Kirjaudu
tai
Rekisteröidy
Päivän politiikka
- « Edellinen
- 1
- ...
- 6
- 7
- 8
- 9
- 10
- ...
- 21
- Seuraava »
Lisäargumenttina suomalaisen ruoan puolesta sanottakoon vielä ainakin puhtaus: uskallan väittää, että Suomessa on laadunvalvonta yksi maailman tiukimmista. En sitä väitä, että ulkoa tuotu vilja olisi laadultaan mitenkään heikompaa, mutta kontrolli säilyy paremmin, kun koko tuotantoketju on lähellä ja tiukasti omassa valvonnassa.
On totta, että suomalaiset kasvikset, juurekset, hedelmät ja marjat ovat puhtaita johtuen vähästä määrästä teollisuutta ja minimaalisesta myrkytyksestä. Mutta...
Kotimaisten kasvisten puolesta käydyssä julkisessa keskustelussa ollaan vain unohdettu se valitettava tosiseikka, että varsinkin kotimaiset vihannekset saavat nykyään huomattavan määrän erilaisia synteettisiä ravinteita ja kaikenmaailman apulantoja. Nämä heikentävät huomattavasti tuotteiden makua ja laatua, josta etenkin me keittiössä viihtyvät kärsimme.
Nimim. Kauan eläköön ihanat espanjalaiset tomaatit ja brasilialainen pihviliha!
Vai kuka täällä päättää kaiken sodan tullessa? Oiskohan Halonen.
Ei. Vaikka presidentti on puolustusvoimain ylin johtaja, niin sota-aikana valta siirretään kuitenkin puolustusvoimain komentajan käsiin.
Tosin sota Koreoiden välillä oli muutenkin sisällissota, johon YK:lla ei olisi pitänyt olla paskaakaan sanottavaa (kumpikaan ei ole YK:n jäsen).
Luepas Mixa YK:n peruskirja, erityisesti luvut IV - V.
Eikö YK:n perusidea ole sitäpaitsi auttaa ennenkaikkea ihmisiä heidän kansallisuudestaaan riippumatta?
Vai kuka täällä päättää kaiken sodan tullessa? Oiskohan Halonen.
Ei. Vaikka presidentti on puolustusvoimain ylin johtaja, niin sota-aikana valta siirretään kuitenkin puolustusvoimain komentajan käsiin.
Itseasiassa vain puolustusvoimien komento siirtyy komentajalle, maan johto pysyy presidentin käsissä.
Kerro.
Tolla mä oon ite leikitelly viime dösämatkat.... Safka todellakin pitäis tuottaa siellä missä se on tehokkainta. Ois kiva kun ois jotain lukuja- kumpi saastuttaa enemmän, pellot pohjosessa vai konttialusten jatkuva virta?
No, tämä on vielä ihan alkutekijöissä, mutta todellakin YK:lle (tai vastaavalle elimelle, joka edustaa koko maapalloa) annettaisiin toimivalta määrätä missä ruoan perusraaka-aineet tuotetaan. Esimerkiksi riisin, viljan, kalan ja tiettyjen kasvisten tuotanto ja myynti olisi rajoitettua ja vapaalle kaupalle annettaisiin vain erilaiset "ylellisyystarvikkeet". Tällöin päästäisiin ruoan ylituotannosta kokonaan ja elintarviketeollisuus olisi riippuvainen tuotteistaan eikä hyötyisi siitä, että ihmisen on pakko saada ruokaa elääkseen. Kaupalle alistettaisiin vain se osuus mikä jää yli kun kaikki maailman ihmiset on ruokittu.
Tämä elin pitäisi huolen tarvittavista varmuusvarastoista katastrofien varalle sekä tarpeellisesta kiertokulusta, ettei mitään paikkaa viljellä loppuun aiheuttaen esimerkiksi eroosiota.
Erittäin tärkeänä osana tätä järjestelmää olisi ruokatakuu, joka takaisi jokaiselle tarpeellisen määrän perusravintoa. Tämä vapauttaisi hirveän määrän resursseja esimerkiksi tieteen pariin, kun ihmisen ei tarvitsisi "taistella" jokapäiväisen leipänsä eteen. Muutenkin suurempi osa ihmisistä voitaisiin keskittää muihin toimiin kuin ruoan tuotantoon.
Ajatelkaa sitä kulttuurivallankumousta, kun ihmisillä olisi moninkertaisesti enemmän aikaa itselleen!
Toki tähän pääseminen vaatisi kansallisista identiteeteistä ylitsepääsemistä sekä jumalattomasti epäitsekkyyttä. Ongelmaksi voisi muodostua myös suuret asevallat, jotka pitäisi saada ymmärtämään yhteistyön edut sen sijaan, että yrittäisivät epätoivoisesti roikkua vallan kahvassa. Lisää ideoita, kysymyksiä ja ongelmia saa esittää. Mietin niitä mielelläni!
Vai kuka täällä päättää kaiken sodan tullessa? Oiskohan Halonen.
Ei. Vaikka presidentti on puolustusvoimain ylin johtaja, niin sota-aikana valta siirretään kuitenkin puolustusvoimain komentajan käsiin.
Itseasiassa vain puolustusvoimien komento siirtyy komentajalle, maan johto pysyy presidentin käsissä.
Suomessa eduskunta päättää sodasta ja rauhasta. Siinä ei komentajilla tai pressoilla ole sananvaltaa.
Nimim. Kauan eläköön ihanat espanjalaiset tomaatit ja brasilialainen pihviliha!
Taas kohta alkaa olla se aika vuodesta käsillä, että kaupoissa myydään jotain aivan käsittämätöntä shittiä, joiden vieressä oleva lappu kuitenkin yrittää väittää niiden olevan kotimaisia tomaatteja, ja että niistä pitäisi vielä maksaa törkeää hintaa, vaikkei niihin tee mieli koskea pitkällä tikullakaan. Myöhemmin talvella tilanne taas korjaantuu huomattavasti, kun kauppoihin ilmestyvät hyvälaatuiset, punaposkiset tuontitomaatit, joita kehtaa ihmisravinnoksikin käyttää. Mutta on se vaan kumma, että joka vuosi joutuu ainakin jossain määrin kärsimään siitä välikausitöhkästä, mitä jostain varastojen pohjalta kaivetaan.
Nimim. Kauan eläköön ihanat espanjalaiset tomaatit ja brasilialainen pihviliha!
Taas kohta alkaa olla se aika vuodesta käsillä, että kaupoissa myydään jotain aivan käsittämätöntä shittiä, joiden vieressä oleva lappu kuitenkin yrittää väittää niiden olevan kotimaisia tomaatteja...
Totta. Kurkun kohdalla on sama juttu. Viimeksi kaupassa käydessäni oli tarjolla pumpulissa kasvatattua kotimaista e3,20/kg ja espanjanherkkua e0,99/kg. Vaikea päätös kumpaa osti!
Nykyään koti- ja ulkomaisia vaihtoehtoja on tarjolla läpi vuoden. Vanhoina hyvinä aikoina loppusyksyt ja alkukeväät kävivät vihannesten ostajien kukkarolle, kun suomalaisten vihannesten määriteltynä sesonkiaikana ulkolaisten vihannesten tuonti oli kielletty (tai sitten sakkotulleilla tehty taloudellisesti kannattamattomaksi, en nyt muista kumminpäin) suomalaisen maataloustuotannon edun nimissä. Kuluttajan ja kansanterveyden kannalta sairasta protektionismia mistä onneksi päästiin EU:n myötä eroon.
En muista, mistä tämänkin luin, mutta ellen väärin muista, niin esim. tomaatit on sekä halvempaa, että energiataloudellisempaa kasvattaa Etelä-Euroopassa ja tuoda lentsikalla tänne, kuin kasvattaa ne kotimaisessa kasvihuoneessa.
Joo, tämä tuntuu ihan uskottavalta kun miettii minkälaisilla natriumlampuilla ne niitä suomalaisia tomaatteja keskellä talvea paahtaa. Kyllä maailmantaloudellisesti luulisi aina olevan kannattavampaa kasvattaa auringon omalla energialla suoraan eikä kierrättää sitä energiaa erilaisten häviöllisten formaattien kautta.
Eipä silti, silloin kun kausi on otollisimmillaan (kesällä ja syksyllä) kannattaakin ostaa suomalaisia raaka-aineita niin paljon kuin voi. Mutta kauden ulkopuolella monet suomalaiset tuoretuotteet on tuotettu niin perverssillä tavalla että ekologisuudesta on aika turha puhua.
Mikä reaktio jamiten se liittyy epäitsekkyyteen? Toki saatan sanoa jotain takaisin, jos haukut syyttä suotta, mutta itse näen epäitsekkyyden olevan ainoa tie säilyttää eläinlaji, jota ihmiseksi kutsutaan, elossa tällä maapallolla. Ja se on mahdollista, ei tosin meidän sukupolvemme aikana, mutta tulevaisuudessa.
Nokun mä ajattelen asian niin, että kaikki ihmisen toiminnot johtuvat aisteista. Eli siirrytään materialismiin. Kaikki ihmisen toiminnot juontuvat reaktioista, joita muut ihmiset ja kulttuuriset perimät tuottavat. Tällöin juuri on mahdotonta arvioida, että ihmisellä olisi oma, vapaa tahto. Tästä syystä ei voida välttää esimerkiksi itsekästä käytöstä.
Toki esittämäsi malli on mahdollista, mutta se veisi myöskin mukanaan ihmisyyden. Millainen ihminen olisi epäitsekäs ihminen? Yli-ihminen? Tällaisella oliolla tulisi olla taipumus ja käsitys ihmisluonnon perimmäiseen tietoon. Mutta miten tämä on mahdollista? Emme vieläkään tiedä mistään mitään. Olikohan se Engels vai Marx, joka listaa kätevästi tieteet ja ihmisen todelliset tiedot.
Tässä haukkumistilanteessa luonnostasi riippuen minun on vaikea kuvitella, että et kokisi mielipahaa. Tämä mielipaha toteutuu itsessäsi vaihtoehtoisilla tavoilla. Joko haukut minua suoraan takaisin, pidät asian omana tietonasi tai varastoit tiedon alitajuntaasi. Jotkut vielä levittävät tätä tietoa eteenpäin. Eikö silloin voida puhua reaktiosta??? ...ja inhimillisestä sellaisesta, koska itsekkäänä olentona olet kykenemätön välttämään reagointia. Psykiatrian kirjat 1 & 2 kuvaavat hyvin ihmisen psyykkistä puolta, johon reagointi kuuluu. Väitän siis, että on erittäin mahdollista, että ihmisluonnon kaikki toiminnot ovat mekaanisia. Määrittämättömät oliot vaikuttavat siis meidän toimintoihin erittäin oleellisesti.
Pysytkö mukana?
...ja sorry kun kesti, mut oon vähän pitänyt lomaa tästä. Tosin eihän tää enää liity pvän politiikkaan, mut saattaa selittää mun ajatuksia sekä herättää keskustelua.
Toki esittämäsi malli on mahdollista, mutta se veisi myöskin mukanaan ihmisyyden. Millainen ihminen olisi epäitsekäs ihminen? Yli-ihminen? Tällaisella oliolla tulisi olla taipumus ja käsitys ihmisluonnon perimmäiseen tietoon. Mutta miten tämä on mahdollista? Emme vieläkään tiedä mistään mitään. Olikohan se Engels vai Marx, joka listaa kätevästi tieteet ja ihmisen todelliset tiedot.
Olen ainakin jossain märin samaa mieltä siitä, että ihmiset on "luonnostaan" itsekkäitä. Juttu millä epäitsekäs malli saatais toimimaan ei kuitenkaan vaadi sitä, että kaikki ihmiset muuttuvat joksikin muuksi kun mitä ovat, vaan ennemmin että suuri massa oppii ajattelemaan pitempinäköisesti. Siis että jengi tajuaa että se asia mikä just tällä nimenomaisella hetkellä tuntuu parhaalta ei välttämättä olekaan se paras ratkaisu, vaan kannattaa toimia epäitsekkäästi niin saa loppujenlopuksi parhaan hyödyn myös itselle
No, tämä on vielä ihan alkutekijöissä, mutta todellakin YK:lle (tai vastaavalle elimelle, joka edustaa koko maapalloa) annettaisiin toimivalta määrätä missä ruoan perusraaka-aineet tuotetaan. Esimerkiksi riisin, viljan, kalan ja tiettyjen kasvisten tuotanto ja myynti olisi rajoitettua ja vapaalle kaupalle annettaisiin vain erilaiset "ylellisyystarvikkeet". Tällöin päästäisiin ruoan ylituotannosta kokonaan ja elintarviketeollisuus olisi riippuvainen tuotteistaan eikä hyötyisi siitä, että ihmisen on pakko saada ruokaa elääkseen. Kaupalle alistettaisiin vain se osuus mikä jää yli kun kaikki maailman ihmiset on ruokittu.
Miten tässä mallissa vältyttäisiin normaaleilta tuotannon sosialisointiin liittyviltä ongelmilta?
Kun tuotanto olisi hintasäänneltyä, vietäisiin viljelijöiltä kannustimet tuottaa tehokkaasti ruokaa. Tämä johtaisi siihen, että tehokkaampia viljelymenetelmiä ei kehitettäisi koska se ei olisi kannattavaa.
Tämän lisäksi keskusjohtoinen valvontaelin ei pystyisi olemaan yhtä hyvin perillä kysynnästä (kysynnän kokonaismäärä ja sen jakautuminen alueittain) kuin vapailla markkinoilla toimivat itsenäiset yrittäjät. Tämä johtaisi helposti tilanteisiin, joissa ruoan jakamineni järjestelmän sisällä ei toimisi todellista kysyntää vastaavalla tavalla ja tiettynä ajankohtana tietyillä alueilla vuorottelisi nälänhätä ja yltäkylläisyys.
Kumpaan kategoriaan luksus-perustuote-jaottelulla luokiteltaisiin ranskalainen valkosipulipatonki? Entä Elannon vehnäleipä? Kummissakin käytetään samoja raaka-aineita. Haluan tällä sanoa että keskusjohtoisen valvontaelimen olisi täysin mahdotonta seurata raaka-aineiden tietä lopputuotteeksi ja tämän nojalla luotettavasti tehdä päätöksiä. Tämän kaltainen tilanne johtaisi todennäköisesti siihen että perustuotteita saatettaisiin tuottaa sitä varten että ne myytäisiin tuottajafirmalta bulvaanifirmalle, joka jalostaisi ne luksustuotteiksi sillä luksustuotteiden tuotanto muuten olisi kiellettyä. Tällainen turhien väliportaiden syntyminen johtaisi tarpeettomaan resurssihukkaan, ja siitä olisi myöhemmässä vaiheessa vaikea päästä eroon sillä homma olisi kasvanut vinoon markkinoiden vääristelystä johtuen.
Käytännön esimerkki vastaavasta tilanteesta, jossa resurssien tasaista jakautumista on yritetty edesauttaa sosialismin keinoin on Suur-Tukholman alueen asuntomarkkinat. Ruotsissa on lainsäädäntö ("Lagen om hyresreglering"), joka antaa oikeuden paikallisille komiteoille säädellä alueellisesti vuokratasoja. Laki luotiin alunalkujaan sen takia, että "köyhilläkin olisi mahdollisuus asua esikaupunkialueitten ulkopuolella" ("även fattiga människor ska ha möjlighet till att bo centralt" kuten sosiaalidemokraatit asiaa ovat luonnehtineet).
Ko. laki on käytännössä johtanut seuraavanlaiseen tilanteeseen (käsittelen asiaa nimmäkseen Suur-Tukholman kannalta:
Vuokrat ovat selkeästi todellista hintatasoa alempana, sillä komiteat tarkoituksellisesti haluavat estää vuokratason nousun markkinatilannetta vastaavalle tasolle. Tämä on johtanut siihen, että uusia asuntoja ei rakenneta, koska vuokra-asunnot ovat menettäneet arvonsa sijoituskohteina. Muuttopaine säilyy kuitenkin kovana johtuen todellista hintatasoa alhaisemmista vuokrista. Nämä kaksi tekijää aiheuttavat sen, että Tukholman vuokramarkkinat toimivat huonoiten koko Euroopassa (kts. http://www.temaplan.se/arkiv/2002_08_31dn.html). Tätä voidaan viitata ruokatuotannon sosialisoinnista seuraavaan tilanteeseen, jossa tuotannon tehokkuus laskee.
Virallisten vuokramarkkinoiden rinnalle on syntyneet piilomarkkinat, eli henkilö jolla on suora vuokrasopimus ("förstahandskontrakt") asunnon omistajan kanssa edelleenvuokraa asunnon ("andrahandskontrakt") ja vetää välistä tietyn osuuden. Kaikki Suur-Tukholman alueella asuvat tuntemani henkilöt asuvat edelleenvuokratuissa asunnoissa, yksi näistä on jonottanut suoraa vuokrasopimusta jo yhdeksänvuotiaasta asti eli 23 vuotta. Tilanne ei ole siis johtanut vuokra-asumisen halventumiseen, vaan piilomarkkinoiden syntyyn. Tämä on rinnastettavissa ylemmässä esimerkissäni mainitsemaan tilanteeseen, jossa bulvaaniyritykset (välittäjät/edelleenmyyjät) jalostavat perustuotteita luksustuotteiksi koska markkinoiden normaali toiminta on estetty.
Tilannetta helpottamiseksi valtio on pyrkinyt rakentamaan vuokra-asuntoja, mutta asuntojen määrä on täysin riittämätön kysyntään nähden johtuen siitä että keskusjohtoinen valvontaelin ei pysty arvioimaan kysyntää yhtä luotettavasti kuin vapailla markkinoilla toimivat yksityiset toimijat. Suur-Tukholman alueella asuntoja on liian vähän, kun taas pienemmillä paikkakunnilla julkisen sektorin rakennuttamia asuntoja on tyhjillään ja niitä on jouduttu vuokraamaan nimellisiin hintoihin tappiolla, tällöin on myös viety elinkeino yksityisiltä alan toimijoilta. Syynä on varmasti myös julkisen sektorin kyvyttömyys käyttää rahaa tehokkaasti. Tämä on täysin rinnastettavissa esimerkkini tilanteeseen, jossa keskusjohtoinen valvontaelin allokoisi ruokaa väärin ja toisilla alueilla vallitsisi yltäkylläisyys kun taas toisaalla nähtäisiin nälkää.
Tämä elin pitäisi huolen tarvittavista varmuusvarastoista katastrofien varalle sekä tarpeellisesta kiertokulusta, ettei mitään paikkaa viljellä loppuun aiheuttaen esimerkiksi eroosiota.
Varmuusvarastointi olisi paljon järkevämpää toteuttaa ostamalla markkinahintaisia tuotteita ja varastoimalla näitä heikompien kausien varalle. Tuotannon sosialisoiminen aiheuttaisi selkeästi enemmän haittaa kuin mitä varmuusvarastointi toisi lisäarvoa.
Keskusjohtoinen valvontaelin ei myöskään voisi olla perillä viljelymaan kestokyvystä ja kulloisestakin rasitusasteesta yhtä hyvin kuin itsenäiset yrittäjät. Itsenäisellä yrittäjällä ei ole intressejä tuhota omia tuotantovälineitään.
Erittäin tärkeänä osana tätä järjestelmää olisi ruokatakuu, joka takaisi jokaiselle tarpeellisen määrän perusravintoa. Tämä vapauttaisi hirveän määrän resursseja esimerkiksi tieteen pariin, kun ihmisen ei tarvitsisi "taistella" jokapäiväisen leipänsä eteen. Muutenkin suurempi osa ihmisistä voitaisiin keskittää muihin toimiin kuin ruoan tuotantoon.
Ajatelkaa sitä kulttuurivallankumousta, kun ihmisillä olisi moninkertaisesti enemmän aikaa itselleen!
Tuotannon keskusjohtoinen sääntely johtaisi siihen, että viljelijöillä ei olisi kannustimia kehittää tehokkaampia tuotantomenetelmiä, jolloin tuotantoon jouduttaisiin käyttämään turhaan enemmän resursseja kuin mitä esim. teknologinen osaaminen mahdollistaisi.
Markkinatalous on tähän mennessä mahdollistanut sen, että ihmisen tarvitsee käyttää yhä vähemmän aikaa päivittäin ruoan hankkimiseen, en näe mitään syytä miksi se ei sitä tekisi myös tulevaisuudessa.
Toki tähän pääseminen vaatisi kansallisista identiteeteistä ylitsepääsemistä sekä jumalattomasti epäitsekkyyttä. Ongelmaksi voisi muodostua myös suuret asevallat, jotka pitäisi saada ymmärtämään yhteistyön edut sen sijaan, että yrittäisivät epätoivoisesti roikkua vallan kahvassa. Lisää ideoita, kysymyksiä ja ongelmia saa esittää. Mietin niitä mielelläni!
Tuossa tapauksessa ongelma onkin nähdäkseni se, että valtiolla ei ole kapitalistisia insentiivejä joiden mukaan se toimisi. Jos valtio toimisi kapitalististen insentiivien ohjaamana, ei se satsaisi resursseja vallan kahvassa roikkumiseen vaan taloudellisen yhteistyön lisäämiseen.
Tämän päivän Hesarin vieraskynä-palstalla Mihail Gorbatshov kritisoi aika voimakkaaseen sävyyn USA:n Kuuban politiikkaa. Kannattaa lukea ks. juttu!
Nykyään koti- ja ulkomaisia vaihtoehtoja on tarjolla läpi vuoden. Vanhoina hyvinä aikoina loppusyksyt ja alkukeväät kävivät vihannesten ostajien kukkarolle, kun suomalaisten vihannesten määriteltynä sesonkiaikana ulkolaisten vihannesten tuonti oli kielletty (tai sitten sakkotulleilla tehty taloudellisesti kannattamattomaksi, en nyt muista kumminpäin) suomalaisen maataloustuotannon edun nimissä. Kuluttajan ja kansanterveyden kannalta sairasta protektionismia mistä onneksi päästiin EU:n myötä eroon.
Vaikka parempaan suuntaan ollaan menty, ei silti markkinoiden vääristelystä olla kokonaan pääty eroon. Esim. EU:n tullimuureista ja maatalouden subventiosta johtuen ei kehitysmailla ole realistisia mahdollisuuksia kilpailla EU:n elintarvikemarkkinoilla - tämän takia Eestissäkin on maaseudulla peltoja kesannolla, vaikka palkkataso siellä on selkeästi alhaisempi kuin missään EU-maassa.
Miten tässä mallissa vältyttäisiin normaaleilta tuotannon sosialisointiin liittyviltä ongelmilta?
Miten liberaalien mallissa vältytään plutokratialta tai miten siinä taataan ruoka köyhille? Kuinka "vallan" keskittyminen voidaan välttää, kun nykyäänkin megalomaaniset yritykset ostavat kilpailijat pois markkinoilta?
Koitan jossain vaiheessa löytää enemmän aikaa kirjoituksesi käsittelyyn.
Olen ainakin jossain märin samaa mieltä siitä, että ihmiset on "luonnostaan" itsekkäitä. Juttu millä epäitsekäs malli saatais toimimaan ei kuitenkaan vaadi sitä, että kaikki ihmiset muuttuvat joksikin muuksi kun mitä ovat, vaan ennemmin että suuri massa oppii ajattelemaan pitempinäköisesti. Siis että jengi tajuaa että se asia mikä just tällä nimenomaisella hetkellä tuntuu parhaalta ei välttämättä olekaan se paras ratkaisu, vaan kannattaa toimia epäitsekkäästi niin saa loppujenlopuksi parhaan hyödyn myös itselle
Ja lopputulos on jälleen sama. Eli mistä saa hyödyn...epäitsekäs ihminen ei mielestäni olisi enää karvaton apina, vaan jotain muuta. Uusi laji olisi tällöin kehittynyt!
Ruokakeskusteluun palatakseni niin länsimaat tuottaisivat tällä tuotannolla jo moninkertaisesti ruokaa kaikille maailman ihmisille. Siltipä vaan nähdään nälkää.
Miten tässä mallissa vältyttäisiin normaaleilta tuotannon sosialisointiin liittyviltä ongelmilta?
Mitenköhän nykyisessä mallissa päästäisiin eroon tuotannon yksityistämiseen liittyvistä ongelmista ;)
Kun tuotanto olisi hintasäänneltyä, vietäisiin viljelijöiltä kannustimet tuottaa tehokkaasti ruokaa. Tämä johtaisi siihen, että tehokkaampia viljelymenetelmiä ei kehitettäisi koska se ei olisi kannattavaa.
Ehdotatko että hinta sidottaisiin tuotantokustannuksiin? Vai millä tavalla hintasäätely toimisi? Asettamalla vain yleinen hintataso saataisin mielestäni aikaan liberaalien jumaloima insentiivivaikutus, kun TOIMIJA tuotantokustanuksia alentamalla kasvattaisi omaa marginaaliaan.
Tämän lisäksi keskusjohtoinen valvontaelin ei pystyisi olemaan yhtä hyvin perillä kysynnästä (kysynnän kokonaismäärä ja sen jakautuminen alueittain) kuin vapailla markkinoilla toimivat itsenäiset yrittäjät.
Hauskan kuuloinen teoria, valitettavasti vain käytännön näyttö puuttuu. Vai millä selität ravinnon myynnin keskittymisen alueille, joissa tarjontaa on jo ennestään eniten? (Yhdysvallat, Eurooppa) Näyttäisi enemmänkin siltä, että vapailla markkinoilla toimivat yrittäjät ovat varsin hyvin perillä ostovoiman sijainnista, joka taas ravinnon tapauksessa ei korreloi kysynnän kanssa. Kysyntähän on lähes vakio kaikkialla ihmisen levinneisyysalueella. Kyseessä on muista kulutushyödykkeistä melko radikaalisti poikkeava tuoteryhmä...
Tämä johtaisi helposti tilanteisiin, joissa ruoan jakamineni järjestelmän sisällä ei toimisi todellista kysyntää vastaavalla tavalla ja tiettynä ajankohtana tietyillä alueilla vuorottelisi nälänhätä ja yltäkylläisyys.
eh... Kuulostaa jotenkin tutulta?
Kumpaan kategoriaan luksus-perustuote-jaottelulla luokiteltaisiin ranskalainen valkosipulipatonki? Entä Elannon vehnäleipä?
Ehkä nyt olisi parempi selkeyttää hieman ravinnontuotannon porrastusta- katsos, on olemassa raaka-ainetuotanto (eli esim. ne mystiset muinaisjäänteet "maanviljely", "riistanhoito" ja "kalastus" joista ei vieläkään olla päästy eroon), ja sitten on tuo mainitsemasi jalostus. Ravinnon raaka-ainetuotannon kannattavuutta pohditaan tässä threadissa, koska se poikkeaa muusta hyödyketuotannosta maantieteellisten siteidensä takia. Globaalissa mittakaavassa ravinto on aina kannattavinta ja tehokkainta tuottaa siellä, missä luonnonolot ovat suotuisimmat.
Jalostus taas toimii kuten muukin hyödyketuotanto, eli tuotantovälineiden kustannusvaikutusten heikenyttyä se liikkuu alhaisten työvoimakustannusten perässä.
Tällainen turhien väliportaiden syntyminen johtaisi tarpeettomaan resurssihukkaan, ja siitä olisi myöhemmässä vaiheessa vaikea päästä eroon sillä homma olisi kasvanut vinoon markkinoiden vääristelystä johtuen.
Niin... toisten mielestä markkinat ovat "suorassa" silloin kun voitot kerääntyvät mahdollisimman harvoille ;). Mua huvittavaa melkosesti sekä lberalistissa että sosialistissa argumenteissa niiden tunneperäisyys. On toki totta, että vapaiden markkinoiden sivutuotteena syntyy kustannustehokkuutta, mutta tämä saavutettu etu on perinteisesti siirtynyt esim. lopputuotteiden hintoihin vasta voittomarginaalin kasvun jälkeen.
Kun tuotanto olisi hintasäänneltyä, vietäisiin viljelijöiltä kannustimet tuottaa tehokkaasti ruokaa. Tämä johtaisi siihen, että tehokkaampia viljelymenetelmiä ei kehitettäisi koska se ei olisi kannattavaa.
Oletat rahan olevan siis ainoa motivoiva tekijä? Ympäristönsuojelu, tuotantometodien tehostus ja tuotannon tehostus itsessään eivät saisi ihmisiä kehittämään uutta? Pelkästään ruokatuotannon työntekijöiden määrän vähentäminen riittäisi motiiviksi kehittää tehokkaampia tuotantotapoja. Ja onko sinusta tehokkain tapa aina paras? Merkitseekö ympäristönsuojelu ollenkaan? Entä luonnonmukaisuus? Mitä vähemmän resurrseja käytetään tuotantoon sitä enemmän niitä voidaan keskittää vaikka jalostukseen.
Tämän lisäksi keskusjohtoinen valvontaelin ei pystyisi olemaan yhtä hyvin perillä kysynnästä (kysynnän kokonaismäärä ja sen jakautuminen alueittain) kuin vapailla markkinoilla toimivat itsenäiset yrittäjät. Tämä johtaisi helposti tilanteisiin, joissa ruoan jakamineni järjestelmän sisällä ei toimisi todellista kysyntää vastaavalla tavalla ja tiettynä ajankohtana tietyillä alueilla vuorottelisi nälänhätä ja yltäkylläisyys.
Kumpaan kategoriaan luksus-perustuote-jaottelulla luokiteltaisiin ranskalainen valkosipulipatonki? Entä Elannon vehnäleipä? Kummissakin käytetään samoja raaka-aineita. Haluan tällä sanoa että keskusjohtoisen valvontaelimen olisi täysin mahdotonta seurata raaka-aineiden tietä lopputuotteeksi ja tämän nojalla luotettavasti tehdä päätöksiä.
Tarkoitus olisi kontrolloida vain raaka-aineita, ei jatkojalostusta. Raaka-aineilla olisi tietty hinta ja jalostuksella voitaisiin luoda kauppatavaraa ilman rajoituksia. Jonkinlainen järjestelmä pitäisi toki kehittää siihen, ettei yksi ainoa jatkojalostaja voisi ostaa kaikkia raaka-aineita itselleen ja näin tekisi kilpailusta mahdottoman.
Siis koko idean perus teesinä on elämälle pakollisen ravinnon raaka-aineiden poistaminen poliittisten painostuskeinojen joukosta ja taata perusravinto kaikille, ei kilpailun lopettaminen. En minä sentään kommunisti ole ;)
Tämän kaltainen tilanne johtaisi todennäköisesti siihen että perustuotteita saatettaisiin tuottaa sitä varten että ne myytäisiin tuottajafirmalta bulvaanifirmalle, joka jalostaisi ne luksustuotteiksi sillä luksustuotteiden tuotanto muuten olisi kiellettyä. Tällainen turhien väliportaiden syntyminen johtaisi tarpeettomaan resurssihukkaan, ja siitä olisi myöhemmässä vaiheessa vaikea päästä eroon sillä homma olisi kasvanut vinoon markkinoiden vääristelystä johtuen.
Kyseessä ei siis olisi jalostuksen rajoittaminen vaan tarvittavien raaka-aineden jako niin, että kukaan ei jäisi ilman. Ylijäämä voitaisiin sitten myydä ihan kenelle vaan ja sellaisilla hinnoilla, että ko. järjestelmän oma toiminta ja sen kehittäminen olisi mahdollista.
Varmuusvarastointi olisi paljon järkevämpää toteuttaa ostamalla markkinahintaisia tuotteita ja varastoimalla näitä heikompien kausien varalle. Tuotannon sosialisoiminen aiheuttaisi selkeästi enemmän haittaa kuin mitä varmuusvarastointi toisi lisäarvoa.
Keskusjohtoinen valvontaelin ei myöskään voisi olla perillä viljelymaan kestokyvystä ja kulloisestakin rasitusasteesta yhtä hyvin kuin itsenäiset yrittäjät. Itsenäisellä yrittäjällä ei ole intressejä tuhota omia tuotantovälineitään.
Ei sitä toimintaa yhdestä paikasta johdettaisi. Vain ravinnon perusraaka-aineiden myyntiä ja jakelua rajoitettaisiin. Tuotanto olisi edellen paikallisessa hallinnassa, jotta maata ei kulutettaisi loppuun ja ympäristöä ei raiskattaisi.
Tuotannon keskusjohtoinen sääntely johtaisi siihen, että viljelijöillä ei olisi kannustimia kehittää tehokkaampia tuotantomenetelmiä, jolloin tuotantoon jouduttaisiin käyttämään turhaan enemmän resursseja kuin mitä esim. teknologinen osaaminen mahdollistaisi.
Markkinatalous on tähän mennessä mahdollistanut sen, että ihmisen tarvitsee käyttää yhä vähemmän aikaa päivittäin ruoan hankkimiseen, en näe mitään syytä miksi se ei sitä tekisi myös tulevaisuudessa.
Edelleen, raha ei ole ainoa motivaattori. Sitäapitsi en ole tässä kyseenalaistanut markkinatalouden toimivuutta. Kyseenalaisten vain sen sopivuuden ravinnon kaltaiseen perustarpeen tuotantoon ja jakeluun.
Tuossa tapauksessa ongelma onkin nähdäkseni se, että valtiolla ei ole kapitalistisia insentiivejä joiden mukaan se toimisi. Jos valtio toimisi kapitalististen insentiivien ohjaamana, ei se satsaisi resursseja vallan kahvassa roikkumiseen vaan taloudellisen yhteistyön lisäämiseen.
Eikä valtio tällöin muutu liikeyritykseksi ja silloin sen intressit omien kansalaisten eduista muuttuvat valtion omiksi eduiksi? Toisinsanoen valtiosta tulisi yhtiö.
Mitenköhän nykyisessä mallissa päästäisiin eroon tuotannon yksityistämiseen liittyvistä ongelmista ;)
Määrittele tuotannon yksityistämiseen liittyvät ongelmat?
Ehdotatko että hinta sidottaisiin tuotantokustannuksiin? Vai millä tavalla hintasäätely toimisi? Asettamalla vain yleinen hintataso saataisin mielestäni aikaan liberaalien jumaloima insentiivivaikutus, kun TOIMIJA tuotantokustanuksia alentamalla kasvattaisi omaa marginaaliaan.
En ehdota että hintoja säänneltäisiin mitenkään. Ruoalla ei, kuten ei millään muullakaan, tule olla muuta hintaa kuin markkinahinta.
En ole aivan varma ymmärsinkö oikein tuon hintatason asettamiseen liittyvän jutun, mutta vapailla markkinoillahan homma nimenomaan toimii tuolla tavalla - kilpailutilanne ja kysyntä määräävät markkinahinnan ja toimijat sitten repivät oman osuutensa tuotantokustannusten ja markkinahinnan välisestä osuudesta. Keskusjohtoisuus tässä tapauksessa saattaisi johtaa myös siihen, että hinnat olisivat säännelty markkinahintaa korkeammaksi jolloin syntyisi resurssihukkaa.
Tämän lisäksi keskusjohtoinen valvontaelin ei pystyisi olemaan yhtä hyvin perillä kysynnästä (kysynnän kokonaismäärä ja sen jakautuminen alueittain) kuin vapailla markkinoilla toimivat itsenäiset yrittäjät.
Hauskan kuuloinen teoria, valitettavasti vain käytännön näyttö puuttuu. Vai millä selität ravinnon myynnin keskittymisen alueille, joissa tarjontaa on jo ennestään eniten? (Yhdysvallat, Eurooppa) Näyttäisi enemmänkin siltä, että vapailla markkinoilla toimivat yrittäjät ovat varsin hyvin perillä ostovoiman sijainnista, joka taas ravinnon tapauksessa ei korreloi kysynnän kanssa. Kysyntähän on lähes vakio kaikkialla ihmisen levinneisyysalueella. Kyseessä on muista kulutushyödykkeistä melko radikaalisti poikkeava tuoteryhmä...
Ongelma tässä tapauksessa on se, että markkinoiden normaali toiminta on estetty kehitysmaissa. Monissa kehitysmaissa esim. omistusoikeutta ei olla turvattu millään tapaa, joka estää kaikenlaisen liiketoiminnan synnyn. Kehitysmaissa myös vannotaan pääsääntöisesti keskusjohtoisen sääntelyn ja valtio-omistuksen nimiin, tästä johtuen myös kehitysmaissa kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Kehitysmaiden ruokaongelmien syynä ei siisi ole markkinatalous, vaan päinvastoin sen puuttuminen.
Heritagen "The Index of Economic Freedom" toimii hyvin suuntaa-antavana taloudellisen vapausasteen indeksinä: http://www.heritage.org/research/features/index/ - tutkimalla tuota listaa huomaa hyvin helposti korrelaation talouden kehittymättömyyden (joka johtaa mm. puutteelliseen ruokahuoltoon) ja taloudellisten vapauksien puuttumisen välillä.
eh... Kuulostaa jotenkin tutulta?
Pitää paikkansa, esim. sosialistimaissa hallitsijoilla ei ruoasta pulaa ole koskaan ollut vaikka nälkäkuolemat olisivat maassa olleet erittäin yleinenkin ilmiö.
Ehkä nyt olisi parempi selkeyttää hieman ravinnontuotannon porrastusta- katsos, on olemassa raaka-ainetuotanto (eli esim. ne mystiset muinaisjäänteet "maanviljely", "riistanhoito" ja "kalastus" joista ei vieläkään olla päästy eroon), ja sitten on tuo mainitsemasi jalostus. Ravinnon raaka-ainetuotannon kannattavuutta pohditaan tässä threadissa, koska se poikkeaa muusta hyödyketuotannosta maantieteellisten siteidensä takia. Globaalissa mittakaavassa ravinto on aina kannattavinta ja tehokkainta tuottaa siellä, missä luonnonolot ovat suotuisimmat.
Jalostus taas toimii kuten muukin hyödyketuotanto, eli tuotantovälineiden kustannusvaikutusten heikenyttyä se liikkuu alhaisten työvoimakustannusten perässä.
Irrelevanttia. Raaka-aineiden hinta vaikuttaa lopputuotteen hintaan, jalostusaste määrittelee vain sen mitenkä paljon lopputuote on raaka-ainetta arvokkaampi.
Niin... toisten mielestä markkinat ovat "suorassa" silloin kun voitot kerääntyvät mahdollisimman harvoille ;).
Olkinukke. http://www.nizkor.org/features/fallacies/straw-man.html
Mua huvittavaa melkosesti sekä lberalistissa että sosialistissa argumenteissa niiden tunneperäisyys. On toki totta, että vapaiden markkinoiden sivutuotteena syntyy kustannustehokkuutta, mutta tämä saavutettu etu on perinteisesti siirtynyt esim. lopputuotteiden hintoihin vasta voittomarginaalin kasvun jälkeen.
Tuon "siirtymisen" asteen ja nopeuden määrittelee kilpailutilanne, jos ala on kovasti kilpailtu on hinnoissa vähemmän ilmaa kuin löyhemmin kilpailluilla aloilla.
Yleensä jälkimmäinen tilanne syntyy silloin kuin markkinoiden normaali toiminta on estetty, esim. apteekkien lupamenettely on hyvä esimerkki tästä. Apteekkien lupamenettelyssä sovelletaan ns. tarveharkintaa, jolloin apteekkien määrä tietyllä alueella ei vastaa markkinoilla olevaa todellista kysyntää vaan määrä riippuu siitä mitenkä paljon lupaviranomainen niitä haluaa alueella olevan.
Oletat rahan olevan siis ainoa motivoiva tekijä? Ympäristönsuojelu, tuotantometodien tehostus ja tuotannon tehostus itsessään eivät saisi ihmisiä kehittämään uutta? Pelkästään ruokatuotannon työntekijöiden määrän vähentäminen riittäisi motiiviksi kehittää tehokkaampia tuotantotapoja. Ja onko sinusta tehokkain tapa aina paras? Merkitseekö ympäristönsuojelu ollenkaan? Entä luonnonmukaisuus?
Käytännöllisesti katsoen kaiken yksityisen liiketoiminnan motivaattorina on taloudellisen menestyksen tavoittelu, jos tämä mahdollisuus viedään pois johtaa se yritystoiminnan loppumiseen. Suurelle osalle ihmisistä raha on merkittävin kannustin, ja tämä asia on vain opittava hyväksymään kaikessa raadollisuudessaan.
Ympäristönsuojelulle on vapailla markkinoilla kysyntää sillä perustarpeiden tullessa tyydytetyksi syntyy kysyntää myös esim. viihtyisämmälle asuinympäristölle. Uskon että tämä on syynä siihen miksi taloudellisesti vapaammissa maissa myös ympäristö on paremmassa kunnossa kuin (entisissä) sosialistimaissa.
Mitä vähemmän resurrseja käytetään tuotantoon sitä enemmän niitä voidaan keskittää vaikka jalostukseen.
Aivan. Tämän takia olisikin parempi antaa vapaiden markkinoiden huolehtia ruoantuotannosta, sillä tällöin tuotanto on optimaalisinta.
Tarkoitus olisi kontrolloida vain raaka-aineita, ei jatkojalostusta. Raaka-aineilla olisi tietty hinta ja jalostuksella voitaisiin luoda kauppatavaraa ilman rajoituksia. Jonkinlainen järjestelmä pitäisi toki kehittää siihen, ettei yksi ainoa jatkojalostaja voisi ostaa kaikkia raaka-aineita itselleen ja näin tekisi kilpailusta mahdottoman.
Ahaa, nyt käsitän paremmin miten olet ajatellut homman käytännössä toimivan.
Raaka-aineet jouduttaisiin todennäköisesti hintasääntelemään markkinahintoja alemmiksi, sillä kehitysmaiden ostovoima ei riittäisi markkinahintaa ruoasta maksamaan. Tämä taas johtaisi siihen, että yksityinen tuotanto loppuisi koska se olisi kannattamatonta.
Haitallisten monopolien vaikutukset voidaan estää sallimalla vapaa kilpailu, sillä tällöin markkinoille tulee uusia toimijoita mikäli olemassaolevat toimijat eivät palvele asiakkaitaan riittävän hyvin.
Siis koko idean perus teesinä on elämälle pakollisen ravinnon raaka-aineiden poistaminen poliittisten painostuskeinojen joukosta ja taata perusravinto kaikille, ei kilpailun lopettaminen. En minä sentään kommunisti ole ;)
Olemme kummatkin varmasti saman humaanin perusperiaatteen kannalla, eli perusravinnon takaaminen jokaiselle, keinot vain ovat aika erilaiset ;). Oma ehdotelmani tuon toteuttamiseksi olisi seuraavanlainen:
1) Lakkautetaan kaikenlainen maatalouden subventio (länsimaissa).
2) Lakkautetaan (länsimaiden ylläpitämät) tullimuurit.
3) Tuetaan markkinatalouden syntyä niissä kehitysmaissa, joissa sitä ei vielä merkittävästi ole.
4) Tuetaan kehitysmaita ostamalla ruokaa halvimmalla mahdollisella markkinahinnalla, ja jakamalla tätä ruokaa suoraan sitä tarvitseville.
5) Lakkautetaan kehitysmaiden ruokatuki vaiheittain sitä mukaa kun maiden oma markkinaehtoinen ruokahuolto alkaa toimia.
Kolme ensiksimainittua kohtaa johtaisivat siihen, että kehitysmaihin syntyisi omaa yksityistä ruokatuotantoa ja ne pääsisivät vapaasti kilpailemaan kansainvälisillä markkinoilla tasavertaisesti länsimaisten toimijoiden kanssa, tämä johtaisi hintatason laskuun.
Kehitysmaissa työvoiman ja viljelymaan ollessa halvempaa matalemmasta elintasosta johtuen, pystyisivät kehitysmaat tuottamaan halvemmalla ruokaa kuin länsimaat ja neljännen kohdan mukainen "suora subventio" kohdistuisi tällöin kehitysmaiden ruoantuottajiin.
Oleellista omassa mallissani olisi juuri markkinatalouden tukeminen, sillä tällöin kehitysmaiden elintaso voisi nousta sille tasolle, että tukea ei enää tarvita vaan maan oma talous riittää pitämään maan pystyssä.
Kyseessä ei siis olisi jalostuksen rajoittaminen vaan tarvittavien raaka-aineden jako niin, että kukaan ei jäisi ilman. Ylijäämä voitaisiin sitten myydä ihan kenelle vaan ja sellaisilla hinnoilla, että ko. järjestelmän oma toiminta ja sen kehittäminen olisi mahdollista.
Tuo johtaisi jokatapauksessa tuottavuuden laskuun, jolloin myös kannustimet tuotannon tehostamiseen heikkenisivät.
Ei sitä toimintaa yhdestä paikasta johdettaisi. Vain ravinnon perusraaka-aineiden myyntiä ja jakelua rajoitettaisiin. Tuotanto olisi edellen paikallisessa hallinnassa, jotta maata ei kulutettaisi loppuun ja ympäristöä ei raiskattaisi.
Käytännössä toimintaa johdettaisiin suurella todennäköisyydellä keskusjohtoisesti, sillä tuon tyyppistä globaalia toimintaa varten varmastikin perustettaisiin joku WTO:n tai YK:n kaltainen valtioiden yhteisvirasto, jolla olisi tietyssä paikassa päämaja ja sen alaisuudessa toimivia maaorganisaatioita. Joka tapauksessa päätöksentekovaltaa siirrettäisiin yksityisiltä toimijoilta tuolle yhteisvirastolle.
Edelleen, raha ei ole ainoa motivaattori. Sitäapitsi en ole tässä kyseenalaistanut markkinatalouden toimivuutta. Kyseenalaisten vain sen sopivuuden ravinnon kaltaiseen perustarpeen tuotantoon ja jakeluun.
Mielestäni markkinatalous sopii tuohonkin ihan hyvin, ei missään länsimaassa kuoltaisi nälkään vaikka länsimaissa harrastettu markkinoiden vääristely (maataloustuet lähinnä) lopetettaisiin. Ruoalle on kysyntää aina, ja kysyntä takaa myös tarjonnan, jos markkinoiden normaalia toimintaa ei ole estetty.
Eikä valtio tällöin muutu liikeyritykseksi ja silloin sen intressit omien kansalaisten eduista muuttuvat valtion omiksi eduiksi? Toisinsanoen valtiosta tulisi yhtiö.
Menee off-topiciksi, mutta valtiosta ei vielä tuolla perusteella tulisi yhtiötä. Valtio ei määritelmällisesti ole kansan edunvalvoja, vaan väkivalta-/oikeusjärjestelmämonopoli. Esim. diktatuurivaltioissa valtio valvoo lähinnä hallitsijoiden etuja eikä kansan etua, mutta silti kyse on määritelmällisesti valtiosta.
Käytännöllisesti katsoen kaiken yksityisen liiketoiminnan motivaattorina on taloudellisen menestyksen tavoittelu, jos tämä mahdollisuus viedään pois johtaa se yritystoiminnan loppumiseen. Suurelle osalle ihmisistä raha on merkittävin kannustin, ja tämä asia on vain opittava hyväksymään kaikessa raadollisuudessaan.
Ympäristönsuojelulle on vapailla markkinoilla kysyntää sillä perustarpeiden tullessa tyydytetyksi syntyy kysyntää myös esim. viihtyisämmälle asuinympäristölle. Uskon että tämä on syynä siihen miksi taloudellisesti vapaammissa maissa myös ympäristö on paremmassa kunnossa kuin (entisissä) sosialistimaissa.
Ei sitä vietäisi kokonaan pois, vaan se poistettaisiin vain ruoan raaka-ainetuotannon kohdalta. Jäljelle jäisi aivan varmasti tarpeeksi kaupallista alaa yritystoiminnan toteuttamiseen varsinkin, kun palvelualoilla koettaisiin suuri kysynnän kasvu ihmisten siirtyessä nopeammin palveluyhteiskuntaan.
Sitäpaitsi en usko tuohon utilitaristiseen käsitykseen, että tehokkain/halvin keino on aina paras keino.
Ahaa, nyt käsitän paremmin miten olet ajatellut homman käytännössä toimivan. Raaka-aineet jouduttaisiin todennäköisesti hintasääntelemään markkinahintoja alemmiksi, sillä kehitysmaiden ostovoima ei riittäisi markkinahintaa ruoasta maksamaan. Tämä taas johtaisi siihen, että yksityinen tuotanto loppuisi koska se olisi kannattamatonta. Haitallisten monopolien vaikutukset voidaan estää sallimalla vapaa kilpailu, sillä tällöin markkinoille tulee uusia toimijoita mikäli olemassaolevat toimijat eivät palvele asiakkaitaan riittävän hyvin.
Raaka-aineilla ei olisi markkinahintaa, vaan ne myytäisiin omakustannehintaan. Ota huomioon, että tämä järjestelmä ei perustu viljelijään yrittäjänä vaan työläisenä. Yrittäjiä olisivat jatkojalostajat.
Siis koko idean perusteesinä on elämälle pakollisen ravinnon raaka-aineiden poistaminen poliittisten painostuskeinojen joukosta ja taata perusravinto kaikille, ei kilpailun lopettaminen. En minä sentään kommunisti ole ;)
Olemme kummatkin varmasti saman humaanin perusperiaatteen kannalla, eli perusravinnon takaaminen jokaiselle, keinot vain ovat aika erilaiset ;). Oma ehdotelmani tuon toteuttamiseksi olisi seuraavanlainen:
1) Lakkautetaan kaikenlainen maatalouden subventio (länsimaissa).
2) Lakkautetaan (länsimaiden ylläpitämät) tullimuurit.
3) Tuetaan markkinatalouden syntyä niissä kehitysmaissa, joissa sitä ei vielä merkittävästi ole.
4) Tuetaan kehitysmaita ostamalla ruokaa halvimmalla mahdollisella markkinahinnalla, ja jakamalla tätä ruokaa suoraan sitä tarvitseville.
5) Lakkautetaan kehitysmaiden ruokatuki vaiheittain sitä mukaa kun maiden oma markkinaehtoinen ruokahuolto alkaa toimia.
Kolme ensiksimainittua kohtaa johtaisivat siihen, että kehitysmaihin syntyisi omaa yksityistä ruokatuotantoa ja ne pääsisivät vapaasti kilpailemaan kansainvälisillä markkinoilla tasavertaisesti länsimaisten toimijoiden kanssa, tämä johtaisi hintatason laskuun.
Kehitysmaissa työvoiman ja viljelymaan ollessa halvempaa matalemmasta elintasosta johtuen, pystyisivät kehitysmaat tuottamaan halvemmalla ruokaa kuin länsimaat ja neljännen kohdan mukainen "suora subventio" kohdistuisi tällöin kehitysmaiden ruoantuottajiin.
Oleellista omassa mallissani olisi juuri markkinatalouden tukeminen, sillä tällöin kehitysmaiden elintaso voisi nousta sille tasolle, että tukea ei enää tarvita vaan maan oma talous riittää pitämään maan pystyssä.
Sama pyrkimys, eri keinot. Sinun esittelemä malli kuulostaa hyvältä, mutta mitkä ovat sen toteutumisen mahdollisuudet? Eivät varmaan kovin paljon minun ehdotustani suuremmat, sillä niin monen yrityksen ja ihmisen tulot riippuvat nimenomaan suojatulleista, subventioista sekä epäreiluilla keinoilla saaduista liiketoiminnoista kehitysmaissa, että muutosta on käytännössä varmaan mahdotonta ajaa läpi.
Täytyy mainita, että minunkin ehdottamani järjestelmä varmasti purettaisiin (jos halua löytyisi) kun maailman ruokatuotanto on saatu sellaiselle tasolle, että nälänhätien mahdollisuus on mitätön. Toisaalta, perusravinnon pysyminen halpana vapauttaisi paljon rahaa esimerkiksi palveluihin ;)
Eikä valtio tällöin muutu liikeyritykseksi ja silloin sen intressit omien kansalaisten eduista muuttuvat valtion omiksi eduiksi? Toisinsanoen valtiosta tulisi yhtiö.
Menee off-topiciksi, mutta valtiosta ei vielä tuolla perusteella tulisi yhtiötä. Valtio ei määritelmällisesti ole kansan edunvalvoja, vaan väkivalta-/oikeusjärjestelmämonopoli. Esim. diktatuurivaltioissa valtio valvoo lähinnä hallitsijoiden etuja eikä kansan etua, mutta silti kyse on määritelmällisesti valtiosta.
Ai niin, en muistanut että lipilaarit eivät pahemmin perusta valtiosta (ellei kyseessä ole yövartijavaltio) ;)
LUKEKOON KEN HALUAA
Natokeskustelu on taas noussut pintaan HVK:n aikana. Suomen kansan linja on yhä selkeä, mutta EU:n puolustusytimeen liittymiseen kansa suhtautuu selkeästi suopeammin. Vaikea arvioida millaisia projekteja ydin on valmis tekemään, mutta varmaa on, että Suomen intressit ovat niistä kaukana. On vaikea kuvitella kuitenkin, että Nato ja puolustuydin olisivat niin etäällä toisistaan, että yhdistymistä Naton suuntaan voisi välttää. Suurin osa EU:n maista kuitenkin kuuluu Natoon. Miksi meidän tulisi osallistua samaan jyrkkään vastakkaisasetteluun, mihin maailmassa ollaan menossa? On vaarana, että mennyt rautaesiriippu demokratian ja kommunismin välillä nousee uudestaan eri uskontokuntien välillä. Vaikka uskontoa lännessä ei mielletä niin vakaasti yhteytenä politiikkaan, on selvää, että sen vaikutus on suoraan siihen verrannollinen. Länsimaat ja varsinkin Yhdysvalloissa elää uskomus, että muslimit ovat uhka maailmanrauhalle. Voisi kuitenkin todeta, että islam ei kuitenkaan ole vihamielinen uskonto, vaan sen tulkitsemisessa kovemman linjan ottaneet ääriryhmät ovat suurempi uhka. Ääriryhmiin liittyminen syntyy epätoivosta ja omasta voimattomuuden tunteesta. Eikö tämä heijasta juuri tuloerojen suurta kasvua eri yhteiskuntien välillä? Turva-aidan rakentaminen Lähi-idässä kuvaa hyvin vastakkaisasettelua kahden puolen muodostamiseksi. Tämä on juuri omiaan vain lisäämään levottomuutta. Vaikka Eurooppa ja EU suhtautuukin islamiin myötätuntoisemmin kuin Yhdysvallat, havaittavissa on sieltäkin mielipiteitä pakkodemokratian puolesta. Tämä näkyi hyvin EU:n virallisessa kannanotossa koskien Irakin jälleenrakennusta. Valta on annettava YK:lle, mutta demokraattisin edellytyksin. Tämä ei kuitenkaan ole myöskään ratkaisu ongelmiin. On paljon yhteiskuntia, joihin demokratia ei sovi. Afrikan maat ovat tästä hyvä esimerkki, miten länsi on pystynyt oikeasti enemmän tuhoamaan, kuin tukemaan. Lisäksi demokratia johtaa vapaaseen kaupankäyntiin, joka on omiaan lisäämään globaalisaatiota. Globaalisaatio vain on kolonialismin uusi muoto, johon myös Euroopan kärkimaat Britannia sekä Ranska ovat vahvasti syyllistyneet. Miksi tilanne muuttuisi oleellisesti niistä ajoista, koska selvää on, että nämä maat käyttävät häikäilettömästi omaa vaikutusvaltaansa. Eikö Irakin kansan tulisi päättää oma yhteiskuntajärjestelmänsä?
Vastaisku on jo nyt nähtävissä. Indonesiassa aletaan tuomitsemaan ankaran sharian mukaisesti. Kuilu uskontokuntien välillä kasvaa tolkuttoman suureksi. Bush julistaa puheessaan:"Kaikkien on tehtävä nyt valinta. Joko olet meidän puolellamme, tai olet terroristi". Kummaa syyllistämistä kuten myös Iranin sekä Pohjois-Korean ydinasekeskustelu. Israel saa kyllä vapaasti kehittää joukkotuhoaseita, mutta muut eivät, koska se ei vastaa amerikkalaisten kuvitelmia heidän hyödystä. Mikä lisäksi on USA:n tulevaisuus? Luulisin, että talouden heikennys on lineaarista. Pieniä nousukausia lukuunottamatta länsimaisten hyvinvointiyhteiskuntien aika on loppu. Ketkuttelu on mahdollista vielä kuluja leikkaamalla, mitä myös Suomessa tehdään sen ohessa, että yksityistetään valtion palveluja. Jenkit joutuvat myös supistamaan massiivisen aseteknologiansa kuluja ja tämä tapahtuu helpoiten sotimalla. Miksi Suomen pitäisi liittyä rintamaan, jossa tehdään juuri jyrkkä vastakkaisasettelu? Nykyisten EU-ydintä suosivien poliitikkojen ainoa vaihtoehto on ujuttaa Suomi Natoon. Tämä tapahtuu helpoiten ytimen kautta. Nyt HVK:ssa tarvittaisiinkin radikaalia toimia, jossa poliitiikoilla olisi vahva tahto, kun Suomen etuja tarkastellaan. Suomen sijainti Euroopassa on strategisesti kovimmista päästä. Pienellä epäsuoralla uhkailulla on mahdollista, että myös suuremmat EU-maat alistuisivat Suomen tahtoon. Mikäli tilanne maailmassa käy uhkaavaksi, Suomen ainoa keino on nostaa puolustusvoimien budjetin osuutta valtion kokonaiskakusta.
Lopuksi vielä, että puolueettomuus voittaa aina kansan edun. Jotta kansan etua kykenisi arvioimaan, on tieteiljän pakko olla meedio tahi selvännäkijä. Sellaista viisautta ei ole olemassa, jolla voisi nähdä kauas tulevaisuuteen. Puolueettomuus taas on linja, jonka kaikki maailmalla tajuavat. Kunhan Suomi vain kykenee tekemään uskottavaa puolueettomuus- strategiaa. Liittyminen sotilasliittoon on selvä viesti ulkomaille, että Suomi ei ole puolueeton. Miksi Suomen kannattaisi alistua jonkun Ranskan tahi Saksan tahtoon asiassa, kun omat naapurimme eivät kuitenkaan näissä ole mukana. Venäjästä puhumattakaan.
Mixa
- « Edellinen
- 1
- ...
- 6
- 7
- 8
- 9
- 10
- ...
- 21
- Seuraava »