SINKKULUUKKU
ARGH.
Arvostan vapauttani, mutta tavallaan kaipaan ensimmäisiä treffejä ja toiseen tutustumisen hassua huumaa.
Tämä on taas näitä hetkiä kun oma sinkkuus alkaa tympiä. 
[q]äm:
Uskon, että jos täällä heiluu epätoivoisena ja tutka päällä, ihastuu kyllä joo, mutta kun perusteet on väärät, se löytö voi olla jotain ihan muuta kuin mitä oikeasti etsii. Sitä tyytyy toiseksi parhaaseen ja nostaa sen korkeammalle korokkeelle kuin se ansaitsisi. Tekee toisesta väkisin rakastettavan. Ja sitten iskee totuus. Ei se ihminen ollutkaan sitä, mitä haki. Se oli vaan korvike yksinäisyydelle.
[/q]
Hyvin sanottu, tätähän sitä itsekin pelkää, et on löytänyt sen toiseksi parhaan vaihtoehdon mutta ei olisi kuitenkaan tyytyväinen, sitten ei uskalla edetä kun pelkää virheitä ja sydänsurua, vaikka kaikki näyttäisikin olevan nyt hyvin. Harkitseminen kai onkin viisasta mutta ei välttämättä (siis todellakaan) yhtä hauskaa kuin suinpäin ihastuminen.
Tän kun vielä tajuais itsekin...*hahjust*
Äm puhuu kyllä viisaita. 
[q]remotion:
---
äm:
Uskon, että jos täällä heiluu epätoivoisena ja tutka päällä, ihastuu kyllä joo, mutta kun perusteet on väärät, se löytö voi olla jotain ihan muuta kuin mitä oikeasti etsii. Sitä tyytyy toiseksi parhaaseen ja nostaa sen korkeammalle korokkeelle kuin se ansaitsisi. Tekee toisesta väkisin rakastettavan. Ja sitten iskee totuus. Ei se ihminen ollutkaan sitä, mitä haki. Se oli vaan korvike yksinäisyydelle.
---
Hyvin sanottu, tätähän sitä itsekin pelkää, et on löytänyt sen toiseksi parhaan vaihtoehdon mutta ei olisi kuitenkaan tyytyväinen, sitten ei uskalla edetä kun pelkää virheitä ja sydänsurua, vaikka kaikki näyttäisikin olevan nyt hyvin. Harkitseminen kai onkin viisasta mutta ei välttämättä (siis todellakaan) yhtä hauskaa kuin suinpäin ihastuminen.
Tän kun vielä tajuais itsekin...*hahjust*[/q]
Mun mielestä jos oot kehitellyt omassa päässäs ”ihannepuolison” ja jos löydät lähes samanlaisen (olkoot se nyt sitten tämä toiseksi paras) niin se on jo kovin hyvä tulos (IMO hyvin potentiaalinen vaihtoehto seurusteluun sopivaksi). Ei, tämä ei tarkoita että ihastutaan ja aletaan seurustelemaan seuraavan kanssa joka kadulla kävelee vastaan vaan sen ja TV-sarjojen luoman ”täydellisen suhteen” illuusion välistä.
edit: toisaalta jos jätän tulkitsematta Ämmän (ihana kutsumanimi *iloinen*) sanoja sanatarkasti, niin viisaita sanoja kylläkin.
[muokattu 7.1.2004 10:42]
[q]Kooaliini:
En kuulu tänne enää. 
[muokattu 6.1.2004 12:41]
[/q]
hih, onnea 
Ei SE oikea kaikille varmaan löydy ja monet etsivät koko ikänsä tätä mystistä henkilöä. Toiset tyytyvät siihen toiseks parhaaseen ja voivat elää hyvin onnellisina. Luulen että SE oikea ei ole todellinen henkilö vaan asustaa jokaisen ihmisen päässä ja jos löytää jonkun niin automaattisesti vertailee siihen oikeaan, etsien vikoja. Voihan olla että niitä vikoja ei löydä mutta luulen kyllä et jokainen jatkaa vikojen etsimistä koska se on geeneihin ja käyttäytymiseen sisäänrakennettu reaktio. No niin nyt loppuu biologian tunti. Itsekkin oon monta kertaa huomannu että tutkiskelen koko ajan tapaamiani henkilöitä, vertailen, etsiskelen vikoja ja piirteitä joista en pidä. Monesti tämä tapahtuu huomaamatta. Ei sille voi mitään. Ehkä se onkin syy miksi oon täällä??*täh*
[q]alien:
you´ll be back *vink**nauru**pahis*
[/q]
älä jää odottamaan, voi kestää tovi...jos se on musta kiinni...
[muokattu 7.1.2004 14:07]
[q]-xx-:
Ehkä mä vain olen niin tyhmä, että tyydyn joskus johonkin muuhun kuin siihen mystiseen ihmeelliseen täydellisen sopivaan olentoon, jota ei varmasti edes ole olemassa, ja jota en kuitenkaan edes ansaitsisi 
[/q]
Kyllä kaikki ansaitsee sen oikean mut ikuinen kysymys on että löytääkö.
[q]Epailija:
---
andi--:
Tää on ihan paska paikka --->
---
Katkeraa puhetta, mutta oikeassa olet. 
[/q]
Hih, eipäs edes ole! 
Kyllä mä täällä varmasti hyvin viihtyisin, mut mun iskurepliikit on niin vastustamattomia!
[q]andi--:
Hih, eipäs edes ole! Kyllä mä täällä varmasti hyvin viihtyisin, mut mun iskurepliikit on niin vastustamattomia!
[/q]
No sittenhän sä voit asiantuntijana kertoa toimisiko tämä:
Here I am! Now what were your other two wishes?
*vink**nauru*
Kummastuttaa kyllä ihmisten kauhee suhdeinto, ite ainakin oon ajatellu ensin opetella oleen ihan itekseni ennenkun toisia ihmisiä ittelläni vaivaan
[q]andi--:
Heh, Toi on aika vanha.. pitää kehittää jotain omaperästä. Voin lainata sulle mun mietintämyssyä ku se on nyt tuolla narikassa odottamassa taas käyttöönottoa. 
[/q]
Kiitos vain tarjouksesta, mutta ei mulla oikeasti ole tuollaisille laineille käyttöä nyt. Muuten kuin huonoina vitseinä, siis. 
[q]CandyRaver:
pelkääkö kundit sellasia tyttösiä jotka on henkisesti vahvoja,eli on joutunu kokee paljon paskaa ja selvinny siit,mut sit kuitenki on viel tavallaan helposti särkyvä...?
äsh...en taida itekään tajuta tosta mitään... 
[/q]
Ei, päinvastoin. Aidosti henkisesti vahva ihminen erottuu aina edukseen. Vaikeudet kasvattaa, ja kuka nyt kauemman aikaa jaksaisi katsoa äidin helmoissa kiinni roikkuvaa pikkutyttöä?
[q]CandyRaver:
oon vaan huomannu jotain ton kaltaista...Jo 2n vuoden ajan joutunu kerta toisensa jälkeen kuuntelemaan sitä,että..ei pysty sitoutuun.. ..ei osaa seurustella... ..ei uskalla rakastua...
..ollaax vaa kavereita... 
[/q]
Tuplataan tuo aika niin voin sanoa samoin.
[muokattu 7.1.2004 14:09]
Ei Sitä Oikeaa (tm) olekaan muualla kuin mielikuvissa ja siksi sellaisen etsiminen on puhdasta haihattelua. Tuurilla voi löytää henkilön, joka tuntuu olevan Se Oikea (tm) ja jos käy vielä parempi mäihä, niin kyseinen henkilö ajattelee sinusta samoin. Sen jälkeen täytyy vielä toivoa, että aika on oikea eli että elämäntilanteet eivät tule suhteen esteeksi. Sitten vain ristimään sormet ja menoksi - mikään ei takaa että tällöinkään onni kestäisi...
Realisti ei siis tavoittele kuuta taivaalta, vaan tyytyy vähempään - mikä ei kuitenkaan ole sama asia kuin vähään tyytyminen. Sieluntoverin löytävät lähinnä ne, jotka 1. uskovat moisiin mielikuvitusolentoihin ja 2. haluavat ehdottomasti sellaisen löytää. Tällöin oma saatttaa tarvittaessa mielikuvitus paikkata pinkillä purkalla kaikki ne aukot, jotka muuten tuon oman elämän ritarin haarniskassa näkyisivät. Lyhyesti sanottuna uskominen on näkemistä. Itsesuggestion voimallakaan ei kaikkia pilvilinnoja kuitenkaan voida pitää ilmassa ja aina silloin tällöin tuloksena onkin se klassinen luulin, että hän oli se oikea, mutta...-skenaario. Sanoisin, että kannattaa siis miettiä noita kumppanin mahdollisia vikoja, sillä niitä kuitenkin lähes varmasti löytyy. Itse asiassa jos toista oppii rakastamaan vikoineen kaikkineen, niin eikö tällöin kyse ole todellisemmasta ja kestävämmästä rakkaudesta kuin noissa Hollywood-henkisissä soulmate-tapauksissa? Eivätkö ne pikkuviat ja outoudet, joista vain sinä tiedät, ole juuri se asia, jotka tekevät Hänestä sinun kumppanisi? (Jep, Good Will Hunting on loistava elokuva)
No, menee muiden pointtien toisteluksi kyllä. Lyhyesti sama: Täydellisyyttä tavoittelemalla saa todennäköisesti vain pahan mielen. Jos löytää jonkun, jonka kanssa voi vikoineen kaikkineen ajatella viettävänsä loppuelämänsä, voi pitää itseään varsin onnekkaana.
[q]CandyRaver:
pelkääkö kundit sellasia tyttösiä jotka on henkisesti vahvoja,eli on joutunu kokee paljon paskaa ja selvinny siit,mut sit kuitenki on viel tavallaan helposti särkyvä...?
äsh...en taida itekään tajuta tosta mitään...
[/q]
En ainakaan usko, että menneestä selviäminen kenessäkään mitään suurempia pelkoja herättäisi. Se, mikä joillekin saattaa tuottaa huolta, on tuo helposti särkyvää-osuus menneisyyden valossa. Eli jos on taipuvainen stressaamaan ja huolehtimaan, niin tuollainen ilman muuta voi sellaista aiheuttaa. Toisaalta nämä henkilöt ovat sitten yleensä niitä, jotka ylipäätään välittävät toisen voinnista ja joissa se saattaa herättää hoivavietinkin (minkä toki voi luetella huonojen asioiden joukkoon), joten tilanne on vähän kuten se klassinen you're damned if you do and damned if you don't.
[q]
oon vaan huomannu jotain ton kaltaista...Jo 2n vuoden ajan joutunu kerta toisensa jälkeen kuuntelemaan sitä,että..ei pysty sitoutuun.. ..ei osaa seurustella... ..ei uskalla rakastua...
..ollaax vaa kavereita...
[/q]
En menisi niin pitkälle, että vetäisin noiden lausahduksien ja mainitsemasi pelon välille mitään selvää syy-yhteyttä. Uskoisin syiden olevan aika vahvasti tapauskohtaisia ja siten niiden analysointikin on hankalaa - vaikka myönnettäköön, että kovin kliseisiltä moiset lausahdukset tuntuvat.
[q]
oon vaan kerta kaikkiaan tuskastunut tähän kaikkeen...*uuh*
no,onhan mulla toi ihaa-pehmis..tuki ja turva kylminä öinä.. 
[/q]
Ihaa ei varmaan kyllä ole pirteintä mahdollista seuraa. *vink**hih* Njoh. Tuskastuminen on ihan ymmärrettävää, mutta kaikki tuo unohtuu sitten kun (jos *justjoo*) kerran klikkaa kunnolla. Ja jos ei klikkaa, niin... No, ainakaan Ihaa ei käy vieraissa ja tyytyy vähään. 
[q]äm:
Tämä ei ollut kritiikkiä ketään kohtaan. Ämmän ajatuksia vaan.
[/q]
Kauniita ajatuksia, viisaita sanoja.
[q]CandyRaver:
pelkääkö kundit sellasia tyttösiä jotka on henkisesti ”vahvoja”,eli on joutunu kokee paljon paskaa ja selvinny siit,mut sit kuitenki on viel tavallaan ”helposti särkyvä”...?
äsh...en taida itekään tajuta tosta mitään...
[/q]
Mä oon miettiny samaa... suurin osa kummiskin tietää mitä esim mä oon joutunu pienen elämäni aikana kokemaan ja silti oon tässä.. elossa... vahvana.. osaan hymyillä ja osaan sanoa vastaan ja osaan kantaa vastuuni. Mut jotenkin tuntuu että osa miehistä juoksee karkuun ei taho olla tekemisissä ihmisen kanssa joka on kokenu kovia mutta on myös helposti särkuvä.
uutta suhdetta en ole ettiny, mä oonantanu ajan mennä eteenpäin ja jos joku tulee vastaan niin sit katellaan.. tällä hetkellä kummiskin oon yksin.. välillä itken itteni uneen kun on niin hiton yksinäinen olo ja tuntuu että kaikki muut kaverit seukkaa mut sit välillä taas mietin villee ja mulla on hillitön ikävä sitä ja tahon olla vain yksin villen muisto seuranaan. mä en oikeen edes tiedä mitä tekisin.. Villen poismenosta on tulossa jo kohta 2 vuotta toisaalta se on tosi lyhyt aika toisaalta tosi pitkä aika.. huoh.. en tiedä, pelkään sitoutuu koska pelkään mitä jos nytkin taas menetän, villen poismeno oli kummiskin isku vasten sydäntä raskaimalla tavalla en tahdo kokea sitä enää koskaan. toisaalta tahtoisin kokea uudelleen sen onnen tunteen ja lämmön mitä olen kokenu... Nyt on vain epävarmuus itteeni kohtaan..
ota mustakin sit selvää...*uuh*
Voisimme, mutta seillä ei olisi niin paljon muiden provosoivia mielipiteitä aiheuttamassa keskustelua 
[q]CandyRaver:
pelkääkö kundit sellasia tyttösiä jotka on henkisesti vahvoja,eli on joutunu kokee paljon paskaa ja selvinny siit,mut sit kuitenki on viel tavallaan helposti särkyvä...?
äsh...en taida itekään tajuta tosta mitään...
[/q]
Asia o varsin yksilökohtainen ja monesti myös varsin tiedostamattomaksi jäävää.. Joten jos väitän että pointtisi o varsin todennäköistä (joissakin ihmisissä) niin harva osaa/tietää myöntää sitä..
Tietenkin asian voi kääntää aiheesta myös kohdittain toisinpäin? Miten on?*justjoo*
MOI mä VAIHEILEN. Olen meinaan taas varsin tyytyväinen siitä, että olen sinkku.
Go Vapaus Go!