SINKKULUUKKU

[q]Epailija:
Eläkkeellä sitä sitten on saatana ainakin aikaa seurustella! *dissaa**hih**nauru*
[/q]
Voi Epis kulta.. Kyllä se siitä. Suuntaan tai toiseen. Tai ihan miten vaan jos vaikka kuitenkin jotenkin joskus.

No kyllähän sen aika nopeasti huomaa liikkuuko päässä yhtään mitään. Ja joskus olemuksesta voi päätellä jotain suuntaa antavaa ihmisen ”älykkyydestä”

[q]Amma:
Että kun ne 13-vuotiaat vaan tietäis mitä lienee edessä.. No, kaipa tää on nimenomaan sitä opettelua ja elämää.[/q]Parempi vaan etteivät tiedä. Muuten olisivat katkeroituneita jo elonsa alusta alkaen. Eiköhän sitä ehdi myöhemmin murehtia ihan tarpeeksi...

[q]Amma:
---
Epailija:
On se seurustelu kuitenkin parhaimmillaan ihan hemmetin mukavaa
---
Kokemuksen syvällä rintaäänellä? Ei vissiin..
[/q]

Nimenomaan sillä. Kyllä se edellinen (ja toistaiseksi ainoa) parisuhde oli elämäni parasta aikaa, vaikka olenkin tämmöinen stressaaja ja tunteiden Tanska. Ei kai sitä muuten harmittaisi, että se loppui aivan liian lyhyeen...

[q]
Etkös sä tee ”sitä kaikkea muuta” jo yli 20 vuoden kokemuksella?
Ja maailman lihavinta susta ei saa tekemälläkään.. Susta tulee ehkä sitten maailman notkein, tamppaavin ja fiksuin fyysikko tai jotain.

Olenpas mä tänään ilkeä. (Siis kivat mulle..) Ja Epikselle.
[/q]

En mä sen 23:n ja puolen vuoden aikana ollut ihmissuhteita unohtanut. Ne eivät vain osuneet minun kohdalleni. Ja maailman lihavimman musta saa nimenomaan tekemällä - tosin myönnettäköön, että se vaatii ihan hemmetisti töitä. Fiksuin fyysikko olisi kiva olla, mutta siihen eivät rahkeet riitä. Parhaimmassa tapauksessa musta tulee rivifyysikko; tavallinen puurtaja joka ei koskaan saa sitä kaipaamaansa Nobelia.

Niin ja et sä pölö ole ilkeää nähnytkään.

Edit: Typoja korjattu

[muokattu 17.1.2004 16:32]

[q]Epailija:
On se seurustelu kuitenkin parhaimmillaan ihan hemmetin mukavaa
[/q]
Kokemuksen syvällä rintaäänellä? Ei vissiin..

[q]Uranaiseksi minusta ei ole, mutta ehkä sitä jotain keksii, johon tarvittaessa voisi keskittää tarmonsa ja unohtaa kaikenlaiset ihmissuhteet.
[/q]
Etkös sä tee ”sitä kaikkea muuta” jo yli 20 vuoden kokemuksella?
Ja maailman lihavinta susta ei saa tekemälläkään.. Susta tulee ehkä sitten maailman notkein, tamppaavin ja fiksuin fyysikko tai jotain.

Olenpas mä tänään ilkeä. (Siis kivat mulle..) Ja Epikselle.

[q]hallucinogen:
No kyllähän sen aika nopeasti huomaa liikkuuko päässä yhtään mitään. Ja joskus olemuksesta voi päätellä jotain suuntaa antavaa ihmisen ”älykkyydestä”
[/q]

Joo, kyllä sen yleensä huomaa aika nopeasti että onko siellä päässä mitään kun hetkisen juttelee. Tietty sen tilanteen missä juttelee on hyvä olla sellanen että siinä ei ole liikaa häiriötekijöitä, aika usein kyllä on....
Ja kyllä olemuksesta voi päätellä aika paljon. Ainakin luulen pystyväni siihen. Luotan aika pitkälle ihan puhtaaseen tunteeseen ja aavistukseen noissa asioissa. Ja tuntuu että usein osuu oikeaan. Ei aina tosin. On sitä tullut joskus erehdyttyä suuntaan sekä toiseen oikein kunnolla....

Itse asiassa se todellakin riippunee henkilöstä, koska luulen maailmassa olevan tyyppejä, jotka haluavat tuntea itsensä fiksuiksi elämällä tyhmemmän kanssa tai vierelleen ulkonäöltään miellyttävän/ upean tms. tyypin, jolta aivot puuttuu - sellaisen edustuskumppanin, jota on kiva näyttää kavereille. Rahakin riittänee hyväksi motiiviksi joissakin tapauksissa..
Syitä on varmasti vielä muitakin, mutta nää tuli nyt ensimmäisinä mieleen.

(Meitä on sen verran monta miljardia pomppimassa tän pienen pallon päällä, ettei mitään asiaa kannattane yleistää, muttei toisaalta myöskään sulkea vaihtoehtoja pois..)

[q]Amma:
jotka haluavat tuntea itsensä fiksuiksi elämällä tyhmemmän kanssa tai vierelleen ulkonäöltään miellyttävän/ upean tms. tyypin, jolta aivot puuttuu - sellaisen edustuskumppanin, jota on kiva näyttää kavereille. Rahakin riittänee hyväksi motiiviksi joissakin tapauksissa..
[/q]

Puhut viisaasti*joo* Silti en ole täysin samaa mieltä, johtuen lähinnä siitä näkemyserosta että mun on vaikea mieltää (tai en ainakaan haluaisi) minkäänsortin hyväksikäyttösuhdetta _toimivaksi_ suhteeksi. Mut juu, toisille se riittää, ja jos molemmat ovat tyytyväisiä niin mikä siinä. Onhan meitä joka lähtöön...

[q]kilobitti:
Puhut viisaasti*joo*
[/q]
Saisko kolmena kappaleena ja allekirjotuksen kera?

[q]Silti en ole täysin samaa mieltä, johtuen lähinnä siitä näkemyserosta että mun on vaikea mieltää (tai en ainakaan haluaisi) minkäänsortin hyväksikäyttösuhdetta _toimivaksi_ suhteeksi. Mut juu, toisille se riittää, ja jos molemmat ovat tyytyväisiä niin mikä siinä. Onhan meitä joka lähtöön...
[/q]
Nimenomaan meitä on niin joka ikiseen lähtöön. Toisaalta en väittänyt, että hyväksikäyttösuhde toimisi, mutten kyllä toisaalta väitä etteikö se voisi toimia. Se riippuu siitä, mille pohjalle suhde on rakennettu; rakkaudelle, välittämiselle tms. vai jollekin materialle.. Toimii, jos on toimiakseen.

Mitäs mieltä olette muuten Miljonääri-Joe-ohjelmasta (vai mikä sen nimi olikaan)?
Mun mielestä se meni jotenkin vähän käänteisesti kieputtaen taittaen voltilla ympäri koko idea, koska miksi ne naiset muuten lähtis siihen mukaan kuin rahan perässä? Jos jonkun ohjelman kautta haluaa etsiä itselleen paria, niin onhan olemassa myös sellaisia juttuja, joissa ei mainita rahasta mitään..

No sellaisessa suhteessa mis ois vaa seurustelun takia, voi ehk tuntee ittensä aika yksinäiseks loppujen lopuks sit? öö.

[q]Amma:
Olipa kiva kattoa, kun telkkarissa n. 13-vuotiaat puhui vakavasti ihastumisesta, rakkaudesta, parinmuodostuksesta..
[/q]Noh, älä nyt tuomitse teinejä. Mikä voisi olla ihanampaa kuin rakastunut 13-vuotias? Vielä vailla suhteista tulleita haavoja, valmis rakastamaan ja luottamaan sumeilematta.*nauru* Mutta tosissaan, mitä vanhemmaksi tulee sen varovaisemmaksi käy, ja sitä enemmän usein myös pelkää ja alistuu pelkoonsa.

[q]Amma:
---
Mitäs mieltä olette muuten Miljonääri-Joe-ohjelmasta (vai mikä sen nimi olikaan)?
Mun mielestä se meni jotenkin vähän käänteisesti kieputtaen taittaen voltilla ympäri koko idea, koska miksi ne naiset muuten lähtis siihen mukaan kuin rahan perässä? Jos jonkun ohjelman kautta haluaa etsiä itselleen paria, niin onhan olemassa myös sellaisia juttuja, joissa ei mainita rahasta mitään..
[/q]

Pari kertaa tuli sitä sivusilmällä seurattua tästä koneen äärestä, enpä pahemmin pitänyt. Mutta tohon että miksi ne naiset on lähteny siihen.... Luulisin että se raha on ollut suurin syy lähteä koko leikkiin kun eihän ne kai tienneet mitään siitä äijästä noin muuten. Ja varmasti toinen yhtä iso syy on ollut älytön julkisuuden kaipuu. Pitäny saada se oma \”15 minutes of fame\”.

[q]kei:
Mikä voisi olla ihanampaa kuin rakastunut 13-vuotias? Vielä vailla suhteista tulleita haavoja, valmis rakastamaan ja luottamaan sumeilematta.*nauru* Mutta tosissaan, mitä vanhemmaksi tulee sen varovaisemmaksi käy, ja sitä enemmän usein myös pelkää ja alistuu pelkoonsa.
[/q]
Totta joka sana. Että kun ne 13-vuotiaat vaan tietäis mitä lienee edessä.. No, kaipa tää on nimenomaan sitä opettelua ja elämää.

Niinpä, kai se on yksilöllistä. Voi olla että olen vain yltiöpäisesti positiivinen. Ainakin oman kokemuksen perusteella voin sanoa että olen joskus (ei niin kauankaan sitten), joutunut pettymään todella pahasti ja tuntenut ennen kokematonta tuskaa. Silloin olisin saattanut olla toista mieltä kuin nyt. Mutta kuitenkin kun kaiken olen viimein loppuun asti käsitellyt mielessäni niin olen sitä mieltä että mitään hävittävää ei ole. Ehkä olen liiankin hyväuskoinen tässä asiassa. Tai voihan tämä kaikki olla vain mielen puolustusmekanismeja, että väkisin uskoo siihen että jotain vielä parempaa on joskus tulossa. Kuitenkin koen että kaikesta tuskasta huolimatta olen selvinnyt \”voittajana\”. Koen ainakin olevani vahvempi ihminen kuin ennen.
Ja entäpä jos ei pelkää sitä että voi hävitä jotain, vaan heittäytyy joka kerta täysillä pitelemättä siihen vuoristorataan joka on odotettavissa? Ja jos se toinenkin osapuoli tekisi niin? Eikö kuitenkin olisi mahtavaa rakastaa hetki täysin pidättelemättä ja pelkäämättä, vaikka menettäisikin sen jossain välissä. Mulla on vähän sellainen olo tosta häviämis ajatuksesta ja menettämisestä, että siihen liittyy tietyllä tavalla jotain omistamiseen liittyvää. Ei varmasti kaikilla mutta se on kai aika yleistä ihmissuhteissa, halu omistaa toinen, ainakin jossain määrin.....

Oon kait täält nyt vähän niinku pois

Kuilu-mään, oon sun kans samoil linjoil!
[q]kuilu:
Rakastunut X vuotias? Yksinolemisen- ja rakkaudettomuudenpelko ei oo sidottu ikään.[/q]Tota mäkin yritin ajaa takaa. Tunteet ne on teinillä, ihan samalla lailla kuin kuusikuukautisella vauvalla.

[q]Kuinka paljon niitä haavoja pitää olla ennen ku saa puhua vakavasti rakkaudesta?

”mun sydän on yhtä isoo arpikudosta, mä TIEDÄN[/q] Parempi ois jos ei tulisi. Rupihan kutisee ja kihelmöi, kunnes repeää tai sen repii irti. Toisinaan sen kivun tunteminen saa arvostamaan sitä kun ei satu, tai tuntuu peräti hyvältä. Onko ihminen sitten vaan niin pahvi ettei se arvosta jotain ennen kuin menettää sen?

[q]Rakkaus on ihmeellistä, kuten taas kerran voidaan todeta. Tällä kertaa outous ilmenee näennäisesti rakkaudessa epäonnistuneiden parempana asiantuntijuutena? (tuntijuutena, viddu, kotiis siitä keulimaa!) Vai eiko hän, joka elää elämänsä onnellisena ensimmäisen rakkautensa kanssa loppuun asti, tiedä rakkaudesta mitään? [/q] Mistä tietää että tietää? Mut se joka elää ensirakkautensa kanssa saattaa hyvinkin olla se onnellisin. Joku muu saa kertoo millaista se sit olisi.

[q]Vois ehkä muotoilla toisin? Mitä aikuisemmaksi tulee, sitä enemmän on hävittävää?[/q] Niin kyllä.

RAKKAUS. Onko se ihmisen perustarve, rakastaa ja tulla rakastetuksi? Ensin syö juo nukkuu käy paskalla ja sit rakastaa? Vai rakastaako se vaan siksi että se on oppinut että niin kuuluu tehdä? Että se on jotain tavoiteltavaa?

Saa antaa oman kaksisenttisensä Rakkauden orjat ry:n keräykseen.

[muokattu 18.1.2004 01:58]

mä kans _0/

Pahoitteluni, että tungen nenäni tänne mihin en kuulu..

[q]silencio:
Tää saattaa olla nyt vaan öinen ajatus, ehkä mun pitäis olla jo nukkumassa....
Selittäkääs joku mulle toi käsite hävittävää....
[/q]

Minä ainakin käsitän sen niin, että sinulla on jotakin hävittävää esim. rakkaudesta, jos rakkauden aiheuttamien ilmiöiden takia saatat päätyä huonompaan tilaan kuin mistä lähdit.

Eli jos on pohjalla eikä voi mennä enää alaspäin ei ole mitään hävittävää, mutta jos on tyytyväinen elämäänsä ja sitten menee rakastumaan, menettää rakkkaansa, masentuu ja elämällä ei tunnu enää olevan mitään merkitystä eikä osaa tuntea iloa tarpeeksi pitkään aikaan niin voidaan nähdä, että kyseinen yksilö on menettänyt rakastumisensa johdosta.

Toisaalta asiaa voidaan tarkastella siltä näkökulmalta, että mikäli rakastut johonkin ihmiseen ja tämän seurauksena jätät ns. muut vaihtoehdot kokeilematta niin silloin menetät mahdollisesti paljon paremman ihmisen, jota et nykyisen huonon vaihtoehdon jätettyäsi enää a) tapaa tai b) voi muusta syystä X saada.

Tällaisten asioiden spekulointi on kuitenkin usein varsin mieletöntä kun tulevaisuutta ja sen käänteitä on varsin vaikea ennustaa. Lisäksi tällaisten spekulaatioiden yhteydessä täytyy olla erittäin hyvin selvillä siitä mikä itseä liikuttaa ja kuinka paljon. Esim. täytyy olla varsin tietoinen siitä kuinka paljon kipua ja tuskaa voi kärsiä jonkin hyvän asian takia voidakseen edelleen sanoa päässeensä ns. \”plussan puolelle\” - tässäkin kuitenkin on hyvin suuria yksilöllisiä eroja.

Tää saattaa olla nyt vaan öinen ajatus, ehkä mun pitäis olla jo nukkumassa....
Selittäkääs joku mulle toi käsite hävittävää.... Kuinka niin on jotain hävittävää? Ei mun mielestä rakkauden suhteen ole mitään hävittävää, vain voitettavaa. (tyhmä sana toi voitettavaa tässä yhteydessä) Niin siis voihan sen rakkauden hävittää, mutta mitä muuta? Ehkä oon vain jotenkin outo tai lapsellinen, enkä ajattele tossa asiassa tarpeeksi pitkälle.... Mutta en mä ainakaan koe että siinä vois mitenkään hävitä mitään. Satuttaa kyllä itsensä voi, ja välillä varmasti satuttaa, itsensä sekä toista. Mutta silti.... No, toi on vaan mun mielipide....

[q]Lene:


”Siitä oikeasta” puhuminen on toinen aihepiiri, joka saa mut varpailleen.*hih* Itse kun ei sellaiseen oikein usko. Tai ehkä sen sitten uskoo, kun joskus yhtäkkiä siltä tuntuu, että toinen on se oikea. Ainakin silloin.
[/q]

Sillä kun sanoin ”ainakaan ainoa oikea”, tarkoitin juuri sitä että voi olla enemmän kun yksi ”oikea”. Saattaa tietysti olla että joku voi onnistua missaamaan niistä jokaisen.

[q]

Pelko on varmasti tärkein ihmisten kokemista tunteista eloonjäämisen kannalta. Ja miksei sitten muissakin asioissa jonkinlainen suojamekanismi. Siihen on aina syynsä, miksi ihminen pelkää. Kivun tunne toinen tärkeä tuntemus. Fyysinen varoittaa vaarasta. Psyykkinen? Jaa'a. Varmaan liittyy läheisesti siihen, että ihminen on sosiaalinen eläin. Yksin jääminen on uhka eloonjäämiselle, tai oikeastaan se on ollut kohtalokas seuraus. Rohkeuskaan ei muuten ole sitä, ettei pelkää mitään vaan pelkojensa voittamista.
[/q]

Joo, olet ihan oikeassa että pelko on yksi todella tärkeä tunne. Mutta tuntuu että nykyihmisillä on noi vaistot niin pahasti hukassa että pelätään kaikkea ihan turhaa, kun on niin vähä asioita mitä tarvitsee pelätä. Tai ainakaan kannattaa pelätä koska suuri osa asioista joissa on oikeasti paljon pelättävää, ovat sellaisia joihin ei voi välttämättä vaikuttaa. Ja jos liikaa kaikkea pelkää, ei kyllä tule mitään kokemaankaan. Ja kun ihminen on tosiaan sosiaalinen eläin, niin eikö se ole vähän niinkin, että jos etukäteen ihmissuhteita pelkää ja ajattelee että tulee sattumaan kuitenkin, tulee jäämään ihan takuuvarmasti yksin kun ei uskalla ottaa selvää toisesta ihmisestä. Kipu varoittaa vaarasta, totta. Mutta ei kai nyt sitä kipua silloin tunne kun on rakastunut, tai rakastaa toista ja kaikki on suhteessa hyvin? Mitä järkeä sitä mahdollisesti tulevaa kipua on etukäteen käydä pelkäämään? Ei sitä kipua välttämättä tule, kaikki voi mennä hyvinkin. Voi olla että jos sitä liikaa pelkää ja kelaa etukäteen, niin juuri sillä saa sen sitten kohdalleen tulemaan. Mitenkö niin? Sen takia kun pelätessään kaikkea, käy helposti sitomaan toista liikaa ja käyttäytyy muutenkin niin että ajaa pois luotaan.
Ja todellakin rohkeus on pelkojensa voittamista. Esim. sitä että voittaa pelkonsa rakastaa

[muokattu 18.1.2004 15:05]