SINKKULUUKKU

[q]mikke, 26.4.2009 11:58:
Luulen että esim. tekee (tai tekis) paljon paremman vaikutuksen.[/q]
:D Jos muuttais johonkin korpeen asumaan yksin niin ehkä kymmenen vuoden päästä vois olla suunnilleen tollanen ;)

[q]aada, 22.3.2010 17:18:
Niin. Itsehän en mitään pelejä pelaile, sillä siihen ei ole mitään kiinnostusta, enkä edes oikein ymmärrä mitä ne ovat. En jaksa käyttää aikaani asioiden turhaan analysointiin ja katson huvittuneena vierestä kun ystävät panikoivat ja kysyvät neuvoa siihen, mitä esimerkiksi vastata miehen tekstiviestiin ja miten mies suhtautuisi näihin eri vastausvaihtoehtoihin. Itse vain vastaan mitä mieleen tulee ensimmäiseksi ja sitten katson mitä sieltä tulee takaisin. Siinähän sen näkee, yksinkertaista.
[/q]
Kavereiden tyttöystäviltä olen kyllä saanut järkyttävän määrän ohjeita millaisia tekstiviestejä naisille ei kuulu kirjoitella. Niitä kuulemma analysoidaan ystävien kesken todella tarkasti. Ja kyseiset tyttöystävät kuitenkin jo kevyesti yli 20-vuotiaita. Ihmeellistä touhua.

[q]aada, 22.3.2010 17:18:

Toisaalta, olen kyllä kuullut useasti, että toimin jotenkin luonnostani niin, että vaikuttaa siltä kuin pelaisin jotain pelejä. Tämä voi hyvin pitää paikkansa, mutta oikesti toimin vain niin kuin tuntuu parhaalta ja järkevältä.
[/q]
Sama vika. Itselläni johtuu kuitenkin melko epävarmasta ja siksi ehkä tahtomattani hieman yli-itsekeskeisestä luonteesta.

[q]domi, 21.9.2006 13:31:
Mut mitä sillä saa?
[/q]

Voin aina toisinaan leikkii kotivaimoketta

nii..js nainen kuulee sanan trance bile..ni eka lause o et emmä ainakaan lähe,kyl mä tiiän mtä se o*dissaa*
hyvä js tietää,vaik ei koskaan o käyny ees missään*toktok*
..on se 'pahaa' se ranse

[q]Bellezaaa, 14.9.2007 22:05:
mut nyt syksyl kyl kaipaa ja vois käpertyä jonku kainaloo ja lepäillä siinä ihan rauhas yeps*hih*
[/q]

Joo pakko kyl myöntää, et vaikka muuten en sillai mitään kaipaakaan, niin tällasina syysiltoina olis kiva jos olis sängynlämmitin.

[q]Hila, 23.8.2007 12:52:
En vain oikein osaa kuvitella, että lapsi voisi tänä päivänä saada tarpeeksi huomiota, kasvatusta ja rakkautta muutoin kuin vakinaistumalla perheeksi, jossa vastuu kannetaan loppuun asti. Minulla ei ole mitään erityisiä faktoja tai tilastoja, mutta luulisin biologisen kiintymisen lapsen ja vanhempien välillä takaavan vastuun kantamisen paremmin kuin kommuuneissa. Kuitenkin nykypäivänä lapsi yleensä joutuu heikompaan asemaan kuin muut, jos vanhemmat eivät hänestä välitä. Muilla ihmisillä ei vain ole tarpeeksi aikaa ja voimavaroja, tai sitten ei vain kiinnosta.
[/q]
En nyt ihan näe miten vanhempien välinen side vaikuttaisi lapseen noin paljoa - eikö tärkeämpää ole kuitenkin se side lapsen ja vanhemman (tai "vanhemman") välillä? Tietysti isä-/äitihahmon vaihtuminen, ihmisiin pettyminen ja suhteiden solmimisen mahdottomuus ovat erittän huono asia, mutta ei se, että vanhemmat eivät ole yhdessä, johda välttämättä tähän. Ja eikö tällaisessa kommuunissa sitä huomiota, kasvatusta ja rakkautta saisi enemmän kuin yhden tai kahden vanhemman kanssa kasvaessa? "Biologisesta kiintymisestä" en osaa sanoa yhtään mitään.


Muuten aiheeseen: Toman tilannetta ei voi kuin ihailla ja kadehtia, vaikka näin länsimaisiin kaavoihin kangistunutta tuollaisen virityksen onnistuminen jännittää. Tietysti siinä on mukana oma epävarmuuteni ja taipuvaisuuteni mustasukkaisuuteen. Haluan että kumppanini on vain ja ainoastaan mun; toisaalta en odota kenenkään lupaavan ikuista yhdessäoloa ja rakkautta, sehän olisi mahdotonta ja typerää edes odottaa moista. "Haluan olla kanssani, ilmoitan kun tilanne muuttuu" olisi oikeastaan se mitä haluan kuulla. :D

Scyllä on aika eksoottisia pointteja. Voisitko kertoa enemmän tällaisista "vaihtoehtosysteemeistä"; missäpäin maailmaa niitä ("onnistuneita" kenties meidänkin silmissämme) esiintyy ja missä muodoissa, mitä ne käytännössä tarkoittavat?

Mitenköhän muuten ihminen ja pariutuminen verrattuna muihin lajeihin? Jotkut linnut erimerkiksi viettävät koko elämänsä yhden ja saman puolison kanssa ja tämän kuoltua jäävät suremaan yksin, kun taas joidenkin lajien keskuudessa vahvimmat uroot pääsevät sutaisemaan kaikkia naaraita. Onko ihminen yksiavioinen?

[q]m_a, 24.8.2006 13:06:
---
2la, 24.8.2006 12:31:
Kyllä kemialla ja biologialla on valtava merkitys ihmisen ajatuksiin ja käyttäytymiseen. Väitteesi on suoraan sanottuna aika naiivi.
---
jaa että sä et päätä mitä sä ajatettelet, vaan kemia estää sen. Musta taas se on aika naiivin kuulosta :)
[/q]
Sanoinko mä niin? En.
Sanotaanko sama uudelleen: ei ihminen voi täysin päättää mitä tuntee. Ei voi esimerkiksi rakastua ihanteellisen oloiseen kumppaniehdokkaaseen, tai olla surematta ikäviä asioita. Tunteiden tukahduttaminen ja se, ettei anna tunteiden vaikuttaa toimintaansa, ovat sitten eri asioita.

[q]Sitten on aika uudelle moraalikeskustelulle, tärkeintä on että molempia kuunnellaan. BTW Mikään ei tapahdu vahingossa. Me ei vaan osata joko kuunnella itseämme tai kommunikoida toisen kanssa tarpeeksi hyvin, että ongelmilta vois välttyäpälttyä!

jos satuttaa itsensä siksi ettei saa mitä haluaa, sitten itketään!
liika pumpuli oksettaa.
[/q]
En tiedä miten moraali nyt tähän liittyi, jos toinen haluaa syventää suhdetta ja toinen ei. Eikä siinä keskustelut auta, eikä itsetuntemus, vaikka kuinka olisi aluksi kuvitellut olevansa kiintymättä.
Tuosta olen kyllä samaa mieltä ettei aina voi kaikkea saada.
Olen muuten ihan väärä ihminen käymään keskustelua jostain vakipanoista. :)

[q]niomic, 16.8.2006 13:06:
Itse nyt lähinnä katson sitä yhtenä foorumina muiden ohella (koulu, työ, harrastukset, nettiyhteisöt jne.) Toki on niitäkin heavy duty -deittaajiakin, jotka tosiaan vetävät asenteella läpi ilmoituksia ja käyvät treffeillä aika useinkin. En kyllä näe tässäkään mitään pakottamalla pakotettua, vaan tosiaan kokeillaan toista keinoa / foorumia tutustua ihmisiin ja mahdollisiin parisuhdekuvioihin.
[/q]
Muistathan, sanoin ettei tässä pariutumistavassa ole mielestäni mitään väärää, en vain ymmärrä sitä. Tarkemmin ajateltuna en ihmettele pelkästään deitti-ilmoitusten kautta syntyneitä treffejä, vaan sitä, että lähdetään ylipäätään kokeilemaan jonkun kanssa löytyisikö sitä kipinää. Kipinä pitää olla ensin.
Hetken jo ajattelin, että sulta meni pointtini kokonaan ohi, mutta taitaakin olla, että me suhtaudumme treffeilyyn ja "pakotteen" tunteeseen hiukan eri tavalla.

[q]Itselleni esim. Suomalaisten ravintolakulttuuri on pääosin niin vastenmielistä, etten edes erikoisemmin herättele mitään toivoja tutustumisten suhteen normi-iltoina.
[/q]
Juu, en minäkään kuvittele koskaan löytäväni unelmieni kumppania känniördääjien laumasta sedulasta. :) Yleensä tosin siitä syystä, että olen itse se pahin känniördääjä (eihän sitä selvinpäin kestä).

[q]Muutenkin on aina välillä hyvä tarkastaa oma perspektiivi ja miettiä kuinka ideaalinen tämä meidän höpöhöpörakkauspohjainen pariutumiskulttuuri oikeastaan on. Vertauskohtana vaikka kulttuurit joissa suvut ja varsinkin vanhemmat ovat huomattavasti enemmän asiaan vaikuttamassa.
[/q]
Mielenkiintoinen piste. Vaikka itse haaveilenkin siitä ihanasta ihastumisen tunteesta, ymmärrän oikein hyvin, että pelkän rakastumisen huuman varaan ei suhdetta voi rakentaa. En oikeastaan voikaan tuomita järjestettyjä avioliittoja, joissa luotetaan siihen, että rakkaus kasvaa ajan kanssa; se vain on itselleni niin vieras ajatus, että jos sovitaan yhteen paperilla, kaikki muu sujuukin itsellään.


Tuota rakastumisen huumaa pohtiessani tuli kauhea ikävä sitä suloista, kutittelevaa ihastumisen tunnetta. Ei ole pariin vuoteen tullut vastaan. Mulla on nykyään päässä sellainen klikki etten osaa ihastua.

[q]niomic, 14.8.2006 17:58:

Pitää myös muistaa, että kuten IRL niin netissäkin tulee etsittyä niitä pikkuneuloja sieltä heinäpellon seasta. Omien laskelmieni mukaan tämä on meinannut sitä, että ehkä noin 1/150 ilmoituksesta on vastaamisen arvoinen.
[/q]
Sanoinhan mäkin että aina välillä tulee vastaan ilmo, jossa on jonkinlaista yritystä ja persoonallisuutta mukana; sellainen, joka kertoo jotain oleellista kirjoittajastaan. Suurin osa vain tuntuu olevan käsittämätöntä huttua, jossa automerkkiä ja hiusten väriä pidetään tärkeimpinä itsestään kerrottavina asioina. (Tai no niin, ehkä mä en vaan tosiaan ole kohderyhmää, ja tuolla tavalla moni vakka löytää kantensa.)

[q]
Ja nythän se kauneus tulee: ei kultapienet tarvitse tavata sitä ihmistä pitkään aikaan, tahi koskaan vaik ois kuinka vastannu siihen ilmoitukseen. Dialogia voidaan jatkaa rauhassa mailien, IM:ien ja vastaavien avulla ja tässähän juuri opitaan tuntemaan toista osapuolta ja tunnustellaan kemioita.
[/q]
Niin juu, ei kai tarvitsekaan. Silti se on mielestäni hassu lähtökohta alkaa tutustua ihmiseen, se ajatus, että ihan hakemalla haetaan jotakuta, johon rakastua. Olen toki itsekin tavannut ihania ihmisiä ircissä ja muissa, saanut loistavia ystäviä, ihastunutkin.

[q]
Ehkä näin loppuun pitäisi tiivistää ja todeta etten oikein ymmärrä teidän suhtautumistanne deitti-ilmoituksia kohtaan, varsinkin kun moni teistä on kuitenkin esim. klubbarin suurkäyttäjä :)
[/q]
En nyt suoraan sanottuna ymmärtänyt yhteyttä Viikkolehden deitti-ilmoitusten ja Klubituksen välillä. :) Vai olenko ymmärtänyt Klubbarin tarkoituksen ihan väärin? Pitäisikö siirtyä vaan enemmän tuonne Plattarin puolelle? :D

[q]mariq, 1.8.2006 15:04:
Tähän väliin on kyllä ihan pakko tokaista, että kyllä saa itseään syyttää, jos "joutuu" tai "jumiutuu" sellaiseen tilanteeseen, missä tyttö-/poikaystävä rajoittaa kumppaninsa elämään niin pahasti, kuin mitä esimerkkejä täällä on edellä esitetty. Kuka hullu jaksaa katella viikkoakaan sitä, että toinen määräilee menemiset, oli se tekosyy sitten mikä tahansa??
[/q]
Niinpä, näinhän sitä helposti ajattelee "mä en ainakaan alkaisi tuollaiseen touhuun". Mutta eihän suhde alussa sellaista toisen sitomista ja painostamista olekaan, vaan ensin vietetään aikaa yhdessä vain yhdessä vietetyn ajan ihanuuden vuoksi. "Epäterveeseen" suhteeseen liu'utaan usein pikkuhiljaa, niin, ettei itsekään huomaa missä vaiheessa tähän on tultu.

Oletko koskaan miettinyt miksi esimerkiksi kotiväkivallasta kärsivät naiset (/osapuolet) jäävät yhä siihen suhteeseen? Koska he yhä epätoivoisesti rakastavat miestään? Koska he pelkäävät yksinoloa? Ei, vaan koska he luulevat sen olevan normaalia. "Elämä nyt vaan on tällaista." Tuntuu, ettei ole mitään muutakaan odotettavissa; ei välttämättä edes itse tajuta kuinka sairaassa tilanteessa ollaan. Kuten puheenaiheena olleessa pirttihirmutilanteessakin, jälkeenpäin ajateltuna tai ulkopuolisen silmin koko touhu vaikuttaa käsittämättömältä.

Joo, ei tämä tietenkään päde joka suhteeseen.

[q]Vertina, 24.3.2009 16:17:
Diupadau...
[/q]
jep..

[q]Avernian, 14.8.2006 15:24:
Heh. Täytin piruuttani sen lomakkeen. Mut enpäs näytä teille
[/q]
Hei, mun kopirait, mun kysymykset, mulle vastaukset!

[q]hallucinogen, 14.8.2006 15:14:
Joskus jätin ilmoituksen ja perusjuttujen lisäksi oli just "katson scifiä, pelaan tietokoneella, kuuntelen konemusiikkia, tykkää Tolkienista jne..."
[/q]
Hahaa, hiukanko repesin tuolle :D No mutta, ei kai siinä parane paljoa valehdella, ensitapaamisessa viimeistään paljastuu raaka totuus.

[q]
kissin chatti rokkas ;D
[/q]
Et voi olla tosissasi? x) Onko siellä oikeasti joskus syntynyt jotain oikeita suhteita? Tai no niin, miksei.. hm...

Amokk: Yksityisesti kuiskaa ---> kaikille: Seuraaaaaaa???

[q]hallucinogen, 28.6.2007 14:51:
Kyllä mäkin vähän tomeruutta kaipaan naiselta :). Ei sentään mitään pirttihirmua mutta vähän semmoista joka osaa käskeä silloinkun äijä on täys törppö eikä näe omaa parastaan :D. Sit tietenkin pitää olla kompromisseja ja välillä miehen pitää saada käskeä, ainakin sen verran, ettei se tunne olevansa tossun alla vaikka oikeasti olisikin ;D.
[/q]
Mä olen varmaan ikuisesti traumautunut tai muuten vaan eri mieltä seurustelun käsitteestä, sillä sanan "käskeä" näkeminen parisuhteesta puhuttaessa aiheuttaa näppylöitä. :E Kahden ihmisen tasapainoinen suhde != valtataistelu. Ihme pelailua.

Tarkoittaako tämä nyt sitä, että kun en sano toiselle aikuiselle ihmiselle miten tämän tulisi käyttäytyä tai mitä tehdä, vältyn itsekin miehiltä joiden pitää vähän päästä pullistelemaan ja paimentamaan naistaan paikatakseen heikohkoa itsetuntoaan?

Miten sua hallu kiehtoo niin se tossun alla oleminen? :D

edit. Paitsi LIIKKUMATTA, EIPÄ TIRKISTELLÄ ja KOVEMPAA -tyyppiset käskyt jopa minä ymmärrän. x)

syksy tulee ja tää hampuusi tarvii vaimon.

[q]kap-pu, 14.7.2006 12:12:
Muuta teoriaa en keksi, muutakuin se, että henkilöstä jollain tapaa "näkyy" parisuhteilusta, yksinelon ihanuudesta tai muusta vastaavasta koituva itsevarmuus/ei-epätoivoisuus/rennosti hengailu/mikä nyt milloinkin - kenties kyse on peräti feromoneista, hähäh! - joka sitten, paradoksaalisesti, vetoaa siihen tarjontaan.
[/q]
Joo mä luulen ihan samaa. Kun on tyytyväinen, pitää hauskaa ja nauttii olostaan, muutkin huomaavat sen ja kiinnostuvat. Yksinkertaista.

[q]m_a, 24.8.2006 12:19:
Mä en usko että noilla mormoneilla olis ajatteluun niin suurta merkitystä, muutenkuin kokemuksen kautta. Meillä on aivot, jotka pystyy käsittelemään enemmän tietoa kuin me ollaan valmiita tiedostamaan. Eli me valitaan se mitä me ajatellaan/tunnetaan. Aina.
[/q]
Kyllä kemialla ja biologialla on valtava merkitys ihmisen ajatuksiin ja käyttäytymiseen. Väitteesi on suoraan sanottuna aika naiivi.

[q]Mitä pahaa vakipanoon kiintymisessä on? Ihminen osaa varmasti rakastaa useampaakin kuin yhtä! Tartteeko idiootteja panna?
[/q]
Siinä saattaa satuttaa itsensä pahasti, kun tunteet tulevat mukaan vaikkei tahtoisikaan, ja toinen pitää kiinni alkuun sovitusta vakipanokuviosta.

1 ja 2 on totta kyllä, itsekin sitä päivittelin täällä joku viikko sitten. Mutta tuo 3.

[q]Esa, 18.8.2006 19:08:
#3
- Mikäli panostat ja olet kiinnostunut toisesta (tai edes vaikutat kiinnostuneelta), et luultavasti ole tämän toisen mielestä kovin kiinnostava.
- Mikäli et oikeastaan tee mitään ja vaikutat vaikka vähän välinpitämättömältä, olet huomattavan kiinnostava ja haluttu.
[/q]
Ellei yhtään osoita ihastustaan, mistä sen toisen pitäisi tilanne sitten tajuta?

Tosin olen huomannut sen, että jos toinen vaikuttaa innostuneemmalta kuin minä, oma kiinnostus vähenee. Joskus. En tiedä mikä metsästysvietti sekin sitten on, mutta jotain haastetta pitää olla. :D

Itse olen aina vaan ihana ystävällinen itseni. Harmi vaan, että jotkut tulkitsevat tämän väärin, ja kuvittelevat mun olevan kiinnostunut vaikken ole - ja ne joihin haluaisin tehdä parempaakin tuttavuutta ajattelevat mun vain olevan ihana ystävällinen itseni. En tiedä enkö osaa vai enkö uskalla tuoda kiinnostustani ilmi. Siipeen on taas kuitenkin saatu tämänkin takia. :(

[q]emuli, 16.8.2006 17:19:
Ei se ainakaan mun kohdalla oo sitä että haluais löytää jotain "vieläkin parempaa". Sitä haluu vaan tutustua rauhassa ja löytää sitä kautta sen itselleen sopivimman. Koska vasta sitten kun on tuntenut toisen jo jonkun aikaa osaa sanoa voiko jutusta kehittyä jotain vakavampaakin..
[/q]
Tottakai pitää tutustua ajan kanssa. Ei ennen kuukauden tuntemista kannata mennä lupailemaan mitään isompaa. :D Tarkoitin vaan sitä, ettei mua ainakaan kiinnosta edes yrittää tutustua "tulisikohan tuosta mulle jätkäkaveri" -mielessä, ellei ole sellaista ihanaa kutinaa vatsanpohjassa.

Mulla onkin kertynyt parin vuoden kuluessa aikamoinen kasa noita ystäväpoikia, kun en tajua (jälkeenpäin ilmiselviä) treffikutsuja muina kuin frendin kanssa kahvilla käynteinä. Harmi vaan, että aika usein alkuvaiheessa poikaparat ymmärtävät mun ystävällisyyteni ihan väärin.

[q]zeuzz, 8.8.2006 15:51:

[/q]
Tulipa tästä mieleeni.
Kaveri sanoi että mä oon ihan hillitön flirtti, ja tavallaan tuo on tottakin. Silloin kun ei oikeasti pätkääkään kiinnosta, tulee heiteltyä kaiken maailman kamalia iskulauseita. Esimerkiksi baarimikon kysyessä että mitäs neidille saisi olla, mä vastasin älykkäänä "kossubattery ja sun puhelinnumeros *silmäävilkuttel*". Siis häh, se ei ollut edes mitenkään hyvännäköinen, en mä ajatellut asiaa mitenkään, mutta tuo laini vain hyppäsi suusta. Ja kun dna-kaupan söpöliini kysyi puhelinnumeroa, ehdin vastata "joo annan mun jos sä annat sun" ennen kuin tajusin että työkseenhän se raukka sitä numeroa kysyy. :D

Mutta annas olla kun pitäisi tosissaan sanoa jotain mielenkiinnon osoittavaa. Ihan jäässä. Silloin tulee just jotain tuollaista kofeiiniesitelmää. :(

Täytyy äkkiä tehdä se "Anna ees säälistä" -paita, jos se toimisi noin niinkuin jäänrikkojana.

Juur juttelin kavereiden kanssa siitä, miten vielä alkukeväästä tuntui siltä, että olisi mukava olla joku mies tuossa, mutta näin kesällä nauttii onnellisena sinkkuilusta. Eihän mulla edes olisi aikaa millekään miehelle! Syksymmällä voisi ajatellakin ottavansa jonkun halikaverin.

Mutta kertokaa MIKSI sitä tarjontaa on silloin, kun itse hehkuttaa yksinelon ihanuutta, mutta hiljaisina syyspäivinä saa surra yksinäisyyttään?