Kirjaudu
tai
Rekisteröidy
otto, petri, media, kellopeli ja psyyke!
- « Edellinen
- 1
- ...
- 4
- 5
- 6
- 7
- 8
- ...
- 11
- Seuraava »
Mustakin se oli TODELLA "veistelty" se hovioikeuden päätös.
Tästä olemme samaa mieltä. Tai jos ei välttämättä veistelty niin ainakin epäsuhdassa verrattuna muihin tapauksiin, kuten Varvana aiemmin osuvasti kirjoitti. Epäilemättä median vaikutuksesta.
Näyttääkin siltä että paras tapa saada vääryydelleen kostoa on tehdä siitä mahdollimman julkinen, tunteisiin vetoava ja traaginen asia.
Tästä julkisuuden hyväksikäytöstä tulee heti mieleen Kerstin Campoyn tapauksesta noussut hälinä. Tässähän siis oli kysymys siitä, että suomalainen Kerstin oli ollut USA:ssa asuessaan naimisissa jenkkimiehen kanssa, ja riitaisan avioeron ja huoltajuusriidan johdosta hän oli laittomasti kaapannut kaksi lastaan ja tullut Suomeen oikeutta pakoon.
Tuollon lehdissä kirjoiteltiin kovasti asiasta, ja isoja otsikoita oli lehdissä harva se päivä. TV:n keskusteluohjelmissa keskusteltiin asiasta, ja taisipa joku eduskunnassakin huolestua asiasta. Jutuissa puhuttiin lapsiin kohdistuneesta väkivallasta, kerrottiin kuinka kamala tyyppi se isukki on, ja vaahdottiin siitä, kuinka kamalaa on että lapset halutaan takaisin jenkkeihin vaikka väkisin.
Minä en tiedä tapauksen tarkkoja yksityiskohtia, mutta mieleeni jäi tämä tapaus juuri siksi, että tapaus oli uutisointinsa puolesta yksipuolisuuden malliesimerkki, ja osoitti esimerkillistä lähdekriittisyyden puutetta. Viikkojen ajan äiti vei mediaa kuin litran mittaa, ja lehdistö tuntui uskovan kaiken mitä niille syötettiin. Tämä siitä huolimatta, että kaikki kauhutarinat olivat lähtöisin lasten äidiltä, jolla todellakin oli asian kanssa oma lehmä ojassa. Mistään vääryyksistä en muista nähneeni julkisuudessa minkäänlaisia todisteita, mutta juttua riitti silti. Ja kansan syviin riveihin tämä uutisointi upposi aivan kympillä, ja kansalaiskeskustelu kävi kuumana, joskin melkoisen yksipuolisena, jossa toisen osapuolen näkemys unohdettiin täysin. Asiaa hoitaneet virkamiehet leimattiin mediassa suuriksi roistoiksi, kun eivät tehneet niinkuin äiti tai kansa tahtoi, vaan halusivat palauttaa juniorit jenkkeihin, vaikka syyt toisin toimimiselle olivat hyvin heiveröiset.
Tapaus Eveliinaan palatakseni en edelleenkään tiedä tarpeeksi yksityiskohtia, jotta voisin sanoa kuinka oikeutettu tuomio oli. Joka tapauksessa tässäkin jutussa tuntuu olevan samaa henkeä kuin ylläolevasta, joskaan ei aivan samanlaista; enivei kansan keskuudesta löytyy asiantuntijoita, joilla on varmat mielipiteet asiasta, ja varsinkin kun keskipisteessä on jotain lapseksi luokiteltavaa (14-vuotiasko se tyttö oli kuollessaan?), niin tunteet kuumenevat entisestään, ja yleinen mielipide tuntuu olevan, että tapauksessa oli jotain aivan poikkeuksellisen törkeää, mikä ei siis ole ehkä ollenkaan itsestäänselvää.
Muutenkin tuntuu siltä, että julkisuudessa olleet tietynlaiset väkivaltarikokset mielletään aina törkeiksi, ja meteliä saadaan aikaiseksi vaikka kuinka. Vaikka teknisesti teko ei olisi kamalin mahdollinen, on hirveän arka asia nimittää sitä termillä, jossa voisi olla pieniäkään vähättelyn merkkejä. Seksuaali- ja henkirikokset tuntuvat olevan erityisen arka asia. Meteli, joka nousi siitä, kun rikoslakiin haluttiin lievä raiskaus, oli jokunen vuosi sitten melkoinen. Noh, sehän tulikin sitten, tosin nimellä sukupuoliyhteyteen pakottaminen. Tässäkään ei siis ollut kysymys siitä, että olisi haluttu vähätellä asian vakavuutta, vaan haluttiin vain kolmas porras rikosasteikkoon, vrt. näpistys -> varkaus -> törkeä varkaus. Ja samasta syystä kuin rikoslaista ei löydy lievää raiskausta, ei siellä ole myöskään lievää tappoa. Tämä meni lainsäätäjillekin hyvin jakeluun, ja julkinen meteli vältettiin sillä kertaa: miten joku voidaan tappaa lievästi, ja miten uhrin omaisille asian selittäisi? Enivei, lievää tappoa vastaava rötös sieltä laista löytyy, nimellä surma.
Suomessa ei pelkästä mielensä osoittamisesta rangaista. Väitän siis, että näiden naamioituneiden "mielenosoittajien" tavoitteet ovat aivan jossain muualla kuin itse mielen osoittamisessa. Onko sun mielestäsi siis todella oikein, että he saisivat vapaasti naamioitua, jotteivät joutuisi hulinoistaan edesvastuuseen?
Onhan siinä kieltämättä se ongelma että naamioituneena voi
helpommin tehdä kaikenlaista arvelluttavaa. Toista näkökulmaa vaan ei taida olla otettu keskustelussa huomioon.
On sellaisia asioita, jonka puolesta voi osoittaa mieltä, mutta ei kumminkaan tahdo sen vuoksi tulla leimatuksi esimerkiksi työpaikalla.
Jos osoittaa mieltä jonkun "epäilyttävän" asian vuoksi, voi epäillä joutuvansa jonkin sensaatiouutisen kuva-aineistoon tai poliisin kuva-arkistoon.
Entäpä mitä tapahtuu naamioitumattomalle kurdinaiselle joka osoittaa mieltään heidän kulttuurinsa järjettömiä tapoja vastaan?
Edelleen; poliisi on viranomainen, joka on virkansa puolesta vastaa mm. yleisestä järjestyksestä. Jos poliisi virkansa puolesta joutuu asioita tekemään, ei se saa haitata hänen henkilökohtaista elämäänsä millään tavalla. Tiedät varmasti tapauksia, että poliisia vastaan ollaan hyökätty hänen poliisina tekemiensä asioiden johdosta?
Poliisi käyttää naamioita, koska poliisin pamputukset uhkaaviksi katsotuissa mielenosoituksissa eivät aina kestäisi kriittistä tarkastelua oikeudessa. Tunnistamattomana yksittäinen poliisi on lähes mahdotonta saada oikeuteen vastaamaan teoistaan.
Ihminen on pieni osa luontoa, agreed, mutta ihmiselle on ainoana lajina annettu mahdollisuus toimia muutenkin kuin pelkkien viettiensä varassa. Tämän vuoksi ihmisellä (jokaisella yksilöllä) on vastuu omasta toiminnastaan. Leijona tappaa viettiensä varassa, ihmisen ei ole pakko. Siksi ei ole mitenkään kohtuutonta vaatia ihmistä kantamaan teoistaan vastuun.
Yrität tehdä kaikkesi vierittääksesi vastuun kaikesta tapahtuvasta yksilötasolta luonnolle. Luonto on evoluution kautta muovannut ihmisestä sellaisen kuin se tänä päivänä on, kykenevä ymmärtämään tekojensa seuraukset. Tällöin teoistaan kantaa vastuun ihminen itse. Tuomioissa tätä vastuuta ei oteta kaikissa tapauksissa täysimääräisesti huomioon, mutta se on silti kiinteä osa ihmisyyttä. Ja sellaisena myös osa luontoa.
Kyllä se ihminenkin toimii vaiston varassa ja työmarkkinoilla on täysi saalistus päällä. Kilpailuyhteiskunta ei voi olla muuta kuin raadollinen ja sitäkautta vaiston varaista toimintaa. (alitajunta, joka hakkaa oman tahdon 6-0)
Tapahtunutta toimintaa kutsun kyllä luonnonoikuksi. Luonnollisia ihmisiä tässä kuitenkin ollaan. Mitä tulee vastuuseen, ni joillakin sen kanto on hämärtynyt sosiaalisen ympäristön vuoksi. Ootkos muuten koskaan tutustunut kulttuuriantropologiaan??? Se varmasti auttaa selventämään kulttuurin määrettä ja sitäkautta ihmiskunnan kehitystä. Meillä jokaisella on oma kulttuuri ja siksi me ajattelemme asioista eri tavalla. Kun ajattelen juuri omaa ideologiaani, niin pystynkö vaikuttamaan omiin ajatuksiini??? Pystynkö toimimaan ajatusteni vastaisesti?? Tuskin! Oikeasti haluisin ehkä jopa olla ennemmin tavallinen ja tietämätön. Kuitenkin ympäristötekijät ovat tehneet minusta toisinajattelijan. Onko se minun vikani??
Maailma ilman rangaistuksia on sinun visiosi. Älä piiloudu suurmiesten taakse tai vähättele ajatustesi arvoa, vaan osoita, miksi maailmankuvasi mukainen järjestelmä ei johtaisi täyteen kaaokseen.
Tiiäks monta asiaa siin pitää ottaa huomioon? Tai tiiätkö kuinka asiat muuttuvat toisiksi ajan saatossa? Ei tä tapahdu yhdessä yössä. Uuden järjestelmän sisäänajaminen kestää kymmeniä vuosia, ehkä kauemmin.
Sen voin kuitenkin luvata, että mun tarkoitusperät paremman "yhteiskunnan" luomiseen on hyvät ja et ehkä mietin asiaa illalla laadukkaan punaviinin ja maistuvan aterian lomassa.:)
Aivan liikaa on media vaikuttava tekijä muutenkin. USA:han on yrittänyt ostaa lehdistöjen mielipiteitä ympäri maailman, jotta ne julkaisisivat sellaista kuvaa Irakista, että sinne on pakko vaan hyökätä. (Ainakin Saksassa oli tällaisia tapauksia.)
median vaikutuksesta.
Tämän olen kuullut elokuvista, joten en ole varma pitääkö tämä paikkaansa irl, mutta elokuvien mukaan jenkeissä valamiehistöä kehoitetaan olemaan lukematta mitään uutisia missään muodossa, kun he ovat jonkin jutun keskellä. Jossain leffassa valamiehistö oikein suljettiin johonkin jutun ajaksi. Oli joku extra iso mafia juttu. En muista mikä leffa.
Kuulostaa omaan korvaan järkevältä tuo valamiehistön säännös, ettei uutisiin ja mediaan saa olla yhteydessä niin suuntaan, kuin toiseen. Toivon, että tämä pitää paikkansa.
<ot>
...Just. Tuo vaan muistutti mun tädin miehen tapausta... (L.R.)
Eks Aleksis Kivi ja 7 veljestä oo juuri Pohjanmaalla taltalla hakattu ihmisten takaraivoon?;)
</ot>
Onko toi surma, vai kuolemantuottamus? ...Mulla oli käsitys, että se "lievä tappo" on kuolemantuottamus. (Surma on muuten Red Boxin lähellä intialainen rafla.)
surma.
Ja tämä on fakta. ...tai ainakin luulen niin.
Poliisi käyttää naamioita, koska poliisin pamputukset uhkaaviksi katsotuissa mielenosoituksissa eivät aina kestäisi kriittistä tarkastelua oikeudessa.
Vai olisiko tuo enemmänkin lääkkeen sivuvaikutus?
Nyt alkaa ajatus karkailemaan. On jo pään sisusta klubilla. Siirrän kroppanikin sinne.
- Lapset yritettiin viedä, mutta pistipä Kerstin kampoihin. (No offence)
Onko toi surma, vai kuolemantuottamus? ...Mulla oli käsitys, että se "lievä tappo" on kuolemantuottamus.
Surma ja kuolemantuottamus ovat eri rikoksia, ks. http://www.heikniemi.net/rikoslaki/rl21.html
Kun ajattelen juuri omaa ideologiaani, niin pystynkö vaikuttamaan omiin ajatuksiini??? Pystynkö toimimaan ajatusteni vastaisesti?? Tuskin! Oikeasti haluisin ehkä jopa olla ennemmin tavallinen ja tietämätön. Kuitenkin ympäristötekijät ovat tehneet minusta toisinajattelijan. Onko se minun vikani??
Väitätkö nyt tosissaan, että tämän Ympäristön vaikutus menee niin pitkälle, että se asettaa jokaiselle yksilölle ideologian päähän ja rajat sille, kuinka kauas tästä ideologiasta voi mennä?
Mikäli suljet kaiken oman maailmankatsomuksesi kanssa ristiriitaisen tiedon automaattisesti ulkopuolelle, edustat pikemminkin kategoriaa "tavallinen ja tietämätön". Ja turha väittää, ettei sinulla olisi mitään kontrollia siihen, kuinka kriittisen tarkastelun kohteeksi asetat oman ideologiasi kun kohtaat sitä vastaan sotivia ajatuksia. Maailmankuvassasi on kieltämättä jotain hyvää ja kaunista, mutta reaalimaailmaan et sitä voi koskaan soveltaa niin kauan kuin leijut siellä pilvilinnassa ajatusrakennelminesi.
En ole vielä kuullut yhtäkään vakuuttavaa väitettä, joka viittaisi siihen, ettei maailmankuvasi mukainen järjestelmä johtaisi täyteen kaaokseen. Heti kun sellaisen esität, niin lupaan arvioida sen valossa omat näkemykseni uusiksi.
Vaatimukset ovat aina olleet kovat. Nykyinen pumpulisysteemi vain ei opeta lapsia kestämään niitä paineita vaan aina pitää olla hakemassa terapiaa tms, jotta selviää joka ikisestä pikku pilkanteosta. En sano, että joku koulukiusaaminen on oikein tai lapsille pitäisi varta vasten alkaa asettaa vastuksia, mutta liiallinen holhoaminen saa aikaan aloitekyvyttömiä ja paineensietokyvyltään heikkoja ihmisiä.
aikaisemmin nappulat kahnasivat keskenään ja oppivat alle kouluikäisenä omakohtaisesti, mitä seuraa lyömisestä yms, sattuu.
No joo, järjestelmällinen koulukiusaaminen on hieman eri asia kuin oppiminen "kantapään kautta"!
Kahnaukset ja tappelut kaverien kesken ovat eri asia kuin jos 10-15 oppilasta käy joukolla jonkun raukan kimppuun, sillä ei ole mitään tekemistä aloitekyvyn tai paineensietokyvyn kanssa. Missä ihmeen Rambo-todellisuudessa tässä muka eletään, yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää? Paskapuhetta.
Jos lasta kiusataan jo tarhasta 5-6 vuotiaasta asti vaikka lukioon saakka, niin jo on ihme jos tästä ei ole kehittynyt siihen mennessä psykopaatti joka tappaa silmää räpäyttämättä, jos ei sitten ole suljetulla osastolla. Jonkinlaisia traumoja henkilölle pitkäaikaisen koulukiusaamisen seurauksena aina jää. Ehkä 1 tuhannesta saattaa olla sellaisen käsittelyn jälkeen "normaali".
En usko mihinkään pumpulisysteemiin tai pullamössösukupolveen. Nykyinen työnarkomaaninen kulttuuri ja vanhempien poissaolo on suurimpana syynä nuorison ongelmiin. Vanhemmat sanovat ettei heitä saa syyttää, mutta suurimmassa osassa kyllä saa ja on aiheellistakin. Okei, ennen on ollut kovaa elämää, mutta taatusti joka lapsella on ollut joku aikuinen lähellä joka opettaa elämänarvoja. Nykyään on paljon skidejä joilla ei ole ketään aikuista lähellä, miten he voisivat elämänarvoja oppia?
Väitätkö nyt tosissaan, että tämän Ympäristön vaikutus menee niin pitkälle, että se asettaa jokaiselle yksilölle ideologian päähän ja rajat sille, kuinka kauas tästä ideologiasta voi mennä?
Mikäli suljet kaiken oman maailmankatsomuksesi kanssa ristiriitaisen tiedon automaattisesti ulkopuolelle, edustat pikemminkin kategoriaa "tavallinen ja tietämätön". Ja turha väittää, ettei sinulla olisi mitään kontrollia siihen, kuinka kriittisen tarkastelun kohteeksi asetat oman ideologiasi kun kohtaat sitä vastaan sotivia ajatuksia. Maailmankuvassasi on kieltämättä jotain hyvää ja kaunista, mutta reaalimaailmaan et sitä voi koskaan soveltaa niin kauan kuin leijut siellä pilvilinnassa ajatusrakennelminesi.
En ole vielä kuullut yhtäkään vakuuttavaa väitettä, joka viittaisi siihen, ettei maailmankuvasi mukainen järjestelmä johtaisi täyteen kaaokseen. Heti kun sellaisen esität, niin lupaan arvioida sen valossa omat näkemykseni uusiksi.
Sä oot ilmeisen älykäs jätkä ja vuoropuhelu kanssasi on todella hedelmällistä.En kuitenkaan pysty millään nopeassa aikavälissä keksiä järjestelmää, mikä vastaisi yhteiskunnan vaatimuksia "oikean" järjestelmän olemassaololle.Pyrin vain luomaan rationaalista keskustelua koko yhteisön toiminnalle.Ja väitän kyllä edelleen, että yksilön toiminta perustuu kasvaville yhteiskunta-arvoille. Kulttuuri vain ohjaa mielipiteitämme sfääreihin, jossa emme ole koskaan olleet.
jos se on esim vahinko....:rolleyes:
Kuolemantuottamus?
Kovempia rangaistuksia vaativille voisi heittää muutaman pointin:
Jos puhutaan henkirikoksista tai muista peruuttamatonta vahinkoa aiheuttavista teoista, mikään rangaistus ei saa niitä tekemättömiksi. Vaikka murhaaja kidutettaisiin hengiltä miten julmasti tahansa, murhan uhri ei herää henkiin.
Vanhana utilitaristina olen sitä mieltä, että moraalin perimmäisenä ohjenuorana tulisi pitää sitä, kuinka paljon mielihyvää (laajasti ymmärrettynä) ja mielipahaa mikäkin teko aiheuttaa, ja pyrkiä maksimoimaan näiden suhde niin, että saldo jää mahdollisimman paljon plussan puolelle. (Tietenkään mitään absoluuttista mittaria ei ole olemassa, ja sisältyy utilitarismiin muitakin ongelmia, mutta tätä pidän silti ainoana tarkempaa tarkastelua kestävänä tapana määritellä moraalisesti kestäviä toimintatapoja. Jos joku haluaa väitellä utilitarismin vahvuuksista ja heikkouksista enemmänkin niin jatkettakoon sitä keskustelua filosofiatopikissa.)
Vakava rikos aiheuttaa aina huomattavaa mielipahaa uhrissa ja/tai tämän omaisissa. Rangaistus taas aiheuttaa mielipahaa tekijässä ja tämän lähipiirissä. Koska rangaistus ei saa rikosta tekemättömäksi (vahingonkorvaukset ovat asia erikseen), näyttäisi äkkiseltään siltä että jos tarkastelisimme yhtä rikos-rangaistus -paria ikään kuin "tyhjiössä", utilitaristiselta kannalta parasta olisi, jos rangaistusta ei langetettaisi ollenkaan, jolloin "kokonaismielipaha" jäisi pienemmäksi. Kuitenkin, rangaistus on perusteltu seuraavista syistä:
- rangaistuksen pelko osaltaan pienentää rikollisuuden määrää ja siten vähentää potentiaalisten rikoksen uhrien mielipahaa koska heistä pienempi osa joutuu rikoksen uhriksi kuin tilanteessa jossa rangaistusta ei olisi; tähän aspektiin liittyy sellainenkin seikka, että rikoksista joiden tekijöitä on vaikea saada kiinni, langetetaan tyypillisesti ankarampia rangaistuksia, jotta rikoksen riski/hyöty-suhde pysyisi mahdollisimman epäedullisena (esim. huumausainerikokset)
- rangaistus on selkeä signaali, jolla voidaan osoittaa yhteisön arvoja; pienikin rangaistus voi toimia tulevien rikosten ehkäisijänä, silloin kun kyse on rikoksesta, jonka epäsuotavuus ei ehkä olisi muussa tilanteessa niin ilmeistä (esimerkiksi haluissa muuttaa prostituutiopalvelujen ostaminen rangaistavaksi on mielestäni nimenomaan kyse tästä - en ota tässä kantaa kyseisen lakiehdotuksen järkevyyteen noin niinkuin muutoin), tai mikäli rikollinen toimii hyvin näkyvässä julkisessa asemassa (vrt. viimeaikaiset poliisijohtajien hyllytykset lievähköjen rikosten seurauksena)
- koska (valitettavasti) kostonhimo on inhimillinen ominaisuus, kova rangaistus on omiaan lisäämään rikoksen uhrin ja/tai tämän omaisten sekä muiden rikosprosessia seuraavien (ns. suuri yleisö) mielihyvää
Yleisesti ottaen vaatimukset rangaistusten koventamisesta perustuvat mielestäni puhtaasti tuohon kostonhimoon. Jos kuitenkin mietitään asiallisesti sitä, vähentävätkö kovemmat rangaistukset rikollisuutta, minkä nähdäkseni tulisi olla rangaistusten primääri tarkoitus, ennen kaikkea siksi että sillä on mitä suurin vaikutus yhteiskunnan "kokonaismielihyvään", näyttäisi siltä, ettei rangaistusten koventaminen välttämättä puollakaan paikkaansa aivan yhtä ehdottomasti.
Ensimmäiseksi voisin heittää tällaisen kysymyksen: jos mielestänne rangaistukset rikoksesta X ovat niin lieviä, etteivät ne toimi pelotteena rikoksentekijöille, miksi ette sitten itse tee kyseisenlaisia rikoksia? Tarkoitan tällä ennen kaikkea niitä, jotka ovat vaatineet erilaisia tuskallisia kidutusrangaistuksia tälle tai tuolle murhaajalle. Heillä ei mitä ilmeisimminkään ole moraalisia esteitä ko. rikokselle, ja uhri ja motiivikin ovat tiedossa, joten nähdäkseni vain rangaistuksen pelko on estämässä heitä toteuttamasta ns. oman käden oikeutta asiassa.
Sitten jos siirrytään provosoinnista taas asialinjalle =), myös tilastot puhuvat selkeää kieltä tässä asiassa. Otetaan rinnakkain USA:n, arkkityyppisen kovien rangaistusten maan, ja Suomen, "humaanista" rangaistuspolitiikasta tunnetun maan rikostilastot vuodelta 1999. (lähteet: [1] [2])
henkirikoksia (per 100 000)
Suomi 2,6
USA 5,7
raiskauksia (per 100 000)
Suomi 9,3
USA 32,8
ryöstöjä (per 100 000)
Suomi 41,4
USA 150,1
Näitä jos katsoo, niin voisi päätellä, että näissä rikosryhmissä ei Suomessa ainakaan ole liian löysät rangaistukset. Tilastot eivät ole tietystikään aivan yhteismitallisia, ja esimerkiksi omaisuusrikosten sekä erityisesti pahoinpitelyiden osalta vertailut eivät ehkä olisi yhtä edullisia Suomelle, mutta valitettavasti en tiedä miten nuo rikosnimikkeet vastaavat toisiaan, joten niistä en osaa antaa vertailukelposia lukuja.
Yhtä kaikki, näyttää siltä, että rikollisuutta selkeimmin määrittävä tekijä ei suinkaan ole rangaistusten ankaruus. Rangaistuksia miettiessä on syytä pitää mielessä myös, että rangaistukset ovat aina kustannuserä. Päivä vankilassa maksaa n. 15 euroa, vuosi jo melkein 5 500. Vankilassa myös syrjäytyminen muusta yhteiskunnasta pahenee ja alttius uusien rikosten tekemiseen kasvaa.
Asiaa puhut mekaanikko. Rangaistusten koventamisessa ei varmasti ole tulevaisuutta vaikkakin olen sitä mieltä ettei esim. henkirikosten ja huumausainerikosten suhde ole todellakaan kunnossa suomen maassa.
Mikä sitten ratkaisuksi? Sellaista ei ole niin kauan kun maailmassa riittää TYHMIÄ ihmisiä ja täysiä IDIOOTTEJA! Eniten allekirjoittanutta vittutavat nämä TYHMÄT ihmiset. Asia kun asia vaan ei mene perille. Jos olisin Jumala voisin vaivatta ratkaista tämän maailman ongelmat. Tekemisistä ratkaisuista tuskin kukaan pitäisi, mutta tuskinpa minunkaan niin tarvitsisi välittää, olisinhan Jumala.
-Damien-
henkirikoksia (per 100 000)
Suomi 2,6
USA 5,7
Virallista OT-triviaa: on sitä Suomessakin osattu. 1830-luvulla Etelä-Pohjanmaalla puukkojunkkarien eli Häjyjen 1790-luvulta alkanut riehuminen saavutti pisteen jossa henkirikoksia tehtailtiin yli 10/100 000 -tahtiin. Touhu ylittikin muun maan tilastot kymmenkertaisesti.
Lähteet:
Paulaharju Samuli: Härmän aukeilta. WSOY. Porvoo.1947.
Pietiläinen Timo: Kauhavan historia 1. Kivikaudesta kaupungintaloon. Saarijärven Offset Oy. 1999.
Mikähän siellä Poho-janmaalla oikein on vikana kun kaikki huonot asiat Suomessa saa sieltä alkunsa? :D Taitaa tuuli käydä päähän :003:
On sellaisia asioita, jonka puolesta voi osoittaa mieltä, mutta ei kumminkaan tahdo sen vuoksi tulla leimatuksi esimerkiksi työpaikalla.
Prrps mrrshanille! Oottelin tätä kulmaa. Samaan törmää esmes SKYn hamppumarssilla, ite aina oon etukäteen duunipaikalla varottanu et "lähen demoileen, et jos naama näkyy hamppudemos, ni varotettu on" ja näkyhän se, ja aivan sama. Mut on varmasti hysteerisiä bosseja jotka lemppaa alta aikayksikön, jos ei diggaile mielipiteitä. Naamiot peittää naamalla, ei taskussa.
Poliisi käyttää naamioita, koska poliisin pamputukset uhkaaviksi katsotuissa mielenosoituksissa eivät aina kestäisi kriittistä tarkastelua oikeudessa. Tunnistamattomana yksittäinen poliisi on lähes mahdotonta saada oikeuteen vastaamaan teoistaan.
Kylä kylä kyllä! Jaahans, meitsi voiki painuu duunii...
- penumbranshymiö -
http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/juttu.asp?id=20030113OL13
Nonii, nyt aletaan pykäliä viilata Heinojen jutussa. Tappo vai murha? Täs IMO murha. Mut kuinka paljon painostettu yms? Nuoria poikia... no posessa oppii paljon uutta.:( Ahneudella ei ole ikää.
"Ahneus viisaankin pettää." - A.Tsehov
- omistushymiörikos -
Erittäin hyvää asiaa oli mekaanikolla tässä. Mä taisin näistä henkirikoksista joku aika mainitakkin. Siellä seksiosastolla, kun puhuttiin raiskauksista yms.
henkirikoksia (per 100 000)
Suomi 2,6
USA 5,7
Jaottelin sen niin, että:
Henkirikoksia USA:ssa (per 100 000 / vuosi) osavaltioittain:
Kuolemantuomiottomat: 5.1
Kuolemantuomiolliset: 8.2
Eli raivostuttavan yksinkertaisesti esitettynä kuolemantuomio lisää henkirikoksia noin 60%.
Väitätkö nyt tosissaan, että tämän Ympäristön vaikutus menee niin pitkälle, että se asettaa jokaiselle yksilölle ideologian päähän ja rajat sille, kuinka kauas tästä ideologiasta voi mennä?
Mikäli suljet kaiken oman maailmankatsomuksesi kanssa ristiriitaisen tiedon automaattisesti ulkopuolelle, edustat pikemminkin kategoriaa "tavallinen ja tietämätön". Ja turha väittää, ettei sinulla olisi mitään kontrollia siihen, kuinka kriittisen tarkastelun kohteeksi asetat oman ideologiasi kun kohtaat sitä vastaan sotivia ajatuksia. Maailmankuvassasi on kieltämättä jotain hyvää ja kaunista, mutta reaalimaailmaan et sitä voi koskaan soveltaa niin kauan kuin leijut siellä pilvilinnassa ajatusrakennelminesi.
Olen kyllä todella kriittinen ja kestän myös itse kritiikkiä. Omaa maailmankatsomustani on kyllä todella vaikea muuttaa, koska uskon siihen ja sen ei tarvitse edes olla rationaalista. Uskohan tuskin koskaan on rationaalista kokemusta. Olen kyllä muuten sitä mieltä, että ympäristön vaikutus menee niin pitkälle, että se asettaa jokaiselle yksilölle ideologian päähän ja rajat sille, kuinka kauas tästä ideologiasta voi mennä. Sitten muuttuva ympäristö muuttaa sitä kulttuuria ja homma jatkuu syklisesti. Vähän sama kuin olen sitä mieltä, että elämän tarkoitus on synnyttää uutta elämää. Uskon myös, että kulttuurin tarkoitus on synnyttää uutta kulttuuria. Voitko sanoa, että olenko siinä väärässä?
Esim. olin pe-la yönä juhlistamassa viikonloppua himassa kahden kaverin kanssa. Valitettavasti sammuin toisen ystävän kanssa. Koska yksi meistä kolmesta jäi yksin, hän lähti toimimaan oman kuningasideansa perään, joka syntyi meidän kahden sammumisesta. Tämä kuningasidea oli autoni luvaton käyttöönotto. Itse heräilen poliisisedän läpsäytyksiin ilmeisesti muutama tuntia tapahtuneesta. Kaverini oli mällännyt autoni....vieläpä luultavimmin lunastuskuntoon. Minua itseasiassa epäillään koko tapauksesta. Yritän vain selittää, että ymp. muokkaa meidän ajatuksia jatkuvasti. Nyt joudun ottamaan vitusti lainaa, jotta saan uuden auton. En ollut suunnitellut mitään tällaista etukäteen. Nyt kuitenkin tulevaisuuteni on kirjoitettu. Mitenköhän uusi auto vaikuttaa elämääni? Tuskinpa elämäni ja reittini ovat samoja, jos kuljen 200km/h tuntinopeudella ;) Eikö tässä ole mielestäsi "kohtalon" ivaa?
P.S. ja turha sanoa mitään kaveripiiristä. Jos en liikkuisi sosiaalisesti vaikeampien ihmisten seurassa, ne kaikki vaikeat liikkuisivat yhdessä ja tekisivät vielä pahempia rikoksia.
Olen kyllä todella kriittinen ja kestän myös itse kritiikkiä. Omaa maailmankatsomustani on kyllä todella vaikea muuttaa, koska uskon siihen ja sen ei tarvitse edes olla rationaalista. Uskohan tuskin koskaan on rationaalista kokemusta.
Okei, tässä vaiheessa voidaankin sitten yhtä hyvin lopettaa... ;) Sulla on absoluuttinen usko maailmankatsomukseesi, johon mikään määrä rationaalisia argumentteja ei tee naarmuakaan. Ja mulle taas sun näkemykset näyttäytyvät kokoelmalta äärimmilleen kärjistettyjä "totuuksia", jotka perustuvat tarkoitushakuisesti valikoituihin havaintoihin. En tarkalleen tiedä, mitä maailmankatsomuksesi sinulle merkitsee, mutta väkisinkin mieleen tulee ajatus, että käytät sitä ikään kuin suojamekanismina ja nollataksesi oman vastuusi. Kun asiat vain tapahtuvat, ei tarvitse miettiä omaa osuutta tapahtumiin. Voi myös kätevästi tilanteessa kuin tilanteessa tokaista, ettei kannata edes yrittää. Tämä ihan mutuna ja kaikella kunnioituksella.
Eikö tässä ole mielestäsi "kohtalon" ivaa?
Ei pätkääkään. Sinä joit tietoisesti niin paljon viinaa, että sammuit. Sinä olet valinnut kaverisi (tiedäthän, juuri ne "sosiaalisesti vaikeammat"). Sinä sammuit juuri näiden kavereiden joukossa, täysin tietoisena siitä, että he todellakin ovat niitä "sosiaalisesti vaikeampia".
Et varmasti ollut suunnitellut mitään tuollaista ja sun kaverihan tässä se pääsyyllinen on, mutta eipä tätä myöskään olisi tapahtunut ellet olisi sammunut. Se nyt vaan on typerää juoda liikaa sitä viinaa, varsinkin seurassa, jossa kyseisten "kuningasideoiden" frekvenssi on keskimääräistä korkeampi. Rajansa ylittäminen on aina tietoinen riski, väärässä paikassa vieläpä korostunut riski.
- « Edellinen
- 1
- ...
- 4
- 5
- 6
- 7
- 8
- ...
- 11
- Seuraava »