SINKKULUUKKU
[q]lillu:
yyh oon kipee ja sit viel yksin :/ tää on niin ankeinta täs sinkkunaolos :P ois ees joku joka hoitais :) 
[/q]
niimpä niin... 
ei varmaan kiva ku sul oli lomaki ja kaikkee...
yyh oon kipee ja sit viel yksin :/ tää on niin ankeinta täs sinkkunaolos :P ois ees joku joka hoitais :)
sais kyllä nyt ihan heti löytyä joku jolle saisin olla kiltti ja kaikkee sitä tärkeintä... kohta joutuu käyttää erikois keinoja 
sydän kuolee yksinoloon 
Kävipä tällainen täysin odottamaton tapaus, että perjantaina penkkaribileissä jouduin isketyksi kuin salama kirkkaalta taivaalta Et taitaa olla, että joudun poistumaan tästä luukusta piakkoin...varmaksi ei tietenkään voi sanoa vielä 
Ja tämä sattui juuri kun olin suunnitellut iskeväni jonkun kauniin tyttösen abiristeilyltä eilen*täh*
Mutta kaippa asiat meni kuitenkin parhain päin vaikka ne meni täysin suunnitelmien vastaisesti 
[q]Chatte:
Ja eiväthän kaverit tietenkään korvaa seurustelukumppania, mutta heidänkin kanssaan voi kokea läheisyyttä, hellyyttä.
Kaverit ja ystävät *sydän*
[/q]
Ehkä teil tytöil toimii noi erilailla, mut harvemmin meil pojil o hellyyttä ja läheisyyttä kaveri suhteissa :D
SinKkuilu Rulexroxxorrr. tai sitten ei 
Missäköhän se joidenkin mainostama villi sinkkuelämä on*täh*... Itselläni ei ainakaan tällä hetkellä ole tietoakaan siitä*eiei*... Kyllähän tämä nykytilanne yleensä menettelee, mutta joskus tulee hetkiä, kun kaipaa sitä hetkeä, kun herää jonkun tietyn ihmisen viereltä...
[muokattu 15.2.2004 09:42]
Mitä tohon kipeenä oloon tulee, on selvää et jos fyysinen kunto on hyvä, ei tule helposti kipeex, jos henkinen kunto on hyvä ettei oo mitää paineita, murheita tai muuta kannettavaa taakkaa voi elää terveenä, yleensä se tauti iskee niinä heikkoina hetkinä.....mut anyway....I will survive, we will survive, everyone will survive.....et tältä pohjalta....
Ei kyllä eilenäkään löytyny mulle ketää ystävänpäivän illasta....ei kouvolas kukaan halunnu olla ystävällinen.....*uuh*......mut taas jatkaa arkista aherrusta.....olis viikko kouluu jäljellä sit sais hengähtää viikon verran...senkin todennäköisesti itsenäisesti....mut ei mahda mitään....sellaisia ne elämän vaiheet on.....mun elämä on kuin tyyni meri.....ei tule aallonpohjia, mut vastaavasti ei tule aallon harjanteitakaan.....lainehditaan hepoasteiden tasalla, ruidutaan ja kuivutaan, matala painetta odotellen....uutta tuulta haisteltavaksi....sen tuoksu jos toisi uuden toivon....
Taas pitäis käydä yksin nukkuu 
Ja sit kun joku pyytää kanssaan jonnekin, niin ei, en lähde...
Hmm... kai sit oottelen et joku ratsastaa valkealla hepalla, mut hakemaan
Tai no kohta ponikin käy
[q]keisha:
Mä ainakin katkaisin ja katkaisen edelleen tollaset ketjukirjeet ja pääsin silti täältä luukusta pois :P
[/q]
Älä huoli, ei se kestä. *g*
[q]
Mut voihan sitä vaikka tollasella selittää omaa sinkkuuttaan jos ei muuta syytä siihen keksi ;)
[/q]
Voi kuule, kyllä niitä syitä keksii vaikka kuinka: Olen syntynyt epäonnisten tähtien alla, muut eivät vain tajua kuinka hyvä saalis olen, kyseessä on maailmanlaajuinen salaliitto, laitan sukat väärässä järjestyksessä jalkaan, haitilainen voodoo-mies on noitunut minut, Nokialla menee nyt liian huonosti ja nelosen ratikka ei selvästikään ole kulkenut ajallaan. Näin muutaman esimerkin mainitakseni.
Mut niinq kato kyl mä saisin kenet vaan mut q ei niinq vaa tunnu löytyvän tarpeex tasokkait tsixei. Ei mun kaltasen super-uroon tarvi kato tyytyä mihinkään. Kun mä bongaan jostain sen A-luokan kyljyksen, niin mä vain menen ja niinq otan sen. Mut ei täält Suomest löydy semmosii, vaan pitäs varmaan mennä jenkkilään. Siellä kun on muutenki selvästi enemmän bling bling ja tasokkaampi meininki. Mesta just tällasen karjun maquun.
^ agreed.
niin lahjakas kuin olenkin mokaamaan kaikki ihmissuhteeni, ei sitä silti ikinä opi vaikka kuinka saisi turpaansa. haavat paranee ja taas alkaa mieli vetää kohti..*sydän*
[q]wallu:
Tasoa ei tod kannata laskea...siinä ei petä kun itteänsä ja tulee vaan onnettomaksi.*poks*
Kyllä se rakkaus sieltä joskus iskee *sydän*...usein tosiaan silloin kun sitä vähiten odottaa...niin kliseiseltä kun se kuulostaakin 
[...][/q]
Mun mielestä kyl kannattaa harkita uudelleen missä tasolla ne odotukset ovat. Yleensä asia viel menee niin, et mitä kauemmin on sinkkuna niin sitä enemmän haihattelee tyttöystävän perään ja alkaa muodostaa kriteereitä mitä hänen tulisi täyttää. Kun lukee täällä klubbarissa näit sinkkuluukun viestejä, niin tulkitsen kyl monet juurikin sellasiks et sinkut valittelee yksinäisyyttään kun ei ole se unelmien prinssi/prinsessa tullut joka jalat alta vie. Ihmettelen miks jengi ottaa parisuhdekäsityksensä jostain jenkkisarjoista ja sit ihmettelee miks on sinkkuna. Oon kuullu meinaan ihan tarpeeks niitä tarinoita kun joku sanoo et nyt kohtas elämänsä prinsessan joka vei jalat alta ja sit parin kuukauden päästä onkin jo erottu. Eikä tää nyt tarkoita et pitäis alkaa seukkaa ensimmäisen vastaantulevan vastaikkaista sukupuolta olevan persoonan kanssa, mut tietty realiteetti ois hyvä muistaa.
Tää on ihan kiva paikka, minnekäs täältä nyt kiire olis...
[q]wallu:
Tasoa ei tod kannata laskea...siinä ei petä kun itteänsä ja tulee vaan onnettomaksi.*poks*[/q]En nyt menisi tekemään ihan tuollaistakaan julistusta suoralta kädeltä. En nyt voi kuin enintään arvailla mistä tässä nimenomaisessa tapauksessa on kyse, mutta liiallinen pilviin tavoittelu helposti pitää huolta että joutuu vain pettymään. Jalkojen löysiksi vetäminen on ehkä helvetin pop jos hakee jotain hetkittäistä, mutta pitkässä suhteessa se on varsin toissijainen ja tarpeeton asia. Puhumattakaan tietty siitä että kukaan tuskin on niin täydellinen että ne polvet pysyisivät vetelinä lopun elämää. Tuollainen pikemminkin kertoo vain siitä että kuvittelee toisen olevan jotain muuta kuin tämä todellisuudessa on, ja siihenhän ihastuminen hyvin pitkälti perustuukin.
Itse pidän paljon järkevämpänä ja pysyvämpänä ratkaisuna viettää elämäni ihmisen kanssa, jonka kanssa tulen toimeen, viihdyn ja jota arvostan ensin ystävänä kuin pyrkiä samaan ihmisen kanssa joka vie jalat, ja sitämyötä järjen ja harkintakyvyn, alta ensimmäisellä tapaamisella.
Toisen rakastamiseen kasvetaan ja opitaan pikkuhiljaa kuukausien ja vuosien aikana, se ei tapahdu yhdessä yössä. Miten voisit oikeasti rakastaa jotain mitä et edes tunne? Minusta on ainakin paljon hienompaa havaita rakkauden vain kasvavan vuosien aikana sen sijaan että se vain laimenisi ajan kanssa siitä täydellisyyden odotuksen takia, jota se ei ikinä voi täyttää.
*viihtyy yllättävän hyvin...**hih**ding*
[q]pHaze:
Itse pidän paljon järkevämpänä ja pysyvämpänä ratkaisuna viettää elämäni ihmisen kanssa, jonka kanssa tulen toimeen, viihdyn ja jota arvostan ensin ystävänä kuin pyrkiä samaan ihmisen kanssa joka vie jalat, ja sitämyötä järjen ja harkintakyvyn, alta ensimmäisellä tapaamisella.
[/q]
Viisaita sanoja, mutta toisaalta itse kannatan tavallaan myös lähtökohtaa don't marry someone you can live with, marry the one you cannot live without (vaikka siis en avioiittoa varsinaisesti pidäkään järkevänä ratkaisuna). En kuitenkaan usko, että tuollaisen tilanteen syntyminen yhdessä yössä olisi mahdollista vaan juuri tuohon kasvetaan ajan myötä.
[q]
Toisen rakastamiseen kasvetaan ja opitaan pikkuhiljaa kuukausien ja vuosien aikana, se ei tapahdu yhdessä yössä. Miten voisit oikeasti rakastaa jotain mitä et edes tunne? Minusta on ainakin paljon hienompaa havaita rakkauden vain kasvavan vuosien aikana sen sijaan että se vain laimenisi ajan kanssa siitä täydellisyyden odotuksen takia, jota se ei ikinä voi täyttää.
[/q]
Tämän allekirjoitan täysin.
En nyt tarkoittanu mitään pilvilinnoissa leijumista, vaan ihan normaalia realistista, lähinnä ulkonäköön liittyvää tasoa. Tässäkin asiassa kultainen keskitie taitaa olla paras...
[q]Epailija:
Viisaita sanoja, mutta toisaalta itse kannatan tavallaan myös lähtökohtaa don't marry someone you can live with, marry the one you cannot live without (vaikka siis en avioiittoa varsinaisesti pidäkään järkevänä ratkaisuna). En kuitenkaan usko, että tuollaisen tilanteen syntyminen yhdessä yössä olisi mahdollista vaan juuri tuohon kasvetaan ajan myötä.[/q]Jos nussin taas pilkkua hetken siitä huolimatta että tuskin tarkoitit asiaa niin kirjaimellisesti, niin mielestäi ei ole kovin tervettä jos ei voi elää ilman jotain ihmistä. Ja tämän lisäksi sellainen tärkeä pointti, että liiallinen riippuvaisuus toisesta asettaa hyvin suuria paiineita ja rasitteita sille toiselle ja sen kautta myös suhteeseen, ja tuollaisella voi hyvin pilata ja tuhota muuten ihan hyvin toimivan suhteen. Mutta tuosta perusajatuksesta olen kyllä samaa mieltä; Ei kannata olla toisen kanssa vain olemisen takia, tai tyytyä kumppaniin pelkästään sen perusteella että tämän pärstä ei ärsytä niin paljoa että tekee mieli viskella astioita päivittäin. Sen enempää asiaa analysoimatta ja ajattelematta väitän että kaikkein tärkein edellytys toisen kanssa elämiselle on kuitenkin se että tätä pystyy kunnioittamaan ja arvostamaan omana itsenään, ei se että tämä osaa hurmata sinut tarvittaessa kädet selän taakse sidottuna.
[q]blaine:*nauru* Ehkä teil tytöil toimii noi erilailla, mut harvemmin meil pojil o hellyyttä ja läheisyyttä kaveri suhteissa :D
[/q]Eikös pojilla usein ole tyttöpuolisia kavereita juuri tätä varten että joskus voi näyttää jollekin sen pehmeämmän puolensa ja saada ymmärtävän olkapään mihin nojailla tarvittaessa?
[q]pHaze:
Jos nussin taas pilkkua hetken siitä huolimatta että tuskin tarkoitit asiaa niin kirjaimellisesti, niin mielestäi ei ole kovin tervettä jos ei voi elää ilman jotain ihmistä. Ja tämän lisäksi sellainen tärkeä pointti, että liiallinen riippuvaisuus toisesta asettaa hyvin suuria paiineita ja rasitteita sille toiselle ja sen kautta myös suhteeseen, ja tuollaisella voi hyvin pilata ja tuhota muuten ihan hyvin toimivan suhteen.
[/q]
Olet oikeassa, en tarkoittanut. Ihan pätevä pointti kyllä, ei siinä mitään.
[q]
Sen enempää asiaa analysoimatta ja ajattelematta väitän että kaikkein tärkein edellytys toisen kanssa elämiselle on kuitenkin se että tätä pystyy kunnioittamaan ja arvostamaan omana itsenään, ei se että tämä osaa hurmata sinut tarvittaessa kädet selän taakse sidottuna.
[/q]
Olen pitkälti samaa mieltä. Uskon kuitenkin, että sitä hurmaamistakin tarvitaan, vaikka kyseessä ei olekaan se ominaisuus, minkä varaan suhdetta olisi järkevää lähteä rakentamaan. Ilman sitä hurmaamista suhteesta kuitenkin mielestäni uupuu jotain oleellista, vaikka se ei olisikaan sellaista jatkuvaa jalkojen vientiä toisen alta.