(Väärin-)kirjoitustaito foorumeissa, irkissä jne.
Näköjään tässä on asiaa jo setvitty jo vähän joka suuntaan, mutta lisäänpä oman mielipiteeni sekaan :)
Omasta mielestäni lyhenteet, murresanat ja hymyöt antavat mukavaa väriä tekstille täällä plattarissa (ja muissa vastaavissa kommunikointi foorumeissa), ja samalla säilyttää kirjoittajan persoonallisuuden tekstissä. Myöskään kirjoitus hirveet eivät haittaa ainakaan minua, niin kauan kun teksti on jollain tapaa luettavissa. Teen itsekkin paljon typoja sekä yhdyssana virhetä. Pää asia on siis mielestäni se, että asia tulee ymmärettyä. Oikeinkirjoitus intoilijat, jotka repivät pelihousujaan jonkin yhdys sana :003: virheen vuoksi voivat miettiä, että onko asia niin vakava, että sen taika kannattaa saunoa.
Tietenkin hieman eri asia on joku lehteen kirjoitettu uutinen tai television tekstit, niidenhän tulisi olla kunnossa. Myöskin joku tärkeä asiakirja saattaa vähän menettää uskottavuuttaa, mikäli joka rivillä on jotain perus virheitä.
Tiedänpä erään henkilön, joka lopetti erään sanomalehden tilaamisen, kun kyseinsen lehti teki pahan kirjoitus virheen kahteen kertaan. Eräällä viikolla lehden otsikossa luki "Rekka-auton kyydistä tippui puimakone keskelle maantietä" ja hän huomautti toimitusta törkeästä kirjoitus virheestä. Seuraavalla viikolla oli lehessä juttu, missä pohdittiin rekka-autojen kuljetus turvallisuutta ja manittiin, kuinka maantielle tippunut tavara voi aiheuttaa suuren vaaratilanteen liikenteessä. Tämän toistuneen virheen taika hän päätti lopettaa koko lehden tilaamisen.
Niin.. että mikä se virhe oli.. Itse en huomannut mitään, ennen kun kysyin. Vastaus: esineet eivät tipu ne putoaa, vesipisarat tippuu. :012:
Mukava nähdä, että aiheesta tuli näinkin monipuolista keskustelua. Itse olen huolestunut lähinnä kirjoitetun tekstin selkeydestä, enkä niin paljoa kielien ja niihin liittyvien kulttuurien säilymisestä. Jokaisella on oma arvojärjestyksensä näissäkin asioissa.
Puhekielinen tekstikin voi olla hyvin luettavaa, jos se on kirjoitettu huolellisesti. Kielen ei tarvitse olla jäykkää, vaan asiat on hyvä selitettää lyhyin lausein ja helposti ymmärrettävässä muodossa. Asioiden pitäisi olla myös yksiselitteisiä. Myönnän tosin, että itsekin joskus epävarmana kirjoittaessa teen epämääräisiä perusteluita, joista voi sitten tehdä erilaisia "eikun minähän tarkoitin että"-perusteluita vihaisiin replyihin :]
Lakeja laadittaessa syntyy usein erittäin hankalasti luettavaa kirjakieltä. Siinä yksiselitteiseksi ja tarkaksi luominen tekee tekstistä joskus lähes mahdotonta ymmärtää.
Omasta kokemuksestani voin kertoa, että tekstejä pystyy yleensä lyhentämään ja selkeyttämään huomattavasti kun lukee ne muutamaan kertaan läpi. Mielestäni etenkin netissä kappaleet tulisi jakaa melko tiheään ja virkkeet pitää lyhyinä.
Mielenkiintoinen näkemys. Miten koulutustaso vaikuttaa
äidinkielen hallintaan? Varsinainen äidinkielenopetus
tapahtuu peruskoulussa, joten tuollaista suoraa syy-seuraus -
suhdetta ei nähdäkseni ole. Teksti on mielestäni myös
lähtökohtaisesti aina helpommin ymmärrettävää kirjakielisenä
kuin puhekielisenä. Tekstin tuottaminen saattaa toki tuottaa
hankaluuksia, jos edellytyksenä on kirjakielisyyteen pyrkiminen.
Varsinainen kielenopetus todellakin tapahtuu peruskoulussa. Usein tämä ei kuitenkaan riitä sujuvan tekstin kirjoittamiseen, vaan kirjoittamista pitäisi harjoitella peruskoulun jälkeenkin.
Itse olen käytännössä huomannut, että ainakin vanhemmalla väestöllä matalammin koulutettujen kirjoitustaito on usein heikompaa kuin muilla. Tietenkin on olemassa paljon poikkeuksia ja ääripäitä, mutta MuTu-tuntumaanhan tämä havainto jokatapauksessa perustuukin.
Niin.. että mikä se virhe oli.. Itse en huomannut mitään, ennen kun kysyin. Vastaus: esineet eivät tipu ne putoaa, vesipisarat tippuu. :012:
Nimenomaan, tippumisesta kuuluu tip tip, putoamisesta jotain muuta. Vesiputouksessakin vesimassa putoaa, valuu tai vyöryy, ei tipu tippa kerrallaan.
Tiedänpä erään henkilön, joka lopetti erään sanomalehden tilaamisen, kun kyseinsen lehti teki pahan kirjoitus virheen kahteen kertaan. Eräällä viikolla lehden otsikossa luki "Rekka-auton kyydistä tippui puimakone keskelle maantietä" ja hän huomautti toimitusta törkeästä kirjoitus virheestä. Seuraavalla viikolla oli lehessä juttu, missä pohdittiin rekka-autojen kuljetus turvallisuutta ja manittiin, kuinka maantielle tippunut tavara voi aiheuttaa suuren vaaratilanteen liikenteessä. Tämän toistuneen virheen taika hän päätti lopettaa koko lehden tilaamisen.
Niin.. että mikä se virhe oli.. Itse en huomannut mitään, ennen kun kysyin. Vastaus: esineet eivät tipu ne putoaa, vesipisarat tippuu. :012:
:001: Valtakunnaliseen pannaan koko lehti :001:
miuta harmittaa... toiset sanovat, että esimerkiksi helsingintie lappeenrannassa menisi 6-tielle... ei se *kirosana* minnekään mene... toki helsingintietä pitkin kulkemalla pääsee 6-tien varteen, mutta ei se tie, ainakaan toivottavasti, mene yhtään minnekään.
no eikä harmita, pieni huomio tuo vain oli.
Vastaus: esineet eivät tipu ne putoaa, vesipisarat tippuu. :012:
<nipotus-maximus>
Voi herttimaari! Te kehvelit! Tarkoittanette varmaankin että nesteet tippuvat.
</nipotus-maximus>
:D
Kyllähän hymiöistä on hyötyä silloin kun ne merkitsevät jotain, mutta silloin kun niitä käytetään koristeena niin selkeys kärsii. (Tosin kyllähän mäkin siihen joskus syyllistyn). Sitten jos sanoo jotain tsoukilla ja laittaa hymiön perään niin lukija ei sitten välttämättä tajua että lausetta ei pidäkään ottaa tosissaan ja saattaa vielä loukkaantua.
En oikein viimeaikoina ole osannut päättää käyttääkö puhe- vai kirjakieltä ja siksi käytänkin niitä sekaisin.
Hiski laittoi huumetopicissa linkin Hesarin sivuille huumausaineiden käytöstä Suomessa. Sieltäpä löytyi mielenkiintoinen lause... Sopinee tänne.
Raportin mukaan nuorten sekakäyttö on yleisimmin alkoholin hallitsemaa viihdekäyttöä esimerkiksi yökerhoissa.
En kyllä kieliopillista virhettä löydä, mutta olisi tuo voitu hieman fiksummin ilmoittaa. Tuon joutuu lukemaan osissa, että esmes minäkin hyvinkin rajallisella aivokapasiteetillä ymmärsin lukemani. Olisi tuohon yhteen lauseeseen voitu vielä pilkun avulla lisätä vaikka kuinka paljon informaatiota. Itse sorrun juuri sen tyyppiseen kirjoittamiseen. Siksi en kirjoitakkaan ammatikseni. Ei noidenkaan pitäisi.
Enemmän minua häiritsee juuri tuollaiset lauseet, joissa pitää laskea kielioppikirja toisessa kädessä ja taskulaskin toisessa, että mitä tuo tarkoittaa, kuin sellaiset virheet, kun sanotaan, että rekasta tippui tavaraa.
Suomen kieli on ehkä erityisen vaikeaa kirjoitetun ja puhutun kielen erotessa valtavasti toisistaan.
"But we ain't givin'a shit! We just keep doin'our thang, right my bro'?"
haluaisin kysyä, onko kellään hyviä keinoja (kirjallisuuden lisäksi) oikeaoppisen kirjoitustaidon edistämiseen? Lisäksi kiinnostaisi tietää, haittaako ihmisiä yleensäkään kirjoituksen "evoluutio" vapaampaan suuntaan?
Lukemisen ohella kannattaa kirjoittaa paljon. Erityylisiä tekstejä ja erilaisiin medioihin.
Niin kauan kun kieli vapautuu vain IRC:ssä, chateissä, tekstiviesteissä jne. minua ei haittaa. Näissä ympäristöissä kielen vapautuminen on tarkoituksenmukaista. IRC:ssä ja chateissä lyhenteet ja hymiöt mahdollistavat nopean, tekstiviesteissä taas halvan kommunikoinnin.
Toinen kysymys on, ovatko hymiöt ylipäätään tarpeellisia. Esimerkiksi Platinum ei ole vakavahenkinen foorum, jossa jopa kieliasun pitäisi olla täysin virheetön. Päinvastoin; hymiöt elävöittävät vastauksia ja ovat erittäin suloisia :004: , osuvat slangisanat tai muut murreilmaisut ovat hauskoja, eivätkä pienet tai isommatkaan kielioppivirheet vähennä vastauksen informaatiota. Toisin sanoen: täällä sillä ei ole väliä! Kelatkaa ja relatkaa!
Mutta tosiasiahan on, että hymiöiden ansiosta A. kirjoittajan ei tarvitse miettiä mitä kirjoittaa ja B. lukijan ei tarvitse miettiä mitä lukee. Ja tämä heikentää kirjoitetun tekstin tasoa.
"Maanjäristys tappoi ainakin 1000 ihmistä :("
:D
Originally posted by vinha
+ kirjoittamis- ja lukemustilanne voivat tuntua helpommilta
- tekstin luettavuus heikkenee, eli se on vaikeampaa ymmärtää
Eivätkö nämä argumentit ikään kuin kumoa toisensa?
Mitä tahansa tekstiä kirjoitettaessa tulisi muistaa peruskysymykset: mitä haluan sanoa, kenelle ja missä ympäristössä. - Ja kaiken tämän hienon pohdiskelun jälkeen tulee lukija, joka ymmärtää kaiken sanomasi päin persettä. Tahallaan.
edit: QUOTE]}*#*!]§#prkl
Raportin mukaan nuorten sekakäyttö on yleisimmin alkoholin hallitsemaa viihdekäyttöä esimerkiksi yökerhoissa.
No sehän tarkoittaa ihan selvästi sitä että namusetien harjoittama nuorten hyväksikäyttö tapahtuu yleisimmin alkoholin vaikutuksen alaisena ja viihteen vuoksi. Sitä tapahtuu esimerkiksi yökerhoissa. :p
Minua huvitti se, kun Hesarissa kirjoitettiin usein USA:n terrorisodasta, päätelkää itse miksi!
Minua huvitti se, kun Hesarissa kirjoitettiin usein USA:n terrorisodasta, päätelkää itse miksi!
Niinpä. Suomi on siitä ärsyttävä kieli, että sanat ovat usein pitkiä, ja kun sellaisiakin sanahirviöitä kuin 'terrorismin vastainen sota' joutuu käyttämään päivästä toiseen, ei ihme, että toimittajat yrittävät keksiä sille hieman lyhyempää versiota. Valitettavasti vain silloin merkitys saattaa muuttua hieman hämäräksi... (vaikka toisaalta samalla paljastuu yllättäviä totuuksia asioista).
Plattarissa sun muissa ryhmissä yhdyssanavirheet ovat usein niitä, joissa oikeasti yhteen kirjoitettavat eli yhdyssanat kirjoitetaan erikseen. Lehdissä tuollaista on onneksi aika harvoin, mutta niissä näyttää selvästi yleistyneen yhdyssanojen perusteeton kirjoittaminen tavuviivalla tyyliin yksinhuoltaja-äiti. Siis tekstirivin keskellä.
Suomen kielen sanat ovat pitkiä -- tai sitten eivät verrattuna esim. saksaan. Mulle opetettiin lukiossa aikoinaan, että yhdyssanat kirjoitetaan tavuviivalla seuraavissa tapauksissa:
*Jaffa-limonadi tms., jossa yhdyssanan yksi sana on (isolla kirjoitettava) erisnimi ja toinen sana/muut sanat (pienellä kirjoitettavia) yleisnimiä.
* linja-auto tms., jossa yhden sanan loppuvokaali on seuraavan sanan alkuvokaali.
* .wav-tiedosto tms., jossa jokin sana on lyhenne ja muut kokonaisia.
Muuten kirjoitetaan yhdyssanat yhteen. Nyt joidenkin toimittajien tarvitsisi enää tietää, mitkä ovat yhdyssanoja... Pointtini siis on, että kouluaineissa, lehdissä ja niitä virallisemmissa teksteissä olisi osattava kirjoittaa oikein. Vapaamuotoisemmissa kirjoitelmissa ei oo niin väliäkään.
Olkaa varovaisia, suomi on vaikea kieli.
Tässä esimerkkejä:
-Panssarimies Susanna Nieminen ohjaa ensimmäisenä
> > naisena taistelupanssarivaunua valtakunnan itsenäisyyspäivän
> > paraatissa sunnuntaina Jyväskylässä. Kansalaiset saavat varautua
> > liikenneruuhkiin ja erityisjärjestelyihin koko viikonlopun ajan.
> > >
> > > -Etenkin ensimmäinen euromissi, Ester Toivonen, hiveli
> > todella nuoren kansakunnan itsetuntoa. Vaikutus oli sama kuin Paavo
> > Nurmen olympiakullilla. (IltaSanomat 24.6.1997)
> > >
> > > -Naisten messuilla ei kainostella. Tavaraa on tarjolla
> > jokaiseen makuun.
> > >
> > > -Mika Häkkinen pääsi purkamaan formulaviikonlopun
> > pahimmat paineensa palkintopallille ja suoraan Belgian GP:n
> > voittajan,
> > Michael Schumacherin suuhun. (Kuvateksti Turun Sanomissa 25.8.1997)
> > >
> > > -Terapiamessuilla etsitään vaihtoehtoja elämälle.
> > (Otsikko Tamperelaisessa 20.4.94)
> > >
> > > -Lemmikkieläimille Serti koiranmuna 9 kg 59,-.
> > (Ilmoitus Itä-Savossa 15.1.94)
> > >
> > > -Morsian päivän kaunotar. Meikki. Tilaa ennen
> > hääpäivää: kuorinta, hieronta, naamio, kulmien siistiminen - myös
> > sulhanen. (Ilmoitus
> > Turkulaisessa 18.3.94)
> > >
> > > -Sonkajärven Työttömien ruokala on toistaiseksi kiinni
> > työvoimapulan
> > vuoksi. (Ilmoitus Miilussa 8.3.95)
> > >
> > > -Voit myös tulla neuvottelemaan hiusongelmistasi, jotka
> > henkilökuntamme toteuttaa Sinulle myöhemmin. (Kampaamoilmoitus
> > Satakunnan Kansassa
> > 14.4.95)
> > >
> > > -Humalaiset häiriköt ja presidentti Tarja Halonen
> > koettelivat Porin poliisin voimavaroja jazzviikonlopun aikana
> > Porissa.
> > >
> > > -Karsikossa vuonna 1954 pöytään sammahtanut mies löi
> > herättelemään tullutta vuonna 1973 syntynyttä tarjoilijanaista.
> > >
> > > -Edestakainen matka Finnairin suihkukoneella. Ohjaaja
> > on mukana kaikilla matkoilla.
> > >
> > > -Yllättäkää vaimonne. Tehkää se matolla. Seppo Ojalan
> > Kutomo ky.
> > >
> > > -En juhli vaimoni sairauden vuoksi.
> > >
> > > -Löytyykö vielä 40 jättäneelle leskim. yksinhuoltajalle
> > tosiystävää.
> > Nimim. "Jo kerran petetty"
> > >
> > > -Puheenjohtajavalintaa venytti se, ettei tällä kertaa
> > ollut yhtään selvää ehdokasta.
> > >
> > > -Annetaan poikakissan pentu hyvään kotiin.
> > >
> > > -Lähes 300 neliömetrin pappilassa kahden vaimonsa
> > kanssa asuva kirkkoherra. Lavaste pitää pappilakulttuuria tärkeänä
> > vielä
> > nykyisinkin.
> > >
> > > - Kuudesta ällästä hän on tietysti iloinen. Iloa
> > korostaa vielä sen, että hän joutui talvella auto-onnettomuuteen,
> > jossa katkesi
> > niin käsi kuin jalkakin.
> > >
> > > -Veteen ammuttaessa on varottava kimmokkeita ja
> > veneestä on turvallisinta ampua yksi metsästäjä kerrallaan.
> > (Pitäjäläinen
> > 18.8.1997)
> > >
> > > Huhtikuussa 1998 menehtynyt Linda meni myöhemmin
> > naimisiin Beatlesin Paul McCarthyn kanssa.
> > >
> > > Kiitos kaikille, jotka autoitte auton ojaan ajossa
> > tiistaina 5.1.
> > >
> > > Nainen synnytti presidentin helikopterissa
> > >
> > > Palo syttyi hieman ennen klo 19:ää. Palokunta sai
> > lastenhuoneen syttymään nopeasti pienellä vesimäärällä. Syttymissyytä
> > tutkitaan.
> > >
> > > Liiviviikko. Osallistu asiakaskilpailuun, jossa
> > arvomme joka päivä rintaliivit. Voittajat nähtävissä
> > liiviosastollamme.
> > >
> > > Ensiaputaitokin kuuluu erätaitoihin. Erkki ja Pasi
> > Tuunanen paikkailivat kirveellä jalkansa loukannutta potilasta.
> > >
> > > Niin että metsään ja sieneen tällaisena syksynä! Mikä
> > onkaan komeampaa näin syksyllä kuin päättää päivänsä
> > limanuljaskasopalla.
> > >
> > > Eräpuukko. Terä puukkoterästä, pituus n. 10 cm. Pää
> > nahkaa, hela uushopeaa, tuppi vuotaa.
> > >
> > > Isänpäivän lounas tänään klo 11-15. -- Lapsille
> > mummonlihamureke.
> > >
> > > Nahkapusero, hirveä 595,-
> > >
> > > VR kaavailee toisen miehen pudottamista veturista.
> > >
> > > 12.25-12.50 Bon Appétit. Herkkuja mädistä ja makeista
> > sitrushedelmistä. (TV-ohjelmaa Helsingin Sanomissa
> > 15.2.1997)
Nyt joidenkin toimittajien tarvitsisi enää tietää, mitkä ovat yhdyssanoja... Pointtini siis on, että kouluaineissa, lehdissä ja niitä virallisemmissa teksteissä olisi osattava kirjoittaa oikein. Vapaamuotoisemmissa kirjoitelmissa ei oo niin väliäkään.
Ongelmahan on vain se, että vapaamuotoisemmissakin teksteissä merkitys voi jäädä sekavaksi, kun yhdyssanat kirjoitetaan erikseen. Nauroin joskus itseni kipeäksi, kun joku ylisti Platinumissa loistavaa pään avausta. Epäilen, ettei kyse ollut kuitenkaan aivokirurgisesta taidonnäytteestä. Opettajani ovat antaneet vielä pari hyvää ohjetta, jos on epävarma oikeinkirjoituksesta: sellaiset sanat kuten päänavaus ja käänteentekevä ovat yhdyssanoja silloin, kun niiden merkitys on abstrakti ja kuvainnollinen, erikseen ne kirjoitetaan silloin, kun tarkoitetaan konkreettista pään avausta tai käänteen tekoa. Toisaalta voi myös kokeilla laittaa sanojen väliin adjektiivin tai vaikka kin-päätteen, jos se kuulostaa hyvältä, sanat voi kirjoittaa erikseen, muuten yhteen (esimerkkinä kuorma punainen auto tai tietokin kone).
Joku (taisi olla Taedium) mainitsi että Virossa asuisi 3 miljoonaa ihmistä. Tämä väite ei pidä paikkaansa, sillä siellä asuu n. 1.5 miljoonaa ihmistä joista noin miljoona on vironkielisiä.
Juttelin dcom-Nuutin kanssa joskus kirjakielestä ja sen käytöstä, ja päädyttiin siihen että kirjakielen käyttö on neutraalia ja helpottaa kirjoittajaa 'etäisyyden' ottamisessa.
Itse tykkään kirjoittaa hieman samalla tavalla kuin Mekaanikko, tosin taidan rikkoa useammin ja ehkä enemmänkin rekistereitä kuin arvon dj.
Sotken itse kirjakieltä, sivistyssanoja ja slangia fiiliksen mukaan ja haen kirjoituksesta lähinnä sujuvuutta ja persoonallista kosketusta. Kirjoitan hyvin samalla tavalla kuin puhun.
Kieli elää jatkuvassa muutostilassa, elämysmaailma muuttuu teknologian kehittyessä ja tiedon karttuessa. Maailman muuttuessa kieli adaptoituu ja ihmiset muokkaavat sitä sopivammaksi uuteen maailmaan. On melko todennäköistä että jossain vaiheessa kielet sekoittuvat vielä lisää informaatioaikakauden levittäytyessä maapallon laajuiseksi.
Kirjoitettaessa pitäisi pyrkiä löytämään se oma äänensä, ja kirjoitustaito auttaa tässä yhtä paljon kuin puheen selkeys keskusteluissa.
:D tässä hienossa topikissa kaikki tuntuvat kiinnittävän tavallista enemmän huomiota tekstinsä kieliasuun... mikä on varsin positiivinen ilmiö!
Tres: "Mielenkiintoinen näkemys. Miten koulutustaso vaikuttaa
äidinkielen hallintaan? Varsinainen äidinkielenopetus
tapahtuu peruskoulussa, joten tuollaista suoraa syy-seuraus -
suhdetta ei nähdäkseni ole."
Peruskoulun äidinkielenopetus antaa, aivan kuten muukin opetus peruskoulussa, vain perusvalmiudet käyttää kieltä. Kielen hallintaan vaikuttaa kielioppisääntöjen tuntemisen ohella
a) luetun tekstin laatu ja määrä
b) tuotetun tekstin määrä ja laatu
Korkeasti koulutetut ovat joutuneet lukemaan ja kirjoittamaan enemmän kuin ammatillisesti koulutetut. Heidän tuottamansa tekstin oikeellisuutta ja kieliasua arvioidaan myös, itse sisällön laadun lisäksi.
Tres: "Teksti on mielestäni myös lähtökohtaisesti aina helpommin ymmärrettävää kirjakielisenä kuin puhekielisenä. Tekstin tuottaminen saattaa toki tuottaa hankaluuksia, jos edellytyksenä on kirjakielisyyteen pyrkiminen."
mekaanikko: "Kielenkäyttö palvelee aina jotakin funktiota, ja kielen "oikeellisuutta" voi mielestäni arvioida vain tarkoituksenmukaisuuden kontekstissa."
"Helpommin ymmärrettävä" on epäilemättä monisäikeinen käsite, ja saatat tarkoittaa nyt vaikkapa ymmärrettävyyttä mahdollisimman monen lukijan kannalta... mikä on totta, mutta ei päde joka tilanteeseen. Mekaanikon mielipiteeseen yhtyen; teksti on parhaiten ymmärrettävissä (mikä taas on kielen kohdalla "oikeellisuuden" merkitys- tarkoitushan on siirtää omia ajatuksia mahdollisimman muuttumattomina toiselle), kun seuraavat ehdot täyttyvät:
a) Teksti on mahdollisimman lähellä lukijan omaa tekstiä. Kieli on älyn rajapinta, ja kommunikointi on tehokkainta silloin kun käytetään mahdollisimman yhtenäistä koodia. Uskallan epäillä, että muodollisesti oikea kirjakieli olisi kaikille tänä päivänä juuri se omin kieli.
b) Käytetään aihepiiriin kuuluvia sanoja. Joissain erikoistilanteissa ymmärtämistä saattaa vaikeuttaa puhekielen ilmausten tai erikoissanojen korvaaminen kirjakieleen sopivilla ilmauksilla.
c) Liitetään asiasisältöön "tunteita". Neutraali, mekaanisiin sääntöihin nojautuva ilmaisu jää huonommin muistiin kuin elävästi kirjoitettu, tunnelatauksia käyttävä teksti. Tämäkin saattaa edellyttää sääntöjen taivuttamista.
Kirjakieli ei myöskään ole nopein tapa, kuten jo huomautitkin. Sääntöjen tarkistaminen voi aiheuttaa viiveitä sekä lähetys- että vastaanottopäässä.
Mä pidän suomen kielestä, vaikka otankin usein vapauksia sen säännöistä. Jokaisella kielellä on omat erityispiirteensä, jotka liittyy läheisesti kielialueen kulttuuriin. Suomi on ihastuttavan taipusa kieli, englanti on nopea, ja saksa on upeella tavalla virallinen. Mä en ikinä jaksanu opetella kielioppia, kun omat kirjoitukset ei oikein koskaan sisältäny sen kummemmin virheitä. Lukiossa tää sit kostautu, kun äidinkielen kokeissa piti yrittää perustella, miks joku lause kirjotetaan just näin... (ööh tää on joku adesblabla... konjunktionaalin yhdysvastike? Jonku lauseenjäsenen nivelmuoto?)
Kielten katoavaisuudesta
Kaikki kielet nykymuodossaan katoavat. Kieli muuttuu sitä mukaa kun sitä käyttävä äly kehittyy ja muuttaa yhteiskuntaa. Ajattelussa tulee tapahtumaan rakenteellisia muutoksia, jotka edellyttävät isoja muutoksia kieleen. Tulee uusia kysymysanoja, uusia metatermejä, uusia tapoja ilmaista monimutkaisia kokonaisuuksia ja ties mitä. Kun kansallisvaltioden rajat, joita kielialueiden rajat löyhästi seurailevat, katoavat syntyy tarve yhteiselle kielelle. Englannista on kehittymässä maailman yleiskieli, jonka jalostuneella muodolla kaikki ihmiset tulevat jossain vaiheessa kommunikoimaan. Alussa paikalliset kielet elävät yleiskielen rinnalla, kunnes tarvetta niiden säilyttämiseen ei enää tunneta. Ei nyt ehkä viel ens viikolla, eikä välttämäti vielä ens vuonnakaan, mut sit joskus.
Kun kansallisvaltioden rajat, joita kielialueiden rajat löyhästi seurailevat, katoavat syntyy tarve yhteiselle kielelle. Englannista on kehittymässä maailman yleiskieli, jonka jalostuneella muodolla kaikki ihmiset tulevat jossain vaiheessa kommunikoimaan. Alussa paikalliset kielet elävät yleiskielen rinnalla, kunnes tarvetta niiden säilyttämiseen ei enää tunneta. Ei nyt ehkä viel ens viikolla, eikä välttämäti vielä ens vuonnakaan, mut sit joskus.
Mä en usko tähän. Ihmisillä ei ole tarvetta kommunikoida kaikkien kanssa kaiken aikaa, niin kuin Elisan mainoksessa annetaan ymmärtää, vaan etusijalla on aina oma yhteisö, oli se sitten paikallinen tai globaali, kuten ammattiyhteisöt. Kielet kehittyvät nimenomaan tähän kommunikoinnin tarpeeseen, ja siksi niillä on taipumus erikoistua vastaamaan juuri sen puhujayhteisön tarpeita; ei eskimoilla turhaan ole lukuisia sanoja lumelle. Ehkä tämän hahmottamista helpottaa, kun muistaa, ettei maailmassa alkujaan ollut miljoonia kieliä, vaan muutamia, joista nykyiset tuhannet kielet ovat kehittyneet. Kannattaa myös huomata, että jo nyt englannin puhutut - ja osittain myös kirjoitetut - muodot poikkeavat toisistaan ei pelkästään valtioiden välillä, vaan myös Englannin sisällä. Kaikki eivät myöskään opettele kiinaa, vaikka kuudennes maailman väestöstä puhuu sitä äidinkielenään, samoin kuin ei latinakaan aikoinaan valloittanut maailmaa.
Ehkä tämän hahmottamista helpottaa, kun muistaa, ettei maailmassa alkujaan ollut miljoonia kieliä, vaan muutamia
Jep, lähetään tästä liikkeelle, oot oikeella aikajänteellä liikkellä- nyt ei tosiaankaan oo kyse ihan seuraavien sukupolvien aikana tapahtuvista muutoksista. Miksi alussa oli vain muutama? Oliko alun yhteisö niin pieni, vai kielen käyttötarpeet niin yksinkertaisia ja samankaltaisia? Noi miljoonat variaatiot kehitty erilaisiks enimmäkseen kai yhteisöjen eristyneisyyden takia- ennen vanhaan ei edes tiedetty kaukaisten kansojen olemassolosta. Ennen yhteisöt oli erikoistuneita, kun ajatellaan nykyistä kehityksen suuntaa, vois kuvitella että yhteisöt yhtenäistyy.
Ihmisillä ei ole tarvetta kommunikoida kaikkien kanssa kaiken aikaa
Mut mikään ei takaa sitä, et tää ois pysyvä asiaintila. On ollut aika, kun oli tarve kommunikoida vain oman lauman kanssa, sitten tuli tarve kommunikoida muiden heimojen kanssa... Myöhemmin keksittiin lisää keinoja kommunikoida ja niinpä tuli tilaisuus kommunikoida toisten kansojen kanssa, joka myötävaikutti myös varsinaisen kommunikointitarpeen syntymiseen. Mä toivon, että mahdollisimman pian tiedostetaan yhteisestä ympäristöstä, yhteisistä mahdollisuuksista ja yhteisistä linjanvedoista sikiävä tarve kommunikoida mahdollisimman monen kanssa.
Mut kommunikointitarpeen ja yhteisen kielen välille ei voi vetää suoraa viivaa- ei mulla oo mitään tarvetta kommunikoida Käyrätsämöläisen pölynimurikauppiaan kanssa, vaikka samaa kieltä puhutaankin. Sen sijaan mulla on tarve kommunikoida vaikkapa mun velipuolen kanssa, joka puhuu äidinkielenään saksaa. Jotain laajenneesta kommunikaatiokentästä kertoo sekin, et ei oo mitenkään tavatonta puhua neljää kieltä.
Kaikki eivät myöskään opettele kiinaa, vaikka kuudennes maailman väestöstä puhuu sitä äidinkielenään
Kiinalaiset opettelevat sen sijaan englantia. Kieltä puhuvien lukumäärä ei myöskään korreloi suoraan kielen aseman kanssa, se mitä kieltä puhumalla voi saavuttaa merkitsee enemmän.
Kannattaa myös huomata, että jo nyt englannin puhutut - ja osittain myös kirjoitetut - muodot poikkeavat toisistaan ei pelkästään valtioiden välillä, vaan myös Englannin sisällä.
...mutta kaikki ymmärtävät tarpeen tullen toisiaan ilman suurempia vaikeuksia. Tässä yhteydessä voidaan kai puhua vielä murteista? Toisaalta tää on huolestuttavaa, koska tällanen kielellinen eriytyminen valtion sisällä viittaa suuriin eroihin esim. yhteiskunnallisessa asemassa. Mä kyllä uskon et tää on vaan väliaikainen ilmiö.
Kielet kehittyvät nimenomaan tähän kommunikoinnin tarpeeseen, ja siksi niillä on taipumus erikoistua vastaamaan juuri sen puhujayhteisön tarpeita
Mun koko väite perustuukin juuri näille yhteisön muutoksille. Oon melko varma siitä, että hallinnollinen ja kulturaalinen integroituminen on seuraavien vuostuhansien merkittävimpiä maailmanlaajusia ilmiöitä. Yhteisiä ongelmia ja kehityshankkeita on helpompi hallita yhdestä yksiköstä käsin... ja "kansalliset" erot tavoissa, arvoissa jms surkastuvat kehityksen kanssa käsjalkaa.
Puhumattakaan siitä, että viestinnän kehityksessä voi tapahtua jo viidenkymmenen vuoden päästä jotain sellaista, mitä kukaan ei voisi nyt edes kuvitellakaan pystyvänsä ennustamaan. Tällainen lähenevä sumuverho leimaa muutenkin nykyistä teknologista kehitystä.
Paitsi jos puhuu kuullotuksesta eli puupintojen eräästä pintakäsittelytavasta.
Eikös esim. Kokkisodassakin useasti kuulloteta vihanneksia tai muita ruoka-aineita? ;)
Olkaa varovaisia, suomi on vaikea kieli.
Tässä esimerkkejä:
ROTFLMAOPIMP!