Voiko Exän kanssa olla kaveri?

Back to häröily O

[q]Jammailija:
---
dj Missiah:
Mielestäni ja kokemuksistani voin sanoa et kyllä voi! Mut ystävyyteenkin tarvitaan aina kaksi*täh*

---

Joo mut että se ystävyys toimii, ni sen pitää lähtee puhtaalta pöydältä, eli tunteet toisiaan kohtaan tulee ensin viilentää.
[/q]


Tää ei liittynyt meidän juttuun mitenkään....se onkin asia erikseen....*sydän*

Riippuu ihan tilanteesta.. jos on menny poikki ystävyyden merkeissä, niin toki voi, kuten olen entisteni kanssa (tosin edellisetä rakastan edelleen eniten maailmassa, eikä se tuu vähään aikaan muuttumaan), mutta en vois kuvitellakaan olevani kaveri jonkun kanssa, joka ois esim. pettäny mua, koska se on mulle niin anteeksantamaton teko.. Asiaan vaikuttaa varmasti myös se, millanen suhde on alkujaan ollu. Jos on pystyny toiselle kertomaan kaiken seurustelun aikana, niin mihin se siitä muuttuisi kun ero tulee. .Eli tosissaan riippuu tilanteesta ja ihmisestä ja teoista todella paljon...

Omalla kohdallani on kaveruus kestänyt pitkän ajan huolimatta siitä, että joskus olisimme seurustelleet Ei kaikkien exien kanssa voikaan olla hyviä ystäviä, mutta sillehän ei voi mitään.. Vanha suola voi alkaa myös janottaa...*vink*

Riippuu ihan täysin tilanteesta. Yleensä olen pystynyt, ainakin jossain määrin...
Tosin viimeisimmän (pitkä suhde) exän kanssa se ei oikein onnistunut. Yritettiin kyllä, mutta siinä erossa oli liikaa valheita, ja kaikkea muuta **skaa, että en yksinkertaisesti pystynyt. Eikä oikein hänkään... Eipä kai kukaan voi olla kaveri noin muutenkaan sellaisen kanssa kuka valehtelee?
Mutta noin yleisesti ottaen, voi exän kanssa olla kaveri. Ja miksi ei olisi?

No tottakai voi olla kaveri! Mutta iteltäni se ei ole tähän päivään mennessä onnistunut, koska erot on ollut todella riitaisia... eli jompi kumpi on katkeroitunut syystä tai toisesta...

Enpä voi kuitenkaan sanoa että haittaisi etten ole tekemisissä niiden ihmisten kanssa, koska syyt eroihin vaikuttaa myös mahdolliseen kaverisuhteeseen.

onhan se tietenkin mahdollista... ikinä itse en ole siihen kovin hyvin pystynyt

selvittää asiat puhumalla -------> aika näyttää voiko edes ystävyys jatkua jos ei niin puhua niistäkin asioista miel. suoraan ja rehellisesti --------> helpottaa kun on asiansa sanonut --------> menee varmasti aikaa, että tunteetkin viilenisivät, mutta kun/jos se tapahtuu ja Kumpikin osapuoli haluaa vielä olla ystäviä, niin uskon että se myös onnistuu.... ? En puhu kokemuksesta Peace.

Luulis et voisi olla exän kanssa kaveri, mutta se on kauheen monimutkasta vaikka olis eronnut ikuisina ystävinä etc etc. Oon ollut melkein jo vuoden exän kanssa kaveri. On ollu tosi vapautunut ilmapiiri, ollaan voitu nauraa kumpienkin sinkkusäädöille/munauksille ja muutenki hauskaa nähdä se tyttö kaverina. Hankalaksi koko homma meni siinä vaiheessa kun tyttö alotti seurustelemaan uudestaan. Ei se meidän kaveruuteen suoraan vaikuttanut, mutta se tyyppi näki mut uhkana ja on sen takia aina mustasukkainen kun kuulee musta jotain. Tiedän et exä välittää siitä tyypistä enkä haluisi mennä niitten väliin, mutta toisaalta en haluisi menettää kaveriakaan. Ongelmallista. (Ja vituttavaa*piru*)

eli mustasukkaiset äijät

Omalla kohdalla riippuu siit miten kauan sen poitsun kanssa on seurustellut. Ei yhtäkkii voi olla vaa kaveri, Naps. Ja miks pitäis? Kyllä se kaveruus kehittyy sit iha hiljallee mut jos heti eron jälkee sanotaa "ollaa silti kavereita" Voi niin klisee.

Kahden vuoden seurustelun jälkee ei oltu Jukan kaa missää tekemisissä..eikä se tarkottanu mitää riitaa yms. Piti saada vaa tuuletettuu tunteita toisiaa kohtaa.

Ja tottakai exän ystävyytee vaikuttaa myös joutuuks jätetyks vai jättääkö itse, muuttuuks suhde kaveripohjalle yms.


joo ja ei.

[q]Kaaottisen mukava:
Luulis et voisi olla exän kanssa kaveri, mutta se on kauheen monimutkasta vaikka olis eronnut ikuisina ystävinä etc etc. Oon ollut melkein jo vuoden exän kanssa kaveri. On ollu tosi vapautunut ilmapiiri, ollaan voitu nauraa kumpienkin sinkkusäädöille/munauksille ja muutenki hauskaa nähdä se tyttö kaverina. Hankalaksi koko homma meni siinä vaiheessa kun tyttö alotti seurustelemaan uudestaan. Ei se meidän kaveruuteen suoraan vaikuttanut, mutta se tyyppi näki mut uhkana ja on sen takia aina mustasukkainen kun kuulee musta jotain. Tiedän et exä välittää siitä tyypistä enkä haluisi mennä niitten väliin, mutta toisaalta en haluisi menettää kaveriakaan. Ongelmallista. (Ja vituttavaa*piru*)

eli mustasukkaiset äijät
[/q]

Täysin totta...itselläni on muutaman exän kanssa todella hyvät välit. Yhden kanssa todellinen yhteys löytyi vasta eron jälkeen ja hänen kanssaan on paljon helpompi keskustella "henkeviä" kuin esim parhaan ystäväni kanssa! Näiden entisten kanssa on tullut vietettyä paljon baari-iltoja ja aina esittely uudelle poika/tyttöystävälle tapahtuu: "tässä on mun eksä" ja vihaiset katseet ovat taattuja, ja pitkään*grr*

..Toivottavasti voi..
Seitsemän vuoden tiiviin seurustelusuhteen aikana siitä rakkaasta tuli myös hyvin läheinen ystävä joka tunsi läpikotaisin ja jolle pystyi puhumaan mistä vain. Ei sellaista haluais menettää koskaan. Tietenkin nyt näin vasta reilun kahden kuukauden jälkeen on tunteet ihan liian pinnassa että vois olla normaalisti, etenkin kun exän uusi suhde sattuu vielä liikaa. Kuitenkin ihan kaikesta ollaan voitu puhua ja toivottavasti vielä voidaan tulevaisuudessakin. Onhan ulkopuoliset ihmetelleet miten asioiden läpikäyminen ja puhuminen exän kanssa auttaa pääsemään yli, etenkään sen jälkeen kun aluksi exällä ei ollut halua selvittää asioita ja toimia moraalisesti oikein (lähti kaverini matkaan viikko eron jälkeen), mutta kyllä se auttaa kun alkaa vähitellen ymmärtämään asioita myös sen toisen kannalta. Mitä enemmän ymmärtää, sitä vähemmän katkeroituu.
Paljon voimia, hyvää tahtoa, epäitsekkyyttä ja rakkautta se vaatii, mutta toivon että se on sen arvoista.

[q]Hurjimus:
..Toivottavasti voi..
Seitsemän vuoden tiiviin seurustelusuhteen aikana siitä rakkaasta tuli myös hyvin läheinen ystävä joka tunsi läpikotaisin ja jolle pystyi puhumaan mistä vain. Ei sellaista haluais menettää koskaan. Tietenkin nyt näin vasta reilun kahden kuukauden jälkeen on tunteet ihan liian pinnassa että vois olla normaalisti, etenkin kun exän uusi suhde sattuu vielä liikaa. Kuitenkin ihan kaikesta ollaan voitu puhua ja toivottavasti vielä voidaan tulevaisuudessakin. Onhan ulkopuoliset ihmetelleet miten asioiden läpikäyminen ja puhuminen exän kanssa auttaa pääsemään yli, etenkään sen jälkeen kun aluksi exällä ei ollut halua selvittää asioita ja toimia moraalisesti oikein (lähti kaverini matkaan viikko eron jälkeen), mutta kyllä se auttaa kun alkaa vähitellen ymmärtämään asioita myös sen toisen kannalta. Mitä enemmän ymmärtää, sitä vähemmän katkeroituu.
Paljon voimia, hyvää tahtoa, epäitsekkyyttä ja rakkautta se vaatii, mutta toivon että se on sen arvoista.
[/q]

Nimenomaan. Ja kyllä, se onnistuu ihan varmasti jos molemmat niin haluaa ja ajattelee, että kyllä, tämä ihminen on minulle silti tärkeä ja rakas, vaikka en hänen kanssaan parisuhdetta halua, välitän hänestä ja haluan hänelle hyvää. Se on vaikea tie, joka vaatii puhumista puhumisen jälkeen, asioiden selvittelyä, niin kauan kunnes molemmista tuntuu että asiat ovat selvät.

En myöskään itse ymmärrä sellaista, että ensin jaetaan koko elämä ihmisen kanssa, ja kun parisuhde päättyy, niin samalla kaikki muukin päättyy. Ei niitä todella läheisiä ihmisiä kenellekään taida niin paljoa olla, että on varaa heittää joku poies. Ja ystävyydessä sillä sukupuolella ei ole mitään merkitystä. Voimia ja jaksamista sinulle hurjimus :) Ja muista että tuollaiset asiat vaativat hyvin paljon aikaa.

(ja huom, eri asia on tietenkin suhteet, mihin liittyy väkivaltaa tai jotain muuta todella pahaa kaltoin kohtelua, silloin on luonnollista ettei sellaista ihmistä lähelleen halua.)

[q]ChImPPA:
Toivon mukaan...
[/q]
Näköjään se onnistuu mut ehkä välillä hiukan lähemmissä merkeissä*vink* Mut hyvä vaan niin, en ainakaan valita, se on ainakin aina toiminut...

kuka nyt hirveesti tykkäisi siitä, että kumppani tapailis vielä exäänsä. ehkä se vähän tuntuis siltä, ettei se oo päässy siitä ihan yli tai jotain. riippuu tietysti, että millainen ja miten aktiivinen se niiden kaveruussuhde olis. luulen myös, että itse olemalla aktiivisesti yhteydessä exään karkottaisi aika suuren osan ns. uusista tuttavuuksista. mut kuten taisin aikaisemmin jo todetakin, niin toi "ollaan kavereita" on se mitä usein sanotaan suhteen loppuessa ja yleensä se jää vaan lohduttavaksi sanahelinäksi.

[q]mehukatti:...mut kuten taisin aikaisemmin jo todetakin, niin toi "ollaan kavereita" on se mitä usein sanotaan suhteen loppuessa ja yleensä se jää vaan lohduttavaksi sanahelinäksi.
[/q]
Toisaalta, onneksi noin. Eipä sitä kovin mielellään olis edes kaverina henkilölle, joka suhteen päätyttyä ryntää välittömästi parhaan kaverisi kimppuun. Ja kun tämä jättää, niin siirrytään seuraavaan kaveriin.

Itselläni ei ole minkäänlaista suhdetta enää entisiin, ehkä nyt morjestetaan jos jossain nähdään. Mutta se ei minua haittaa.

Yks parhaista kavereistani on mun äxä. Ei mitään pelkoo, että meidän välillä enää koskaan mitään tapahtuisi. Äxä vaan sattuu olee tosi hyvä tyyppi kuten minäkin *hih*, joten tulemme loistavasti toimeen keskenämme.

[q]mehukatti:
kuka nyt hirveesti tykkäisi siitä, että kumppani tapailis vielä exäänsä. ehkä se vähän tuntuis siltä, ettei se oo päässy siitä ihan yli tai jotain. riippuu tietysti, että millainen ja miten aktiivinen se niiden kaveruussuhde olis. luulen myös, että itse olemalla aktiivisesti yhteydessä exään karkottaisi aika suuren osan ns. uusista tuttavuuksista. mut kuten taisin aikaisemmin jo todetakin, niin toi "ollaan kavereita" on se mitä usein sanotaan suhteen loppuessa ja yleensä se jää vaan lohduttavaksi sanahelinäksi.
[/q]

En ole lainkaan samaa mieltä. Mikä kaveruudesta exään tekee niin kauheeta? Jos kaikki muut kuin kaverilliset tunteet ovat kuolleet? Sitten vois melkein kieltää kaveruuden myös muiden vastakkaistasukupuolta olevien kanssa, siinäkinhän voi olla takana jotain epäilyttävää..hmm..?

Omasta elämästään kukin tekee sellaisen kuin haluaa, mutta joskus pistää ihmetyttämään joidenkin ihmisten todella todella negatiivinen suhtautuminen siihen, jos on hyvissä väleissä exän/exien kanssa. Mistäköhän moinen johtuu...?

Ja miksi se "ollaan kavereita" jää lohduttavaksi sanahelinäksi. Siksi, että ihmiset ovat niin itsekkäitä. Siksi, että harva jaksaa tehdä asioiden eteen mitään. Helpompaa on jättää kaikki vaan taakseen..Ja mä en sano ettei näin saisi tehdä. Jokainen tekee elämästään sellaisen kuin haluaa, mutta pointti olikin siinä, etten ymmärrä näitä ihmisiä jotka tulee jatkuvasti laukomaan totuuksia siitä, kuinka outoa on olla hyvissä väleissä exän kanssa ja että kyllä se joskus loppuu ja plaa plaa. No kyllä kai se loppuu jos ihmissuhteen eteen ei tee mitään.

Ja jos seuraava poikaystäväehdokas ei hyväksy sitä, että ystäviini kuuluu myös exä, niin voi voi. Saa alkaa oppia hyväksymään tai sitten etsii itselleen jonkun toisen typyn kainaloon.

Kaveri....vähän liian läheinen ilmaisu...pikemminkin hyvän-päivän-tuttu...

ajan kanssa ehkä...ei siitä ihan samanlaista ystävyyssuhdetta(tai ainaki tosi harvoin) voi tulla, mut jotenki ehkä pystyy kaverina olee..riippuu niin paljon, miten suhde on päättyny ja missä merkeissä.

Ootteko pystynny olemaan ex poika tai tyttöystävienne kanssa vielä kavereita eron jälkeen?

O