SINKKULUUKKU

[q]CandyRaver:
pelkääkö kundit sellasia tyttösiä jotka on henkisesti ”vahvoja”,eli on joutunu kokee paljon paskaa ja selvinny siit,mut sit kuitenki on viel tavallaan ”helposti särkyvä”...?
[/q]

Enpä usko että siinä mitään periaatteellista pelättävää on, toi riippuu niiiin monesta asiasta..esim. jos niistä koetuista ongelmista ei ole vielä päässyt yli, ni se voi olla ongelma. Itse olen sitä mieltä, että pitäs olla omien ongelmien kanssa suht sinut ennen ku lähtee suhteilemaan. Tai siis, jos ensitöikseen dumppaa kaiken oman paskan toisen niskaan ni siinä vois toisella kyllä tulla kiire pakoon. Suhteen alunhan pitäis olla onnellista aikaa...*vink*

[q]oon vaan huomannu jotain ton kaltaista...Jo 2n vuoden ajan joutunu kerta toisensa jälkeen kuuntelemaan sitä,että..”ei pysty sitoutuun..” ”..ei osaa seurustella...” ”..ei uskalla rakastua...”
”..ollaax vaa kavereita...” *hmph*[/q]

Mmm.. no toi voi johtua ihan yhtä paljon siitä toisesta osapuolesta. Esim. jos on suhde just takana ni toi voi olla vaikeata, ja luulenpa vielä että edellisestä suhteesta ylipääseminen on miehelle vaikeampaa.

[muokattu 8.1.2004 10:15]

deitti.klubitus.net ?

minun mielestä avioliitto on kuitenkin edelleen asia, jota arvostetaan. Itse tunnen pareja, jotka ovat olleet nyt muutaman vuoden naimisissa ja edelleen tyytyväisiä tilanteeseensa. Mutta aviolittohan on todella parisuhde siinä missä seurustelukin niinkuin Lene tuossa sanoikin.

Ehkä ihmiset tarvitsevat kuitenkin jotain sidettä, joka auttaa pahimman yli ja tavallaan pakottaa pysymään yhdessä. Ja hyvä niin. Liian moni minunkin ystäväpiiristäni on eronnut jonkun ”turhan” ja kevyen syyn takia ja sitten joko jääneet kaihoamaan entistään tai palanneet lopulta takaisin yhteen. En nyt tässä sano, että jokainen eroava pari on eronnut liian helposti mutta...*kohauttaa hartioitaan* en minä tiedä. Liian paljon näyttää olevan tuskaa ja hammasten kiristelyä ihmisten parissa, vaikka asioita saataisiin ehkä ajan kanssa korjattua.

[q]-xx-:
Pointti: kaikki riippuu henkilöstä ja suhteen laadusta
[/q]

Aivan totta.

[q]T-rex-orava:
minun mielestä avioliitto on kuitenkin edelleen asia, jota arvostetaan. Itse tunnen pareja, jotka ovat olleet nyt muutaman vuoden naimisissa ja edelleen tyytyväisiä tilanteeseensa. Mutta aviolittohan on todella parisuhde siinä missä seurustelukin niinkuin Lene tuossa sanoikin.
[/q]

Onhan se joillekin asia, mitä arvostetaan, mutta eri asia onkin että miksi. Joillakin tuntuu olevan harhakuvitelmia siitä, että parisuhteen laatu jotenkin oleellisesti paranisi häiden jälkeen, tai että suhde olisi sen jälkeen jollain tapaa tukevammalla pohjalla. Ikään kuin sitoutuminen olisi jostain sormuksesta ja kalliista juhlasta kiinni. Ei ole mikään ihme, että tutut parit ovat tyytyväisiä avioliittoon, sillä suhteen kannalta se ei kaiken järjen mukaan muuta yhtään mitään - ellei sitten tosiaan elä jossain mielukuvitusmaailmassa ja pety katkerasti, kun miehestä ei tule Prinssi Uskollista avioliiton jälkeenkään. Eleenä ja perinteenä se on ihan ok, eikä siinä mitään jos joku haluaa virallistaa suhteensa myös yhteiskunnan silmissä (kaiketi siitä on myös jotain juridista hyötyä), mutta ei se suhde siitä oikeasti muutu suuntaan tai toiseen. Itsesuggestion voimalla sen saattaa havaita muuttuvan.

[q]
Ehkä ihmiset tarvitsevat kuitenkin jotain sidettä, joka auttaa pahimman yli ja tavallaan pakottaa pysymään yhdessä. Ja hyvä niin. Liian moni minunkin ystäväpiiristäni on eronnut jonkun ”turhan” ja kevyen syyn takia ja sitten joko jääneet kaihoamaan entistään tai palanneet lopulta takaisin yhteen. En nyt tässä sano, että jokainen eroava pari on eronnut liian helposti mutta...*kohauttaa hartioitaan* en minä tiedä. Liian paljon näyttää olevan tuskaa ja hammasten kiristelyä ihmisten parissa, vaikka asioita saataisiin ehkä ajan kanssa korjattua.
[/q]

Kyllä se side täytyy mun mielestäni jostain muualta löytyä kuin jostain korusta tai pelosta siitä, että avioerossa vaimo vie puolet. Sellaisiakin pareja on, joiden olisi parempi erota, mutta jotka pysyvät yhdessä vain sen takia, että heidän päähänsä on lapsesta lähtien taottu avioliiton pyyhyyttä. Joskus ne alttarilla annetut lupaukset saattavat antaa voimia kestää vaikeiden aikojen yli, mutta kyllä se olisi ihan parisuhteenkin kannalta parempi oppia ratkomaan niitä ongelmia ihan ilmankin moisia instituutioita.

[q]salama jack:
I'm out!*hali**pihkassa**sydän**plur**piis**nauru*
[/q]
hey cool onnea..

tuohon avioliittokeskusteluun sen verran.. että ihan hämmästyttääkummastuttaa jos tosiaan ihmiset ovat niin naiiveja että menevät naimisiin sen takia, että se tekee toisesta varmasti uskollisen jne jne.. enkä usko että avioliitto on este eroamiselle sinänsä, lapset ovatkin sitten toinen juttu, ja oman arvomaailmani mukaan lasten vuoksi kannattaa kahta kovemmin pysyä yhdessä jos suinkin mahdollista.

mutta vaikka avioliitto ei mielestäni todellakaan ole minkään tae eikä myöskään mikään parisuhteen edellytys, niin silti itse olisi kiva mennä naimisiin joku päivä. juridisten hyötyjen lisäksi avioliitto on jotenkin sellainen perinne, kun vanhemmatkin olleet naimisissa nyt jo kohta varmaan 30 vuotta... että jotenkin se ajatus tuntuu omalta. itse en oikeastaan voi ymmärtää miksi avioliittoa kavahdetaan, jos muutenkin on sellanen olo että tekee mieli aina pysyä yhdessä ja monta seurusteluvuotta takana. paitsi tietysti ihan vain avioliiton vastustamista instituutiona, sen toki ymmärrän tavalla tai toisella. mutta sitoutumisen pelko jne tuntuu kovin vieraalta omassa maailmankuvassani.

avioliitto on parhaimmillaan sellainen tyylikäs sukujuhla joka perustuu kahden ihmisen rakkauden tunnustuksille.. tjsp. mutta kuten sanoin, ei mikään edellytys, vaan vapaaehtoinen valinta

[q]Itis:
Jos täällä on mielestäsi pahveja, mene höpöttämään sinne missä ei ole
[/q]

Ei sellaista mestaa olekaan, jossa ei olis ”pahveja.” Suurin osa ihmisistä nyt vaan valitettavasti on pahveja, mut useimmiten se on ihan ok.

[q]Itis:
, vaikuttaa siltä että sinusta on kehittymässä kovaa vauhtia sellainen henkilö, jota noin 5v- iässä kutsuin ”pihavalittajaksi” -ihmiseksi joka tuli aina kertomaan meille ettei nurmikolla saa potkia palloa. Löytyisikö jokin elämään kyllästyneiden osasto jostain ET-lehden keskusteluryhmistä vai annatko ei-niin-pahasti-kyynisyyteen taipuvaisten ihmisten puhua omasta mielestään fiksuja täällä ja jätät väliin omat viisaammille ja kokeneemmille tarkoitetut nahistuneet kommentoinnit ympäristössä olevien typeryydestä.
[/q]

Oot kyllä väärässä IMO. En mä ole erityisen kyyninen hahmo oikeasti. En vaan ilmennä niitä muita puoliani niin näkyvästi, vaan mieluummin toimitan asiani ja keskusteluni valoisimpien juttujen suhteen aika matalalla profiililla, koska (jälleen kerran) se natsaa mun tarkoitusperieni kannalta paljon paremmin niin.

[q]Itis:
Jotkut saattavat joskus ajatella samaa (tarkoitan pitää typeränä) sinusta. En lue itseäni tähän joukkoon, olen vain erimieltä kanssasi.
[/q]

Varmasti, ja olen täysin tietoinen tästä.

[q]Itis:
Jos jossain järjestetään ne Tuoppi-ja-nahistunutta-kynikointia -keskustelut varttuneille, tulen mielelläni mukaan.
[/q]

Mun puolestani tervetuloa vain, ei sitä laumaa vaihtelevan kokoonpanonsa kanssa ole vaikeaa löytää. Ei kyllä keskustella yleensä maailman parantamisesta tai mistään muustakaan vastaavan vakavuustason asiasta, mutta muuta turinaa on kyllä tarjolla.

[q]Itis:
Kaikki muut>
Pahoittelen tämän offtotopicin jatkumista täällä mihin se ei kuulu
[/q]

Kuin myös pahoitteluni samasta asiasta. Keskustelkaa toki sinkut sinkuilustanne ja siihen liittyvistä asioista, sitä vartenhan tämä thread alunperin on. Offtopic-puoli laantuu eittämättä jossain vaiheessa alkaakseen myöhemmin uudestaan jonkun toisen asian tiimoilta.

[muokattu 17.11.2003 15:14]

[q]Taika:
Joskus pitäisi lukea tarkemmin mitä kirjoittaa..*blush*
[/q]

Sattuuhan noita...

[q]
Pari vuotta sitten käytin noita lauseita liian usein ja eroaminen oli mulle silloin ahdistukseen se oikea ratkaisu. Tai siis oikea ja oikea..Syynä oli se että täytyi olla joku kun muillakin oli, surkeaan itsetuntoon piti saada ”vahvistusta”. Ihastuminen oli helppoa mutta kun juttu alkoi toisen osalta mennä liian vakavaksi niin jossain alitajunnassa tajusi että omalta osin juttu oli ihan väärällä pohjalla ja alkoi ahdistamaan..Jolloin erottiin.
[/q]

Eli itse asiassa ahdistus ei ollut syy, vaan seuraus, koska tajusit suhteen olevan omalta osaltasi väärällä pohjalla.

[q]
Yksin muuttaminen kuitenkin auttoi tajuamaan sen että pitää oppia elämään ensin itsensä kanssa ennen kuin voi oikeasti elää jonkun toisen kanssa..Ei voi rakastaa toista jos ei rakasta itseään.
[/q]

Näitä lausahduksia en ole koskaan kokonaan ymmärtänyt. Yksin asumisessa ei mielestäni ole mitään sellaista, missä olisi mitään opittavaa - myönnettäköön nyt kuitenkin heti suoraan, että sitä ei ole tullut kokeiltua kuin parin viikon ajan. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu siltä, että itsensä kanssa eläminen on se helpoin vaihtoehto - parisuhde on se, joka vaatii töitä.

Mitä tuohon ”ei voi rakastaa toista, jos ei rakasta itseään”-väitteeseen tulee, niin koko lause tuntuu hassulta. Ensimmäinen ajatus kun on, että nuo kaksi rakastamisen lajia olisivat jollain tapaa samanlaisia, mutta aika harva loppujen lopuksi rakastaa itseään samalla tavalla kuin kumppaniaan. Väittäisin, että itsestään ei tarvitse edes pitää rakastaakseen jotain toista. Jos hyväksyy itsensä - piti siitä tai ei - niin kyllä sen pitäisi mielestäni vähintään riittää. Eri asia onkin sitten, että kuinka hyvin sellainen suhde toimii, jossa toinen inhoaa itseään...

[q]
Eikä yksin oleminen ollut eikä ole loppujen lopuksi niin kamalaa*hymy*
[/q]

Ei, jos ei ole juuri eronnut. *g*

[q]Taika:

..Ei voi rakastaa toista jos ei rakasta itseään. Eikä yksin oleminen ollut eikä ole loppujen lopuksi niin kamalaa*hymy*

[/q]

Olen tainnut kuulla tuon lauseen aika monta kertaa..*uuh* Mutta jotkut asiat eivät muutu niin helposti.. Joten viihdyn ja viihdyn yksin koko ajan paremmin eikä ahdista koko ajan niin pahasti.. Mutta selitäppä tuo joillekin ”ymmärtäjille”*lohduttel*

[q]Taika:
---
En tiedä, ainakin mun kohdalla yksin asuminen kaukana muusta perheestä on opettanut sitä vastuuntuntoa ja itsetuntemusta minkä koen tärkeäksi myös seurustellessa..Enää en ala seurustelemaan kenenkään kanssa vain seurustelun vuoksi, jos seurustelen niin tarkoittaa myös sitä että olen liikkeellä oikeista syistä ja olen valmis tekemään töitä suhteen eteen..Tämä nyt ei taas ollenkaan vastannut kysymykseen mutta koen olevani jotenkin ehjempi ja varmempi kun tiedän pystyväni huolehtimaan itsestäni..Yksilökysymys*ding*
[/q]

Täysin samaa mieltä *joo*! Tähän voisin vielä lisätä, että ainakin mun kohdalla, yksin oleminen ja itsensä tuntemaan oppiminen on myös lisännyt itseluottamusta, joka sekin on hyvin tärkeä asia parisuhteessa.

No uhhuh.... *hmph**lohduttel**blush**plur**pihkassa*

[q]Taika:
En tiedä, ainakin mun kohdalla yksin asuminen kaukana muusta perheestä on opettanut sitä vastuuntuntoa ja itsetuntemusta minkä koen tärkeäksi myös seurustellessa..Enää en ala seurustelemaan kenenkään kanssa vain seurustelun vuoksi, jos seurustelen niin tarkoittaa myös sitä että olen liikkeellä oikeista syistä ja olen valmis tekemään töitä suhteen eteen..Tämä nyt ei taas ollenkaan vastannut kysymykseen mutta koen olevani jotenkin ehjempi ja varmempi kun tiedän pystyväni huolehtimaan itsestäni..Yksilökysymys*ding*
[/q]

Yksilökysymys juu. Täytynee katsoa asiaa omalta kohdalta uudestaan sitten kun on ehtinyt elää pidempään yksin. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että ne suurimmat opit tulevat muualta.

Sinkkuna on tullu oltua jo kohta neljä ja puoli vuotta...*uuh* Osaiskohan sitä enää edes seukata Alkaa vissiin vaan vanhuus ja kauhukuvat vanhan piian kohtalosta iskemään, varsinkin kun kaikki kamut nyhjäävätä mussukoidensa kanssa kotona ja aina kun kamuilta kyselee et voisko sitä lähtee vaikka käymään leffassa tai jossain niin vastaus on melkein vakio ?En mä voi kun äijjä tulee kasilta kotiin? *igor**eiei* Ja sit jos on jotain himabileitä tms jossain niin ne on parisuhdepippalot melkein satavarmasti ja on aika kypsyttävää kuunnella siellä toisten talonrakennustarinoita yms ...Kateellinenhan mä en ainakaan ole..*nauru* En ainakaan myönnä *hih**piis*

Alkaa todellakin pikkuhiljaa ahistamaan ihan kunnolla

[q]Epailija:
---
---
Kyllä se side täytyy mun mielestäni jostain muualta löytyä kuin jostain korusta tai pelosta siitä, että avioerossa vaimo vie puolet. Sellaisiakin pareja on, joiden olisi parempi erota, mutta jotka pysyvät yhdessä vain sen takia, että heidän päähänsä on lapsesta lähtien taottu avioliiton pyyhyyttä. Joskus ne alttarilla annetut lupaukset saattavat antaa voimia kestää vaikeiden aikojen yli, mutta kyllä se olisi ihan parisuhteenkin kannalta parempi oppia ratkomaan niitä ongelmia ihan ilmankin moisia instituutioita.
[/q]

En tarkoittanutkaan, että avioliitto on se voima, jonka takia pysytään yhdessä. Ehkä nykyajan ihmiset tarvitsevat vain jotain muutakin kuin mielenlujuutta pysyäkseen yhdessä, tämä on toisaalta aika raaka yleistys. Ja olen muuten samaa mieltä siitä, että on pareja, jotka ovat yhdessä vain siitä syystä, että ovat sisäistäneet käsityksen, jonka mukaan eroaminen on väärin (muun muassa omat vanhempani kuuluvat tähän joukkoon). Mutta sitten taas toisaalta, jos se sormus antaa ihmisille voimaa jatkaa eteenpäin, aivan kuin sadut onnellisista lopuista ja hammaskeijuista, miksei se heille olisi hyvä?

Osasyy avioliittojen nopeaan hajoamiseen voi olla siinäkin, että kun kihloihin mennään nykyisin 14-vuotiaana, ei suunnitelmat ja odotukset tulevaisuudesta voi olla kovin kypsiä ja ainakaan yhteneväisiä. Jos aikuiset ihmiset toimivat samalla tavalla, menevät kihloihin ja heti naimisiin, ei homma voikaan toimia samalla tavalla kuin parilla, jotka ovat tunteneet toisensa vuosikausia.

Kuitenkin, jokainen tekee omat ratkaisunsa. Eri ihmisille sopivat eri ratkaisumallit. Jotkut parit ovat luotuja avioelämään ja joidenkin ei pitäisi milloinkaan mennä naimisiin, vaikka muuten hyvin yhteen sopivatkin.

[q]Avernian:
Mä kyllä tykkään tän luukun jutuista paljon enemmän kuin tuon toisen.
[/q]

Heh, mä hengaan tässä välimaastossa!

[q]Darianna^:
mä oon halipulassa!! tarvii nyt halii ja lohdutteluu.. tarvii.. no.. kai se on sanomattakin selvää
[/q]

tahtoo pois täältä!

täällä vieläkin, yksin yhä edelleen...

ei muutoksia parempaan havaittavissa..



itseasiassa tuntuu siltä, että kaikki ihmiset ovat laittaneet minut ”ignore”:en

[muokattu 20.1.2004 02:16]