SINKKULUUKKU

Saakeli. Kai tänne sit pitää jäädä lopullisesti. Kyllä se varmaan on totta että naiset rakastuu renttuihin kuten laulussa sanotaan.

Isi jo pienenä minulle opetti että naisille avataan ovet, yms. Herras miehen elkeet. no ei ainakaan ne tunnu purevan. Lähinnä naisilta tuntuu tulevan katse "osaan minä sen oven itsekin avata" tai muuten vihainen ilmestys. *ding**blush*

Ei.. Ei, hitto. Kyllä tässä täytyy rentuksi koittaa päästä. Ehkäpä sitten niitä naisia saisi. Tosin,, tuntuuhan tuo rima olevan aika korkealla minullakin. No ei nyt liian.. Ei hullutella. Faijapuoli taas neuvoo ottamaan rikkaan naisen, toki se elämä olisi helpompaa sen kanssa

Mutta ei siinä, toki tässä sinkkuna olemisessa on hyvätkin puolet. Hyvä jos saisi ainakin 30v olla ilman lapsia niin saisi elää tämän "lyhyen" nuoruuden ainakin 'täysillä'.

Joku herra viisas mies/nainen voisi kyllä tehdä väitöskirjan aiheesta miksi naiset rakastuvat renttuihin*iloinen**ding*

[q]Lene:
Ja jos jossain ihminen aina yleensä mokaa niin omassa asenteessa. (tämä oli yleinen heitto)[/q]
Yleisenä heittona tuon ajattelinkin, ja olet varmaan ihan oikeassa. Jos elämässä jokin mättää niin ainahan sitä pitäis ekana katsoa peiliin ja etsiä jotain vikaa sieltä, mutta välillä on vaikea löytää tasapaino sen välille, että olisi 1) rehellinen itselleen ja aidosti omanlaisensa vikoineen päivineen ja että 2) tunnistaisi vikansa ja yrittäisi kehittyä paremmaksi ihmiseksi.. Ja tämä ei ollut yleinen heitto, puhuin ihan vaan itsestäni.

[q]Ja jotkut suhtautuvat \"kaikkeen mahdolliseen\" vittuiluna, kuten myöhemminkin tässä saamme nähdä. Vittuilu on asia erikseen kuin esim. sarkasmi, ironia, vinoilu. [/q]
Mulla on suppea sanavarasto, kaikki on vaan vittuilua oli se sit hyvällä tai pahalla tarkoitettua..

[q]Nähtävästi puolitutun vittuilijan \"menettäminen\" on aiheuttanut jonkinlaista yksinäisyyttä ja tarvetta itsesääliin?[/q]
Ei nyt sentään, kyllä itsesääli on ihan sisäsyntyinen pysyvä luonteen ominaisuus.. ja yksinäisyyden tunteistaki oon kärsinyt jo pitemmän aikaa..

[q]Jos sua häiritsee, että sun viestejäsi kommentoidaan, kannattaisi purkaa itseään mieluitenkin päiväkirjaan..[/q]
Osa kommenteista häiritsee, osa ei.

[q].. tai sitten tälle puolitutulle vittuilijalle, koska hän näköjään on ainoa oikeutettu tilanteeseesi kommentoimaan.[/q]
Ei pidä paikkaansa. Kyllä mä kaipasin hyviltä ystäviltäni mielipidettä ja neuvoa asiaan, ja heille myös selitin tilanteen vähän tarkemmin. Ja saahan sitä muutkin kommentoida, mutta mun ei ole pakko arvostaa joka ikistä kommenttia..

[q]Mitä tulee Kevätkilonpudotus-topiciin niin sitä ei oltu tarkoitettu neuvoksi vaan kerroin omasta näkemyksestäni ja tarkoituksena oli enempikin kannustaa.[/q]
Yritys hyvä, pisteitä nolla.. Ei kannustanut, koska stepperin polkeminen tuntuis typerältä, vaikka mulla semmonen oiskin, eikä muuten ole, (koska useimmiten mikä tahansa liikunta vaan tuntuu vastenmieliseltä ja hankalalta ja inhottavalta ja ärsyttävältä.. en vaan oo liikunnallinen, valitettavasti. Olo on surkea jo kun yritän psyykata itseä johonkin fyysiseen suoritukseen, ja suorituksen aikana olo vaan huononee, eikä hyvää oloa ole havaittavissa edes jälkikäteen, korkeintaan kipuilua..) ja TV:tä en katso muutenkaan, joten se ei asiaa auttaisi. Mutta nyt menee ihan off-topiciksi..

[q]Ah, ongelman ydin siis on, että koet tulleesi torjutuksi, etkä saa mitä haluat.[/q]
No nimenomaan!

[q]Mutta nähtävästi sä vain innostunut vittuilusta. [/q]
Pakkohan sitä on edes jostain innostua, ois muuten aika tylsää..
Vittuilun lisäksi innostun tietysti kaikesta muutakin vastustelusta kuten karkuun juoksemisesta, oikeuden määräämästä lähestymiskiellosta jne. ..

[q]Ja toisen on pakko ottaa etäisyyttä, kun ei vittuilu tehoa, vai?[/q]
Ehkä.

What can I say, oinaat on kuulemma itsepäisiä pässejä, jotka ei usko hyvällä..

[q]Hitto, ehkä mun olisi pitänyt vittuilla tässä oikein olan takaa niin sulle olisi tullut hyvä mieli.[/q]
No kyllä mulle tuli ihan hyvä mieli vaikka vittuilitki vaan ihan kiltisti ja kevyesti..

ottakaa huomioon että nykyajan naiset ovat kaikki "itsenäisiä", täytyy ottaa myöskin huomioon se että yleensä vaikka mitä tekee niin se on aina väärin :D

Siitä rentuksi rupeamisesta en sanois mitään naisia on yhtä monenlaisia kuin miehiä.. jokainen tykkää jostain tietystä.. se vaan vain aina vaikuttaa siltä että se on päinvaistaista kuin mitä olet koska se ei osu sinuun.. suosittelen omana itsenään olemista.. se tuuppaa toimimaan pitkällä aikavälillä..

[q]blade:
Isi jo pienenä minulle opetti että naisille avataan ovet, yms. Herras miehen elkeet. no ei ainakaan ne tunnu purevan. Lähinnä naisilta tuntuu tulevan katse "osaan minä sen oven itsekin avata" tai muuten vihainen ilmestys. *ding**blush*

Ei.. Ei, hitto. Kyllä tässä täytyy rentuksi koittaa päästä. Ehkäpä sitten niitä naisia saisi.
[/q]


Oon huomannu saman. Ja pitäis täs rentuks itekki muuttuu

[q]blade:
---
Mikki:
---
blade:
Isi jo pienenä minulle opetti että naisille avataan ovet, yms. Herras miehen elkeet. no ei ainakaan ne tunnu purevan. Lähinnä naisilta tuntuu tulevan katse "osaan minä sen oven itsekin avata" tai muuten vihainen ilmestys. *ding**blush*

Ei.. Ei, hitto. Kyllä tässä täytyy rentuksi koittaa päästä. Ehkäpä sitten niitä naisia saisi.

---


Oon huomannu saman. Ja pitäis täs rentuks itekki muuttuu

---


Jep. On se kumma. No tosin isäni eli kait 60 70 luvvun tienoilla. Kai ne ajat siitä muuttuu. Hölmöksi tässä tosin usein tuntee itsensä kun "rentut" vie kaiken *iloinen**sydän*

Noo, mutta elämä on kovaa. Ja tirinä ei auta mitään.
[/q]

Ite lankeen aina niihin renttuihin!!*uuh* En vaan tiä mikä niissä viehättää, mut aika äkkii huomaa, ettei juttu tuu toimimaan!!
Tottakai tollaset oven avaukset huomaa ja ne ottaa kohteliaisuutena*joo*, mut....niis rentuis on silti enempi sitä jotain...
Toivottavasti vanhempana tajuaa perustaa sen perheen jonkun fiksun kanssa*nauru*

[q]Lene:
---
Tähän voisi lyhyesti sanoa, että ei se järkikään välttämättä tavoita sitä oikeaa tietoa. Mitä se ”oikea tieto” pohjimmiltaan onkaan? On kyllä totta, että tunteet vaikuttavat siihen, miten maailman sillä hetkellä näkee, mutta tämän tiedostamalla välttää johtopäätösten tekemisen niiden perusteella. Missä määrin tunteita pitäisi edes ottaa johtopäätösten tekemisessä huomioon? Tehtävänsä niillä kuitenkin on. Tuskin kuitenkaan määräävää. Avustava kenties - ne primitiiviset vaistot. [/q]

Täyttä asiaa. Ns. oikeaa tietoa ei ihminen pysty koskaan edes saavuttamaan (imo), mutta näin jokapäiväisestä elämästä puhuttaessa sanoisin että suurin osa ihmisten ongelmista johtuu siitä että on antanut tunteille vallan. Toki voi sanoa että esim. rahan puute tai sairastuminen ovat pahempia ongelmia, mutta loppujen lopuksi näistäkin voi molemmat ottaa positiivisesti vastaan - jos ei anna negatiivisille tunteille valtaa. Positiivinen (mutta ei sokaisevan ihqplur) näkökulma on varsin rakentava lähes tilanteessa kuin tilanteessa.

[q]En tarkoittanutkaan, että tunteita itsessään muokattaisiin vaan sitä niiden kokemista. [/q]

No hyvä, nyt puhutaan siis samasta asiasta. Tunteet ovat (kuten sanoit) varsin alkukantainen asia ja niitä harvoin ajatellaan tarpeeksi. Liian usein tunteet johtavat suoraan toimintaan kulkematta järkiruudun kautta: \'olen vihainen joten lyön jotakin\', \'olen surullinen joten itken\', \'olen ihastunut joten kehittelen ihannoivia mielikuvia\', jne. Tätä käytöstä on erittäin vaikea huomata jollei ole jo harjoitellut tunteiden käyttöä \'kohtuudella\', eli tekemällä aina silloin tällöin itselleen ns. reality checkin: \”miksi minusta tuntuu nyt tältä?\”.

[q]Lähinnä siis negatiivisten tunteiden kohdalla. Tosin positiivistenkin kohdalla pitäisi ehkä joskus osata hillitä itsensä. Tosin mitä tehdä silloin kun on turta?[/q]

Itse olen sitä mieltä että posiitiiviset tunteet väärin käytettynä voivat olla vielä tuhoisampia kuin negatiiviset... Mikä on sinänsä ristiriitaista ja ehkä hiukan ironistakin koska positiiviset tunteet ovat yleensä kaikkein rakentavimpia. Teoriassa turtuuteen (?) pätee nämä samat säännöt - jos sen tiedostaa, siitä voi saada tietoa (miksi tunne on olemassa, mitä se opettaa, miten siitä voi päästä eroon).

[q]Se, ettei minkäänlaista erityistä tunnetilaa vallitse on itsessään tunnetila. Miltä tosiaan tuntuu silloin, kun ei tunnu miltään? Tai ei tunnista miltä tuntuu? Vai ovatko ”kielelliset” rajat esteenä? Tappavan tasaista.[/q]

Sanoisin että tätä on mahdoton toiselle kuvailla. Itse kun olen joskus (mielestäni) saavuttanut tän tilan, se tuntuu lähinnä sellaiselta seesteiseltä, rauhalliselta, harmoniselta olotilalta missä mikään ei voi järkyttää, mikään ei voi satuttaa - kaikki on niinkuin pitääkin. Näen selkeästi.

Kaikissa ilon ja rakkauden ja toivon tunteissa on aina vastapuolensa - suru, viha, pettymys - ja elämän vuoristorata tuppaa aina tuomaan sinut lähtöpisteeseen, tapahtui mitä tapahtui. Käyrädiagrammin viivan seikkailujen keskiarvo on aina sama +/- nolla, vaikka tosin joillakin ylä- ja alamäet ovat suurempia kuin toisilla.

Uskoakseni ainoastaan jollain tavalla tiedostamalla tämän ihmisille niin ominaisen kuvion (eli vertauskuvallisesti seuraamalla sivusta itseään siellä vuoristoradassa), voi saavuttaa pitkäkestoisemman, pysyvämmän sisäisen rauhan. Mutta tämä on vasta alkua... Ja itsekin olen vasta aivan polkuni alussa. Elämässä riittää koko elämäksi oppimista, mikä on varmaan sen pointtikin.

[q]Sucy:
---
blade:
---
Mikki:
---
blade:
Isi jo pienenä minulle opetti että naisille avataan ovet, yms. Herras miehen elkeet. no ei ainakaan ne tunnu purevan. Lähinnä naisilta tuntuu tulevan katse "osaan minä sen oven itsekin avata" tai muuten vihainen ilmestys. *ding**blush*

Ei.. Ei, hitto. Kyllä tässä täytyy rentuksi koittaa päästä. Ehkäpä sitten niitä naisia saisi.

---


Oon huomannu saman. Ja pitäis täs rentuks itekki muuttuu

---


Jep. On se kumma. No tosin isäni eli kait 60 70 luvvun tienoilla. Kai ne ajat siitä muuttuu. Hölmöksi tässä tosin usein tuntee itsensä kun "rentut" vie kaiken *iloinen**sydän*

Noo, mutta elämä on kovaa. Ja tirinä ei auta mitään.

---


Ite lankeen aina niihin renttuihin!!*uuh* En vaan tiä mikä niissä viehättää, mut aika äkkii huomaa, ettei juttu tuu toimimaan!!
Tottakai tollaset oven avaukset huomaa ja ne ottaa kohteliaisuutena*joo*, mut....niis rentuis on silti enempi sitä jotain...
Toivottavasti vanhempana tajuaa perustaa sen perheen jonkun fiksun kanssa*nauru*
[/q]

Heh.. oikein.

Olen ehkä sen seitsämän kertaa elämässäni nähnyt sellaisen ilmeen että *kiitos olitpa kohtelias*. No eipä se minua nyt niin haittaa. Mun vähäiset voimani ei siihen lopu jos jollekin avaan ovet.. olkoon 17v tp. tai 78 eläkeläinen.

Ei mutta ehkä kaksi kertaa oon silleen "hissinväliin" jääny kattoo kun ehkä joku arvosti sitä.

Tosin mailma muuttuu. Ehkä kohta naiset avaa miehille ovia


No eni vei. Jatkan taktiikkaani. Ehkä joku joskus vaikka sanoisi kiitos.

*sydän*

[q]Dives:
ottakaa huomioon että nykyajan naiset ovat kaikki "itsenäisiä", täytyy ottaa myöskin huomioon se että yleensä vaikka mitä tekee niin se on aina väärin :D

Siitä rentuksi rupeamisesta en sanois mitään naisia on yhtä monenlaisia kuin miehiä.. jokainen tykkää jostain tietystä.. se vaan vain aina vaikuttaa siltä että se on päinvaistaista kuin mitä olet koska se ei osu sinuun.. suosittelen omana itsenään olemista.. se tuuppaa toimimaan pitkällä aikavälillä..
[/q]

Totta. En mä pillun takia ala muuttumaan miksikään. Välillä itkettää välillä naurattaa. Tyyliin ei väkisin jos ei kelpaa. Mutta monesti tulee katsottua silleen "ei hitto... toi MINÄäää" ja sit se onkin siinä.

No Tätä tämä elämä on.. ei voi mitn. ehkä nämä onnen lahjat on jaettu hulttiot 90% kunnolliset 10% *iloinen**täh*

[q]Mikki:
Oon huomannu saman. Ja pitäis täs rentuks itekki muuttuu *hymy*[/q]
Pah, ne naiset jotka ei käytöstapoja arvosta voi palata takas niihin luoliin renttujensa kanssa...*vink*

Näkis vaan!!!?? *täh*¨*täh*

Ehkä onneksi jäänyt joku alitajunnan juttu että osaa/tyhmänä osaa olla aina kohtelias naisille.*täh*

Tosin ei minun elämästäni vie pois mitään vaikka olisinkin. Hmm, ehkä harmittaa sitä tulevaa nais neitosta joka ei vielä ole tajunnut minun oven eteen tulla heilumaan. *sydän* *täh*

Noo, onhan tässä aikaa jos ei mitään muuta. Nouu hätä.

Ainakin sitten kun tää *sykli* kiertää rundin 1940-2000-1940. Niin mä oon sit ehkä voittaja mies.

[q][Nuclear]:
---
Mikki:
Oon huomannu saman. Ja pitäis täs rentuks itekki muuttuu
---

Pah, ne naiset jotka ei käytöstapoja arvosta voi palata takas niihin luoliin renttujensa kanssa...*vink*
[/q]

word! maailma on naisia puolillaan ja kyllä niistä suuriosa osaa arvostaa herrasmiehiäkin*joo*

Vaikka onkin kuinka herrasmies niin kyllä sitä aina välillä voi naisille jotain ehdotellakin niin alkaa ehkä jotain tapahtumaankin. <<neuvo jota en tosin itse osaa oikein noudattaa

[q]Displacer:
Vaikka onkin kuinka herrasmies niin kyllä sitä aina välillä voi naisille jotain ehdotellakin niin alkaa ehkä jotain tapahtumaankin. <<neuvo jota en tosin itse osaa oikein noudattaa
[/q]


...ja tässä vaiheessa kuvioon astuu... *fanfaari* UJOUS

Viimeisin puolituttu silmänilo oli näköjään vaihtanut vittuilun ja sivusilmällä vilkuilun välttelyyn ja mököttämiseen.. Syytä en tiedä.
Tätä menoa tulee kyllä pirun pitkä ja yksinäinen talvi, taas. *hajoilee*

Ensimmäisen kerran piiiitkäään aikaan tuntuu siltä että ei haittais yhtään vaikka pääsisin puis täältä.

Välillä sitä vaan tuntee olevansa niin helvetin yksin

Voihanei, sinkkuja ollaan joo :>

[q]Jää~*:
Välillä sitä vaan tuntee olevansa niin helvetin yksin
[/q]
aivan*hmph*vähän liiankin usein*nyyh*

Tää lähti nyt pois ihanan pojan kanssa.. *sydän*

Iiih, tääki lähti pois ihan parhaan tytön kans *sydän*


[q]^petra:
Nannannaa, täältä poistunen!
[/q]

Uuuh, onnea