kompromissihenkinen tyyppi tai jopa haluaisi nähdä vaivaa toisen tekemiseksi onnelliseksi, niin mitä suuria etuja sinkkuudella on sitten tarjota? Mikä siitä sinkkuudesta tällaisessa tilanteessa tekee sellaisen, että siitä tulisi nauttia? Sinkkuus on tällöin lähinnä tasapaksua arkea satunnaisilla kaipuun tunteilla höystettynä - ei mitenkään erityisen ahdistavaa, mutta ei myöskään kovin palkitsevaa - joten ihmekös tuo, jos ihminen tällöin äityy haikailemaan sen oman kullan löytämisen perään.
[/q]
Minulle on vierasta ajatella sinkkuudesta noin, kuten huomasitkin kirjoituksestani Epa, mutta tottahan tuo on - joka sana. Kuvailemasi kaltaiselle ihmiselle sinkkuus ei todellakaan tarjoa paljoa, mistä nauttia. Siis vikiskäämme kukin asioista, jotka mielestämme ovat vikisemisen arvoisia! 
On tullut sinkkuiltua parin vuoden ajan ja nyt tuntuu jo riittävän.
Siispä, ilmoittaudun tähän luukkuun.
[q]Lene:
---
Epailija:
Mä olen varmaan tylsän konservatiivinen...
---
Jos se on muunkin kuin helpon panon perässä, niin ei se mihinkään katoa.
---
Nykyaikana itseasiassa voi kadotakin.
[/q]
No siis onhan se tietysti aina mahdollista. Joillekin seksi saattaa tosiaan olla sen verran tärkeä osa elämää, että se on priorisoitu yllättävänkin korkealle - välitti sitten toisesta tai ei. Olisi pitänyt lieventää väitettä lisäämällä tuonne sana todennäköisesti. Siitä lienemme kuitenkin samaa mieltä, että jos on kiinnostunut toisesta myös persoonana - siis ihan oikeasti vähintään ihastunut, eikä vain saanut erektion tai vastaavan - niin silloin seksi on harvemmin se suurin motivaattori. Saatan tosin taas sortua perusteettomaan optimismiin.
[q]
Mä aina ihmettelen, kun ihmiset pitävät itsestään selvänä, että kaikki sinkut harrastavat irtosuhteita. Masentavaa oikeastaan, kun itse en edelleenkään hyväksy irtosuhteita. En sano, etten pidä, vaan en hyväksy.
[/q]
No valtaosa sinkuista ilmeisesti kuitenkin niitä harrastaa. Tai ehkä kyseessä on vain se näkyvin osa... Ja päälle on vielä laskettava ne sinkut, jotka kehuvat harrastavansa vain sen takia, ettei heitä pidettäisi outoina. Oma kantani irtosuhteisiin on kielteinen, mutta ei niinkään tuomitseva. En edes ole varma, mitä tuomittavaa noissa irtosuhteissa on. Jos haluaa välttämättä arkipäiväistää sellaisen potentiaalisesti varsin intiimin kokemuksen ja luottamuksenosoituksen, niin siitä vain. Ei se tarkoita, että mulle seksi olisi yht'äkkiä kuin kädenpuristus, jonka voi suorittaa melkein kenen kanssa tahansa. Vaikka tokihan se välillä vähän oudoksuttaa, kun itselleen merkityksellisiä asioita kohdellaan yleisesti kuin ilmaa.
[q]
Joten ainoa ilo sinkkuudesta on oma rauha, vapaus ja parisuhdeongelmien puuttuminen? Tällä hetkellä kyllä näistä nautin etenkin kun pesee edellisen sähläyksen likapyykkiä - edelleen. Olen pirun tyytyväinen, että olen yksin.
[/q]
Juu siis vaikka sinkkuilu olisikin sitä harmaata arkea, niin se ei toki välttämättä tarkoita sitä, että kaipaisi jotain - etenkään jos on likapyykkiä pestävänä.
sinkku joo... tosin ohan mulla toi mopo... mikä muuten voittaa aikas monta asiaa...
mut jätetään ne kertomati ku täähän o perheohjelma 
[q]Lene:
Siihen tuomitsemiseen liittyy varmankin pelko siitä, ettei muunlaista ole olemassa tai löydä. Kysehän on jälleen kerran niistä arvoista ja arvostuksista, niiden ihmisten valikoimisesta, joiden kanssa haluaa olla tms. (näin omalla kohdalla). Varsinaisesti en ole vielä tavoittanut niitä tuntemuksia, jotka aiheuttavat tämän kielteisyyden. Eli minkä tähden toisilla ei saisi olla toisenlaisia arvoja? Koska jää yksin omien poikkeavien arvojen kanssa?
[/q]
No siinä mielessä mäkin kyllä tuomitsen omien arvojen pohjalta, että ei ole hirveästi hinkua alkaa sellaisen miehen lähimmäksi ystäväksi, joka on pettänyt yhtä muijafrendiään yli kymmenen kertaa - muista muijafrendeistä sitten puhumattakaan. Irtoseksin voi kuitenkin hoitaa ainakin noin periaatteessa reilulla tavallla, joten sen suhteen en pahemmin valikointia ole harrastanut. Ainakaan vielä semmoinen ei ole tuntunut tarpeelliselta. Toisenlaisia arvoja saa toki olla, sitä ei ole kukaan tässä kaiketi kieltämässä. Jos niiden takia jää yksin, niin... No, harva meistä on niin poikkeava, että olisi ainoa laatuaan.
[q]
---
Juu siis vaikka sinkkuilu olisikin sitä harmaata arkea, niin se ei toki välttämättä tarkoita sitä, että kaipaisi jotain - etenkään jos on likapyykkiä pestävänä.
---
No ei tää nyt välttämättä niin harmaata ole. 
[/q]
Mahdollisuus toki tuokin. Jotkut saattavat myös pitää harmaata varsin vinkeänä värinä.
[q]hallucinogen:
Pyh, ei kannata. Oppii ainakin sen ettei naisiin voi luottaa *pahis**nauru*
[/q]
ja sit jossain vaiheessa oppii korjaamaan ton muotoon ihmisiin ei voi luottaa
ja jossain vaiheessa sen etta terve luottamus palkitsee ja turha sinisilmaisyys on vain yksinkertaisesti typeraa.
ma mielummin luotan ja otan valilla sormilleni sen takia, kuin oon jatkuvasti epaluuloinen kaikkia kohtaan.
[q]Chatte:
Miksei muka ole hyvä olla yksin, jos ei kuitenkaan ole yksinäinen, kun on ystäviä ja kavereita?
[/q]
[q]Lene:
Mikäs ihmeen itsestään selvyys se tämäkin on? Hyvät ystävät/kaverit ovat kiven alla. Ja sitä paitsi tuntuu, että ystävillä/kavereilla on vähemmän aikaa kuin seurustelukumppaneilla. Moni yleensä ihan täyteen buukattu.
[/q]
Ei tietenkään ole itsestään selvää, että kaikilla on kavereita, saatika ystäviä - tai seurustelukumppania. Useimmilla meistä kuitenkin on sellaisia ihmisiä - jos sellaisia kaipaa - joiden kanssa hengata, tehdä kivoja juttuja, jutella, hullutella, käydä uimassa, kaupungilla, bileissä. Eihän kukaan heistä joka paikkaan lähde mukaan, mutta kuka minnekin. Mutta toki seurustelukumppanin kanssa yleensä vietetään enemmän aikaa kuin kavereiden. Ja eiväthän kaverit tietenkään korvaa seurustelukumppania, mutta heidänkin kanssaan voi kokea läheisyyttä, hellyyttä.
Kaverit ja ystävät *sydän*
Jep, jep... Nyt alkaa kyllästyttää nallen kanssa nukkuminen, se on aika tylsää seuraa 
Pitäis kai keksiä jotain???
[q]blaine: Ehkä teil tytöil toimii noi erilailla, mut harvemmin meil pojil o hellyyttä ja läheisyyttä kaveri suhteissa :D
[/q]
[q]keisha:
Eikös pojilla usein ole tyttöpuolisia kavereita juuri tätä varten että joskus voi näyttää jollekin sen pehmeämmän puolensa ja saada ymmärtävän olkapään mihin nojailla tarvittaessa?
[/q]
Veit varpaat suustani. Juuri näin! 
Tää on taas niin tätä... 
Kylmä yksin...
Valentine\'s Day ja kaikkee.. 
Onneks on edes ihanat ystävät olemassa *sydän*
[q]jesus:
---
-Santtu-:
Valentine\'s Day ja kaikkee..
---
Entä sitten? Ihan tavallinen päivä se vaan on. Paitsi että on paljon hyviä bileitä*joo*
[/q]
No ei se oo kiva päivä jos on sydänsuruja ja kaikki hehkuttaa vaan rakkautta.. Mut onnex kavereitten kanssa bilettää niin kyllä kai ne huolet unhoittuu.
[q]gabber:
hei,miten ois trioluukku..? tai group-areena?kuka lähtee beesiin?*aplodit*
[/q]Hei, nää kuulostaa hyviltä bileiltä!
Taidan lukeutua ikisinkkuihin..
Vaan yksin on hyvä olla. Tulee toimeen eikä tarvi edes riidellä. 
eksyinpä tässä (epätoivon partaalla) eurosinkkujen nettisivuille. ehkä en ole vielä täysin toivottomassa mielentilassa, koska juhannusvonka 2004 ei näyttänyt perin houkuttelevalta... ehkä sitten tulevaisuudessa jos en nappaa kenenkään onkeen =)
*vink vink*
-eiuhuueuroksimuutu
mä pakkailen hammasharjaa nyt.. tää pääsis pois ainaki vähäks aikaa.. mielummin tietty pidemmäks mut sen näyttää aika..
[q]T-rex-orava:
itse asiassa kaiken hempeilyn sun muun lisäksi minä kaipaan riitelemistä. Sitä, että saa huutaa ja kiljua ja olla inhottava, p****mainen akka ja sitten tietää, että se on ihan ok. Että maailma ei kaadu siihen ja että rakastetaan vielä riitelyn jälkeenkin. Ei kukaan haluaisi riidellä minun kanssa? *släp**kivatsulle**släp*
[/q]
Ei riiteleviä ämmiä jaksa katsoa hetkeäkään Jos toinen osapuoli alkaa huutamaan ja kiljumaan ilman järjen hiventäkään eikä suostu keskustelemaan järkevästi niin ainakin minä lähden vaikka paikalliseen kuppilaan odottomaan, että se toinen rauhottuu sen verran, että voi keskustella. Itse en jaksa riidellä pätkääkään. Mikään ei ole ärsyttävämpää kun naishenkilö saa päähänsä kello kaksi yöllä alkaa puimaan suhdetta ja herättää miehen keskustelemaan tästä ja sitten otetaan nokkaansa kun toinen ei yllättäen ole halukas tuohon kellon aikaan keskustelemaan asioista
hyvää ystävänpäivää tämän luukuun nais henkilöille :)